Itse haaveilen viidennestä. Ja nyt siis vanhin näistä neljästä 7 v.
Minula ikää tänä vuonna 30 v, joten ehdin kyllä, mutta haluaisimme lapset samaan syssyyn, että olisivat tukena ja seurana toisilleen nyt ja aikuisena.
Olemme puhuneet viidennestä lapsesta, katsotaan nyt miten tämä menee, mutta kyllä näkisin meidän perheeseen kuuluvan ainakin yhden lapsen vielä lisää. En osaa ajatella sitä siten, että miten se on minulta pois, jos aloitan vielä yhden lapsen kanssa vauvajutut alusta, kun jälleen on tämän nuorimman kanssa alkanut arki helpottumaan (ei imetystä, yöt suht helppoja, voi jätää hoitoon, että päästään kaksinkin joskus jonnekin jne.). Kyllä tämä sitten myöhemmin palkitsee, tämä on kuiteniln sitä mitä haluamme. Vertaisin sitä vaikka talonrakennukseen, onpahan sitten rakennettu, kun viitsii hommaan ryhtyä. Tai opiskeluun, jos etukäteen jo suree kuinka sitovaa on ammatin opiskelu, niin kannattaako aloittaakaan? Niin.
Itse ajattelen lasten olevan rikkaus toisilleen nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka emme itän ökymaterialistista lapsuutta ja nuoruutta uusine mopoautoineen ja omine opiskeluyksiöineen ehkä pystykään kaikille kustantamaan.
Tämä on meidän perhe ja itse sen kannamme.