Onko tämä totta vai luulosairautta ja omaa kielteisyyttä?

[Omasta mielestäni olen kaunis]

olen yli 42 -vuotias nainen. miehelläni on ollut taipumusta tsekkailla naisia myös läsnäollessani. siitä on tullut sanomisia ja nyt hän on lopettanut sen, ainakin minun seurassani ollessaan. hän aina kielsi katsomisesa. se tapahtui loukkaavissa tilanteissa. hän ikään kuin sivuutti minut, kun ilmeisesti hänen mielestään paremman näköinmen nainen astui näkökenttään. silloin kun nainen ei kiinnitä hänen huomiotaan (hänen ensiksi vilkaistuaan), niin huomaan sen jotenkin hänestä heti. "se jokin" ei tapahdu hänessä, ja minä tulen hänelle ykkölseksi tilanteessa. kysymys on jollakin tasolla siitä, että mieheni ei vain noteeraa kaunista naista, vaan että hän samalla jollakin tasolla sivuuttaa minut, koska en hänen silmissään ole yhtä hyvännäköinen kuin ko. nainen. toisin sanoen, jos kaunis nainen kiinnittää hänen huomionsa, hän jotenkin "jättää pois" läsnäoloni ja "on varattu" ko. naisen läsnäololle. kaupassa saattaa jopa hakea katseellaan naista. EIKÄ TAJUA; että sen kaiken jotenkin näkee tosi selvästi. ja vaistoaa. tsekkailu ei mielestäni ollut normaalia miehen nuuhkailua, vaan tuntui että hän oli jotenkin kiinnostunut, ikään kuin hakupäällä, näin tulkitsin tai vaistosin tavastaan katsoa. yleensä pitäisi luottaa vaistoonsa. vaistoni sanoi, että hänen tapansa katsoa loukkasi jotenkin minua, sai minut tuntemaan itseni epäviehättäväksi. mielestäni, jos mies on saanut naisensa (jopa ilman sanoja, tavalla jolla hän katsoo naista, ja koskettaa) tuntemaan ja varmaksi siitä, että on miehen ykkösvalinta, niin nainen tuntee sen miehen katseesta myös muita naisia kohtaan. en tiedä olenko hullu, tai "vainoharhainen" kuten mieheni "luulojani" määrittelee suuttuneena, mutta miksi minun mieheni tapa katsoa minua ja erityisesti vartaloani( alastomana ja vaatteisiin verhottuna) saa minut tuntemaan itseni rumaksi. tunnen että hän ikään kuin ei pysty katsomaan vartaloani suoraan, avpoimesti, vaan katseensä on jotenkin välttelevä (tai niin minä koen, ehkä olen hullu, tai vaadin ja odotan liikoja) tai siirtyy heti pois. minulle tulee tunne, että että hän jotenkin vaistonvaraisesti ei pysty katsomaan vartaloani alastomana suoraan, koska se ei oikeasti ole sellainen että hänen katseensa viihtyisi siinä. rakastellessamme hän ei tartu minua kunnolla mistään vartalostani. ehkä se on taitamattomuutta, mutta luulisi että jos mies pitää oikeasti naisensa vartalosta, niin hän haluaa tarttua siihen. olen pyytänyt häntä hyväilemään minua. hän tekee sitä välillä, mutta reisiänikin hän hyväilee kovin varovasti. en ole varma, tuntuu että kaikki on omaa sairasta luulotautia (ja kuitenkin olen kovin varma että tämä olisi totta...), mutta tuntuu kuin hänen kätensä menisi äkkiä pois esimerkiksi sellaiselta aölueelta missä on selluliittiä eikä niin kiinteätä.

Ylipäättään minulla vain tulee tunne että olen ruma ja että vartaloni erityisesti on ruma, koska hän ei mielestäni koe sitä viehättävänä. hän rakastaa minua ja kiihottuu minusta. olen pähkäillyt sen nmiin, että hänestä ehkä vartaloni viehättävyys hänen silmissään on toissijainen seikka. mutta onhan naiselle kamalaa, jos mies ei osoita pitävänsä naisen vartaloa kauniina. silloinhan mies tavallaan murskaa naisen naiseutta. eikö rakastelussa ole kysymys myös siitä että mies osoittaa kunnioitusta ja arvostusta naisen myös fyysiselle naiseudelle. ja taatusti tällä ei ole tekemistä iän ja vartalon ulkonäön suhteen. mutta jos miehellä on odotukset naisen vartalosta että sen tulee olla määrätynlainen ehkä nuoren naisen tai erittäin kiinteä, niin mies ei tavallaan rakkautensakaan kautta ole kypsä avautumaan itsessään sen naisen vartalon kauneudelle, jonka kanssa rakastelee.

olimme matkoilla. menin alasti uimaan aivan fantastiseen luontonäkymään. mies tuli kamera kädessään. olimme kai pikkuisen kähnäilleet. otti yhden kuvan minusta takaapäin, mutta poisti sen jostain syystä. kun käännyin, niin hän ei ottanut minusta yhtään kuvaa. ei edes silloin kun laitoin pyyhkeen ympärilleni. se loukkasi minua todella syvältä. toinen seisoo kamera kädessään, mutta ei ota kuvaa. edellisestä naisestaan hän oli lomamatkalla ottanut kuvia edestä ja takaa, bikineissä ja joka paikassa. en ole turhamainen, mutta jokin minussa vain sanoo, että tuo mies ei pidä vartaloani viehättävänä. jos mies pitää naista vetävänä, niin eikö nainen vaistoa sen, vaikka mies ei sanoisi sanaakaan? ja vaikka mies olisi ihan taitamaton ilmaisemaan mitä kokee? eikö sen vain vaistoa sillä, että miehen seurassa tuntee itsensä kauniiksi? miksi minä tunnen olevni ruma, erityisesti vartaloltani?

vartaloni ei ole ruma, mutta ei myöskään missivartalo.olen urheillut paljon, ja lihaksikas vartalo tavallaan muuttuu hieman massiivisemmaksi kuin lihaksiton, koska lihaskudos muuttuu rasvakudokseksi. siitä huolimatta en ole ruma, ja vartaloni on ihan ok. ja jonkun miehen silmissä se voisi varmasti olla kauniskin. mieheni sanoo, että mikään tuntemuksistani ei ole totta. mutta uskon, että hän ei ikinä voisi tunnustaa minulle, että ok, et ole mikään unelmieni nainen vartaloltasi, ja on totta että katseeni hakeutuu pois vaartaloltasi, mutta rakastan sinua. onko tämä rakkautta?

ja, lopulta, hän sanoo että olen hänestä ihana ja kaunis, totta kai hän haluaa sanoa niin. mutta miksi en tunne sitä? miksi kaikesta miten hän "kohtelee" vartaloani, minulle vain tulee tunne, että olen ruma. samalla tavalla, emmekö me tunne sen energioasta, jos soku vaikka tuntematon ihminen ei pidä meistä? emmekö me tunne erilaisissa tilanteissa jo etäisyydeltä, kun joku mies ilmeisesti pitää meitä viehättävänä?

kamalin ristiriita tässä jutussa on, että hän sanoo toista, ja rakastaa minua. mutta minulla vain tulee aina tämä tunne, että hän ei "rakasta" vartaloani. suhteemme alussa, hän aina klatsoi poispäin, kun olin alasti. se ehkä oli myös jonkinlaista kainoutta, mutta ei hän niin kaino ole. JOS naisen vartalo on miehestä HOT, niin hän ei mielestäni taatusti ole katsomatta vain kainouttaan.

Mitä naiset ja miehet tuumailette? onko mieheni syy olla kanssani ensisijaisesti turvallisuudentunteesta? Muuten, luin joskus Tommi Hellsteni kirjasta Lähelle on pitkä matka, että jos mies saa naisen tuntemaan itsensä rumaksi, niin siinä mies projisoi äitinsä kielteistä minäkuvaa naiseensa.

Ykköskysymykseni on, ja kaipaamani palaute, että onko tämä vain minun omaa luulosairauttani ja kielteistä minäkuvaa? MIKSI tunnen vartaloni rumaksi mieheni seurassa? Jos se vaikka olisikin vähemmän kaunis, niin eikö mieheni aito rakkaus ja kiinnostus minuun naisena ja naisen vartalooni herättäisi m inua tuntemaan itseni kauniiksi?!

 

[no huh]

Piiiiitkä kirjoitus yhden asian tiimoilta. Asia selvästi vaivaa.

En minä, tai kukaan, pysty näkemään miehesi päähän ja tietämään hänen ajatuksiaan. Jos hän sanoo sinua kauniiksi, niin mitään muuta et voi tietää. Toisen ihmisen pään sisään pyrkiminen tuo vain hankaluuksia ja luuloja. Sinä siis LUULET, että miehesi mielestä sinä et ole kaunis. Sinä olet TULKINNUT hänen käytöksestään sellaisia viestejä. Sinä ARVELET hänen aiemman kameraharrastuksensa perusteella, että hän ei pidä sinua kauniina.

Mutta sinä TIEDÄT, että hän on sanonut sinua kauniiksi. Sinä TIEDÄT, että hän kiihottuu sinusta ja haluaa sinua.

Jos tunnet itsesi kauniiksi, olet sitä myös muille. Jos tunnet itsesi epävarmaksi ja rumaksi, näytät sen muille. Ehkä itse säpsähtelet ja jäykistyt kun miehesi hyväilee ohimennen löysiä kohtiasi. Ehkä hän ei hyväile sinua, koska LUULEE, että et pidä hänen kosketuksestaan. Ehkä hän ARVELEE, että peittäessäsi ja hävetessäsi itseäsi et myöskään halua tulla kuvatuksi alastomana vaikka hän haluaisi kuvata sinua. Ehkä hän ei vain halunnut tehdä oloasi kiusaantuneeksi.

Aikuiset ihmiset. Sano se hänelle kunnolla ääneeeen mikä vaivaa!!! Älä luule, arvaile tai päättele. Se on varmin tie sotkuihin.

 

[myrkkysumakki]

Piiiiitkä kirjoitus yhden asian tiimoilta. Asia selvästi vaivaa.

En minä, tai kukaan, pysty näkemään miehesi päähän ja tietämään hänen ajatuksiaan. Jos hän sanoo sinua kauniiksi, niin mitään muuta et voi tietää. Toisen ihmisen pään sisään pyrkiminen tuo vain hankaluuksia ja luuloja. Sinä siis LUULET, että miehesi mielestä sinä et ole kaunis. Sinä olet TULKINNUT hänen käytöksestään sellaisia viestejä. Sinä ARVELET hänen aiemman kameraharrastuksensa perusteella, että hän ei pidä sinua kauniina.

Mutta sinä TIEDÄT, että hän on sanonut sinua kauniiksi. Sinä TIEDÄT, että hän kiihottuu sinusta ja haluaa sinua.

Jos tunnet itsesi kauniiksi, olet sitä myös muille. Jos tunnet itsesi epävarmaksi ja rumaksi, näytät sen muille. Ehkä itse säpsähtelet ja jäykistyt kun miehesi hyväilee ohimennen löysiä kohtiasi. Ehkä hän ei hyväile sinua, koska LUULEE, että et pidä hänen kosketuksestaan. Ehkä hän ARVELEE, että peittäessäsi ja hävetessäsi itseäsi et myöskään halua tulla kuvatuksi alastomana vaikka hän haluaisi kuvata sinua. Ehkä hän ei vain halunnut tehdä oloasi kiusaantuneeksi.

Aikuiset ihmiset. Sano se hänelle kunnolla ääneeeen mikä vaivaa!!! Älä luule, arvaile tai päättele. Se on varmin tie sotkuihin.

Olen samaa mieltä.

Lisäisin vielä sen, että ap on luonut itselleen hyvin vahvan käsityksen siitä, miten mies käyttäytyisi, jos pitäisi hänen vartaloaan kauniina.

Se on vaarallista ja jotenkin myös hyvin narsistista.

Eikö miehelläsi ole oikeus osoittaa rakkauttaan sinulle niin kuin hän itse sen luonnolliseksi kokee, vaikka se ei vastaisikaan sinun kuvitelmiasi/edellytyksiäsi? Mietis vähän - millä oikeudella SINÄ määrittelet sen, miten hänen tulee käyttäytyä?

Ihmiset ovat erilaisia. Se, että mies ei käyttäydy niin kuin sinä kuvittelisit käyttäytyväsi jos olisit mies, ei kerro yhtään mitään hänen todellisista tunteistaan. Se kertoo vain sinun käsityksistäsi ja epävarmuuksistasi.

 

[Tunne on aina aitoa]

Kiitos näkökulmista. Ne olivat hyviä ja avasivat minulle uutta tapaa käsitellä omia ajatuksiani. Eli, tämä keskustelu toimi, osittain. Ihmisellä on oikeus joskus keskittyä omaan itseensä, kun puhuu ongelmistaan. Ei ole oman ongelman käsittelyä, jos koko ajan ottaa huomioon että mutta se on varmaan se ja sen takia... Eli kun käsittelen omaa pahoittunutta mieltäni, niin minulla on oikeus rypeä siinä tilanteessa siinä, että miten MINÄ koen tilanteen, miten MINÄ tunnen. Omien tunteiden kohtaaminen vaatii rohkeutta. Tämän annan palautteena keskustelijoille. Sävynne oli hieman hyökkäävä ja kielteinen. Varmaan osittain olette oikeassa, mutta myös minun tunteeni ovat oikeutetut. Ei koskaan savua ilman tulta. On totta, että mieheni käytös on ollut sellaista, että se on aiheellisesti loukannut minua. Mutta näkökulmanne olivat erittäin hyviä, ja siksi ajattelen myös niin, että asia ei välttämättä ole niin paha kuin miltä se minusta itsestäni tuntuu. Minun ei tavallaan tarvitse ottaa vastuuta toisen epäkypsästä käytöksestä, ja oikeasti paikoittain loukkaavasta käytöksestä. Tommy hellstenin kirjassa Lähelle on pitkä matka, missä hän kirjoittaa miehestä, joka siirtää äitinsä rumuuskompleksin omaan naiseensa huolimatta siitä, että minkä näköinen nainen on. Kirjailija kuvasi tilannetta siten, että nainen tuntee itsensä miehen seurassa rumaksi. Tämä oikeasti johtuu miehen ajattelutavasta. Hellstenin mukaan kärjistetyin ratkaisu tilanteeseen on se, että nainen jättää miehen, koska vasta siinä vaiheessa mies pääsee irti omasta heijastuksestaan naiseen. Kyllä me itse kukin tiedämme, miten joidenkin ihmisten seurassa mielialamme on hyvä, mutta sitten on ihmisiä joiden mielipide meistä on kielteinen ja sen vaistoaa. Paras ratkaisu tässä tilanteessa on poistua ko. henkilön läheisyydestä, koska emme voi muuttaa ihmisten ajattelua ja projisointia meihin. Minä koen itseni usein viehättäväksi, erityisesti kun olen poissa mieheni seurasta. Jostain kumman syystä alan tuntea itseni epäviehättäväksi hänen seurassaan. Olen sen itsekin kummasti todennut, ja kummastellut sitä. Toisen ihmisen ajatukset meistä vaikuttavat meihin. On tervettä hakeutua seuraan, missä on hyvä energia ja meillä on hyvä olla. En tiedä ratkaisua mieheni ja minun tilanteeseen. Varmasti osa ongelmasta on minussa, siinä miten odotukseni miehen käyttäytymisen suhteen ohjaavat minua, ja ehkä vaikuttaa siihen miten tunnen itseni. Toisin sanoen, kuten keskustelijat viisaasti mainitsivat, minä tulkitsen mieheni käytöstä tavalla, joka puolestaan ehdollistaa mahdollisesti minut kokemaan kielteisiä tunteita. OSITTAIN ehkä näin, mutta koskaan ei savua ilman tulta.

 

[no huh]

Niinpä. Asiat ovat harvoin yksinkertaisia ja selkeitä. Oma pointtini olikin, että niitä ei pidä tehdä enää vaikeammaksi sekoittamalla omia luuloja ja arveluita siihen soppaan.

Jokainen meistä kantaa mukanaan erilaisia psyykkisiä painolasteja. Parhaimmankin lapsuuden ja elämän eläneet. Heijastamme aina tavalla tai toisella omia kokemuksiamme toisiin ihmisiin. Ja jos etsimme lähellemme ihmistä, joka on täysin vapaa tästä kaikesta törmäämme kyllä pystyyn kuolleeseen yksilöön. Meidän oma henkilökohtainen vastuumme omasta elämästämme menee siinä, miten me suhtaudumme näihin ihmisiin. Emme voi muuttaa heitä, mutta voimme muuttaa omaa suhtautumistamme ja itseämme. Jos ongelmien ratkaisun lähtökohdaksi ottaa aina, tai edes joskus, sen, että toisessa on vika ja toisen tulee muuttua, niin syyllistymme silloin sellaiseen, että annamme ja luovutamme oman hyvinvointimme ja onnillisuutemme toisen käsiin. Eli vanhingollista suhteen molemmille osapuolille!

Me voimme vain päättää ja ryhtyä elämään tavalla, joka takaa meille hyvän olon ja elämän. Voimme kuluttaa aikaa murehtiessamme läheisiemme käytöstä, tai voimme käyttää sen ajan sen miettimiseen, onko tämä sellainen asia, jonka kestän ja jonka kanssa voin elää, vain menevätkö minun rajani tässä. Toisesta tikulla virheiden ja väärien tekojen kaiveleminen tekee vain itselle pahan olon. Kun meissä kaikissa on kuitenkin puutteita ja virheitä ja jokaisesta niitä löytyy. Täydellistä ihmistä ei ole kuin kuvassa.

Jos ap mies saa tuntemaan rumaksi, niin silloin se tunne tapahtuu ap:n päässä. Kyse onkin, että annatko sen tapahtua? Kannattaisiko kasvattaa omaa itseluottamusta, hyvänolontunnetta omasta vartalosta ilman sitä, mitä muut sinusta ajattelevat? Annatko todella oman kehonkuvasi toisten ihmisten käsiin? Vai voisitko ryhtyä pakenemisen ja suhteen lopettamisen sijaan etsiä sisältäsi sitä tunnetta, että "tämä on minun vartaloni, olen jo tähän ikään mennessä saanut tutustua siihen riittävästi sanoakseni, että minä pidän siitä. Riippumatta mitä muut siitä ajattelevat".

Ja mun mielestä on vastuutonta alkaa keittiöpsykologiksi ja ryhtyä yhden tai kahden kirjan perusteella antamaan miehellesi sellaista ominaisuutta, että hän siirtää aitinsä rumuuskompleksia ympärilleen! Nämä ovat ammattilaisten heiniä! Ja sinä sillä ajatuksella siirrät vain vastuun itseltäsi miehellesi. Kun vastuu omasta ruumiinkuvastasi on kuitenkin aina ja kaikkialla sinun itsesi. Ei miehesi.

 

[mustasukkaisuuttahan tuo]

vaan on. Kakki naiset on kateellisia ja mustasukkaisa, jos oma ukko kattelee kaunista naista. Minäkin katon, että minkälainen ilme sillä ukollani on. Joskus potuttaa kun kattelee kauniimpaa kuin minä.

 

[Minä itse "##¤¤]

Yritä keksiä elämääsi muuta ajateltavaa...miten joku voikin funtsia noin typeriä asioita.

Etsi joku harrastus tms. Jos kerran miehesi on sanonut rakastavasi sinua niin miksi seuraat hänen joka liikettään ja teet omia johtopäätöksiä, ne eivät välttämättä ole niinkuin luulet.

luulen että olet vainoharhainen ja mustasukkainen, lopeta kyttääminen.

Äläkä kirjoita yhteen pötköön vaan jät välejä...

 

[bettty]

Jos sinä näet kaupassa jonkun todella komean miehen, niin etkö sinä muka mielelläsi katso sellaista miestä? Minä ainakin katson. Kyllä minäkin seuraan ehkä vaivihkaa katseellani ja myöhemminkin kaupassa hänet nähdessäni katson tuota miestä. Kyse ei ole siitä, ettäkö oma mieheni ei kelpaisi eikä kyse ole siitä, että suunnittelisin jotakin suhdetta tai rakastelua sellaisen miehen kanssa. Minusta kyse on yksinkertaisesti vain siitä, että ihminen kaipaa kauneutta. Jos näen tosi kauniin naisen tai lapsen, niin seuraan katseellani myös sellaista ihmistä.

Minusta siis tuntuu, että sinä olet jotekin epävarma asemastasi ja ulkonäöstäsi. Olet tainnut omassa päässäsi kehitellä jotakin hyvin monimutkaista ajatuskaavaa, vaikkei miehelläsi ole varmasti edes kykyä ajatella mitään noin monimutkaista ja sekavaa (en tarkoita tällä mitään pahaa).

Jos otat asian puheeksi miehesi kanssa, niin luota siihen, mitä hän sanoo. Kaikkea ei kannata epäillä ja miettiä piilomerkityksiä. Jos saat mieheltäsi hellyyttä ja hän kiihottuu seksissä ja haluaa seksiä kanssasi, niin eivätkö ne ole jo ihan selviä merkkejä siitä, että sinä olet riittävä miehellesi myös ulkonäöllisesti? Minun mielestäni ne ovat selkeitä merkkejä. Älä myöskään vähättele tunteiden merkitystä, sillä vaikka osa miehistä pettää tilaisuuden tullen, niin on myös paljon niitä miehiä, jotka ovat uskollisia vaimolleen (ulkonäöstä riippumatta), koska kunnioittavat ja rakastavat vaimoaan.

 

[Aino Laine]

Erittäin hyviä vastauksia kaikki. Tämä keskustelu todella auttoi minua. Hienoa, että tässä sivustolla on näin fiksuja ihmisiä ja kiitän teitä oikeasti avartavista ja viisaista näkökulmista. no huh kirjoitat täyttä asiaa jokainen sana. Olet oikeassa siinä, että me itse olemme vastuussa tunteistamme. Kenelläkään ei ole valtaa tai voimaa saada meidät tuntemaan määrätyllä tavalla. Kiitos, kiitos, kiitos teille jokaiselle kuuntelemisesta ja ajastanne. Hyvää jatkoa!