L
lapsenlapsen äiti
Vieras
Nyt on pakko vähän purkautua, kun ärsyttää nuo appivanhemmat... Meillä on 8 kk vanha vauva ja alan olla niin täysin ja lopullisen kyllästynyt siihen että JOKA helkutin kerta kun siellä käydään kylässä alkaa se sama vinkuminen siitä että pitäisi antaa tuo vauva niille hoitoon! Olen selvästi sanonut (useaan kertaan) että en halua vielä antaa, ja että ehkä myöhemmin, kun nyt on menossa jonkinasteinen vierastus- ja eroahdistuskausi. Joku varmaan taas sanoo että pitäisi antaa että tottuu ja on tarpeeksi vanhakin ja blaa blaa blaa - vaan minä kun en anna niin en anna, piste!
Lisäksi varsinkin anoppi on alkanut ohjeistamaan minua välillä vauvan hoidossa muutenkin. Olisi kuulema jo korkea aika lopettaa imetys, yöheräilyt johtuvat siitä kun nukutan vauvaa vieressäni enkä pinnasängyssä ja otan vauvan liian herkästi syliin kun itkettää... Imetyksen lopettamisella varmaan ajaa takaa sitä että sitten vauva olisi helpompi jättää heille hoitoon. Ja yöheräilyt ei tasan johdu siitä että vauva nukkuu vieressäni - välillä on öitäkin kun vauva herää tissille vain kerran yössä. Puhuvat inhottavasti "vierottamiskuureista".
En jaksa kuunnella enää yhtään höpinää tuosta hoitoonjäämisestä. Ennen näitä puheita jouduin joka kyläilykerralla kuuntelemaan kyselyjä siitä enkö vieläkään ole aloittanut kiinteitä ruokia (täysimetin 6 kk) ja kommentteja tyyliin "kyllähän sitä voisi eli pitäisi jo pottua X:n saada!" (alkoi kun vauva oli 4 kk). Ja nyt kun vauva syö soseita niin nyt pitäisi jo pullaa saada antaa! Viimeksi kun olin kylässä sanoin suoraan että ei vielä näin pienelle, johon anoppi tokaisi (puhui vauvalle) että "no, mummo syöttää mahan täyteen herkkuja sitten kun jäät hoitoon - ei oo silloin tuo äiti meitä vahtimassa..." Siinä meni anopilta viimoisetkin mahdollisuudet saada vauva lähivuosina hoitoon! :O Ylipäätään ihmetyttää heillä se herkkutouhu, tuntuu olevan oikein elämäntehtävä syöttää lapsenlapset mehuja ja pullamössöjä täyteen...
Tuntuu, etteivät ota välillä kuuleviin korviinsa minun mielipiteitä - minullahan se oikeus on kuitenkin siitä lapsen hoidosta ja hoitoonjättämisestä päättää. En varmasti pysty jättämään vauvaa heille hoitoon jos eivät ollenkaan kunnioita minua. Harmittaa kun muuten meillä on ollut aina ihan ok välit ja lähelläkin asuvat niin että lapsella olisi lyhyt matka käydä mummolassa.
Lisäksi varsinkin anoppi on alkanut ohjeistamaan minua välillä vauvan hoidossa muutenkin. Olisi kuulema jo korkea aika lopettaa imetys, yöheräilyt johtuvat siitä kun nukutan vauvaa vieressäni enkä pinnasängyssä ja otan vauvan liian herkästi syliin kun itkettää... Imetyksen lopettamisella varmaan ajaa takaa sitä että sitten vauva olisi helpompi jättää heille hoitoon. Ja yöheräilyt ei tasan johdu siitä että vauva nukkuu vieressäni - välillä on öitäkin kun vauva herää tissille vain kerran yössä. Puhuvat inhottavasti "vierottamiskuureista".
En jaksa kuunnella enää yhtään höpinää tuosta hoitoonjäämisestä. Ennen näitä puheita jouduin joka kyläilykerralla kuuntelemaan kyselyjä siitä enkö vieläkään ole aloittanut kiinteitä ruokia (täysimetin 6 kk) ja kommentteja tyyliin "kyllähän sitä voisi eli pitäisi jo pottua X:n saada!" (alkoi kun vauva oli 4 kk). Ja nyt kun vauva syö soseita niin nyt pitäisi jo pullaa saada antaa! Viimeksi kun olin kylässä sanoin suoraan että ei vielä näin pienelle, johon anoppi tokaisi (puhui vauvalle) että "no, mummo syöttää mahan täyteen herkkuja sitten kun jäät hoitoon - ei oo silloin tuo äiti meitä vahtimassa..." Siinä meni anopilta viimoisetkin mahdollisuudet saada vauva lähivuosina hoitoon! :O Ylipäätään ihmetyttää heillä se herkkutouhu, tuntuu olevan oikein elämäntehtävä syöttää lapsenlapset mehuja ja pullamössöjä täyteen...
Tuntuu, etteivät ota välillä kuuleviin korviinsa minun mielipiteitä - minullahan se oikeus on kuitenkin siitä lapsen hoidosta ja hoitoonjättämisestä päättää. En varmasti pysty jättämään vauvaa heille hoitoon jos eivät ollenkaan kunnioita minua. Harmittaa kun muuten meillä on ollut aina ihan ok välit ja lähelläkin asuvat niin että lapsella olisi lyhyt matka käydä mummolassa.