Onko täällä muita jotka elävät parisuhteessa ja ovat puutteessa koko ajan?!

[puutteessa]

mä en edes muista millon oon viimeks saanu, joskus keväällä ja sitä ennen joulun aikaan jne.
mua panettaa välillä niin, että voisin itkee ja huutaa ja mennä paneen ensimmäistä vastaankävelevää miestä.
itsetyydytys ei helpota kuin hetkeksi, tää on ihan kamalaa.
ja kun syytä en tiedä. tai tiedän, mutta mä en jaksa enää jatkuvaa torjumista ja "mä en pysty kun on niin stressiä / paineita/ plaaplaaplaa".
tekis mieli mennä alasti tonne "pane mua"-kyltti kaulassa välittämättä mistään mitään.
mä oon niin pettämisen rajoilla oikeesti, joudun kaiken tahdonvoimani laittamaan peliin.
puhuttu on ja mussa ei oo vikaa, miestä ei vaan huvita / ei pysty / ei jaksa.
ja mä en jaksa enää.
tänään yritin taas piiiiitkästä aikaa, menin miehen kainaloon, silittelin miestä ja suukotin korvalehteä, kasvoja, hymyilin ja sanoin rakastavani ymsyms ja mies siitä sitten nousi ylös ja sanoi lähtevänsä kauppaan. ja mä jäin taas torjuttuna makaamaan sohvalle.

miten te herranjumala jaksatte tätä??!! auttakaa te jotka tiedätte mistä mä puhun ja olette saman tuskan kokeneet... en haluais erota, mutta en kestä enää tätä seksitöntä elämää..

 

[samassa veneessä]

Niinpä ja sit mies vielä ihmettelee miksi olen koko ajan vittumainen!!!!!

 

["vieras"]

Niinpä ja sit mies vielä ihmettelee miksi olen koko ajan vittumainen!!!!!

niinpä.....

 

[täällä kans..]

sama täällä, en viitsi enempää kirjoittaa kun samat sanoisin kuitenkin..

 

[tuttua]

mä en edes muista millon oon viimeks saanu, joskus keväällä ja sitä ennen joulun aikaan jne.
mua panettaa välillä niin, että voisin itkee ja huutaa ja mennä paneen ensimmäistä vastaankävelevää miestä.
itsetyydytys ei helpota kuin hetkeksi, tää on ihan kamalaa.
ja kun syytä en tiedä. tai tiedän, mutta mä en jaksa enää jatkuvaa torjumista ja "mä en pysty kun on niin stressiä / paineita/ plaaplaaplaa".
tekis mieli mennä alasti tonne "pane mua"-kyltti kaulassa välittämättä mistään mitään.
mä oon niin pettämisen rajoilla oikeesti, joudun kaiken tahdonvoimani laittamaan peliin.
puhuttu on ja mussa ei oo vikaa, miestä ei vaan huvita / ei pysty / ei jaksa.
ja mä en jaksa enää.
tänään yritin taas piiiiitkästä aikaa, menin miehen kainaloon, silittelin miestä ja suukotin korvalehteä, kasvoja, hymyilin ja sanoin rakastavani ymsyms ja mies siitä sitten nousi ylös ja sanoi lähtevänsä kauppaan. ja mä jäin taas torjuttuna makaamaan sohvalle.

miten te herranjumala jaksatte tätä??!! auttakaa te jotka tiedätte mistä mä puhun ja olette saman tuskan kokeneet... en haluais erota, mutta en kestä enää tätä seksitöntä elämää..

meillä vähän samanlaista sitten kun siitä kunnolla valittaa niin hetken ajan tilanne "paranee" mut ei mene pitkään ja tilanne palautuu... itse olen vain mies

 

["vieras"]

Sama täällä. Ukko nukkuukin eri huoneessa. Antaa läheisyyttä vaan silloin kun tahtoo pussinsa tyhjentää. Mulla olisi mahdollisuus salasuhteeseen, annanko palaa vai jatkanko päivittäistä itsetyydytystä?

 

[rsg]

Täällä on ollut aiemmin sama homma, ja on ollut kyllä erittäin rankkaa, mutta tilanteemme pikkuhiljaa on mennyt parempaan suuntaan. Olen tajunnut, että seksiäkin todennäköisesti on enemmän sitten, kun meillä menee tunteiden ja keskinäisen vuorovaikutuksen osalta paremmin. Esim. teen parhaani etten arvostele toisen häiritseviä tapoja, pidän suuni kiinni jos jokin pikkuasia tai sanominen ärsyttää, tarjoudun tekemään jotakin toisen puolesta jne. hän on alkanut arvostamaan minua enemmän ja varmastikin kokee paljon enemmän positiivisia asioita minussa. Joskus sitä täytyy ensin muuttaa omaa suhtautumistaan, että toinenkin voi muuttua, vaikkei se välttämättä helppoa olekaan.

 

[srt]

No auta miestä purkamaan sitä stressiä, puhukaa aiheesta. Miehen olo voi helpottua puhumisesta niin, että seksiäkin taas jaksaa ajatella.

 

[^vierailija^]

mä en edes muista millon oon viimeks saanu, joskus keväällä ja sitä ennen joulun aikaan jne.
mua panettaa välillä niin, että voisin itkee ja huutaa ja mennä paneen ensimmäistä vastaankävelevää miestä.
itsetyydytys ei helpota kuin hetkeksi, tää on ihan kamalaa.
ja kun syytä en tiedä. tai tiedän, mutta mä en jaksa enää jatkuvaa torjumista ja "mä en pysty kun on niin stressiä / paineita/ plaaplaaplaa".

Tuo kuulostaa niin tutulta edellisestä suhteesta. En lopulta koskaan saanu selville mikä se oikea syy oli. Välillä yritin jankata ja välillä olin ihan hiljaa ja odotin että hän tekisi alotteen. Mutta ei... Ja kun suhde oli kuitenkin niin nuori (n 2 vuotta), niin päätin etten tätä enää halua, ja lähin menee. Luonnollisesti muutenkin meni huonosti ku itselläni oli hermot kireellä jatkuvasti. Jälkeenpäin kyllä kävi usein mielessä että ois pitäny yrittää keskustella asiasta enemmän, mutta kun keskustelut meni aina riitelyksi.

Nyt ikävä kyllä on melkein toisin päin, että mies haluaisi reilusti enemmän kuin minä. Onneksi naisena on vähä helpompaa antaa ja olla vähä omissa maailmoissa samalla Sen ainakin opin että pihtaileminen on kyllä ihan p*rseestä!