Meidän lapsilla ikäeroa 1 v 10 kk (lasketaanko se tässä pieneksi?)
Esikoisella ei kummempaa ainakaan ulospäin näkyvää mustasukkaisuutta ollut, vaan suhtautui vauvaan ihanasti. Ei koskaan ollut vauvaa kohtaan väkivaltainen, eikä ollut esim. monesti kuvailtua ongelmaa, ettei olisi antanut minun imettää vauvaa. Itse asiassa imetin molempia yhtäaikaa 2 kk

, tosin esikoinen kävi siinä vaiheessa rinnalla vain kerran päivässä, aamuisin.
Kuopus nukkui kanssani parisängyssä, mies muutti silloin väliaikaisesti työhuoneeseen, jotta ainakin toinen saisi nukkua, mutta oli kyllä mukana lasten elämässä. Esikoinen nukkui omassa huoneessaan, mihin kuopus muutti vähän alle 1,5-vuotiaana.
Nyt kuopus on tuon saman 1 v 10 kk. Ovat ihana parivaljakko ja näkee, että rakkaita toisilleen

. Tosin juuri nyt on joku ihmeellinen Vaihe, että tappelevat keskenään - kuopus ei vielä ihan muista, miten ollaan, ja saattaa hermostuessaan esim. läpsäistä esikoista tai yrittää riistää lelun kädestä, mistä esikoinen ymmärrettävästi hermostuu. Hassua kyllä, silloin tuntui ihan luontevalta, että esikoisesta tuli isosisko, enkä tätä ikäeroa vaihtaisi pois, mutta nyt en osaa kuvitella, että meille tulisi vauva - meillähän on jo vauva, se kuopus

. Lapsilukukin on kyllä nyt täysi, joten ehkä sekin vaikuttaa omaan ajatteluun.