Onko tuttu ilmiö: juhlista, illanvietoista ja tapahtumista.

[...]

Kun aletaan puhua jostain juhlasta/tapahtumasta/illanvietosta tms. kaikki ovat niiiin innoissaan mukana. Mutta kun itse tapahtuma lähestyy valtaosa jättäytyy pois mitä turhanpäiväisimmällä verukkeella.

TODELLA raivostuttavaa. Nytkin olen järkännyt yksiä polttareita, joihin kaikki olivat innoissaan lähdössä, mutta kun hetki lähestyy puolet ovat jo pudonneet pois. Ja syyt ovat juuri luokkaa "palkka tulee vasta seuraavalla viikolla" (päivämäärä ollut kuitenkin tiedossa jo kun lupautui), "järkätäänkin meijän tytön synttärit sillon" (päivämäärä ollut tiedossa jo kun lupautui...), "aateltiinkin lähteä silloin risteilylle" jne.

Itse jos lupaudun johonkin saa tulla todella hyvä syy, että jättäytyisinkin pois.

 

[sartsukka]

tämä on tuttu juttu siksi olen lopettanut järjestämisen kun kukaan koskaan tule. Vaikka tykkäisin laittaa ja tehdä ja istua iltaa ja näin.

 

[Raitalankakäärme IV]

Juu, tuttu ilmiö. Itse yritän aina olla lupautumatta mukaan juttuihin, kun tiedän että sitten lähempänä aikaa ei nappaakaan, mutta sekin aiheuttaa kränää kun "sä et ikinä tuu mihinkään"...

 

[mismina]

Kuulostaa tosi tutulta.
Ihan samaa tapahtuu myös mun lasten juhlissa - kuopuksen 15 v synttäreille piti tulla päälle 10 kaveria, paikalle raahautui lopulta 4.
Jo aikuiseksi ehtineellä tyttärelläni on ihan sama ongelma omien bileittensä ja kaikkien muidenkin rientojen kanssa.

Ihmiset on nykyään sellaisia, ja näköjään tosi nuoresta alkaen.

 

[miljoonakala]

Juu, tuttu ilmiö. Itse yritän aina olla lupautumatta mukaan juttuihin, kun tiedän että sitten lähempänä aikaa ei nappaakaan, mutta sekin aiheuttaa kränää kun "sä et ikinä tuu mihinkään"...

Sama homma. Mä olen ainut lapsellinen kaveripiiristä ja mulla on oma-aika usein aika kortilla miehen työn vuoksi. Eli en yleensä tykkää hassata sitä vähäänkin aikaa mikä on käytössä joihinkin kissanristiäisiin. Ja sanon sen aina heti.
Joten olen kuulemma erakoitunut kotiäiti...Se käy ihan hvyin.. :xmas: B)

 

[tuttua on]

NIIIIIIIN tuttua!! Ja aina sama juttu. Tyttöjen kanssa usein järkätään jotain tyttöjenpäivää, sovitaan päivä hyvissä ajoin ja suunnitellaan monta viikkoa ja sitten kun kyseinen päivä lähestyy: "ei mulla ookkaan nyt rahaa", "tuli miehen kanssa riitaa, ei oo fiiliksiä lähteä", "olin viime viikonloppuna... en voi nyt taas lähteä".

Ja kun itse on sopinut kaikki aikataulunsa, raha-asiansa, lastenhoidot ym hyvissä ajoin niin kyllä se sitten pikkasen pistää vituttamaan kun lähtijöitä 7 sijaan onkin 2 tai hyvässä tapauksessa just 3.

 

[tuttua]

mä olen myös törmännyt samaan ilmiöön, pidän itse siitä, että mikä luvataan -pidetään. Mut polttareista yks syy viimehetken pois jättäytyneillä voi olla ihan raha. Itsekin olen tähän sortunut, koska budjetti on paisunut polttareissa niin, ettei meillä todella ole ollut varaa lähteä mukaan. Ja usein se, paljonko maksaa selviää vasta viime metreillä. Ja usein kaasoksi on osunut sellainen henkilö, jolla ei oikeasti ole käsitystä pienistä tuloista. Itse emme uhraa kuukauden ruokarahoja jonkun polttareihin. Omalle kaasolleni aikoinaan sanoin, että jos sellaiset on minulle järjestämässä, niin ainoa asia mitä toivon on että kenenkään ei tarvitse jäädä rahan takia pois. Tärkeintä on se yhdessä oleminen, ei niinkään extreme kokemukset.