Onko teistä ihan normaalia että isovanhempi kieltäytyy hoitamasta lapsenlastaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Ehkä kerran kahdessa kuussa tulee sellainen tilanne että mies on työmatkalla ja tarvittaisiin lapselle hoitajaa että pääsen harrastukseeni joka on kerran viikossa.

Pari muuta hoitajaehdokasta on, mutta he eivät ole viikolla käytettävissä.

Meillä ei ole elossa muita kuin yksi isovanhempi. Mutta hän hoitaa hyvin pitkin hampain lapsenlastaan. On joskus nurissut että hän on omasta mielestään jo lapsensa hoitanut. Usein peruu ihan viime tipassa. Ja mitään menoa ei hänellä tuolloin ole.

Tykkää kyllä lapsenlapsestaan, joka on kiltti ja helppo. Mutta kokee vaan vastenmielisenä olla lapsenlapsensa kanssa edes noin harvoin pari tuntia kahdestaan. Kuulemma on mieluummin omassa kotonaan yksin. Kyse on eläkkeellä olevasta mutta ihan hyväkuntoisesta kuusikymppisestä.

Onko tuo ihan normaalia, ja onko muilla vanhempia jotka eivät halua olla lapsenlapsensa kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme;24918913:
No jos kerran sanoo, että on omasta mielestään lapsensa jo hoitanut, niin kyllä se vaan pitää hyväksyä.

Minkä ikäinen lapsi? Jos on vielä vaippaikäinen, niin ehkä ei vaan jaksa sitä rumbaa?

2,5 v.
 
no jos ei halua, niin sitten ei halua. Ei voi toista pakottaakkaan. Jotkut voivat kokea lapsen hoidon erittäin raskaaksi. Ja jos toinen sanoo, ettei mielellään hoida, niin en silloin myöskään kyseistä henkilöä pyytäis hoitamaan vaan palkkaisin hoitajan.
 
[QUOTE="a p";24918898]Ehkä kerran kahdessa kuussa tulee sellainen tilanne että mies on työmatkalla ja tarvittaisiin lapselle hoitajaa että pääsen harrastukseeni joka on kerran viikossa.

Pari muuta hoitajaehdokasta on, mutta he eivät ole viikolla käytettävissä.

Meillä ei ole elossa muita kuin yksi isovanhempi. Mutta hän hoitaa hyvin pitkin hampain lapsenlastaan. On joskus nurissut että hän on omasta mielestään jo lapsensa hoitanut. Usein peruu ihan viime tipassa. Ja mitään menoa ei hänellä tuolloin ole.

Tykkää kyllä lapsenlapsestaan, joka on kiltti ja helppo. Mutta kokee vaan vastenmielisenä olla lapsenlapsensa kanssa edes noin harvoin pari tuntia kahdestaan. Kuulemma on mieluummin omassa kotonaan yksin. Kyse on eläkkeellä olevasta mutta ihan hyväkuntoisesta kuusikymppisestä.

Onko tuo ihan normaalia, ja onko muilla vanhempia jotka eivät halua olla lapsenlapsensa kanssa?[/QUOTE]

Kyseinen isovanhempi haluaa olla lapsenlapsen kanssa, mutta ei halua ottaa vastuulleen hänen hoitamista. Siinä ei mielestäni ole mitään ns. outoa. Mielestäni teidän pitäisi hyväksyä hänen toiveensa ja kyläilette mummolla koko perheenä, jotta lapsi saa välillä touhuta mummon kanssa.

Sitä pitäisin outona, jos esim. isovanhempi kieltäisi kyläilemästä lapsen kanssa hänen luonaan tai ei suostuisi tulemaan teille kylään jos lapset on kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;24918920:
no jos ei halua, niin sitten ei halua. Ei voi toista pakottaakkaan. Jotkut voivat kokea lapsen hoidon erittäin raskaaksi. Ja jos toinen sanoo, ettei mielellään hoida, niin en silloin myöskään kyseistä henkilöä pyytäis hoitamaan vaan palkkaisin hoitajan.

Tuntuu kyllä pahalta, kuitenkin kyseessä on hänen oma lapsenlapsensa. :-(

Mutt ei kai sille mitään mahda. Tuo ei kyllä hyvää tee meidän väleillemme, varsinkin kun hän sanoi että ei hänkään tarvinnut hoitajua kun olin pieni ja hän oli yksinhuoltajani. Joo olisi ehkä ollut syytä, koska jätti minut yksin kotiin usein kun lähti baariin. :-/

Minusta tooodella kylmää meininkiä enkä olisi ikimaailmassa uskonut.

Ja on minulla yksi sukulaistyttö jota voisin kysyä, onneksi tuota hoitajaa ei kovin usein tarvitse, ja välillä voin harrastukseni väliinkin jättää.
 
Ei tämä isovanhempi välitä lapsenlapsestaan yhtään, vähän siltä vaikuttaa, jos ei noinkaan harvoin voi paria tuntia hänen kanssaan olla. Se on minun mielipiteeni. Harmi juttu, mutta näin se vaan menee. Ei kaikki välitä omistakaan lapsistaan.
 
No mä sanoisin ettei ole NORMAALIA ettei halua hoitaa lapsenlastaan (siis kohtuudella, ei niin että työnnettäs joka pvä mummille että vanhemmat pääsis baariin tms.) mutta jos joku ei sitä halua tehdä niin eipä sille mitään voi.
 
  • Tykkää
Reactions: Scindapsus
No eihän tuo nyt normaalia ole, mutta todellakin minkäs teet???
Minusta on outoa ettei haluaisi auttaa läheistään eli sinua kun harvoin ja syyllä apua tarvitsisit.
Ei liene ihme tässä kylmääkin kylmemmässä maassa ja maailmassa.
Mun on aina vaikea ymmärtää sitä etteikö ihminen haluaisin tehdä rakkaimmilleen mukavia ja hyviä asioita. Ja olen varmaan ajatukseni kanssa yksin, mutta mun mielestä ihminen kun päättää lapsia tehdä niin on jo tavallaan siinä kohtaa valmis olemaan isovanhempikin jonain päivänä. Enkä siis tarkota että ne se on pakko. Mutta ajatusmallina se, että se on sitten velvollisuus sekin joka pitää suorittaa kunhan elämässä siihen pisteeseen päästään.
Mutta eniten oudoksun tuota ettei halua koska omat on jo maailmalle saanut.
Se on kuitenkin niin erilaista se homma lapsenlapsen kanssa.
Ja juuri tuo rakkaimpien ihmisten avustaminen.
Itse voisin todellakin kuolla lapsieni ja minulle rakkaiden ihmisten puolesta. Ja jos ei nyt ihan kuolla niin paljoon olen valmis venymään ja olenkin, mutta niin on sitten ne läheisenikin venyneet.
Eikä kyllä tunnu missään.
Ilosta, velvollisuudesta, rakkaudesta, huolenpidosta minä sen teen.
 
[QUOTE="a p";24918898]Ehkä kerran kahdessa kuussa tulee sellainen tilanne että mies on työmatkalla ja tarvittaisiin lapselle hoitajaa että pääsen harrastukseeni joka on kerran viikossa.

Pari muuta hoitajaehdokasta on, mutta he eivät ole viikolla käytettävissä.

Meillä ei ole elossa muita kuin yksi isovanhempi. Mutta hän hoitaa hyvin pitkin hampain lapsenlastaan. On joskus nurissut että hän on omasta mielestään jo lapsensa hoitanut. Usein peruu ihan viime tipassa. Ja mitään menoa ei hänellä tuolloin ole.

Tykkää kyllä lapsenlapsestaan, joka on kiltti ja helppo. Mutta kokee vaan vastenmielisenä olla lapsenlapsensa kanssa edes noin harvoin pari tuntia kahdestaan. Kuulemma on mieluummin omassa kotonaan yksin. Kyse on eläkkeellä olevasta mutta ihan hyväkuntoisesta kuusikymppisestä.

Onko tuo ihan normaalia, ja onko muilla vanhempia jotka eivät halua olla lapsenlapsensa kanssa?[/QUOTE]

Niin typerä minä en ollut koskaan, että olisin ottanut lähtokohdaksi sen, että kuka tahansa ventovieras ihminen alkaa lastani hoitaa, kun lähden itse sinne sun tänne. Minusta ajatus on kummallinen, siis että lapsi on pakko jättää hoitoon. Täällä toitotetaan joka viikko juuri samanlaisissa ketjuissa miten isovanhemmilla on velvollisuus hoitaa lastenlapsia. Kasvakaa aikuisiksi. Miten olet ajatellut sijoittaa mummon teille asumaan, kun hän hieman vanhenee? Joko on kuvio mietittynä ja innolla odotat, että pääset hoitamaan, varmaankin, eikös vain.
 
En käsitä, miksi nykyään vanhemmat pitää itsestään selvänä, että omat vanhemmat on heidän lastensa hoitajia tarvittaessa! Ainakin mun vanhemmilla on ihan oma elämä, työssäkäynnit ja harrastukset, joista saavat nyt nauttia rauhassa kun omat lapset ja heidän hoitamisensa eivät ole rajoittamassa sitä. Se on täysin sallittua ja jopa suotavaa! Minäkin teen niin, kun olen saanut lapseni siihen ikään, että minulla on enemmän aikaa itselleni.
 
On normaalia, ettei halua sitoutua hoitamaan ketään minkään aikataulun mukaan.
En minä ainakaan haluaisi. Satunnainen hoitaminen olisi eri asia, mutta jos tohon pitäisi ehdottomasti sitoutua, että tiettyinä aikoina pitäisi olla käytettävissä ja muistaa etukäteen koska ei saa mennä kirjastoon, kauppaan, kylään, niin en mäkään riemusta kiljuisi.

Missä se lapsenhoito muuten tapahtuisi? Veisitkö sinä lapsen isovanhemmalle hänen kotiinsa hoitoon?

Vai hakisit hänet teille hoitamaan lasta, ja kuskaisit sitten myös kotiinsa?
Vai odotatko, että isovanhempi tulisi teille hoitamaan lastasi, tulisi ja menisi omilla kyydeillään?

Eka- ja tokavaihtoehto ovat järkeenkäyviä.
 
siis mitä helvettiä te ihmiset teette niillä ns. läheisillä ihmisillä jos ei niilta koskaan saa apuakaan pyytää???
miten jaatte ne arjen ilot ja surut jos ei mitään voi toisten eteen koskaan tehdä.
Ärsyttää niin tää yksilökeskeinen ajattelu tässä yhteiskunnassa.
......"Ei kukaan ole velvollinen sua auttamaan.Ite oot lapses tehny......."
Eikö kukaan tee enää mitään ihan pelkästä haluamisen ilosta???
eli ei, ei ole normaalia, vastaus kysymykseesi siis.
ja kyllä se on velvollisuus toisia ihmisiä auttaa tässä maailmassa.
näin se vaan menee. ne on semmosia moraalisia kysymyksiä jo.
 
Jos ei halua olla vastuussa lapsesta niin ei siinä mitään. Ei isovanhemmat ole hoito/apuautomaatteja.

Siis luitko edes aloituksesta millaisesta hoitomäärästä on kysymys? Tarvitseeko olla apuautomaatti ollakseen lapsenlapsensa kanssa noin harvoin ja noin vähän aikaa kerrallaan?

Olet varmaankin itse juuri tällainen isovanhempi.

Mutta ei siinä mitään, kysyn yhdeltä sukulaistytöltä, ja jos ei hän innostu, hankin MLL:ltä vahdin silloin HARVOIN kun sitä tarvitsemme.
 
[QUOTE="Ihan oikeesti";24919199]siis mitä helvettiä te ihmiset teette niillä ns. läheisillä ihmisillä jos ei niilta koskaan saa apuakaan pyytää???
miten jaatte ne arjen ilot ja surut jos ei mitään voi toisten eteen koskaan tehdä.
Ärsyttää niin tää yksilökeskeinen ajattelu tässä yhteiskunnassa.
......"Ei kukaan ole velvollinen sua auttamaan.Ite oot lapses tehny......."
Eikö kukaan tee enää mitään ihan pelkästä haluamisen ilosta???
eli ei, ei ole normaalia, vastaus kysymykseesi siis.
ja kyllä se on velvollisuus toisia ihmisiä auttaa tässä maailmassa.
näin se vaan menee. ne on semmosia moraalisia kysymyksiä jo.[/QUOTE]

Niin, ja uskon että kun tämä isovanhempi vanhenee, niin kyllä hänkin lapsiltaan apua jotuu pyytämään. Vähän pistää mietityttämään, että kannattaako sitä apua silloin antaa itsekään.
 
[QUOTE="Ihan oikeesti";24919199]siis mitä helvettiä te ihmiset teette niillä ns. läheisillä ihmisillä jos ei niilta koskaan saa apuakaan pyytää???
miten jaatte ne arjen ilot ja surut jos ei mitään voi toisten eteen koskaan tehdä.
Ärsyttää niin tää yksilökeskeinen ajattelu tässä yhteiskunnassa.
......"Ei kukaan ole velvollinen sua auttamaan.Ite oot lapses tehny......."
Eikö kukaan tee enää mitään ihan pelkästä haluamisen ilosta???
eli ei, ei ole normaalia, vastaus kysymykseesi siis.
ja kyllä se on velvollisuus toisia ihmisiä auttaa tässä maailmassa.
näin se vaan menee. ne on semmosia moraalisia kysymyksiä jo.[/QUOTE]

Tässä aletaan päästä itse asiaan.
Apua saa pyytää, muttei ole pakko antaa.
"Mitä te teette läheisillä ihmisillä jne".
Mä autan niitä, jotka auttavat mua. Oli sitten kyseessä läheiset ihmiset, tai vaikka vähemmän läheisetkin.
Niille, jotka ovat auttaneet mua, annan vaikka tuhkatkin pesästä. Muille ruinaajille sanon, että ei voi mitään, yhteiskunta auttaa.
Yhtäkään en auta, joka ei ole ollut myös vastavuoroisesti valmis auttamaan mua, kun pyydän häneltä apua.
Niitä kutsutaan hyväksikäyttäjiksi ja kusettajiksi, jotka vaan haluavat impata toisilta palveluksia, mutta kun pyydetään apua heiltä niin se ei sitten käykään.
 
iäkkäälle ihmiselle on raskasta hoitaa noin pientä lasta, jolla saattaa jo uhmaa esiintyä. Viikottainen hoidon tarve on mielestäni aika paljon jos täytyisi sitoutua siihen. Se kuinka mummo on hoitanut lapsensa aikanaan, ei mielestäni liity tähän. Lähinnä ihmettelen, kuinka voisit jättää lapsesi tuollaisen ihmisen hoitoon joka laiminlyönyt lastaan?
 
Nykyisin on ihan normaalia. Elämä on nimittäin eläkeläisilläkin niin hektistä ja kiireistä, että eivät enää - kun kerran työnteon ikeestä pääsivät eroon - halua laittaa kalenteriinsa juuri mitään. Mä ainakin eläkevuosiltani odotan juuri sitä, että voin viskata kalenterit roskikseen ja tehdä asioita oman kulloisenkin mielihaluni mukaan. Paitsi että voisin mä kerran kuukaudessa sitoutua hoitamaan lapsenlastani, jotta tyttäreni/poikani pääsisi harrastuksiinsa.

Paljon puhutaan tästä isovanhempien tarjoamasta hoitoavusta - tai sen puuttumisesta - ja verrataan aiempiin sukupolviin. Mutta ei ne aiempien sukupolvien m ummelit reissanneet vanhuksina ympäri maailmaa, käyneet joogakursseilla tai muutenkaan tehneet muuta kuin olivat päivät ja illat kotona. Korkeintaan kutoivat lapsenlapsilleen villasukkia joululahjaksi. Mun mielestä olisi hyvä muistaa, että ihmisten elämä on muuttunut hyvin paljon 50:ssä vuodessa. Elämä ei ole ikäihmisilläkään enää pelkästään kotona vaan paljolti kodin ulkopuolella. Mummot eivät istu kotona keinutuolissa odottamassa kuolemaa vaan saattavat hillua kesätkin erilaisilla festareilla ja reissata. Entisajan pirteissään viihtyvät mummot ovat kuolleet jo sukupuuttoon.
 
iäkkäälle ihmiselle on raskasta hoitaa noin pientä lasta, jolla saattaa jo uhmaa esiintyä. Viikottainen hoidon tarve on mielestäni aika paljon jos täytyisi sitoutua siihen. Se kuinka mummo on hoitanut lapsensa aikanaan, ei mielestäni liity tähän. Lähinnä ihmettelen, kuinka voisit jättää lapsesi tuollaisen ihmisen hoitoon joka laiminlyönyt lastaan?

Kyseessä on kuusikymppinen ihminen, ei sen iäkkäämpi. Ja siis nuorena on kertonut jättäneensä minut joskus yksin vauvana kotiin, silloin se ei ehkä ollut niin tavatonta. On kyllä ollut hyvä vanhempi sen jälkeen, ja huolehtivainen yms. Tuo tuli vain mieleen siinä vaiheessa suutuksissani sanoa, kun hän sanoi ettei hänkään hoitajia tarvinnut kun olin lapsi.

Ja niin kuin varmaan aloituksesta luit, kyse ei ole viikoittaisesta hoidon tarpeesta, vaan ehkä joka toinen kuukausi, käytännössä varmaankin noin 5-6 kertaa vuodessa, sen pari tuntia.

Mutta niin kuin olen jo kirjoittanut, täytynee vain hyväksyä se asia, ja miettiä sitten hänen vanhentuessaan että kuinka paljon olen itse häntä valmis auttamaan.
 
[QUOTE="a p";24919354]Kyseessä on kuusikymppinen ihminen, ei sen iäkkäämpi. Ja siis nuorena on kertonut jättäneensä minut joskus yksin vauvana kotiin, silloin se ei ehkä ollut niin tavatonta. On kyllä ollut hyvä vanhempi sen jälkeen, ja huolehtivainen yms. Tuo tuli vain mieleen siinä vaiheessa suutuksissani sanoa, kun hän sanoi ettei hänkään hoitajia tarvinnut kun olin lapsi.

Ja niin kuin varmaan aloituksesta luit, kyse ei ole viikoittaisesta hoidon tarpeesta, vaan ehkä joka toinen kuukausi, käytännössä varmaankin noin 5-6 kertaa vuodessa, sen pari tuntia.

Mutta niin kuin olen jo kirjoittanut, täytynee vain hyväksyä se asia, ja miettiä sitten hänen vanhentuessaan että kuinka paljon olen itse häntä valmis auttamaan.[/QUOTE]
Jep, kunnolla herne nenään. Mitä sillä on väliä, että hän on äitisi, kasvattanut, hoivannut ja rakastanut sinua. Jos ei suostu lapsenlikaksesi silloin kuin sinä niin haluat, saapi pärjätä omillaan vanhana ;)
 

Yhteistyössä