Onko teidän mielestä sellainen äiti tiukkis, joka ei anna

[ju]

Meillä ei 3-vuotiaalle osteta karkkia. En koe olevani tiukkis, koska saa syödä pullaa ja keksejä aina kun aikuisetkin kahvin kanssa niitä syövät (ja joskus muullonkin). Jäätelöä saa joskus ja suklaata, jos vanhemmat sattuvat syömään. Yritetään nyt pitää mahdollisimman karkitonta linjaa niin kauan kun onnistuu. Kai se karkkipäivä joskus pitää ottaa käyttöön, mutta nyt se vaan lisäisi lapsen karkin syöntiä, joten miksi opettaa siihen?

eikö suklaa oo karkki?vai oonko mä vaan niin pöljä

 

[vieras]

Ei ole tiukkis. Mielummin kaakaota ja mehua kuin karkkia.

mikä ero näillä on? sokeripommeja kumpiki. Tässä asiassa en ymmärrä niitä joiden mielestä karkki on jotain niin vaarallista, ettei lapselle voi koskaan antaa niitä, mutta sitte samaiset lapset litkii välipalalla mehua ja syö keksejä. Mun mielestä ne on kaikki samaan kategoriaan kuuluvia ja jos juo sokerimehuja niin silloin voi yhtähyvin ottaa myös karkkiakin joskus.

No pitäähän sitä nyt olla niitäkin lapsia jotka tyhjäävät synttäreillä karkkikipot.

Pikkusisarusten synttäreillä karkkikipot on tyhjentänyt ensimmäisenä ne jotka syövät joka päivä karkkia.

Mutta mun lapsuudenkotona syötiin todella paljon herkkuja, kaikenlaisia. Ja sitä on joutunut miettimään kuinka tekisin toisin jos olisi omia lapsia, vielä niitä ei ole. Mikä on mun mielestä vähiten/eniten haitaksi. Enkä mä lapsille antaisi mitään keksejä, kun en niistä itsekään tykkää.

Kaakaota ja mehua voi juoda mun mielestä fiksusti. Mutta karkki on sellainen paha ettei toista kyllä ole lapsille.

Onkohan sulla joku karkkineuroosi?

 

[vieras]

Meillä ei 3-vuotiaalle osteta karkkia. En koe olevani tiukkis, koska saa syödä pullaa ja keksejä aina kun aikuisetkin kahvin kanssa niitä syövät (ja joskus muullonkin). Jäätelöä saa joskus ja suklaata, jos vanhemmat sattuvat syömään. Yritetään nyt pitää mahdollisimman karkitonta linjaa niin kauan kun onnistuu. Kai se karkkipäivä joskus pitää ottaa käyttöön, mutta nyt se vaan lisäisi lapsen karkin syöntiä, joten miksi opettaa siihen?

eikö suklaa oo karkki?vai oonko mä vaan niin pöljä

No eihän se ny karkkia ole Meillä on karkkipäivä lauantaisin ja tytöt 2v ja 5v kyllä valitsevat suklaamunat yleensä. Meidän vissiin pitää vaihtaa nimeä karkkipäivästä vaikka munapäiväksi.

 

[h]

Meillä ei 3-vuotiaalle osteta karkkia. En koe olevani tiukkis, koska saa syödä pullaa ja keksejä aina kun aikuisetkin kahvin kanssa niitä syövät (ja joskus muullonkin). Jäätelöä saa joskus ja suklaata, jos vanhemmat sattuvat syömään. Yritetään nyt pitää mahdollisimman karkitonta linjaa niin kauan kun onnistuu. Kai se karkkipäivä joskus pitää ottaa käyttöön, mutta nyt se vaan lisäisi lapsen karkin syöntiä, joten miksi opettaa siihen?

eikö suklaa oo karkki?vai oonko mä vaan niin pöljä

No onhan se karkki, mutta ei siis sitäkään varsinaisesti lapselle osteta, vaan meile aikuisille. Lapselle ei itselleen osteta mitään omaa karkkia.

 

[km]

Ei ole tiukkis. Mielummin kaakaota ja mehua kuin karkkia.

mikä ero näillä on? sokeripommeja kumpiki. Tässä asiassa en ymmärrä niitä joiden mielestä karkki on jotain niin vaarallista, ettei lapselle voi koskaan antaa niitä, mutta sitte samaiset lapset litkii välipalalla mehua ja syö keksejä. Mun mielestä ne on kaikki samaan kategoriaan kuuluvia ja jos juo sokerimehuja niin silloin voi yhtähyvin ottaa myös karkkiakin joskus.

No pitäähän sitä nyt olla niitäkin lapsia jotka tyhjäävät synttäreillä karkkikipot.

Pikkusisarusten synttäreillä karkkikipot on tyhjentänyt ensimmäisenä ne jotka syövät joka päivä karkkia.

Mutta mun lapsuudenkotona syötiin todella paljon herkkuja, kaikenlaisia. Ja sitä on joutunut miettimään kuinka tekisin toisin jos olisi omia lapsia, vielä niitä ei ole. Mikä on mun mielestä vähiten/eniten haitaksi. Enkä mä lapsille antaisi mitään keksejä, kun en niistä itsekään tykkää.

Kaakaota ja mehua voi juoda mun mielestä fiksusti. Mutta karkki on sellainen paha ettei toista kyllä ole lapsille.

Mulla taas sellainen tausta, että mun äiti oli niin tiukkis, että sain karkkia vasta kun menin kouluun ja silloinki vielä todella todella harvoin ja vähän. Äidin ajatus oli, että kun lapselle ei anna karkkia niin se ei opi syömään niitä. Kuinka kävi: olen ihan hillitön karkkisieppo. MUlla on ainainen makeannälkä ja nimenomaan haluan KARKKEJA. En välitä kekseistä tai pullasta pätkääkään (niitä sain lapsenakin), vaan karkit, voisin syödä vaikka kilon päivässä. Oon tätä asiaa miettiny, että kuinka paljon on vaikutusta lapsuudella. Jos olisin pienestä asti saanu pienen määrän karkkia säännöllisesti niin olisko suhtautuminen toisin?

Luin eräästä ammattilehdestä erään lastenpsykologin artikkelin kyseisestä aiheesta ja tämä psykologi oli sitä mieltä, että on parempi antaa lapselle säännöllisesti pieniä määriä karkkia kuin kieltää se kokonaan tai jättää erityiseksi juhlaherkuksi. Hän perusteli sitä sillä, että jos karkki on pannassa (mutta lapsi on jo niin iso että tietää että sellaista on olemassa ja monet syövät sitä), niin karkista tulee ns kielletty hedelmä, joka houkuttaa ja sitten kun lapsi alkaa karkkia saamaan, olkoon se sitten vaikka vasta teininä, sen syöminen ryöstäytyyy käsistä. Mutta kun lapsi oppii sitäkin syömään kohtuumääriä pienestä asti niin karkista ei tule mitään kiellettyä hedelmää vaan se on itsestäänselvyys kuten muutkin mitä suusta alas laitetaan. Silloin ei tule houkutusta syödä sitä ylenmäärin silloin kun sitä on saatavilla. harmi etten muista mikä lehti tämä oli, mutta omaan taustaani verraten olen kyllä tään tyypin kanssa samaa mieltä...

 

[hoya bella]

Ei ole tiukkis. Mielummin kaakaota ja mehua kuin karkkia.

mikä ero näillä on? sokeripommeja kumpiki. Tässä asiassa en ymmärrä niitä joiden mielestä karkki on jotain niin vaarallista, ettei lapselle voi koskaan antaa niitä, mutta sitte samaiset lapset litkii välipalalla mehua ja syö keksejä. Mun mielestä ne on kaikki samaan kategoriaan kuuluvia ja jos juo sokerimehuja niin silloin voi yhtähyvin ottaa myös karkkiakin joskus.

No pitäähän sitä nyt olla niitäkin lapsia jotka tyhjäävät synttäreillä karkkikipot.

Pikkusisarusten synttäreillä karkkikipot on tyhjentänyt ensimmäisenä ne jotka syövät joka päivä karkkia.

Mutta mun lapsuudenkotona syötiin todella paljon herkkuja, kaikenlaisia. Ja sitä on joutunut miettimään kuinka tekisin toisin jos olisi omia lapsia, vielä niitä ei ole. Mikä on mun mielestä vähiten/eniten haitaksi. Enkä mä lapsille antaisi mitään keksejä, kun en niistä itsekään tykkää.

Kaakaota ja mehua voi juoda mun mielestä fiksusti. Mutta karkki on sellainen paha ettei toista kyllä ole lapsille.

Onkohan sulla joku karkkineuroosi?

Joo, kuinkahan monta tuhatta karkkipussia ja karkkilaatikkoa yms sitä onkaan lapsena syönyt, kun vanhemmat niitä aina osti. Olisivat antaneet karkkipussin sijasta vaikka halin.

Mutta minusta karkki on yhtä turha kuin tupakka. Enkä mä halua lapsia karkilla myrkyttää. Voi sitä syödä vaikka porkkanan tai banaanin.

 

[ap]

Ei ole tiukkis. Mielummin kaakaota ja mehua kuin karkkia.

mikä ero näillä on? sokeripommeja kumpiki. Tässä asiassa en ymmärrä niitä joiden mielestä karkki on jotain niin vaarallista, ettei lapselle voi koskaan antaa niitä, mutta sitte samaiset lapset litkii välipalalla mehua ja syö keksejä. Mun mielestä ne on kaikki samaan kategoriaan kuuluvia ja jos juo sokerimehuja niin silloin voi yhtähyvin ottaa myös karkkiakin joskus.

No pitäähän sitä nyt olla niitäkin lapsia jotka tyhjäävät synttäreillä karkkikipot.

Pikkusisarusten synttäreillä karkkikipot on tyhjentänyt ensimmäisenä ne jotka syövät joka päivä karkkia.

Mutta mun lapsuudenkotona syötiin todella paljon herkkuja, kaikenlaisia. Ja sitä on joutunut miettimään kuinka tekisin toisin jos olisi omia lapsia, vielä niitä ei ole. Mikä on mun mielestä vähiten/eniten haitaksi. Enkä mä lapsille antaisi mitään keksejä, kun en niistä itsekään tykkää.

Kaakaota ja mehua voi juoda mun mielestä fiksusti. Mutta karkki on sellainen paha ettei toista kyllä ole lapsille.

Onkohan sulla joku karkkineuroosi?

Joo, kuinkahan monta tuhatta karkkipussia ja karkkilaatikkoa yms sitä onkaan lapsena syönyt, kun vanhemmat niitä aina osti. Olisivat antaneet karkkipussin sijasta vaikka halin.

Mutta minusta karkki on yhtä turha kuin tupakka. Enkä mä halua lapsia karkilla myrkyttää. Voi sitä syödä vaikka porkkanan tai banaanin.

No ei kai oo tarkoitus, että karkkia lapselle tarttis pussikaupalla antaakkaan. Alle kouluikäiselle riittää pieni lakupötkö tai suklaapatukka tai pieni karkkiaski. Eikä todellakaan joka päivä.

 

[vieras]

Ei ole tiukkis. Mielummin kaakaota ja mehua kuin karkkia.

mikä ero näillä on? sokeripommeja kumpiki. Tässä asiassa en ymmärrä niitä joiden mielestä karkki on jotain niin vaarallista, ettei lapselle voi koskaan antaa niitä, mutta sitte samaiset lapset litkii välipalalla mehua ja syö keksejä. Mun mielestä ne on kaikki samaan kategoriaan kuuluvia ja jos juo sokerimehuja niin silloin voi yhtähyvin ottaa myös karkkiakin joskus.

No pitäähän sitä nyt olla niitäkin lapsia jotka tyhjäävät synttäreillä karkkikipot.

Pikkusisarusten synttäreillä karkkikipot on tyhjentänyt ensimmäisenä ne jotka syövät joka päivä karkkia.

Mutta mun lapsuudenkotona syötiin todella paljon herkkuja, kaikenlaisia. Ja sitä on joutunut miettimään kuinka tekisin toisin jos olisi omia lapsia, vielä niitä ei ole. Mikä on mun mielestä vähiten/eniten haitaksi. Enkä mä lapsille antaisi mitään keksejä, kun en niistä itsekään tykkää.

Kaakaota ja mehua voi juoda mun mielestä fiksusti. Mutta karkki on sellainen paha ettei toista kyllä ole lapsille.

Onkohan sulla joku karkkineuroosi?

Joo, kuinkahan monta tuhatta karkkipussia ja karkkilaatikkoa yms sitä onkaan lapsena syönyt, kun vanhemmat niitä aina osti. Olisivat antaneet karkkipussin sijasta vaikka halin.

Mutta minusta karkki on yhtä turha kuin tupakka. Enkä mä halua lapsia karkilla myrkyttää. Voi sitä syödä vaikka porkkanan tai banaanin.

Ja ne lapset siitä myrkyttyy jos ne kerran kuukaudessa syö niitä rasiallisen kotona? Anna sinä lapsilles hali että karkki, sun pitäis mennä johonkin auttajalle kyllä puhumaan tuosta että pääsisit yli omasta lapsuudestasi.

 

[Lilli]

Ei ole tiukkis. Mielummin kaakaota ja mehua kuin karkkia.

mikä ero näillä on? sokeripommeja kumpiki. Tässä asiassa en ymmärrä niitä joiden mielestä karkki on jotain niin vaarallista, ettei lapselle voi koskaan antaa niitä, mutta sitte samaiset lapset litkii välipalalla mehua ja syö keksejä. Mun mielestä ne on kaikki samaan kategoriaan kuuluvia ja jos juo sokerimehuja niin silloin voi yhtähyvin ottaa myös karkkiakin joskus.

No pitäähän sitä nyt olla niitäkin lapsia jotka tyhjäävät synttäreillä karkkikipot.

Pikkusisarusten synttäreillä karkkikipot on tyhjentänyt ensimmäisenä ne jotka syövät joka päivä karkkia.

Mutta mun lapsuudenkotona syötiin todella paljon herkkuja, kaikenlaisia. Ja sitä on joutunut miettimään kuinka tekisin toisin jos olisi omia lapsia, vielä niitä ei ole. Mikä on mun mielestä vähiten/eniten haitaksi. Enkä mä lapsille antaisi mitään keksejä, kun en niistä itsekään tykkää.

Kaakaota ja mehua voi juoda mun mielestä fiksusti. Mutta karkki on sellainen paha ettei toista kyllä ole lapsille.

Mulla taas sellainen tausta, että mun äiti oli niin tiukkis, että sain karkkia vasta kun menin kouluun ja silloinki vielä todella todella harvoin ja vähän. Äidin ajatus oli, että kun lapselle ei anna karkkia niin se ei opi syömään niitä. Kuinka kävi: olen ihan hillitön karkkisieppo. MUlla on ainainen makeannälkä ja nimenomaan haluan KARKKEJA. En välitä kekseistä tai pullasta pätkääkään (niitä sain lapsenakin), vaan karkit, voisin syödä vaikka kilon päivässä. Oon tätä asiaa miettiny, että kuinka paljon on vaikutusta lapsuudella. Jos olisin pienestä asti saanu pienen määrän karkkia säännöllisesti niin olisko suhtautuminen toisin?

Luin eräästä ammattilehdestä erään lastenpsykologin artikkelin kyseisestä aiheesta ja tämä psykologi oli sitä mieltä, että on parempi antaa lapselle säännöllisesti pieniä määriä karkkia kuin kieltää se kokonaan tai jättää erityiseksi juhlaherkuksi. Hän perusteli sitä sillä, että jos karkki on pannassa (mutta lapsi on jo niin iso että tietää että sellaista on olemassa ja monet syövät sitä), niin karkista tulee ns kielletty hedelmä, joka houkuttaa ja sitten kun lapsi alkaa karkkia saamaan, olkoon se sitten vaikka vasta teininä, sen syöminen ryöstäytyyy käsistä. Mutta kun lapsi oppii sitäkin syömään kohtuumääriä pienestä asti niin karkista ei tule mitään kiellettyä hedelmää vaan se on itsestäänselvyys kuten muutkin mitä suusta alas laitetaan. Silloin ei tule houkutusta syödä sitä ylenmäärin silloin kun sitä on saatavilla. harmi etten muista mikä lehti tämä oli, mutta omaan taustaani verraten olen kyllä tään tyypin kanssa samaa mieltä...

Edes psykologi ei voi vetää tuollaista johtopäätöstä. Jos lapsi ei ikinä saa alkoholia, niin ei se tarkoita sitä, että siitä tulee alkoholisti isona. Jos lapsi ei saa ikinä kotona vaaleeta leipää, mutta joskus juhlissa patonkia, niin ei se tarkoita, että se ei isona syö muuta kuin vaaleeta leipää.

Mut ja mun sisko on kasvatettu samalla tavalla. saatiin karkkia karkkipäivinä. Mä olin pyöreä jo lapsena, sisko hoikka. Sisko ei nykyään himoitse mitenkään erityisesti makeaa, minä kylläkin. Ihmisillä on nimittäin erilaisia makumieltymyksiä. Toiset ovat enemmän makean perään kuin toiset. Minä taas mietin, että jos minun vanhemmat eivät olisi minua karkille opettaneet, niin olisiko minun nykyään helpompi olla ilman?
Sitähän ei voi tietää, joten minun lapseni eivät karkkia syö, kun eivät sitä kaipaa, kun ei olla sille opetettu. toki ovat joskus maistaneet, esim. jouluna tarjottu konvehtia tms. mutta ei olla opetettu, että se on tärkeä asia. Onhan se lapsellekkin terveellisempää olla ilman sitä karkkia, sitä ei varmasti kukaan kiistä.

 

[vieras]

Ei ole tiukkis. Mielummin kaakaota ja mehua kuin karkkia.

mikä ero näillä on? sokeripommeja kumpiki. Tässä asiassa en ymmärrä niitä joiden mielestä karkki on jotain niin vaarallista, ettei lapselle voi koskaan antaa niitä, mutta sitte samaiset lapset litkii välipalalla mehua ja syö keksejä. Mun mielestä ne on kaikki samaan kategoriaan kuuluvia ja jos juo sokerimehuja niin silloin voi yhtähyvin ottaa myös karkkiakin joskus.

No pitäähän sitä nyt olla niitäkin lapsia jotka tyhjäävät synttäreillä karkkikipot.

Pikkusisarusten synttäreillä karkkikipot on tyhjentänyt ensimmäisenä ne jotka syövät joka päivä karkkia.

Mutta mun lapsuudenkotona syötiin todella paljon herkkuja, kaikenlaisia. Ja sitä on joutunut miettimään kuinka tekisin toisin jos olisi omia lapsia, vielä niitä ei ole. Mikä on mun mielestä vähiten/eniten haitaksi. Enkä mä lapsille antaisi mitään keksejä, kun en niistä itsekään tykkää.

Kaakaota ja mehua voi juoda mun mielestä fiksusti. Mutta karkki on sellainen paha ettei toista kyllä ole lapsille.

Mulla taas sellainen tausta, että mun äiti oli niin tiukkis, että sain karkkia vasta kun menin kouluun ja silloinki vielä todella todella harvoin ja vähän. Äidin ajatus oli, että kun lapselle ei anna karkkia niin se ei opi syömään niitä. Kuinka kävi: olen ihan hillitön karkkisieppo. MUlla on ainainen makeannälkä ja nimenomaan haluan KARKKEJA. En välitä kekseistä tai pullasta pätkääkään (niitä sain lapsenakin), vaan karkit, voisin syödä vaikka kilon päivässä. Oon tätä asiaa miettiny, että kuinka paljon on vaikutusta lapsuudella. Jos olisin pienestä asti saanu pienen määrän karkkia säännöllisesti niin olisko suhtautuminen toisin?

Luin eräästä ammattilehdestä erään lastenpsykologin artikkelin kyseisestä aiheesta ja tämä psykologi oli sitä mieltä, että on parempi antaa lapselle säännöllisesti pieniä määriä karkkia kuin kieltää se kokonaan tai jättää erityiseksi juhlaherkuksi. Hän perusteli sitä sillä, että jos karkki on pannassa (mutta lapsi on jo niin iso että tietää että sellaista on olemassa ja monet syövät sitä), niin karkista tulee ns kielletty hedelmä, joka houkuttaa ja sitten kun lapsi alkaa karkkia saamaan, olkoon se sitten vaikka vasta teininä, sen syöminen ryöstäytyyy käsistä. Mutta kun lapsi oppii sitäkin syömään kohtuumääriä pienestä asti niin karkista ei tule mitään kiellettyä hedelmää vaan se on itsestäänselvyys kuten muutkin mitä suusta alas laitetaan. Silloin ei tule houkutusta syödä sitä ylenmäärin silloin kun sitä on saatavilla. harmi etten muista mikä lehti tämä oli, mutta omaan taustaani verraten olen kyllä tään tyypin kanssa samaa mieltä...

Olen samaa mieltä, meillä oli hoitolapsia ja pieni palkka tietenkin ja hedelmät kalliita, ettei niitä saanut kaikkia kerralla pistellä poskeensa kun pussillinen kaupasta ostettiin. Toki omenoita yms. sai syödä pusuta niin paljon kuin halusi, marjoja yms. ilmaisia. Sitten kun kotoa lähdin, minä ensimmäiset vuodet elin hedelmillä, siis kaupan kalleilla mandariineilla ja banaaneilla, ranskanleipää yms. mitä kotona ei saanut niin syödä.