onko tämä normaalia

[tyytynyt vähään?]

Olemme olleet miehen kanssa 7 vuotta avioliitossa, yksi lapsi joka on minun aikaisemmasta avioliitosta. Mies on alusta alkaen ollut tarkka rahankäytössä ja kun on jotain isompaa hanketta ostanut kotiimme (mitä on itse halunnut, en minä) antanut kovaan ääneen ymmärtää että "minä olen nyt ostanut sen ja sen, käytät nyt minun ostamaa tavaraa" jne. Mies tienaa ihan hyvin ja on korkeasti koulutettu, minä olen keskituloinen mutta aina mies jaksaa muistuttaa kuinka huonosti tienaan ja jos haen uutta työpaikkaa on raha hänelle se ensiarvoinen asia, kuinka paljon enemmän tulen tienaamaan, muulla asialla ei ole merkitystä.

Olen maksanut joitain laskuja luottokortilla kun on ollut tiukkaa sen jälkeen kun olen miehelle ilmoittanut ettei rahaa ole, niin hän on vaan ollut hiljaa.

Jaamme laskut aika tasan, mies maksaa ehkä 15% enemmän juoksevista laskuista mutta minä hoidan esim. lapsen kulut yksin. (ruokaostokset jaataan aika tasan). Kotityöt teen pääsääntöisesti yksin, mitä nyt mies joskus pitkän jankutuksen jälkeen avustaa (mutta jaksaa siitäkin kovaan ääneen muistuttaa kun imuroi puoli vuotta sitten..). Kun viikonloppu koittaa, mies pääsee puhtaaseen kotiin, minä olen hoitanut kaiken. Silti hän on sitä mieltä että minä vaan luuhaan kotona (työpäivän jälkeen) ja ei arvosta sitä mitä teen kotona laisinkaan. (meillä on koti aina tiptop) Joskus silittää mutta silittää vain omat vaatteet.

Jos mies vie minut ulos syömään, (tapahtuu ehkä kerran vuodessa) niin saan kyllä sen jälkeen kuulla mitä ravintolareissu on tullut maksamaan, kahvilassa kun käymme tai muuten syömässä, annan yleensä oman osuuteni laskusta koska mies ei haluaa tarjota tai kun on joskus tarjonnut, saan vihaista mökötystä. Lahjat hän ostaa yleensä käytettynä ja en ole saanut esim. hääpäivänä koskaan mitään lahjaa.
Jos matkustamme, maksan aina oman ja lapsen osuuden matkoista. Jos hän maksaa enemmän, saan kuulla siitäkin. Onko avioliiton tarkoitus laskea mitä toinen toiselleen maksaa..? Eikö pitäisi puhaltaa yhteen hiileen? Kerran hän ilmoitti kuinka paljon olen hänelle velkaa..maksan kaiken takaisin niin en tarvitse kuulla valitusta.

Hänen autoaan (uudempi, kalliimpi ja isompi) en saa lainata "koska ajan niin huonosti". Ja jos menemme hänen autollaan esim. kyläilemään, saan jälkikäteen kuulla kuinka hän on "kuskannut meitä autollaan ympäri ja bensakin on niin kallista". Kun olemme menneet viikonkin vierailulle vanhempieni luokse, olen itse saanut ostaa tuliaiset ja hän ei viikon aikana ole ostanut mitään ruokaa eikä muuta koska "olemmehan minun vanhempien luona". (hänen vanhempien luona emme kyläile, hänen omasta tahdostaan)

Kuuntelen kateellisena ystävien puheita miehistään jotka kustantavat heille matkoja, lahjoja ja ravintolaillallisia ja auttavat heitä kotitöissä tai ostavat siivouspalveluita..joskus tuntuu että mies ei todellakaan tajua kuinka vähään tyydyn ja kuinka paljon annnan ja kuinka surullisen pihi ja omahyväinen hän on. En saa arvostusta ja en tiedä kuinka kauan jaksan tällaisessa farssissa. Olen nätti, energinen ja sosiaalinen. Miehen kanssa minusta on tullut surullinen, vihainen ja itsetunto on pohjalukemissa. Koen etten saa vastinetta vaikka ei niin tietenkään saisi ajatella mutta mittaahan mieskin kaiken rahassa. Seksiä mies saa aina kun haluaa, havemmin haluaa. En minäkään ole pyhimys, saatan suuttua ja haukkua miestä mutta kuka nainen ei joskus näin toimisi..? Jaksan myös hemmotella miestä joten hänellä on mielestäni hyvät oltavat.

Mitä tuumatte miehet/naiset, onko tämä normaali avioliitto..? Vaadinko liikaa vai nostanko kytkintä?

 

[Tuhniksen ex-eukko]

Parempi ensin katsoa kuin katua.

Avioeron jälkeen kannattaa olla tarkkasilmäinen miesten suhteen.
Huonompaan ei kannata vaihtaa.

Ellit 50+ palstalla on viestiketju miehen valinnan vaikeudesta. Joku Elli ärähti, että jankutan samaa asiaa.

Tuskin saat kouluttua vanhaa koiraa uusille tavoille. Opettele jämäkkyyttä.
Osta oma auto ja anna bensan palaa Al Coren ilmastonmuutosjutuista viis välittäen.

Rakastan autoilua, mutta siihen ei ole enää varaa. Ehkä olin aikoinaan Suomen lujimpia kaahaajia valtateillä.

 

[vaimoke]

Me laitettiin tili yhteiseks jo parin kuukauden jälkeen. Koskaan ei olla rahasta riidelty. Tällä hetkellä ollaan molemmat työttömiä, mies saa hieman lisätuloja tuuraushommista, mutta tosi harvoin, eikä koskaan siitä huomauttele, että käytettäisiin hänen rahoja. Minä kuitenkin hoidan kodin ja lapsen tai pääosin ainakin, mies auttaa siivouksessa aika usein. ja mies vie silloin tällöin syömään, vaikka varaa ei olisikaan, mutta koskaan ei laskusta valita. Rahasta on turha riidellä, sitä tulee ja menee. Kannattaa harkita että onko mies sinulle oikea, toisenlaisiakin miehiä on olemassa.

 

[tosikyllästynyt]

Miksi taas sama aihe..ilmeisesti sama kirjoittaja.

Et ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen, miksi ihmeessä roikut?
Toisaalta, voipi olla vaikeata löytää uusi mies yksinhuoltajan..

 

[Ei ole ainakaan reilua.]

Naisia viedään usein kuin typerystä. Niille on kyllä oltava puhdas koti ja puhtaat vaatteet ja auta armias jos joku kaunis päivä ei ole puhtaita alushousuja kaapissa.

Meillä on tämä ratkaistu näin. Suosittelen tätä vaihtoehtoa kyllä auliisti:

Minä käyn töissä, hoidan koirat (vaativia turkkirotuja)koirien takia myös siivoan kolme kertaa viikossa, eli imuroin, pesen lattiat jne. Ruoan teen aina kun ehdin. Käyn töissä, teen tosin vain yötyötä.

Mieheni osa on taas käydä ruokakaupassa ja kustantaa ruoat pöytään. Minä en käy ollenkaan ruokaostoksilla, enkä laita senttiäkään ruokaan rahaa.

Alussa mies tästä narisi minulla, jolloin sanoin, että asia voidaan hoitaa toisellakin tavalla. Eli hän alkaa osallistumaan myös kodinhoitoon. Kuten arvata saattaa, ei se hänestä ollutkaan hyvä idea. Nyt jo vuosia on kiltisti hoitanut oman osuutensa tässä huushollissa, eli käy perjantaisin kaupassa ostamassa ruokaa.

Samoin hän ostaa yleensä bensat autoihin ja hoitaa omilla rahoillaan myös minun autooni renkaat ja öljyt sunmuut.

Näin tämä menee hyvin. Täytyy olla tasapuolista! Sellainen ei ole oikein, että nainen hoitaa kodin ja kaikki ja mies senkun töistä tulee sohvalle istumaan. kyllä kannattaa pitää puoliaan näissä asioissa. Ei ne miehetkään suostuisi tuollaiseen, että siivoaisivat, tekisivät ruaon, pesisivät pyykit. Nainen tulisi töistä, heittäisi alushoususilleen ja kävisi sohvalle piereskelemään. Hyvin äkkiä olisi miehellä herne nenässä.

 

[Ihanan miehen ihana vaimo]

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että avioliitossa on sun ja mun rahat. Eikö ne ole perheen yhteisiä rahoja?

Meillä mies tienaa erittäin hyvin, minä olen kotona. Aina on ollut selvää minun edes sitä vaatimatta, että rahat ovat yhteisessä käytössä. Jos toisella on varaa matkustella ja syödä sisäfilettä, on toisellakin. Jos miehellä on varaa ostaa uusia vaatteita, on minullakin; johan se näyttäisi kummalliselta, jos merkkivaatteisiin pukeutuvalla miehellä olisi kirpparitamineissa kulkeva vaimo

Minulla on kaikki samat luottokortit kuin miehellä ja meillä on yhteinen tili. Kumpikin voi käyttää rahaa mihin haluaa toisen sitä ihmettelemättä. Jos minä haluan lähteä matkalle, on se lähinnä ilmoitusluonteinen asia ja kysymys kuuluu vain, sopiiko ajankohta, ei saanko minä lähteä. Jos katson tarvitsevani uuden ompelukoneen, menen kauppaan ja ostan sen ja sen jälkeen kerron miehelleni, että ostin uuden koneen, koska vanha oli jo aikansa elänyt.

 

[osinko]

Mihin tarvitsette luottokortteja?

 

[mää toimisin]

[viesti moderoitu]

 

[Ihanan miehen ihana vaimo]

Mihin tarvitsette luottokortteja?

No mihin nyt yleensä tarvitaan luottokortteja?!

Kuka nykyään kantaa käteistä matkoillaan mukana? Usein haluaa ostaa jotain isompaa, ennalta suunnittelematonta matkan aikana. Autoja ei voi vuokrata ilman luottokorttia. Hotelleja varatessa kysytään luottokortin numeroa. Jne. jne.

 

[Reilua peliä]

Teet laskun kaikesta kotona, hänen hyväkseen tekemästäsi, työstä ja lyöt sen herran eteen. Ruuanvalmistus, pyykinpesu, siivous yms.

Kirjaat ylös tekemäsi työtunnit ja laskutat häneltä normaalin tuntitaksan mukaan puolet työstä. Tai koska lapsesi asuu luonanne, vähän vähemmän kuin puolet, mutta jotain kuitenkin.

Onpa sitten sinunkin panoksesi hinnoiteltu ja rahassa määritelty.

 

[nöpöstiina]

Kerroit, että mies on alusta asti ollut tarkka rahankäytöstään. Olet siis tiennyt jo seurusteluvaiheessa, että mitä tuleman pitää. Ilmeisesti teillä on käynyt niin, että koska mies jämäkkä, niin hän on onnistunut liiskaamaan sinut niin, että et osaa pitää puoliasi. Taidat olla liian kiltti. Liiallinen kilttiys on pahasta, koska se kasvattaa pinnan alla olevaa kiukkua ja ruokkii katkeruutta.

Sinun pitäisi miettiä, että mitä haluat suhteeltanne. Ilmeisesti rakkautta ja jonkunlaista sopusointua on riittänyt tähän asti, koska olet jo 7 vuotta jaksanut. Jos mittasi on täynnä, niin kannattaisi miettiä, että oletko valmis puolustamaan oikeuksiasi silläkin riskillä, että se voi vahingoittaa parisuhdettanne? Se on varmaa, että mies ei ihan hevillä luovu saavutetuista eduistaan.

Jos haluat muutosta asiaan, niin mieti vaikka jo etukäteen, että mistä asioista haluat pitää kiinni. Ehkä kannattaisi miehen kanssa jutella, että olet väsynyt tekemään kaikki kotityöt itse, joten ehdota, että jaetaan kotityöt (esim. yhteinen siivouspäivä) tai että jos mies ei halua siivota, niin hän voi palkata siivoojan omilla rahoillaan tai sitten sinä vastineeksi siis työlläsi saat hyvitystä esim. ruokalaskuista. Minusta esimerkiksi se olisi hyvä, että sinä kirjoitat ostoslistan kauppaan, mies käy kaupassa ja sinä hoidat siivouksen + ruoanlaiton. Sillä tavoin ainakin saisit hyvitystä rahallisesti.

Älä myönny esim. kalliin kodinelektroniikan hankintaan, jos et itse koe sitä välttämättömäksi. Esimerkiksi vanhoja telkkareita saa pilkkahintaan käytettynä (jos siis mies perustelee, että sinun pitää maksaa taulutelkkarista puolet, vaikka kyseessä on miehen haluama ostos).

Oman pään pitäminen ja vastarintaan nouseminen on paljon vaikeampaa nyt tässä vaiheessa kuin jos olisit heti alussa tehnyt selväksi, mitä haluat. Myönnän kyllä itsekin, että kun on rakastunut, niin on ihana palvoa miestä, tehdä hänen lempiruokiaan, pitää koti tiptop siistinä, jotta saisi mieheltä ihailua ja arvostusta. Kuitenkin pitäisi tajuta, että yleensä tuollainen käytös on opittu omalta äidiltä tai lapsuudesta, jossa hyvistä teoista sai kehuja eikä juuri muutoin kehuttu ilman, että oli tehnyt jotakin hyödyllistä.

 

[näinpä]

Mäki tapasin yhen mukavan miehen tässä hetki sit ja meillä oli tosi mukavaa,
mut niin se mun jätti ku kuuli että on maksettavaa ulosotolle
Oli siinäki mies!

 

[bööna]

Mäki tapasin yhen mukavan miehen tässä hetki sit ja meillä oli tosi mukavaa,
mut niin se mun jätti ku kuuli että on maksettavaa ulosotolle
Oli siinäki mies!

Eivät kaikki ihmiset voi hyväksyä holtitonta elämää, mikä oikein onkin.
Sentään joillakin selkärankaa...vaudsi!

 

[Koirankoulutusopas]

Nyt aika hakea kirjastosta koirankoulutusopas. Niin se vaan on etta jotkut miehet on kuin koiria, jos niita ei kouluta kunnolla heti alusta alkaen niin ne rupeaa royhkeiksi ja alkaa kuvitella liikoja itsestaan. Niin koiralta kuin mieheltakin pitaa ottaa suuruudenhullut luulot pois heti alkuun, muuten tulee vaikeuksia. Missaan nimessa niita ei palvota ja passata ennenkuin sitten kun ne on vuosien saatossa osoittaneet luonteensa jalouden ja lojaalisuuden emantaa kohtaan.

Nailla ohjeilla parjaa useimman miehen kanssa loistavasti. Jos on akkipikainen ja kovakorvainen rotu kyseessa, johon ei koulutus tehoa, on parasta antaa olla ja etsia uusi. Aina on lisaa naita uutta kotia etsivia koi.. siis miehia tarjolla.

 

[tasa-arvoinen]

Mitä tuumatte miehet/naiset, onko tämä normaali avioliitto..? Vaadinko liikaa vai nostanko kytkintä?

Kyllä nykyaikana pitää jo löytyä vähän enemmän tasapuolisuutta kuin sinun parisuhteessasi. Varsinkin kun olet työssäkäyvä nainen niin kotityöt pitäisi jakaa tasapuolisesti. Meillä jako on heti yhteenmuuttamisen jälkeen mennyt niin että mies kokkaa ja minä tiskaan, lähinnä johtuen siitä että mies vihaa tiskausta joten hoitaa mieluummin kokkauksen. Eikä muuten osannut kokata sitten yhtään kun yhteen muutettiin, makaroonien keittäminen taisi juuri ja juuri onnistua. Opetteli kuitenkin minun avustuksellani vähitellen ja on jo tätä nykyä hyvä kokki. Muutkin hommat jaetaan suht tasapuolisesti, tosin minä siivoan useammin koska olen työtön ja näin ollen enemmän kotona.

Raha-asioista minä toisinaan nalkutan enemmän koska olen säästeläämpi enkä varsinkaan itse työttömänä ollessani halua mitään turhia kuluja. Mies on spontaanimpi ja tuhlaa helpommin rahaa, tosin aika usein minuunkin niin että siitä on vaikea valittaa

Joku mainitsi että alussa nainen antaa periksi liikaa koska tahtoo palvoa ja hemmotella miestään. Meillä nimenomaan oli siksi alusta alkaen helppo jakaa kotityöt, miesin halusi hemmotella minua joten ei pistänyt yhtään vastaan kun ehdotn hänelle tuota kokin hommaa, ja siivoaminenkin hoidettiin varsinkin suhteen alussa usein yhdessä.

Ei kai normaalia avioliittoa olekaan, mutta ainakaan tuo sinun tilanteesi ei kuunnosta reilulta. Parasta nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta ennen kuin tunteet patoutuu niin että ero on välttämättä edessä. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua ja haluatte jatkaa yhdessä niin ainakin kannattaisi puhua asiasta.

 

[ystäväsielu]

Mitä tuumatte miehet/naiset, onko tämä normaali avioliitto..? Vaadinko liikaa vai nostanko kytkintä?

tyydyt liian vähään! et ole onnellinen. jätä ihmeessä noin itsekäs mies. olet onnellisempi yksin lapsesi kanssa vähillä rahoilla kun kukaan ei ruikuta rahasta.

ja ihan hyvin voit löytää vielä hyvän miehen.

 

[ajatusten virta]

Mitä tuumatte miehet/naiset, onko tämä normaali avioliitto..? Vaadinko liikaa vai nostanko kytkintä?

tyydyt liian vähään! et ole onnellinen. jätä ihmeessä noin itsekäs mies. olet onnellisempi yksin lapsesi kanssa vähillä rahoilla kun kukaan ei ruikuta rahasta.

ja ihan hyvin voit löytää vielä hyvän miehen.

Jos nyt kumminkin ensin edes yrittäisit korjata liittonne ja jos ei onnistu, eli tasapainoa ei löydy ja mies vain jatkaa valittamista ja sortamista,niin sitten vasta mieti eroa.

 

[voi nääs nääs nääs]

Sivun verran vuodatusta miehen huonoista puolista ja yksi lause omista "olen minäkin suuttunut joskus, eikös kaikki naiset" hehe, pyydä miestäsi kirjoittamaan samanlainen kronikka sinusta, negatiivisessa mielessä. Katsotaan sitten vellit ja puurot uudelleen.

 

[Kaivele esiin]

avioliittolaki. Kirjastosta löytyy.

Siellä sanotaan puolisoiden velvollisuuksista mm. että kumpikin puolisoista vastaa kodin menoista yms. kodin asioista "kumpikin kykynsä mukaan" eli suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että kulut suhteutetaan tuloihin ja että myös kotityö on sitä kyvyn mukaista vastaamista. Puolisoilla on myös velvollisuus pitää huolta toistensa elannosta.

Toisin sanoen: Ei ole kohtuullista, että sinä pienempituloisena vastaat sekä kodista että sen kustannuksista suhteessa enemmän kuin puolisosi.

Jollei teillä ole avioehtoa, joka sulkee pois puolison oikeudet kaikkeeen myös avioliiton aikana hankittuun omaisuuteen, on sellainen omaisuus yhteistä. Erossa se kuuluu tasan jaettavaan. Kohtuullista on myös se, että perheessä on sama elintaso kaikille.

- Sinulla on äärettömän saita ja itsekäs mies.

 

[menen itsekin]

Miksi niin usein käytetään sanontaa, että mies vie jonnekin, esimerkiksi ulos syömään? Kun menen avomieheni kanssa ulos syömään, ei kyse ole siitä, että hän jotenkin erityisesti veisi minut - kumpikin ollaan tasavertaisesti menossa. Tai miten sen ilmaisisi, mutta ei ainakaan niin, että hän vie.

 

[vietävissä]

Mielestäni syömään mennään, kun se tehdään yhteistuumin vaikka perjantai-illan iloksi. Sen sijaan, jos mies vaikkapa on synttäriyllätykseksi kehitellyt ulkona syömistä, sanoisin, että silloin hän vie minut syömään. Myöskin minä voin viedä mieheni syömään, vaikkapa palkaksi jostakin

 

[menen itsekin]

Äskeiselle: Aivan!

Täällä ei, muuten, kukaan yleensä kerro vievänsä miestään, vaan aina oletetaan, että miehen on vietävä. Että voi voi, kun ei se vie minua ulos.

 

[tuli.]

Sanonta lie perua ajoilta, jolloin naisen ei sopinut mennä yksin ravintolaan. Tällöin mies vei naisen ja myös maksoi lystin. Ajattelen itse niin, että se joka maksaa, se "vie".

 

[Lip-Lip]

Mä ymmärrän tuon viemisen sillä tavalla, että mies tai nainen pyytää että lähdetkö syömään jne, eli siis jompikumpi on suunnitellut jotakin. Ei siis sitä, että yhdessä sovitaan, että mennään syömään jne. Ja olen minäkin miestäni pyytänyt ulos syömään tai siiderille/oluelle/drinkille, eli olen viennyt ulos.