H
hämillään
Vieras
Olen siis avoliitossa ja rakastan miestäni paljon. Olemme olleet n. 5v. yhdessä ja olemme arkiintuneet suhteessamme, joka oikeastaan ei ole ongelma, ajattelen ennemminkin, että luonnollinen jatkumo.
Homma on kuitenkin se, että työparinani useita kertoja viikossa, on mies joka sattuu olemaan melkoisen vetävä pakkaus ja kova poika puhumaan kauniita naisille. Minä kun monesti pitkän päivän samassa tilassa hänen kanssaan olen, niin olen myös näiden puheiden kohteena useaan. Tämäkään ei haittaa, sillä kyse on pelkästä hyväntahtoisesta höpinästä ja kyllähän se vähän kutkuttelee, kun saa huomiota.
Välillä kuitenkin mulla mieleen iskee levottomat ajatukset tästä miehestä, siis voin ajatella melko irstaita tapahtumia käyvän. En todellakaan ole toteuttamassa ajatuksiani tämän miehen kanssa, mutta miten voin tuntea näin voimakasta vetovoimaa (puhtaasti seksuaalisessa mielessä) toista miestä kohtaan, vaikka rakastan omaa miestäni kuitenkin hyvin paljon.
Meidän seksielämämme (oman mieheni kanssa) ei ole kyllä mitään tajunnanräjäyttävää, mutta ei se nyt huonoakaan ole. Ja en tätä miestä kuitenkaan koskaan ajattele, kun olen oman mieheni kanssa. Ainoastaan tosinaan iskee kun olemme kanssakäymisissä tämän miehen kanssa työn merkeissä.
Onkohan tämä nyt ihan normaalia suhteessa? Kenelläkään muulla tämmöistä ja onko lopahtanut ajan kanssa ajatukset, vai onko loppunut rakkaus omaan mieheen.
Homma on kuitenkin se, että työparinani useita kertoja viikossa, on mies joka sattuu olemaan melkoisen vetävä pakkaus ja kova poika puhumaan kauniita naisille. Minä kun monesti pitkän päivän samassa tilassa hänen kanssaan olen, niin olen myös näiden puheiden kohteena useaan. Tämäkään ei haittaa, sillä kyse on pelkästä hyväntahtoisesta höpinästä ja kyllähän se vähän kutkuttelee, kun saa huomiota.
Välillä kuitenkin mulla mieleen iskee levottomat ajatukset tästä miehestä, siis voin ajatella melko irstaita tapahtumia käyvän. En todellakaan ole toteuttamassa ajatuksiani tämän miehen kanssa, mutta miten voin tuntea näin voimakasta vetovoimaa (puhtaasti seksuaalisessa mielessä) toista miestä kohtaan, vaikka rakastan omaa miestäni kuitenkin hyvin paljon.
Meidän seksielämämme (oman mieheni kanssa) ei ole kyllä mitään tajunnanräjäyttävää, mutta ei se nyt huonoakaan ole. Ja en tätä miestä kuitenkaan koskaan ajattele, kun olen oman mieheni kanssa. Ainoastaan tosinaan iskee kun olemme kanssakäymisissä tämän miehen kanssa työn merkeissä.
Onkohan tämä nyt ihan normaalia suhteessa? Kenelläkään muulla tämmöistä ja onko lopahtanut ajan kanssa ajatukset, vai onko loppunut rakkaus omaan mieheen.