Onko tälläinen merkki narsistista tms?

[vierailija]

Eli kyseessä on äitini käytös. Olen jo aikuinen, mutta olemme välillä toki tekemisissä. Äidillä on monin tavoin hankala luonne, ja olen vasta viime vuosina (jostakin syystä) herännyt miettimään ettei lapsuuden perheeni ollut ehkä ihan normaali.

Moni asia meni päin sanonko mitä, mutta oman kodin asioista ei saanut koskaan puhua.. Nyt olemme jo kaikki sisarukset aikuisia ja omillamme.
Perheessämme minä olen se ns syntipukki ja yksi se joka on äidille kaikki.

Äiti on kuitenkin viimeisen vuoden aikana ruvennut tavatessamme (ei siis joka kerta puhu näin, mutta ehkä noin kerran kuussa) tilanteeseen sopivan tilaisuuden tullen tämmöistä:

Kuinka hän on lojaali kaikille ihmisille ja esim jos joku sanoo minusta jotakin, ei hän kerro sitä minulle. Koska hän ei "petä" kenenkään luottamusta.

Kun kysyn kuka puhuu ja mitä en saa vastausta. Jos joku haukkuisi omaa lastani silloin, kun tämä oisi aikuinenkin katsoisin aiheelliseksi sanoa asiasta. Ihan siksikin, että lapseni osaisi vähän "varoa" kyseistä ihmistä/muuttaa asennettaan jos tarvitsee.

Toki riippuu paljon kuka haukkuisi ja miten, mutta katsoisin aiheelliseksi mainita asiasta. Tätä asiaa en ole saanut äitiäni ymmärtämään.

Nyt mietinkin, että onko tämä kaikki käytös merkki jostain luonnehäiriöstä?
Tulee jotenkin tunne, että äitini ihan kuin nauttisi(?) kun saa vihjailtua että joku perheenjäsen/sukulainen/tuttu haukkuu minua?

Samoin tulee toki mieleen, että miten äitini nämä tilanteet hoitaa, osallistuuko peräti haukkumiseen? Vai onko hiljaa vaan? Vai eikö kukaan ole koskaan haukkunut minua, mutta äitini haluaa (jos on luonnehäiriöinen?) minun luulevan niin?

Mitä mieltä te, joilla on/on ollut luonnehäiriöinen ihminen elämässänne olette tästä, onko normaalia käytöstä vai ylireagoinko?

 

[r0s]

No ei toi normaalia ole mutta narsismiin on vielä pitkä matka.

Tulee mieleen eräs poikaystäväni nuoruudesta, joka aina kun kerroin että ei tästä mitään tule, pare erota, alkoi keksiä satuja siitä miten muut eivät musta tykkää tai halua viettää aikaa seurassani.

Ehkä äitisikin yrittää parannella omia korttejaan väittämällä muita vielä huonommiksi?

 

[vierailija]

En tiedä onko narsisti, mut veemäinen ainakin.

 

[vierailija]

Kyllä, kirjoituksesi perusteella sanoisin että olet melkoisella varmuudella narsisti.

 

[vierailija]

Harvinaisen ikävää. Sen pitäis olla pettämättä "sen" luottamusta ja jättää kertomatta kokonaan, että "joku" on puhunut susta pahaa.

Anna mennä ohi, äläkä kysele. Kysely vain ruokkii tuota sen sekavuutta.
Aina löytyy joku, joka puhuu jostain pahaa ja kun et tiedä, onko se paha se, että etupihasi koristekivet on väärin päin vai jotain muuta, niin jättäisin omaan arvoonsa.

 

[vierailija]

alkoi keksiä satuja siitä miten muut eivät musta tykkää tai halua viettää aikaa seurassani.

-- Julkisen keskustelun kiukutteleva ja kiusaava harmaa? Samanlaista tyyliä käyttää ainakin.

 

[r0s]

-- Julkisen keskustelun kiukutteleva ja kiusaava harmaa? Samanlaista tyyliä käyttää ainakin.

Itse asiassa, kun nyt mainitsit, niin se eräs kiusaava ja haukkuva harmaa voisi olla erään palstalaisen edellinen puoliso.

Mun eks-poikaystävästä taas on kasvanut reilu ja rehti mies. -Tai ainakin siltä vaikutti kun viimeksi (kymmenen vuotta sitten) sattumalta kohdattiin.

 

[Zariza]

Tuollaisesta ei ketään voi vielä narsistiksi sanoa. Ei lähellekään sitä, vaan aika tavallista kaikissa puutteellissa ihmissuhteissa, jossa toinen luulee/pelkää/uskoo ehkä tietävänsä ”totuuksia” toisesta; jotain, mitä toinen on yrittänyt pitää salassa, ainakin aika varmuudella hänen mielestään. Hän epäilee jotain sinusta; on ehkä kuullut jotain tai nähnyt unen. Tavallaan tuo ihminen yrittää saada sinut avautumaan hänelle jostain, mutta ilman ns. suoraa pakottamista, vaan ohjaten sinua siihen - näinkin oudolla tavalla. Mutta se joku ilmitullut asia ja sen luonne ovat päällimmäinen syy siihen, että oma äitisi ei tohdi sanoa sinulle siitä suoraan, vaan tavallaan pehmentää tyyliä hakea totuutta. Joten: ”Mikä siis teidän suhteessanne mättää?”

Ehkä tämä(kin) äitisi outo käytös on teidän keskinäisen suhteen laadusta kiinni. Ehkä sinä olet liian salaperäinen jopa äitisi mielestä, ja hän kainosti kertoo : ”...mitä vaan, niin en petä sinua.” Hän haluaa, että kertoisit jotain.
Jompi kumpi teistä on oikeasti salaperäinen ihminen.
Jos sinä tiedät, ettet ainakaan sinä sellainen ole, niin sano aina vastaavissa tilanteissa äidillesi kepeästi naureskellen : ”Älä höpise joutavia” , ja silloin voit unohtaa, ainakin itse, äitisi nämäkin jutut.