Onko turhaa koittaa ystävystyä kun tuntuu yksipuoliselta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Oon ihastunut jollain lailla ihmiseen, jonka kanssa koitan kovin ystävystyä. Olemme samassa työssä, meillä on hauskaa, huumorimme kohtaa, meillä on jopa yhteinen harrastus... En halua muuta kuin lämmintä ystävyyttä tuon ihanan ihmisen kanssa. Olemme molemmat perheellisiä, asumme samalla suunnalla, ikäeroa on paljon, mutta kuitenkin. MINÄ olen se joka pyytää lähtemään mukaani harrastukseen, minä olen se joka pyytää lenkille ym. Täysin yksipuolisesti minä. Minä olen se yhteydenpitäjä ja yritän luoda yhteyttä välillemme.

Nyt alan tuntea itseni tyhmäksi. Miksi yritän? Jos hän välittäisi minusta niin kai hän pyytäisi itsekin. Antakaa jotain järjellisiä neuvoja. Viimeksi tänään olen heittänyt ehdotuksen lenkistä, en koe saavani mitään innostusta toisen suunnalta. Taitaa mennä mieluummin yksin. Sen tiedän että pitää minusta, mutta seurani vapaalla ei vain houkuta??? Minulla ei ole tuttuja meilläpäin kovinkaan, siksi olisin niin iloissani tavannut häntä vapaallakin, juurikin esim. lenkillä. Tunnen itseni idiootiksi kun olen moneen kertaan pyytänyt. Aina vain on ollut muuta menoa hällä.

Ehkä olen ottanut jonkinlaisen pakkomielteen hänen seurastaan??? Nautin siitä vain niin kovin. Auttakaa minua mitä teen, en voi unohtaa kun työssä nähdään monia kertoja päivässä ja jutskataan normaalisti ja heitetään huulta jne. Mutta en halua nolata itseäni yrittämällä tutustua yksipuolisesti :(
 
Otappa ja odota jos pyytää sua johonkin, ellei ei ole kiinnostunut seurastasi vapaa-aikana. En minäkään ole työkaverien seuraa sen kuummemmin vailla, vapaa-ajalla on ihan muut ystävät joiden kanssa mennään lenkille.
 
Samaa vai eri sukupuolta oleva työkaveri? Jos eri, hän voi kokea, että yrität flirtata eikä halua altistaa liittoaan minkäänlaiselle koetteelle. Tai olet liian innokas, se ahdistaa ketä tahansa.
 
Kuten kirjoititkin, SINULLA ei tuttuja sielläpäin, mutta hänellä saattaa olla paljonkin ystäviä/kavereita/sukulaisia joiden kanssa haluaa/täytyy viettää aikaa. Anna hänelle aikaa ja koita tutustua johonkin toiseen mukavaan ihmiseen. Kyllä teidän ystävyys lämpenee enemmän jos on lämmitäkseen. Toiset on hitaampia ystävystymään tai tosiaan hänellä voi olla paljon muitakin ystäviä.
=)
Ihanalta kuulostaa muuten toi ystävyys (siis sun puoleltasi), siis tosi kivasti hänestä kirjoitat ja parhaimmillaan jokainen toivoo todella hyvää ystävää.
 
Samaa sukupuolta, pidän vain jotenkin kauheesti hänestä, joo lienen liian innokas :(
Ei hänellä lenkkiseuraa ole, sillä toteankin että käy mieluummin yksin kuin minun kanssa. Hävettää että olen yhtäkkiä pitänyt niiiiiin paljon yhteyttä. Harrastuksessa pari kertaa käyty. Aina hän minulle mukava on ollut ja juttelee jne. Mie vaan pitänyt sitte kai liikaakin. Tänään jotenkin tajusin että nyt on loputtava, tää on niin ykspuolista, noloa ja tylyä, kärsin tästä itse kovasti, mutta aina vaan otan yhteyttä...
 
Nostan...

Juu, tiedän että olisin hyvä ystävä hälle, olen mukava, hauska, ja todella välitän hänestä ja ajatuksistaan. Hänen silmissään olen toki nuori ja hyvin lapsellinen, varmasti, mut sehän ei ihmisestä huonoa tee.

Olen kuitenkin ajatukseni sanonut ja pyytänyt ja yhteyttä pitänyt. Onko siis parempi etten ota enää yhteyttä ollenkaan? Olen satavarma etten kuule hänestä vapaalla, koskaan... :( Ja se tuntuu jotenkin pahalta. En tiedä miksi ihmeessä välitän hänestä niin kovin.
 
kyllä mun mielestä jos meinaa ystävän saada niin se kyllä vaatii hidasta etenemistä, olis mullekin aika outoa yhtäkkiä alkaa pitää tiivistä yhteyttä johonkin ihan uuteen ihmiseen kun joskus tuntuu ettei rahkeet riitä niille vanhoillekaan kun on perhe tullut...
 
Ap hei, on olemassa vaihtoehtoja myös sieltä tiiviin yhteydenpidon ja täyshiljaisuuden väliltä. Kokeile vaikka kertaa kuussa tai edes kolmen viikon välein. Kun työkaveri pääsee eroon olosta, että tyrkyttäydyt (jos hänestä edes siltä tuntuu) hän tutustuu ehkä avoimemmin.
 
Juu, täytyy yrittää pitää matalaa profiilia. Oon kyllä ollu tosi aktiivinen, se on mun pahe. Johtuu siitä kun oon niin tykänny hänestä...siis jollain tavoin enemmänkin kun tavallisesti. Myös mun yhden ihanan ystävän kanssa oon tutustunut näin ja meistä tuli tosi läheiset ja aktiivista on yhteydenpito puolin ja toisin. Ehkä jotenkin odotin häneltä samaa vaan ei lähtenytkään samanlailla mukaan ja kun itse tekee niin niin ei tajuakaan ennenkuin yhtäkkiä että onpa tyhmää ja noloa. Huomenna voisin työssä vajota maan alle. Kun olen niin lapsenomaisen innokas tutustumaan vanhaan rouvaan :)
 
Ei sun sitä sentään hävetä tarvitse!

Ja meitäkin on, jotka eivät vain osaa pitää itse yhteyttä ennen kuin on tutustuttu enemmin - ei vaan osaa/uskalla/kehtaa soitella uudelle tuttavuudelle. Sääli sinänsä, mutta en minäkään sellainen ilkeyttäni ole.
 
Vaikea sanoa, kun en tunne tapausta, mutta jotkut ihmiset on sen tyyppisiä, että eivät ota usein yhteyttä oma-aloitteisesti. Siihen varmaan tottuu, että toinen kuitenkin aina soittaa tms. Mä tunnen ihmisiä, jotka ei aina "kehtaa" soitella tai pyytää ystäviään mihinkään, kun pelkäävät häiritsevänsä tms. Mä taidan olla yhtä innokas ihmisten, etenkin ystävien, suhteen kuin sä ap. :D Olen yleensä se aktiivisempi osapuoli.
 
[QUOTE="vieras";23608245]Juu, täytyy yrittää pitää matalaa profiilia. Oon kyllä ollu tosi aktiivinen, se on mun pahe. Johtuu siitä kun oon niin tykänny hänestä...siis jollain tavoin enemmänkin kun tavallisesti. Myös mun yhden ihanan ystävän kanssa oon tutustunut näin ja meistä tuli tosi läheiset ja aktiivista on yhteydenpito puolin ja toisin. Ehkä jotenkin odotin häneltä samaa vaan ei lähtenytkään samanlailla mukaan ja kun itse tekee niin niin ei tajuakaan ennenkuin yhtäkkiä että onpa tyhmää ja noloa. Huomenna voisin työssä vajota maan alle. Kun olen niin lapsenomaisen innokas tutustumaan vanhaan rouvaan :)[/QUOTE]

Voi apua! Sä kuulostat niiiin multa. :D Oletko sä mun kadonnut kaksoissisko tai jotain? Mä usein yli-innostun ihmisistä, etenkin sellaisista, jotka on samanhenkisiä kuin minä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuota...käytät paljon ilmaisuja joista kyllä tulee bi mieleen. Ehkä tämän huomaa ja siksi "pakenee".
Sanot jo alussa "jollain lailla IHASTUNUT", tykkäät jollain tavoin ENEMMÄNKIN jne. Eli oletko siis "rakastunut" vaikka et ehkä fyysisessti haluaisi mutta henkisesti tms?
 
No en kyllä odota häneltä mitään ns. seksuaalista vastakaikua, mutta pidän kieltämättä kovasti, on sellainen lämminhenkinen ihminen kuin minäkin. No nyt otan sitte kylmän linjan etten anna vääriä signaaleja, en kuitenkaan mitään sellaista etsi vaik pidänkin kovasti. Ja monesti hän on kehunut mua ihanaksi, ja tosi mukavaksi, söpöksi jne. että miksi hänen pitäisi mua pelätä. Ehkä noista luulin että hän pitäisi myös seurastani mutta taisin olla kovin väärässä... Onhan hänellä kiireinen elämä, ja niin mullakin, mutta ainahan sitä aikaa järjestyy jos tahtoo :O
 
Päätin lopettaa pyytelyn kokonaan, vaikka ois kuinka kiva ihminen. Elän sitten muulle maailmalle. Olkoon pelkkä työkaveri jos haluaa niin. Kurja juttu, ja onhan hän rikkaus elämässäni, mahtava luonne kertakaikkiaan ja ihana ihminen, mutta jos ei halua tän enempää tutustua minuun, voivoi sitten.

Ehkä mielipiteeni muuttuu taas jonkun ajan päästä ;)
 
[QUOTE="vieras";23614427]Päätin lopettaa pyytelyn kokonaan, vaikka ois kuinka kiva ihminen. Elän sitten muulle maailmalle. Olkoon pelkkä työkaveri jos haluaa niin. Kurja juttu, ja onhan hän rikkaus elämässäni, mahtava luonne kertakaikkiaan ja ihana ihminen, mutta jos ei halua tän enempää tutustua minuun, voivoi sitten.

Ehkä mielipiteeni muuttuu taas jonkun ajan päästä ;)[/QUOTE]

Ei kai sille mitään voi, jos toinen ei halua olla tekemisissä. : / Ehkä hän jossain vaiheessa ottaa suhun yhteyttä, kun haluaa/ehtii. Ei kannata liikaa "ahdistella", jos ko. ihminen ei kerran ole yhtä innoissaan ystävystymässä kuin sinä.
 
Mä olen ainakin sellanen, että vietän vapaa-aikani tosi tarkaaan perheen kanssa. En ole kauhean sosiaalinen enkä töiden jälkeen jaksa kauheasti muuta kuin olla perheen kanssa.

Ehkä työkamusi on samanlainen?
 
Jos on kauheen tuttvallinen ja ystävällinen töissä niin ei kai sentään mitenkään sinua vihaa tms, mutta ilmeisesti hänellä ei ole aikaa ja halua tutustua sen paremmin.

Itse saan kyllä samanmoisia pakkomielteitä ihmisiin, "ihastun" ja haluan palavasti tutustua, pidän kovin yhteyksiä jne... Kyllä sen pian näkee kuka jaksaa kelkas
 

Yhteistyössä