Toggle sidebar

Onko täällä vanhempia, joilla kaksi lasta pienellä ikäerolla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olenäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

olenäiti

Vieras
Täällä yksi äiti haaveilee jo toisesta. Olen aina halunnut lapset pienellä ikäerolla, mutta ei ainakaan vielä ole tärpännyt. Yhdet menkat nytten takana, joten saa nähdä milloin tärppää, mutta kovasti haaveilen siitä numero kakkosesta ja olisi kiva lukea tuoreita kokemuksia kahden pienen lapsen vanhemmilta - niin hyvät kui huonot puolet ovat tervetullutta luettavaa. :)
 
On vajaa 2v ikäerolla pojat. Parhaat kaverukset, leikkivät illat yhdessä <3 Vauva-aikana oli vaikea sovitella päikkäreitä, mutta muuten pelkästään positiivista. Haluaisin kolmannenkin, mutta kun pojat jo isompia niin jäisi kyllä ihan ulkopuoliseksi jo...
 
Meillä on vuoden erolla, nyt 2kk ja 1v2kk. Tällä hetkellä tuntuu hiukan haastavalta, vaikka lapset sinänsä ns helppoja tapauksia ovatkin. Väsymys lähinnä ongelmana, mutta uskon, että helpottaa, kunhan päästään vuosi eteenpäin.
 
Onko teillä ollut mies auttamassa vaiko oletteko joutuneet ns. yksin kasvattamaan? Nukkuvatko molemmat samassa huoneessa ja jos nukkuvat, herääkö esikko kuopuksen huutoon yöllä? Onko esikoinen ollut teillä mustasukkainen, kun vauva tuli taloon? Kertokaa kaikki mahdollinen. :)
 
Ikäeroa kolmella lapsella 1v ja 1kk ja 6 päivää. Siis jälkimmäiset ovat kaksoset. Nyt ovat tosin jo 7 ja 6 vuotiata joten vauva-arjesta ei ole paljoa muistikuvia. Sen muistan että esikoinen nyt 16 vuotias oli haastavin vauvana.
 
Minulla vanhempi poika ja pikkusisko vajaat 1v4kk ikäerolla.
Poika on ollut taaperona jo aika myötätuntoinen ja ihastui pikkusiskoon kovasti. Poika oli siis alle 1,5 vuotias kun alkoi leikittämään vauvaa. Leikittävät ja viihdyttävät vieläkin toisiaan. Poika nyt 4 vuotias.
Itselleni on ollut suuri ilo seurata sisaruselämää joka on pääosin sopuisaa. Tytöllä on uhma joka värittää arkea hieman mutta edelleenkin helpompaa kun on kaksi kuin että olisi yksi "äidin lahkeessa" kiinni koko ajan.
Toki minäkin leikitän mutta 80-90% leikeistä leikkivät keskenään tai kavereiden kanssa.
On helppoa nyt odottaa kolmatta kun arvaa ettei se ole suuri stressi vaan päin vastoin.
Huonoa on ainoastaan se että 2 lasta karkoitti siihen asti reippaat lapsenvahdit;-D! Kukaan lapseton ei mielellään vahdi kahta pientä. Onneksi on mummit, ukit ja hyvä asenne.
 
Meillä lapsilla ikäeroa 11 minuuttia ja rankkaa on ollut mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Suosittelen lapsia pienellä ikäerolla niin heistä on seuraa toisilleen. Esikoisella ja kuopuksella ikäeroa 6 vuotta ja se on liikaa yhteisille leikeille. Tietenkin silloin tällöin leikkivät.
 
Täällä tällähetkellä tyttö 1v ja vauva 1kk eli ikäeroa näillä 11kk. Täytyy sanoa et välillä aika haastavaa jos sattuu yksin olemaan kotona lasten kans ja molemmilla nälkä, väsy tai muuten kiukuttaa. Esikoinen on alkanu vauvan tulon jälkeen olemaan niin äidin perään ettei tosikaan. Välillä ei iskäkään kelpaa vaan äidin syliin on pakko päästä. Aamut ja illat on aika kiireisiä kun molemille täytyy pesut, pukemiset ja syötöt tehhä. Päivällä sit rauhallisenpaa kun vauva nukkuu pitkiä pätkiä ja esikoinenkin nukkuu vielä kahdet päikkärit. Täytyy kyllä sanoa että unet on itellä jääny tosi vähälle vauvan tulon jälkeen. Vauva meinaa itkeä vatsaa öisin ja kun hän nukahtaa aamun tunteina herää 1v siinä 8-9 maissa.
Mutta ihania pikku palleroita molemmat ovat. Ja varmasti heistä on kaveria toisilleen kunhan vähän kasvavat :)
 
Mulla useampia lapsia, joista kahdella ikäeroa 1v 7kk. Aluksi oli kaksi pientä, joista nuorempi valvotti ja teki siksi vauva-ajasta haastavaa. Sen vuoksi ovat myös muistikuvat vanhemman tuosta ikävaiheesta aika olemattomia. Sitten kun kasvoivat ovat olleet kovin toisilleen seurana, ja oon erittäin tyytyväinen pieneen ikäeroon. Suurempia mustasukkaisuuksia en ole koskaan havainnut.
 
Lisäys:
-Mies auttaa myös öisin
-Lapset nukkuvat edelleen päiväunet samaan aikaan
-Kun toinen herää yöllä ja huutaa niin yleensä toinen ei herää
-nuorempi ei oppinut aiemmin puhumaan mutta ehkä jotakin oppi aiemmin isoveljen ansiosta esim. juoksuleikit tai en ole varma
-lapsillani on hyvin luja sisarusside. Sen huomaa puheista joka on hyvin toista huomioivaa ja käytöksestä. He kohtelevat toisiaan usein kuin itseään. Eli ovat oppineet epäitsekkyyteen jo taaperoina.
-Ovat silti monin tavoin erilaisia ja eivät ole totaalisia apinoita keskenään
-pienempi on rajumpi isompaa kohtaan mutta voi johtua uhmaiästä
 
Meillä ikäeroa 1v4kk, nuorempi on nyt 1vuotias.
Itse halusin ehdottomasti lapset pienellä ikäerolla samaan syssyyn, kerralla hoidetaan ne valvomiset, töistä poissaolo ym. En tiedä olisinko malttanut jäädä töistä uudelleen pois "lasta tekemään" jos olisimme isompaa ikäeroa kaavailleet näille.
Esikoinen sen verran pieni vauvan syntyessä ettei ollut pahemmin mustasukkainen vaan otti veljen heti omakseen. Ja ovat parhaat kaverukset, leikkivät yhdessä, isompi hoitaa pienempää, lohduttaa ja opastaa. Pikkuveli seuraa isompaa, matkii, isoveljen jutut ovat ne hauskimmat ja molemmat ovat vähän ihmeissään jos toinen on poissa.
On se tietysti rankkaa hoitaa putkeen yövalvomiset ja pikkulapsi arki, meillä ei pahemmin onneksi olla oltu koskaan kipeinä. Omaa aikaa ei kieltämättä ole kahden pienen kanssa, käsiä tarvitsisi pari lisää ja varmasti yhden pienen lapsen kanssa kerrallaan kulkeminen olisi helpompaa kuin kahden. Mutta sitten taas kaikki isomman lapsen vaatteet/tavarat ovat menneet suoraan nuoremman käyttöön ja oikeasti mikään ei ole parempaa kuin katsoa iltaisin näiden kahden riemunkiljahduksilla ja naurun säestämään hippaleikkiä.
Itsellä isot ikäerot sisaruksiin joten siinä pääsyy omien lasten pieniin ikäeroihin.
 
meillä on ekan ja tokan ikäero 1v4kk ja tokan ja kolmannen ikäero 1v3kk. Varsinkin raskausajat oli haastavia, kun mulla oli kova väsymys ja isompi vielä valvotti jne. mutta kyllä niistä on seuraa toisilleen ollut jo ihan pienestä pitäen ja parhaita kavereita/taistelu tovereita ovat toisilleen ja veljen puolta pidetään joka tilanteessa (kaikki ovat siis poikia).
Meillä oli miehen kanssa sopimus että mies valvoo aina isompien kanssa ja minä hoidan vauvan yöllä, näin kummankaan väsy ei päässyt ihan ylivoimaiseksi.
 
Meidän lapsilla ikäeroa 1 v 10 kk (lasketaanko se tässä pieneksi?)

Esikoisella ei kummempaa ainakaan ulospäin näkyvää mustasukkaisuutta ollut, vaan suhtautui vauvaan ihanasti. Ei koskaan ollut vauvaa kohtaan väkivaltainen, eikä ollut esim. monesti kuvailtua ongelmaa, ettei olisi antanut minun imettää vauvaa. Itse asiassa imetin molempia yhtäaikaa 2 kk :D, tosin esikoinen kävi siinä vaiheessa rinnalla vain kerran päivässä, aamuisin.

Kuopus nukkui kanssani parisängyssä, mies muutti silloin väliaikaisesti työhuoneeseen, jotta ainakin toinen saisi nukkua, mutta oli kyllä mukana lasten elämässä. Esikoinen nukkui omassa huoneessaan, mihin kuopus muutti vähän alle 1,5-vuotiaana.

Nyt kuopus on tuon saman 1 v 10 kk. Ovat ihana parivaljakko ja näkee, että rakkaita toisilleen :). Tosin juuri nyt on joku ihmeellinen Vaihe, että tappelevat keskenään - kuopus ei vielä ihan muista, miten ollaan, ja saattaa hermostuessaan esim. läpsäistä esikoista tai yrittää riistää lelun kädestä, mistä esikoinen ymmärrettävästi hermostuu. Hassua kyllä, silloin tuntui ihan luontevalta, että esikoisesta tuli isosisko, enkä tätä ikäeroa vaihtaisi pois, mutta nyt en osaa kuvitella, että meille tulisi vauva - meillähän on jo vauva, se kuopus :D. Lapsilukukin on kyllä nyt täysi, joten ehkä sekin vaikuttaa omaan ajatteluun.
 
Esikoisella ja kakkosella ikäeroa 18kk, kakkosella ja kolmosella ikäeroa 45sekuntia (eri minuuteille kirjattiin tosin, vaikka saman minuutin aikana huusivat ekan itkunsa). Arki ollut ihanaa, haastavaa, rasittavaa - onneksi oli palkattua apua. Isovanhemmat asuvat niin kaukana ja kaikki kaverit yms jotka lupasivat auttaa, peruivat puheet, kun tuplat syntyivät. Ei siis ole ollut miehen kanssa kahdenkeskistä parisuhdeaikaa tässä viimeisen 5v aikana tuntiakaan, mutta mitä pienistä. Onnellinen olen lapsistani.
 
Ja on mies auttamassa mutta paljon töissä, pääasiallisesti hoidan lapset yksin. Muita hoitajia ei näin pienille vielä ole, yksi mummu auttaa pieniä hetkiä tarvittaessa(n.1krt puolessa vuodessa). Nukkuvat vielä eri huoneissa koska kuopus huono nukkumaan. Päiväunet nukkuvat aina samaan aikaan ja yöunille meno.
Mutta plussia niin paljon enemmän, uskon tämän olevan meille se paras ratkaisu.
 
Kaksoset muutaman minuutin ikäerolla. Yksin olen ollut vauva-ajasta lähtien, lasten isä myös mukana lasten elämässä ja asuvat tällä hetkellä lähes viikko-viikko. Isovanhemmat myös tiiviisti mukana ja ovat olleet suurena apuna. molempien puolien isovanhemmat. Ensimmäisestä vuodesta ei juuri muistikuvia, mutta n. 2,5 vuoden kohdalla alkoi helpottamaan ja lapset viihtyvät hyvin yhdessä.
 
1,2,3 vuotiaat :D vuoden ikäeroilla. sanoisin että raskausajat niitä haastavavimpia.. vaikkei mulla ees pahoinvointeja ikinä. mutta muuten positiivista! kaikki kolme nukkuu omassa yhteisessä huoneessaan, jos yks sattuu huutelemaan yöllä niin ei muut tähän herää vaikka sängyt tytskillä vierivieressä. kun kolmas oli vielä mahassa, muistan että hermoja kiristi vanhimman syömisongelmat. söi todella kauan ruokaansa (yli tunnin) ja tähänkin sai houkutella kaikin keinoin. silloin oli hankaluutta imettää yms vauvan tarvetta hoitaa. mutta muutoin kaikki mennyt hyvin, siinä se vauva menee "muiden lomassa" :-D mustasukkaisuutta meillä ei oo ikin ollut, pienien ikäerojen takia. kaverilla lapset parin vuoden väleillä, ja heillä kyllä mustista sakkia :) uhmat ja kaikki on kestetty tässä, ja jos saisin uudelleen valita niin kyllä mä kuiten kaikki tekisin samaan syssyyn. aa ja siin tosiaan yks miinus että lapsenvahteja ei löydy enää :D
 
Lapset ikäerolla 1v 8kk. Ovat parhaat ystävät. :) Toki tappelevat välillä rankastikin, mutta vastaavasti yhtä innolla leikkivät toistensa kanssa. Kun toinen on esim. yökylässä niin ikävöivät toisiaan. Nuoremman vauva-aika toki oli erittäin rankkaa kun käytännössä oli kaksi vaippaikäistä ja alle 2v kuitenkin on vielä ihan taapero. mut et siitä kun kasvoivat niin oon onnellinen että kuitenkin jaksoi sen rankan ajan ja tuli tehtyä pienellä ikäerolla.
 
1V4kk ikäero.nyt ku ovat jo puolitoista vuotta ja pian kolme niin ok.mut sillon ku olivat pieniä niin olihan se aika rankkaa.ei tuu enää meille semmosta ikäeroo.vähintään 2v.
 
Meillä ei ole nähty merkkiäkään mustasukkaisuudesta. iso, mutta lempeä poika haluaisi vain kovin hoitaa vauvaa. Ja oppiikin hän pikkuhiljaa hiukan hellempiä otteita. Toki saa melko tarkkana olla.

Meillä minä nukun vauvan kanssa, mies meidän makkarissa ja 1v omassa huoneessaan. Minä herään kaikkien mekastuksiin, mutta sovittu on, että mies hoitelee isomman jos heräilee, tosin mies ei oikein helposti herää :D ja minä valvon vauvan, jos valvottaa. Päivisin pärjäillään jo melko kivasti, vaikka vauva ei enää välttämättä nuku yht'aikaa päiväunia. Toki hän nukkuilee omia torkkujaan pitlin päivää.

Välillä jakaudumme pareittain esim kauppaan tai kyläilemään, jolloin voi ottaa vähän rennommin.

Minä kyllä odotan sitä aikaa, kun alkavat puuhastella yhdessä, se on varmasti hulvatonta seurattavaa . Esikoiseni (nyt 8,5v) oli kovin yksinäinen lapsi ja iloitsee ihan silminnähden sisaruksistaan, vaikka ikäeroa onkin paljon.
 
Se huono puoli kovin pienessä ikäerossa kuulemma on että sitten on itse niin poikki ettei ehdi nauttia siitä pikkulapsiajasta tai etenkään vauva-ajasta ollenkaan, kun elää sumussa väsymyksen takia. Tämä siis mitä olen muiden kokemuksia kuullut, itsellä ei oo kokemusta
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuultua:
Se huono puoli kovin pienessä ikäerossa kuulemma on että sitten on itse niin poikki ettei ehdi nauttia siitä pikkulapsiajasta tai etenkään vauva-ajasta ollenkaan, kun elää sumussa väsymyksen takia. Tämä siis mitä olen muiden kokemuksia kuullut, itsellä ei oo kokemusta
Click to expand...

Tämäkin yksilöllistä. Mulle pikkulapsiaika kahden kanssa oli lomaa. Hyväuniset, terveet lapset. Lisäksi pienessä ikäerossa se hyvä puoli, että esikoinenkin nukkui päiväunet, jolloin sai itse levätä. Kuntoilukin hoitui tuplarattaiden kanssa. Kaiken kaikkiaan oli helppoa. Nyt ovat jo leikki-ikäisiä. Olen edelleen kotona ja vähemmän mulla on nyt aikaa itselle ja lepäämiseen:)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa