onko toivoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Liuku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Liuku

Vieras
Olen ihan hukassa ja minun on vaikea selittää tätä kaikkea, kun tähän liittyy niin paljon sekavia asioita ja ajatuksia.
Olen viimisilläni raskaana oleva nainen ja nykyisen mieheni kanssa ehdittiin seurustella vain pieni tovi ennenkuin tulin raskaaksi. Ennen raskaaksi tulemista kummallakin sekä minulla että miehelläni on takana päihteiden käyttöä ym. Minulla huomattavasti vähemmän kuin miehelläni. Nykyisin olemme kumpikin muuttuneet hurjan paljon. Mies käy töissä eikä käytä muita päihteitä kuin alkoholia, ei paljoa, mutta minua se häiritsee. Tai käyttää se jonkin verran, pari kertaa viikossa kännit, ei tosin perseitä, mutta humaltuu, ja joisi mielellään vähintään yhden päivässä. En pidä moisesta tavasta. Itse tunnen itseni todella tylsäksi tantaksi, ja tunnen myös oloni yksinäiseksi ja turhautuneeksi. Olen jättänyt vanhat bilekaverit ja muitakaan kavereita en syystä tai toisesta usein jaksa nähdä. Niinpä vietän kaiken aikani kotona, päivisin odotan miestä kotiin.. ennen oltiin miehen kanssa yhdessä turhautuneita, yritettiin saada aikaa kulumaan teeveetä tuijottaen ja muilla tavoin , siis oltiin erittäin erittäin tiivisti yhdessä koska kumpikaan ei edes käynyt töissä. Mieskin on jättänyt entiset ystävänsä. Nykyään mieheni kaipaa omaa aikaa, minkä ymmärrän kyllä, mutta tuntuu pahalta olla turhautunut yksin ja väkisinkin tuntuu etten olisi enää edes puoliksi niin läheinen mieheni kanssa kuin ennen. Lisäksi meillä on ollut hyvin laimea seksielämä jo ties kuinka pitkään.(Mies ennemmin katsoo pornoa ja runkkaa. Aika usein otan siltä suihin, mut siihen se pitkälti jää. En tiedä johtuuko tuo seksiasia tästä raskaudesta. Mielessäni kuitenkin vertailen itseäni mieheni entisiin ja pornotähtiin ja vaikka keneen muihin. Minä kun olen vain tavallinen tallaaja, en meikkaa paljon enkä pukeudu seksikkäästi tai muodin mukaisesti.)
Kuitenkin ongelma on että minä voin henkisesti pahoin ja luultavasti miehenikin. Minä en kestä joitain asioita, niinkuin alkoholin käyttöä, joita mieheni tekee ja hänen mielestään olen liian määräilevä. Tuntuu ettei meillä ole minkäännäköistä yhteisymmärrystä ja yritän antaa päivisin miehelle omaa aikaa joten illalla ennen kun mies menee nukkumaan alan puhumaan sille miltä musta tuntuu.. se vituttaa sitä koska sen mielestä jankkaan samoja asioita ja se ei saa nukkua. Sitten se heittäytyy marttyyriksi ja on että "laadi säännöt niin teen just niinkun sä haluut" ja "kuinka paljon rahaa sä haluut" ja tollasia, siis niinkun yrittää viestittää että olen hänen mielestään määräilevä ja haluan hyötyä siitä ja muuta ja että hän itse on vain alistunut raukka. Se saa mut tuntemaan oloni kamalaksi ja toivoisin että mies vaikka löis mua tj ja jostain syystä jokin mitä mä sanon tuntuu aiheuttavan saman olon miehessäni. Mitään ratkasua ei tunnu löytyvän. Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa tätä 'kysymystä' pitemmän aikaa että olisi muistunut mieleen kaikki oleellinen, mutta toivottavasti tässä olisi edes jotain jota voisitte kommentoida, kenties antaa neuvoja ja sanoa onko mielestänne tilanne mahdoton, missä vika...
En kaipaa kritiikkiä siitä kuinka epätasapainoinen olen tm. Kenties saatan antaakin itsestäni täyshullun kuvan tai ehkä olenkin sitä :p
 
Missäkö vika? Luultavasti siinä, että elämäsi koostuu omien sanojesi mukaan lähinnä miehen kotiinpaluun odottamisesta ja hänelle nalkuttamisesta. Hanki muutakin sisältöä elämääsi niin sinulla on suhteeseenkin enemmän annettavaa. Eiköhän se siitä ala tuoreemmalta tuntua.
 
Mitä muuta elämää? Ei tässä kuule paljoa enää muuta elämää hankita kun vauva on tulossa lasketun ajan mukaan alle kahden viikon kuluttua, ei sitä jaksaiskaan kun pelkkä kotona oleminenkin on fyysisesti tarpeeksi raskasta ja kun se vauva tulee niin tuskin on enää aikaa 'harrastuksille'. Kaikki sanoo että nauttikaa nyt tästä parisuhteesta kun vielä kerkeää, mut ei natsaa.
 
Eihän sen harrastuksen tarvitse olla fyysistä ja kodin ulkopuolella tapahtuvaa. Ala vaikka lukemaan mielenkiintoisia kirjoja, faktaa tai fiktiota mikä nyt natsaa. Hanki JOTAIN muutakin mielenkiinnon kohdetta kuin se mies. Nyt ajatuksesi menee vaan samaa vanhaa rataa, pientä ympyrää...
 
En osaa muuta sanoa, kuin että ymmärrä itseäsi. Raskaus on raskasta.
Ja toisaalta nukkumaan mennessä on turha alkaa puhumaan väsyneelle miehelle, niin kuin olet huomannutkin.
Ymmärtäkää toisianne, voimia.
 
Olin juuri yötä ystäväni luona ja annoin mieheni juoda oikein luvan kanssa poissaollessani. Yöllä kuitenkin ahdistuin ajatellessani ongelmiamme. Esim. mieheni on aivan vastuuton. Meillä on yhdestä vuokrasta osa rästissä, olen maksanut osuuteni ja oletan hänen maksavan oman osuutensa, mutta se ei tunnu olevan hänen prioriteettijärjestyksessään kun vasta viimeisimpänä. Hän ei toistaiseksi saa palkkaa töistään vaan on työmarkkinatuella 5 kuukautta mikä on ns. sisäänajo. Itse saan äitiyspäivärahaa ja asumiestuen mikä menee automaattisesti vuokraan. Nyt mies sanoi tilinsä olevan reilu 100e miinuksen puolella koska hän on ostanut elintarvikkeita ja BULLSHIT sanon minä, ruokaostokset olen viimeaikoina hoitanut minä, pari kertaa hän on ostanut jotain grillattavaa, hän juo n. 4 energiajuomaa päivässä ja limuja ja kaljaa, joihin siis sitä rahaa menee. Nyt sitten kun minulle ensikerralla tulee äitiyspäiväraha pitäisi meidän jakaa se, koska miehen rahat laitoin sossun kautta menemään vuokran loppuosaan asumistuen jälkeen(+ hänelle jää jotain rahaa siitä vielä) maksaakseni näin oman osuuteni vuokrasta, niin että tästä äitiyspäivärahasta menee miehen puolikas hänen tilimiinuksiin jotka hän on typeryydellään saanut aikaiseksi ja näin ollen minun puolikaallani minun on hoidettava tämä talous. Siis meillä on samansuuruiset tulot ja mies käyttää omansa mihin lystää, tai siis itseensä, ja minun on hoidettava leipä pöytään ja siivottava ja hoidettava kaikki. Tarviiko tälläistä sietää? Tänään mies kertoi tilanneensa uuden tietokoneen postimyynnistä, ARGH! millä rahalla? En halua hyötyä miehen rahoista, mutta minusta on kovin epäreilua joutua stressaamaan tämän talouden raha-asiat yksin ja toivoisin miehen ottavan enempi vastuuta. ps. mies on lellitty ja lähettää laskunsa vanhempiensa maksettavaksi ja lisäksi saa heiltä aika paljon 'ruokarahaa'
 
No ei todellakaan tarvi sietää tuollaista. Helpompaa on jos elättäisit vain itsesi.
Ensinnäkin miehen vanhempien pitäisi lopettaa lelliminen ja sinä et saa osallistua miehen menoihin. Kannattaa olla päättäväinen.
 
Eipä todella tarvitse sietää, ei! Veikkaisin, että helpompaa olisi sinulla rahallisesti, jos vain pistät miehen ulkoruokintaan (tai sinne vanhempiensa luo). Miksi sinun pitäisi antaa omista vähistä rahoistasi miehen (tarpeettomaan) velkaan? Jos itse tekee omiin nimiinsä velkaa, itse joutuu siitä myös vastaamaan!Onko tili yhteinen vai onko sinulla oma? Toivottavasti on oma, ja jos miehellä on siihen käyttöoikeus, poistata se ensi tilassa!!
 
Pärjäät paremmin, jos jätät miehen ja huolehdit itsestäsi ja lapsesta. Säästyt myös moenelta, monelta surulta, samoin lapsi, sillä isäänsä hän ei tule kaipaamaan, kun ei häntä tunne.

Yhteiskuntakin tukee sinua paremmin yksinhuoltajana ja tiedät tarkoin, mihin rahat menevät ja pystyt suunnittelemaan elämän ja toimeentulon luotettavasti.

Jos mies kasvaa aikuiseksi, sen pitää tapahtua hänen itsensä aloitteesta ja halusta. Hän voi ottaa vastuuta ja antaa tukeaan myöhemminkin, jos hänestä siihen on. Sinä vastaat itsestäsi ja lapsesta, et miehestä. Miehen tulee itse kantaa vastuunsa kaikesta, mitä tekee, velastaankin.

On onnellista, että olet kasvanut ja muuttunut äitiyden muötä. JOtta tuo hyvä jatkuu, sinun tulee olla nyt niin itsekäs, että jätät miehen huolehtimaan itsestään ja sinä keskityt äitiyteen, se on sinun tärkein asiasi. Turvata oma ja lapsen tulevaisuus ja turvallinen, rauhallinen elämänpiiri.

Mene kysymään neuvoja elämäsi järjestämiseksi. Niitä saat varmaan sosiaalitoimistosta tai ensikodista.Iloa ja onnea äitiydestä, turvallista elämää sinulle ja lapsellesi.

 
Huh, miten ihmiset saavat elämänsä tuohon tilaan! Ei siinä mitään, että itse elää kuin suossa päivä kerrallaan raha-asiat täysin rempallaan, mutta että tietoisesti hankkii lapsen tuohon hullun myllyyn. Voi jeesus että ihmiset on itsekeskeisiä. Kuulostaa ihanneisukilta miehesi. Ihan kakara itse koko mies. Energiajuomaa ja kaljaa. Koko pikku perhe elää meidän verorahoilla eikä ota vastuuta itsestään. Kuka hankkii lapsen tuollaiseen? Ja kuka jaksaa elää tuollaisessa? Eikö ihmisillä ole mitään itsekunnioitusta.

En halua kuvitellakaan millanen sosiaalikeissi teidän lapsesta tuota menoa kehittyy.
 
Hurraa, hurraa! Jälleen on suomeen tulossa yksi mallikansalainen, jonka vanhemmat ovat selvästi parasta A-luokkaa. No, kyllä elämä jatkuu, yleensä sosiaaliviranomaisten avulla, tavalla tai toisella. Aloittajalle voisin sanoa vinkkinä, että jos hyppää kaivoon pääedellä, niin turha sitä on surkutella jos ei päääse sieltä ylös. U know?
 
Samaa mieltä kuin edelliset. Miten Liuku pystyt elättämään sossuvaroin KAKSI lasta? Ja terveyspalveluista joudutaan tässä maassa tinkimään moisen kustannuksella...huh...

Joo, energiajuomaa ja kaljaa, heh...naurattais jos ei itkettäis...
 
Auttaako tuo haukkuminen hyvät huh, ja sinkkumies?
Suomessa on rajallinen määrä rahaa ja väkisinkin osa jää vähemmälle.
Ei se ole ihmisessä vika, on vain yksi jos toinenkin asia sattunut menemään pieleen peräkkäin, ja soppa on valmis.

Ap, mielestäni et ole mikään huono ihminen, ja olet ihan kelpo kansalainenkin.
Sinulla on lapsi vastuullasi ja hoidat hänet varmasti hyvin.
Olen samaa mieltä Meikämaijan kanssa siitä, että miehestä itsestään on kiinni kypsyykö hän vai ei. Jos sinä olet eri vaiheessa kuin hän, niin anna hänen olla ja etsi vaikka oma asunto.
Mies tulee ylensä järkiinsä kun se perhe lähtee, saa silloin oikein tietää ja maistaa mitä on kun saa tehdä mitä lystää, ja saa sitten kokemuksen rintaäänellä punnita, että oliko se energiajuoma ja kalja nyt NIIN tärkeää.

Hänenkin otteensa on lepsu, koska hän luulee tekevänsä asioita sinun takiasi ja sinun käskystä, eikä tiedä mitä itse haluaa.

Hän luulee olevansa kovakin jätkä kun sinua vastaan kapinoi, eikä tajua että sinä ajattelet teidän kaikkien parasta.

Mutta jos miehen tahto on se, että häntä ei määräillä ja häntä kohtaan ei saa osoittaa vaatimuksia tai odotuksia, niin anna hänen olla.

Mutta älä ole katkera tai pahoillasi miehellesi, hän on siinä miesten tyypilisessä ansassa, mutta sen ei pitäisi olla silti sinun helvettisi.

Ole sovussa miehen kanssa mutta tee omat ratkaisusi täsmälleen sen mukaan, miltä itsestä tuntuu äläkä anna elämäsi ohjautua miehen mukana, tai hänen imeä sinun rahojasi.

Kun kerran sanot ei, ja pysyt siinä niin huomaat että ei se niin vaikeaa olekaan. J alähtee pienistä valinnoista: Maksanko miehen laskun hänen puolestaan? Ostanko kahdelle ruokaa koska mies on tuhlannut rahansa? Ei, ei. Hyvälle ihmiselle on "ei " vaikea sana, koet helpommamksi yrittää puhua miehelle. Mutta mies ei usko puhetta, se tarvii tekoja ja tekemättä jättämisiä.

Jos sinulle ei mielestäsi kuulu parisuhteessa kaikki vastuu, niin opettele olemaan ottamatta sitä harteillesi. Olosi kevenee kummasti, kun et kanna huolta miehen perään.
 
Kiitos vastauksista, ja vielä haukkujille haluaisin sanoa, ettei minulla ole aikoimustakaan minimituloilla loppuelämää elellä vaan opiskelemaan olisi kovasti tarkoitus jossakin vaiheessa mennä jos puitteet sallii (olenkin 50% lähihoitaja, koulu jäi kesken, mutta voihan sitä vielä jatkaa jos mahd.). Olen juuri ja juuri 20-vuotias että kyllä minulla on aikaa. Ja mieheni tosiaan on 5 kuukautta työmarkkinatuella, jonka jälkeen hän saa sertifikaatin ja työllistyy varsinaiseksi työntekijöksi tähän tietokonelafkaan, jolloin saa ihan hyvää liksaa, mutta en kyllä ole lainkaan varma miten hyvin hän tämän liksan käyttää. Hän on itse sanonut että tarvitsee mahdollisesti vanhemmiltansa siitä huolimatta että on töissä rahallista apua. Meillä on molemmilla kuitenkin tavoitteet ja määränpäät eikä vaan olla aikomassa jäädä roikkumaan. Aika useilla ihmisillä on joskus vaihe milloin tarvitsee elää tukien varassa ja meillä on nyt se vaihe. Se on hienoa että tässä maassa suodaan mahdollisuus ettei äidin tarvitse suoraan synnyttämisen jälkeen lähteä töihin.
Mies saikin rahaa enempi kuin oltiin lupailtu, ja sai vuokrat maksettua, vanhan ja uuden, ja ruokaakin ostettua, mutta ei maksanut niitä tilimiinuksia.. en tiedä kukahan maksaa, sen vanhemmat kai, mutta parempi kai sitten niin.. joten olen ajatellut katsoa että josko mies nyt ottaisi enempi vastuuta meidän taloudesta ja voihan se joitakin asioita tajuta vasta sittenkin kun lapsi on putkahtanut maailmaan, miehillä kun on vissiin vaikea ymmärtää kuinka paljon vastuuta se tuo ennenkuin näkevät. Kuulostaa varmaan naivilta, mutta koen että minun vastuuni on nyt yrittää saada tämä toimimaan kun itseppä olen soppani keittänyt. Sitten jossain vaiheessa on luovutettava, jos ei vieläkään rupea toimimaan.
 

Yhteistyössä