Onko teistä kasvatuksessa vikaa, jos alle kouluikäinen lapsi ei osaa nukkua yksin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja herkkäunisen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No meillä esikoinen on myös aina ollut iltavirkku, että ei kyllä mennyt nukkumaan klo 19, mutta olisihan se ollut joskus ihanaa istua iltaa rauhassa. Ne harvat kerrat kun pääsi sieltä sängystä nousemaan ylös, niin koko ajan sai kuulostella, että milloin alkaa huuto ja sitten meni taas oma aikansa, että lapsi nukahti uudestaan. Onneksi tää nuorempi on ihan toista maata.
Mielummin siinä sitten on vieressä, kuin kuuntelee huutoa...ja tarvitseehan lapsikin suht hyvät yöunet, eikä katkonaiset.
Eikä sitä ikuisuuksia kestä kuitenkaan, se on melko varma asia :). Kaikki ne on ennen pitkää kainalosta muualle nukkumaan lähteneet.
 
Miksi hellyyttä pitäisi antaa yöllä? Miksei päivällä? Lapset tietävät, että jos näkee painajaista tai muuten herää yöllä ja pelottaa, saa tulla meidän viereen. Samoin viikonloppuisin tulevat meidän sänkyyn ja halitaan siellä yms. Mutta useimmiten nukkuvat omissa sängyissään ja ovat ylpeitä siitä. Mun mielestä yksi osa itsenäistymistä ja kasvamista on omassa sängyssä nukkuminen. Ja lapselle on aika tärkeää oppia luottamaan itseensä ja itsenäistyä ja irtaantua fyysisesti vanhemmista.
 
Meillä esikoinen nukkuu omassa sängyssään mutta kaipaa nukuttajan viereen nukahtaakseen, mikä onneksi nykyisin tapahtuu nopeasti. Yleensä nukkuu aamuun asti mutta jos herää niin tulee meidän sänkyyn. Joko annetaan jatkaa unia siinä tai sitten toinen meistä käy nukuttamassa pojan uudestaan omaan sänkyynsä.
 
Meillä nuorimmainen 3,5 vuotta ja nukkuu tosi huonosti välillä yönsä. Nukahtaa kyllä omaan sänkyynsä, jos sinne lähtee viemään. Mä ite haluan mieluummin ne kunnon yöunet, joten välillä hän nukkuu meidän välissä. Nyt on laitettu tosi paksu patja meidän sängyn viereen, niin nukkuu siinä suht hyvin yönsä. Meillä 4 lasta ja toiset ovat nukkuneet jo tosi pienestä hyvin yönsä ja toiset ei... Vanhin rupes nukkumaan yöt läpeensä siinä kohtaa, kun laitettiin hänet jatkettavaan sänkyyn pinnasängyn sijasta. Toiseksi vanhin kömpi meidän sänkyyn aina, vaikka hänen sänkynsä oli kiinni meidän sängyssä. Tuli meidän väliin vielä eskari-ikäisenä. Sit laitettiin patja, peitto ja tyyny meidän sängyn viereen ja sinne oli sit lupa tulla. Niin levoton nukkuja, että hänen kanssaan perhepeti ei oikein onnistunut... Toiseksi nuorin rupes nukkumaan jo varmaan alle 1-vuotiaana omassa sängyssään. Eihän se mistän kasvatuksesta ole kiinni, vaan kuten niin moni muukin sanonut, niin lasten luonteesta. Toinen vaan kaipaa sitä läheisyyttä enempi, kun toinen.
 
Tottakai se on kiinni lapsen persoonasta mutta myös kasvatuksesta. jos lapsi palautettaisiin aina omaan sänkyyn johdonmukaisesti niin taatusti alkaisi nukkua siellä. Eri asia halutaanko lapsi kasvattaa nukkumaan omassa sängyssään vai ei. Sehän on vanhempien valinta. mutta kasvatusta sekin on.
 
[QUOTE="miia";25951507]ei lapsesi enää teininä vieressä suostu edes nukkumaan,voit olla varma.jos kaikki nukutte hyvin,nukkukaa vaan vieretysten.ehtii sitä myöhemminkin itsenäistyä nukkumaan omaan sänkyyn.[/QUOTE]

Juuri näin. Ei mitään hätää, koska kolmevuotias on pienen pieni. Nykyisin ongelma on lasten pitäminen liian itsenäisinä. Ja liian paljon jätetään lapsia omiin oloihinsa.
 
Niin, miksi sinä et asu aikuisena vanhempiesi luona, vaikka sinun pieni lapsesikaan ei asu yksin? Miksi sinä et aikuisena nuku vanhempiesi välissä vaikka 3 v lapsesi nukkuu omiensa välissä?

Siis onko tässä joku muu hieman kehällä vai olenko se minä? Joo voin olla väsynyt tähän aikaan illasta, mutta en todellakaan tajua mitä horiset, eihän tuossa ole mitään logiikkaa, ei päätä eikä häntää!
 
[QUOTE="vastaus";25951723]Tottakai se on kiinni lapsen persoonasta mutta myös kasvatuksesta. jos lapsi palautettaisiin aina omaan sänkyyn johdonmukaisesti niin taatusti alkaisi nukkua siellä. Eri asia halutaanko lapsi kasvattaa nukkumaan omassa sängyssään vai ei. Sehän on vanhempien valinta. mutta kasvatusta sekin on.[/QUOTE]

Näin itsekin uskoisin. Meillä on myös kaksi erilaista nukkujaa. Molemmat tosin nukkuvat vieressä tällä hetkellä :D Ikää tosin molemmilla alle 3v. Esikoinen on huippuhyvä nukkuja ollut aina, ja nykyäänkin kun illalla laittaa nukkumaan, herää seuraavan kerran aamulla seiskan aikaan. Nuorempi on taas aina heräillyt enemmän ja tosi herkkäuninen myös päiväunilla.

Esikoista kokeilin vauva-aikana nukuttaa pinnasänkyyn ja välillä siellä nukkuikin, mutta todella paljon helpompaa oli ottaa viereen yöksi, ja jotenkin niin luonnollista olla vauvaa lähellä yölläkin. Tokan kohdalla en edes alkanut yrittää mitään pinnasänkyilyä, kun sinne laittaessa jo alkoi huuto... Molemmat lapset nukutetaan viereen, mutta nuorempi saattaa heräillä ennenkuin itse mennään nukkumaan . Aika rasittavana kokisin, jos ei ikinä saisi valvoa pidempään kuin lapset... Toisaalta monesti tulee simahdettua lasten viereen jo heitä nukuttaessa :saint:

Ap:n kysymykseen vastatakseni, että älä toki mieti mitä kaverit sanovat, vaan tehkää niinkuin teidän perheelle on parasta. Jos alkaa rassaamaan, niin monissa kasvatusohjelmissa ja -oppaissa on esimerkkejä kuinka lapsi saadaan nukkumaan omaan petiin. Ei siitä kuitenkaan kannata ulkopuolisten mielipiteiden takia ressiä ottaa.
 
Ihana olet. Mä en ainakaan imetä vauvaani, koska eihän muakaan kukaan imetä. Ja vaihtakoon perkule itse vaippansa, jos ei osaa heti vessassa käydä.

En se minä ollut jonka mielestä lasten pitää saada tehdä sitä mitä aikuisetkin (sulla muuten ei ollut ihan sama logiikka noissa sun vertauksissa). Mulla ei tosiaan oo mitään sitä vastaan, jos lapset nukkuu vanhempien vieressä, tuo perustelu vaan on niin omituinen että kyllä lapsenkin pitää saada nukkua 'seurassa' kun vanhemmatkin nukkuu yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väy;25951836:
Siis onko tässä joku muu hieman kehällä vai olenko se minä? Joo voin olla väsynyt tähän aikaan illasta, mutta en todellakaan tajua mitä horiset, eihän tuossa ole mitään logiikkaa, ei päätä eikä häntää!

Kyllä se sinä olet joka olet kehällä tai kehän ulkopuolella ennemminkin.
 
Meillä molemmat lapset on nukkuneet omissa sängyissään tyytyväisenä,kun tajusin aikanaan laittaa kuukauden iässä masulleen. Sitä ennen huusi pinniksessä kun syötävä aina kun hänet laski sinne. Kuopuksen kanssa tein heti samoin
kuopus on herkkäunisempi ja nukkuu päikkärit mielellään äidin kainalossa. Esikoinen ei ole koskaan viihtynyt vieressä, levoton nukkuja. Ei siinä mun mielestä ole mitään vikaa, jos lapsivanhempien kanssa nukkuu ja järjestely toimii. Ei se ole multa pois tai että kavatuksessa olisi vikaa :D tapoja on monia ja lapset on yksilöitä. AP, ei sun kannata kaverisi puheista ottaa paineita, teet niinkin hyvältä tuntuu.
 
Mua on aina ihmetyttänyt miksi se on joilekin niin suuri ongelma jos lapsi nukkuu vanhemman vieressä. Meillä kohta 7v tyttö nukkuu mun vieressä, taikka sitten nukahtaa mun kanssa olohuoneen tuoliin. Enkä mä ole koskaan nähnyt siinä mitään ogelmaa. Hän käy nukkumaan kun väsyttää ja nukahtaa nopeasti. Minäkin olen meillä se lahjakas nukahtaja.

Käy erittäin harvoin niin että mua häiritsisi lapsen vieressä olo. Mies taas ei nuku vaikka yksin saa nukkua. Se on hänen ongelmansa.

Mun mielestä tyttö saa aikuistua ja irrottautua vanhemmistaan ihan toisella tavoin kuin niillä nukkumisjärjestelyillä. Neiti kykenee päivisin tekemään asioita ihan itse tarvitsematta äitiä/isää jatkuvasti vierelleen. Miksi siis ei voi päivin/öin tarjota lämpöä ja hellyyttä?

Tähän kylmään maailmaan ehtii tottua, tokkopa tuo teininä mun vieressä haluaa nukkua. Miksikään äidissä roikkuvaksi lapseksi ei nukkumisesta huolimatta ole kasvanut.
 
Meillä on ollut samankaltainen lapsi. Jo ihan vastasyntyneenä oli huono nukkumaan ja heräili koko ajan. Pinnasängyssä nukkuminen oli niin huonoa, että sitä ei käytetty enää lainkaan 4 kuukauden iän jälkeen. Öisin ei nukkunut, jos vanhempi ei ollut vieressä ja aamuisin heräsi myös heti, kun vanhempi heräsi. Vieressä hän nukkui 3,5-vuotiaaksi, jolloin pakotimme hänen omaan sänkyyn. Sänky laitettiin kylläkin samaan huoneeseen. Vielä kouluikäisenä 8-9-vuotiaana hänellä oli nukkumisongelmia ja hän saattoi löytää aamuisin mistä vaan esim. keittiön lattialta, jos hän ei saanut nukuttua omassa sängyssä. Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaista.
 
[QUOTE="vieras";25952310]Mua on aina ihmetyttänyt miksi se on joilekin niin suuri ongelma jos lapsi nukkuu vanhemman vieressä. Meillä kohta 7v tyttö nukkuu mun vieressä, taikka sitten nukahtaa mun kanssa olohuoneen tuoliin. Enkä mä ole koskaan nähnyt siinä mitään ogelmaa. Hän käy nukkumaan kun väsyttää ja nukahtaa nopeasti. Minäkin olen meillä se lahjakas nukahtaja.

Käy erittäin harvoin niin että mua häiritsisi lapsen vieressä olo. Mies taas ei nuku vaikka yksin saa nukkua. Se on hänen ongelmansa.

Mun mielestä tyttö saa aikuistua ja irrottautua vanhemmistaan ihan toisella tavoin kuin niillä nukkumisjärjestelyillä. Neiti kykenee päivisin tekemään asioita ihan itse tarvitsematta äitiä/isää jatkuvasti vierelleen. Miksi siis ei voi päivin/öin tarjota lämpöä ja hellyyttä?

Tähän kylmään maailmaan ehtii tottua, tokkopa tuo teininä mun vieressä haluaa nukkua. Miksikään äidissä roikkuvaksi lapseksi ei nukkumisesta huolimatta ole kasvanut.[/QUOTE]
Onko sinulla vain yksi lapsi? Entä jos lapsia olisi useampi ja kaikki haluaisivat nukkua vieressäsi, niin miten toimisit?
 
[QUOTE="vieras";25952343]Onko sinulla vain yksi lapsi? Entä jos lapsia olisi useampi ja kaikki haluaisivat nukkua vieressäsi, niin miten toimisit?[/QUOTE]

Kyllä, mulla on vain yksi lapsi. Enkä voi tietää kuinka toimisin jos heitä olisi useampi. Mä voin arvuutella mutta en tiedä, eikä mun ikäni puolesta tarvi enää asiasta ottaa selvää.

Nyt kysymys olikin siitä miksi ei pitäisi antaa lapsen nukkua vieressä jos se ei vanhempia häiritse. Jos heitä on kolme tai neljä taitaa jo ruveta häiritsemään. Sitten täytyisi varmaan toimia toisin. Se on niitä elämän valintoja. Mutta sitten olisi elämä muutenkin erilaista. Ja varmasti lapsetkin.

Joten edelleenkään mä en näe siinä mitään ongelmaa. Ongelman se muodostaa jos nukkumisjärjestelyt häiritsevät jotakin osapuolta.
 
Mulla on molempien lasten sängyt myn sängyn vieressä ja yleensä nukkuvatkin osan yöstä omissa sängyissään, etenkin tuo kuopus, vanhempi taas joskus nukkuu alkuyön omassa sängyssään.
Eilen illalla vanhempi kävi nukkumaan vasta lähempänä 23 ja ajattelin, että se nukkuu aamulla sitten pidempään, mutta mitä vielä, kun minä ja kuopus herättiin klo 7, niin eikös tuo vanhempikin pompannut ylös.
 
niin eihän se mikään kasvatus ongelma ole, mutta jossakin vaiheessa olisi kyllä minun mielestäni hyvä totuttaa lapsi omaan sänkyyn.. Itsellä kolme lasta nukkui yhdessä vaiheessa joka yö ihan normi kokoisesa parisängyssä, ts. kävelivät sinne jonkun pari tuntia nukahtamisen jälkeen..lopulta meillä ai nukkuinut hyvin enäään kukaan, joten lapset oli pakko totuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan. alkuun meillä oli patja lastenhoneessa, ja jokainen sänkyyn köpijä siis ihan kanneettiin takaisin omaan huoneeseen. Sitten jompi kumpi vanhemmista nukkui siinä patjalla aluksi, jokun kuukauden kesti edestakaisin ravaaminen, sen jälkeen ovat nukkuneet/nukahtaneet ihan nätisti omaan huoneeseen.
 
[QUOTE="vieras";25952361]Sulle taitaa tulla yllätyksenä se että seksiä voi harrastaa jossain muuallakin kuin sängyssä ja vain yöaikaan. Et ole tosissasi?[/QUOTE]

Ei, ei tule. Mutta sovitatteko seksinne aina muka lasten päiväunien aikaan tai siihen hetkeen, kun saatte lapset tungettua kavereilleen? Vai toteatteko vaan, että me mennään nyt viettämään laatuaikaa makkariin, ei saa tulla häiritsemään?

Meillä ainakin seksi on tärkeä osa suhdetta ja sitä harrastetaankin sitten usein. Joko silloin öisin, kun saadaan olla sängyssä kaksin tai kun lapset on jossain muualla päivisin.
 
[QUOTE="vieras";25952369]Kyllä, mulla on vain yksi lapsi. Enkä voi tietää kuinka toimisin jos heitä olisi useampi. Mä voin arvuutella mutta en tiedä, eikä mun ikäni puolesta tarvi enää asiasta ottaa selvää.

Nyt kysymys olikin siitä miksi ei pitäisi antaa lapsen nukkua vieressä jos se ei vanhempia häiritse. Jos heitä on kolme tai neljä taitaa jo ruveta häiritsemään. Sitten täytyisi varmaan toimia toisin. Se on niitä elämän valintoja. Mutta sitten olisi elämä muutenkin erilaista. Ja varmasti lapsetkin.

Joten edelleenkään mä en näe siinä mitään ongelmaa. Ongelman se muodostaa jos nukkumisjärjestelyt häiritsevät jotakin osapuolta.[/QUOTE]
Sen takia kysyin tätä, koska aloitit kirjoituksesi ihmettelemällä, miksi vanhemmat eivät anna lapsen nukkua vieressä. Jos meilläkin olisi ollut vain yksi lapsi, niin luulen, että hän olisi nukkunut vieressä kouluikään saaakka. Mutta kun tuli uusia lapsia, niin enää vieressä nukkuminen ei enää onnistunut. Lisäksi oma väsymys tuli niin suureksi, että yötä rauhoitettiin nukkumisjärjestelyillä ja nuorempien lasten vieressä nukkumisaika jäi esikoisen aikaa lyhyemmäksi.
 
Mun mielestä on normaalia, että lapsi aina havahtuessaan kaipaa vanhempaa. Mutta se, että lapsi ylipäätään nukkuu noin kevyttä unta, että havahtuu pienimmästäkin ja muutenkin monta kertaa yössä, se kannattaisi tutkia. Meillä oli lapsella kita/nielurisoista johtuva uniapnea, risat leikattiin 3 v. Sinne jäi pätkäunet, hyvästi. Nytkin nukkunut jo 11,5 tuntia ja edelleen pussuttaa vaikka pikkusisko kävi ovella huutelemassa. Kyllä kaipaa edelleen äitiä yöllä jos herää, mutta ei herää kuin tosi harvoin.
 

Yhteistyössä