onko täällä paikalla rakentajia...? tai jo rakentaneita...?

[raksaleski]

haluaisin kovasti purkaa pahaa oloani jonnekin, kaveripiirissä kun on vaan näitä jotka ovat ostaneet valmiin omakotitalon, asuvat rivarissa tai kerrostalossa..

haluan jo heti alkuun sanoa, että kaikesta tästä olen koittanut lukemattomia kertoja puhua mun miehen kanssa, mutta tuloksetta.. tai jos tulosta onkin syntynyt, niin vain hetkellisesti ja taas on palattu vanhaan.

eli mun mies on täysin sulkenut mut ulkopuolelle koko projektista, mä en tiedä yhtään missä mennään ja kun kyselen ja yritän ottaa selvää, niin se tuskastuu ja hermostuu et mä painostan.. vaikka todellakaan en jäkätä ja mäkätä vaan haluan vaan tietää missä mennään..

yks biljardista esimerkistä:
kun alettiin rakentaa mä tilasin netistä lukemattomia määriä esitteitä laatoista lavuaareihin ja monesti miehelle sit sanoin et olis kiva käydä näitä vähän läpi et saatais joku käry siitä millainen meidän kodista tulee. en alkanut missään perustusvaiheessa niitä tuputtaa vaan sitten kun tiesin niiden olevan pikkuhiljaa ajankohtaisia. koskaan mies ei jaksanut eikä ehtinyt. pyysin et kierrettäis yhdessä laattaliikkeitä yms, mut koskaan ei ehtinyt ja jaksanut. sitten yks päivä kun olin töissä, niin mies soitti mulle, että hän on nyt täällä laattakaupassa, et täs on nyt kaks vaihtoehtoo tällanen ja tällanen, kumman haluat sano äkkiä?! ja mitä mä puhelimessa kesken työpäivän osaisin äkkiä sanoa?! mies valkkas tosi kauniit laatat, mutta mua harmitti kun olisin halunnut osallistua valintaan.

toinen esimerkki kun sanoin, et haluaisin tämän tyylisen ulko-oven. mies vaan murahti, että ei oo ajankohtaista. okei, selvä. sit kun kerran ajoin rakennustyömaalle, niin meillä olikin ulko-ovet ja juuri sellaiset mitä en olis halunnut, mutta en suuttunut enkä hermostunut, koska ne oli ollut puoli-ilmaiset (eikä kuitenkaan rumat), mutta harmitti et taas olin ihan ulkopuolinen.

mä olen ihan loppu tähän, mies sulkee mut ulkopuolelle ja kun koitan sanoa, että tämä on myös MINUN kotini, niin hermostuu ja kuittaa jotain tyyliin että tee sitten itse. mitään ratkaisuita ei ole minulta kysynyt tai mistään minun kanssani keskustellut, kaikki päätökset tekee itsekseen ja suuttuu jos mä sanon et aika tylyä toimintaa.

päästiin vihdoin muuttamaan, tosin todella keskeneräistä täällä vielä on ja mies vaan huitelee ties missä. meillä ei ole suihkua, ei hellaa asennettuna, ei pesukoneita, ei mitään ja mies ramppaa kavereita katsomassa jne kaikki illat.

tekee mun selän takana hankintoja (kuten 10.000 euron auto!!!!!) ja on ihan pihalla et miks mä hermostun??!! siis aidosti ymmällään...

ei se tällainen ole ollut..

nyt haluaisinkin kysyä, että palautuuko se enää ikinä omaksi itsekseen vai ollaanko me taas surullinen lisä rakennusajan erotilastoon?? tällaista mä en nimittäin jaksa, olen hammasta purren kestänyt kun olen koittanut tappiin asti ymmärtää miten miehen päähän ei mahdu kun se rakentaminen, mutta se et se unohtaa perheensä siinä sivussa alkaa olla jo vähän liikaa. mä olen taistellut ja tehnyt todella töitä sen eteen että olen tässä vielä, mutta kauanko mä enää jaksan? ja millä mä saan sen ymmärtään...

kiitos jos jaksoit lukea tämän vuodatuksen....

 

[raksaleski]

tippuipa nopeasti..

 

[morsian]

meillä taas päinvastoin mies on niin innostunut koko rakentamisesta ei puhukaan mistään muusta ja koko päivän rakentamassa ja kyselee kaikkea mitä mä haluaisin jne. ja mua ei koko helkkarin rakennus kiinnosta pätkääkään. mä haluan vaan takaisin mun mieheni ja viettää aikaa sen kanssa.

 

[vieras]

Meillä minä pääasiassa sain päättää sisustuksen, miestä se ei niin hirveästi kiinnostanut, tosin oli mukana laattakaupassa ja keittiöfirmassa useita tunteja suunnitelemassa Tapetit valitsin minä ja hän ne kelpuutti. Tosin käytimme suunnittlijaa, joka meille teki ehdotuksia, jotka sitten hyväksyimme.

 

[Omg]

Ja varmasti aloittaja viettää pvät kotona vetelehtien? Sen lauluja laulat kuka elosi maksaa!

 

[mie]

Surullista luetteva. Mutta neuvoja on kauhean vaikeeta antaa, kun meillä ei vastaava tilannetta ollut. Rakensimme omakotitalon pitkästä pari vuotta sitten, rakennusprojekti kesti muuttotarkastukseen 1,5vuotta + siitä vielä melkein vuoden, että oli valmista. Meillä kyllä yhteistyö pelasi ihan ok, mies hoiti noita rakennusteknisia juttuja ja mina suunnittelin sisustusta, neuvoja ja mielipiteita kysyttiin puoliin ja toisiin. Laattakaupassa käytiin yhdessä ja taisin ma 90% kerroista olla mukana rautakaupassakin valitsemassa jotain härpäkeita, mistä en edes tajunut mitään Oli kait vaan kummallekin selvä, että kummatkin ovat mukana, kun yhteistä kotia rakennetaan. Voimia sinulle!

Ja sitten vielä herätti mielenkiintoa sellainen asia: miten olette päässyt muuttamaan, kun teilla ei ole hellaa eikä suihkua? Kummatkin ovat muistaakseni pakollisia muuttotarkastuksessa? Vai onko virallinen muuttotarkastus vielä tekemättä?

 

[puhu]

me olemme rakentaneet ja yhdessä teimme ja katselimme materiaaleja... Nyt otat kissan pöydälle ja juttelette asioista!! Kerro miltä sinusta tuntuu. Voi olla että miehelläsi on vain hirveä stressi eikä hän osaa ajatella enää selkeästi!!

 

[vieras]

keskustele. Pakota miehesi kuuntelemaan! Kerro miten koet tilanteen ja miltä se sinusta tuntuu.

 

[Äiti-Kengu]

No täällä asutaan hieman keskeneräisessä talossamme.Muuttoa seuraavana päivänä synnytin meitin nuorimmaisen.Eli vauva-arkea rakentamisen keskellä.
Meillä kylläkin keittiö toimii,suihku,pyykinpesu ym.
Miehelles on tullut pakkomielle talostanne ja sitä kautta uupumus todennäköisesti.
Keskusteluja keskusteluja tuo vaatii,että tilanne muuttuu teillä.Yritä saada kerrottua sun tuntemukset miehelle neutraalin sävyyn.Äläkä syyllistä,vaikka ehkä aihetta olisikin.
Osittain minustakin tuntui,että mies jättää ulkopuolelle.Valinnoista tehtiin kyllä yhteisymmärryksessä valinnat taikka sitten mies antoi mun valita.
Jaksuja ap:lle :hug:

 

[raksaleski]

meidän oli pakko muuttaa, edellisen asuntomme omistaja muutti siihen itse ja emme siihen hätään saaneet asuntoa, eli ei ole tehty lopputarkastusta.

en vetelehdi päivisin kotona, vaan ihan käyn töissä.

pitkästä tavarasta tehty kohta kolme vuotta.

olen aivan rikki, poikki ja puhki, umpiväsynyt ja lopenuupunut. ja niin on mieskin. tuntuu että happi loppuu ja että olemme totaalisessa umpikujassa. kumpikaan ei vaan JAKSA enää laittaa tikkua ristiin, ainakaan tällä hetkellä.