Onko teistä kasvatuksessa vikaa, jos alle kouluikäinen lapsi ei osaa nukkua yksin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja herkkäunisen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä molemmat lapset ovat aina nukahtaneet erinomaisesti omaan sänkyynsä vauvasta pitäen. Se ei ole tuottanut mitään ongelmaa kummallekaan. He myös ovat aina nukkuneet rauhallisesti yöt läpeensä omissa sängyissään, eikä yövaeltelua ole ollut muutamaa kertaa enempää.

Kysehän lienee siitä, että vauva tai lapsi tuntee olonsa turvalliseksi omassa sängyssään - jos lapsella on turvallinen olo, niin tottahan hän nukkuu hyvin. Onko sitten turvallisen olon aikaansaaminen pelkkä kasvatuskysymys vai myöskin luonnekysymys, en osaa sanoa.

Itse ajattelen, että kasvatuksella on siihen iso merkitys - miten lempeästi, vakaasti ja varmasti vanhemmat käsittelevät lasta ja miten osaavat ottaa hänen tarpeensa huomioon ja opettaa häntä nätisti hitaasti itsenäistymään.

Itse en olisi koskaan uskaltanut nukkua vauva vieressä. Olisin pelännyt, että tukehdutan vauvan tai muuten satutan häntä.

Pidän muuten outona sitä, että lapsen vieressä nukuttaminen olisi joku erityinen hellyydenosoitus ja omassa sängyssä nukuttaminen kertoisi vanhempien itsekkyydestä - hassu ajatus! Eikö tärkein tavoite ole, että jokainen perheenjäsen nukkuu hyvin yönsä? Se tuskin estää millään tavalla hellyyden osoittamista.
 
Lisään vielä, että lapsi on tyystin eri lapsi sen jälkeen, kun alkaa nukkumaan kokonaisia öitä ja syvää unta. Mieliala paranee, keskittymiskyky paranee, itsetunto paranee. Meillä puheentuotto nopeutui. Ajatelkaa itse, jos nukutte jatkuvasti vain pätkiä (kuten aloittaja lapsensa takia ilmeisesti), niin ette varmasti ole parhaimmillanne.
 
Meillä kaikki 3 poikaa ovat nukkuneet vieressä melko pitkään, kaksi viimeisintä n. 3-vuotiaaksi. Ja jossain vaiheessa 140-senttisessä sängyssä oli ruuhkaa, kun siellä nukkui välillä 2 aikuista, vauva ja 3v.
Seuraava vaihe on ollut, että lapsella on ollut oma sänky ihan kiinni aikuisten sängyssä, ja sitä sänkyä on pikkuhiljaa siirretty kauemmas ja kauemmas.

Meidän pienet pojat nukkuivat aikuisten makkarissa, kunnes keskimmäinen aloitti koulun. Sinä kesänä muuttivat sitten nukkumaankin yhteiseen huoneeseen, siis 7 v ja 4 v. Alku oli hankalaa lähinnä tuolle pienemmälle, mutta kun yhdessä nukkuivat samassa huoneessa, niin sujui ihan hyvin.
 
[QUOTE="Olivia";25952522]Lisään vielä, että lapsi on tyystin eri lapsi sen jälkeen, kun alkaa nukkumaan kokonaisia öitä ja syvää unta. Mieliala paranee, keskittymiskyky paranee, itsetunto paranee. Meillä puheentuotto nopeutui. Ajatelkaa itse, jos nukutte jatkuvasti vain pätkiä (kuten aloittaja lapsensa takia ilmeisesti), niin ette varmasti ole parhaimmillanne.[/QUOTE]

Ei meillä silloin mitään ongelmaa ole, jos lapsi nukkuu vieressä, silloin minäkin saan nukuttua kunnon yöunet, heräämättä.
 
Ihana kuulla, että on vielä vanhempia, jotka antavat lapsilleen läheisyyttä ikään katsomatta! :-) ja kuten joku jo sanoikin, eivät ne viereen enää teininä kömmi. Henk. koht. en voi käsittää, miksi esim. 3 veen pitäisi nukkua yksin, mutta sitten aikuiset nukkuvat vierekkäin...? Hellyyttä ei voi antaa liikaa (on siis täysin eri asia kuin hemmottelu). Olen myös lukenut tutkimuksia, joissa on todettu läheisyyden ja kosketuksen vähentävän sydän- ja verisuonitauteja lapsilla sitten aikuisena. Kuten jo arvaattekin, meillä on siis perhepeti ( 4- ja 6 vee), mutta lapsilla on myös omat sängyt, jos niihin haluavat.

Peesi tälle ja muillekkin saman tyyppisille kommenteille! :)
 
Ei, ei tule. Mutta sovitatteko seksinne aina muka lasten päiväunien aikaan tai siihen hetkeen, kun saatte lapset tungettua kavereilleen? Vai toteatteko vaan, että me mennään nyt viettämään laatuaikaa makkariin, ei saa tulla häiritsemään?

Meillä ainakin seksi on tärkeä osa suhdetta ja sitä harrastetaankin sitten usein. Joko silloin öisin, kun saadaan olla sängyssä kaksin tai kun lapset on jossain muualla päivisin.

Multa ei kysytty, mutta vastaan, kun meidänkin sängyssä on lapsia ollut jopa kaksi usean vuoden ajan. Meidän lapset eivät onneksi nukahdettuaan heränneet siihen, kun joku poistui sängystä. Seksiä on siis harrastettu öisin olohuoneen lattialla, lasten leikkihuoneen sängyssä, viherhuoneessa, milloin missäkin. Ja päiväsaikaan lasten hereillä ollessa edelleenkin voidaan mennä yhdessä suihkuun, ovi lukkoon ja homma tulee hoidetuksi. Lapset ovat nyt 7-, 9- ja 15-vuotiaat.

En nyt ymmärrä, minkä ongelman tästä asiasta teet.
 
Kyllä se on enemmän temperamenttikysymys kuin kasvatuskysymys. Toiset lapset vaan tarvii sitä läheisyyttä enemmän ja pitempään kuin toiset. uskallan veikata että sun lapsi ei enää 18vuotiaana tuu sun viereen. Mun mielestä alle kouluikäisen kanssa ihan turha vielä stressata.
 
[QUOTE="vieras";25952430]Sen takia kysyin tätä, koska aloitit kirjoituksesi ihmettelemällä, miksi vanhemmat eivät anna lapsen nukkua vieressä. Jos meilläkin olisi ollut vain yksi lapsi, niin luulen, että hän olisi nukkunut vieressä kouluikään saaakka. Mutta kun tuli uusia lapsia, niin enää vieressä nukkuminen ei enää onnistunut. Lisäksi oma väsymys tuli niin suureksi, että yötä rauhoitettiin nukkumisjärjestelyillä ja nuorempien lasten vieressä nukkumisaika jäi esikoisen aikaa lyhyemmäksi.[/QUOTE]

Mutta nukkuvatko lapset (pienenä) kuitenkin keskenään samassa huoneessa? EHkä tässä on se ero. Jos on sisarus, aika harva lapsi nukkuu ihan yksin omassa huoneessa. Siskosta tai veljestä voi olla yöllä sen verran seuraa ja turvaa, ettei tarvitse lähteä äidin ja isän viereen.
 
Ei meillä silloin mitään ongelmaa ole, jos lapsi nukkuu vieressä, silloin minäkin saan nukuttua kunnon yöunet, heräämättä.

No silloin ei oo mitään syytä vaihtaa järjestelmää. Lapsesi EI ole mitenkään epänormaali etkä oo sinäkään vaikka yhdessa nukuttekin. Kautta aikojen on lapset nukkuneet vanhempiensa vieressä, vasta muutaman vuosikymmenen ajan on heillä ollu omat sängyt.
 
Ihminen on laumaeläin, joten yhdessä nukkuminen on luonnollista. Eli kasvatuksessa ei todellakaan ole mitään vikaa. Jokainen meistä on yksilö. Meillä lapset ovat nukkuneet samassa huoneessa vanhempien kanssa, mutta vieressä en ole heitä koskaan pystynyt pitämään, sillä silloin en olisi itse nukkunut silmäystäkään.
 
Ei meillä silloin mitään ongelmaa ole, jos lapsi nukkuu vieressä, silloin minäkin saan nukuttua kunnon yöunet, heräämättä.

Meilläkin oli juuri näin. Vauvana söivät rintaa niin usein öisin, etten pysynyt hereillä istuvilteen imettämässä. Helpompaa oli ottaa viereen. Ja siitähän se tapa tuli. Mutta mitään ongelmaa ei meillä vieressä nukkumisesta ollut. Hyvin nukuttiin koko perhe.
 
Tutulta kuulostaa ap.n tilanne. Meillä poika ei koskaan ole nukkunut hyvin omassa sängyssään. Vauvana kovasti yritin totuttaa poikaa omaan sänkyyn, mutta yöt olivat erittäin rikkonaisia. Kun vauva oli n. 8 kk siirryttiin suosiolla nukkumaan perhepedissä ja yöt alkoivat sujua hyvin. Olin tuossa tilanteessa jo aivan poikki pitkään jatkuneista huonoista öistä (olin yh) ja perhepetiin siirtyminen oli suuri helpotus. Yöheräämiset loppuivat siihen.

Poikaa oli myös pitkään erittäin vaikea saada nukahtamaan yksin. Nukutukset kestivät helposti parikin tuntia. Nukkui niin kauan hyvin, kun olin vieressä, mutta jos yritin nousta, poikakin heräsi. Tämä oli todella raastavaa, koska yh.na oisin todellakin tarvinnut ne illan pari tuntia itselleni. Pikkuhiljaa tilannetta saatiin parannettua. En muista miten tilanne laukesi, mutta ehkä lapsi vain kasvoi sen verran, että oppi nukahtamaan itsekseen. Parannus tapahtui vähän ennen kuin lapsi täytti 3-vuotta. Vaati kyllä pitkään erittäin tarkan nukuttamisrutiinin. Ensin luettiin kirja, sitten höpötettiikn yhdessä eräs tietty loru ja lopuksi piti laulaa aina samat kolme unilaulua. Laulujen jälknee poika suostui jäämään yksin. Saatoin myös sanoa lapselle, että nyt äitillä on hommia , jotka on pakko tehdä ja käyn kyllä välillä vilkaisemassa. Lapso alkoi ymmärtää, että äitillä on "pakollisia hommia". Näitä olivat sitten esim. television tuijotus :D

Omaan sänkyyn poika siirtyi nukkumaan 3 ja puoli-vuotiaana. Siirtyminen onnistui yllättävän helposti. Poika sai samalla oman huoneen. Nyt 6-vuotias nukahtaa hyvin omaan sänkyyn iltasadun jälkeen. Mutta, yhä edelleenkin poika mönkii joka yö minun ja uuden mieheni väliin. On nukkunut elämässään yhden yön kokonaan omassa sängyssä. Minua tämä ei haittaa ja mieskinon tähän opinut.

Jotkut lapset vaan kaipaavat enemmän läheisyyttä. Oma poikani on aina ollut kova halimaan ja istumaan sylissä. Uskon kyllä, että se päivä vielä koittaa, että lapsi ei tule viereen, vaikka kirveellä uhattaisiin.
 
Meillä 3 ja 6 v. menevät omiin sänkyihin nukkumaan illalla, mutta yöllä varsinkin isompi kömpii aina viereen jos herää, koska sitä pelottaa. Ja pienempää nukutan iltaisin vielä, olemalla vieressä ja silittelemällä ym. Monen mielestä tuo nukuttaminen on varmasti älytöntä ja pitäisi yksin opettaa nukkumaan, mutta mä itsekin haluan olla siinä ja helliä toista, kun hän sitä selvästi kaipaa ja haluaa olla lähellä.

Uskon itse siihen läheisyyden ja sylin antamiseen niin paljon ja niin isoksi, kuin lapsi haluaa. Moni on pitänyt hulluna, kun vauvanakin molemmat on annettu aina nukahtaa syliin ja kannettu sänkyyn. Kaikki tehty vähän vaikeamman kautta. Mutta molemmat ovat olleet sellaisia läheisyyttä kaipaavia. Molemmilla ollut tapana silitellä äidin käsivartta, kun nukatavat. Lapsia on toki erilaisia, kaikki eivät ole tuollaisia.
 
Näille joiden lapset on vauvasta asti nukkuneet tyytyväisenä omassa sängyssään, niin sanoisin että jos siinä ei koskaan ollut mitään ongelmaa, niin lapsenne ovat vaan hyviä nukkujia ja helppoja tässä asiassa. Turha tulla syyllistämään huonosti nukkuvien lasten vanhempia siitä, että eivät osaisi luoda turvallista oloa lapselle tms skeidaa.

(Joo, ärsyttää, meillä vajaa 5kk tyttö joka nukkuu pienissä pätkissä.) Nukahtamisessa ei meillä ole mitään ongelmaa, koskapa vauva nukahtaa tuttujen iltarutiinien jälkeen omaan sänkyynsä. Mutta herää silti n. 50min kuluttua kellon tarkasti. Tämä lapsi vaan ei osaa siirtyä unisyklistä toiseen heräämättä ja en tosiaan usko että voisin siihen enempää vaikuttaa... Ja jos vauva heräilee jatkuvasti, niin sitä alkaa olla itse niin väsynyt, että nukahtaa vaikka seisaalleen joten käytännössä usein herään siihen että vauva on nukkunut pitkään jo rinnallani sängyssä... Alkuun kyllä nostin aina vauvaa omaan sänkyyn syötön jälkeen, mutta kuukausien univelat painaa niin, että nykyään nukahdan lähes aina kesken syöttämisen. Ja nyttemmin mulle on aivan sama missä tuo muksu nukkuu, jos se vaan nukkuis joskus edes 2-3 tuntia putkeen...

Ihan alussa tämäkin vauva nukahti milloin mihinkin, mutta ei ole kahden ekan kuukauden jälkeen esim. nukahtanut syliin, sitteriin tms, vaan aina omaan sänkyyn/vaunukoppaan. Jos on jotain toimintaa ympärillä, niin vauva on niin utelias ettei todellakaan nukahda. Joten nukkuu sitten vain vaunuissa/autossa tai yöllä sängyssä.
 
Minä nukuin vanhempieni huoneessa 7 vuotiaaksi asti. En koe että mut olis päin peetä kasvatettu ja varmaan olis jo aiemmin siirretty omaan huoneeseen, mutta isä sai sydänkohtauksen ja se ohitusleikattiin kun olin 5-6 vuotias ja olin aika paskana tästä niin sain nukkua vanhempien huoneessa pidempään ja jatkossakin ovi auki omassa huoneessa niin että kuulin telsun äänen.
 
[QUOTE="Olivia";25952522]Lisään vielä, että lapsi on tyystin eri lapsi sen jälkeen, kun alkaa nukkumaan kokonaisia öitä ja syvää unta. Mieliala paranee, keskittymiskyky paranee, itsetunto paranee. Meillä puheentuotto nopeutui. Ajatelkaa itse, jos nukutte jatkuvasti vain pätkiä (kuten aloittaja lapsensa takia ilmeisesti), niin ette varmasti ole parhaimmillanne.[/QUOTE]

No jos se kerta musta-valkoisesti on näin, niin thank god mun lapsi nukkui vaan 30min pätkissä.
Muuten olis varmaan aivot ylikierroksilla pikku Einstainina.
Oppi puhumaan 10kk ikäisenä. Pitkiä lauseita reilu vuoden ikäisenä.
Yhteenlaskuja pari vuotiaana. Nyt 5-vuotiaana osaa lukea, ja kerto- ja jakolaskuja.
On iloinen, sosiaalinen, empaattinen, eikä edelleenkään nuku paljoa...
 
Joo en ole aikeissakaan vaihtaa tyyliä, lapset saavat nukkua vieressä jos niin haluavat, mutta ajoittain aina joku mainitsee asiasta, että eikö olisi jo aika oppia nukkumaan omassa sängyssä ja mielellään omassa huoneessakin. Etenkin kun olen vielä yh, niin saan kuulla, että mitä sitten kun löydät uuden miehen, eipä tosin ole mies etsinnässäkään :)
 
me ollaan sisarusten kans kaikki oltu kamalan huonoja nukkumaan yksin, ja karattiinkin aina yöllä toistemme viereen nukkumaan, kun oli mukavampaa kun joku oli vieressä. niinkuin joku täällä jo sanoikin, ei ne lapset enää teineinä viereen kömmi :) eli ei ole kasvatuksessa vikaa.. jotkut vaan nukkuu paremmin kun on joku vieressä :)
 

Yhteistyössä