V
vinkkejä
Vieras
Eli nyt paljastui useamman erittäin ikävän tilanteen jälkeen, että anoppi on valehdellut minusta appiukolleni (ja luultavasti myös muille) n. 8 vuotta. Joutui itse myöntämään ja silti yrittää tehdä minusta syntipukkia. Appiukko on esim. haukkunut minut useaan otteeseen eri syistä, ei ole koskaan pyytänyt anteeksi vaan minun on vaan pitänyt unohtaa. Ja kaikki tuo vaan sen takia, että anoppi on valehdellut jotain. Eli aina jos heille on tullut keskinäistä riitaa, on hän keksinyt jonkun valheen mitä olen esim. hänelle tehnyt, jotta huomio siirtyisi hänestä minuun ja siihen miten paska olen. Ja kyllä hän myönsi tämän minulle ja miehelleni.
Oon nyt jotenkin niin loppu tän asian kanssa. Vuosi toisensa jälkeen olen kestänyt ja yrittänyt selvitellä aina milloin mitäkin riitaa mikä on tullut täysin puun takaa.
Nyt olisi kuopuksen synttärit edessä ja en haluaisi häntä kotiini, kun myönsi joka kerta täällä käynnin jälkeen haukkuneensa minut.
Myönsi haukkuneensa minua vanhemmalle lapselleni, jonka vuoksi en haluaisi että hän on enää tekemisissä lasteni kanssa.
Eli onko väärin nyt vaan kylmästi sanoa, ettei ole tervetullut kotiini? En enää tiedä mitä tehdä. :/ Omat voimat alkavat olla loppu kun aina tulee uusia valheita.
Mieheni on sanonut asiasta monta kertaa, tilanne ei muutu. Mieheni on myös sitä mieltä, että anoppia ei tarvitse kotiimme päästä.
Itse olen vaan niin hukassa, kun mieheni on kuitenkin heidän ainut lapsi ja sitä kautta myös lapsemme ovat heidän ainoat lapsenlapset. Olen itse läheinen isovanhempieni kanssa, enkä haluaisi viedä tätä yhteyttä pois kummaltakaan. Mutta onko enää vaihtoehtoa? Neljä vuotias jo ymmärtää, jos mummo haukkuu äitiä ja lapsi on sen jälkeen itkuinen sekä ikävällä mielellä.
Ja tosiaan, asioista on sanottu niin monta kertaa etten usko sen enää auttavan.
Kiitos jos joku jaksoi lukea sekavan sepostuksen.
Oon nyt jotenkin niin loppu tän asian kanssa. Vuosi toisensa jälkeen olen kestänyt ja yrittänyt selvitellä aina milloin mitäkin riitaa mikä on tullut täysin puun takaa.
Nyt olisi kuopuksen synttärit edessä ja en haluaisi häntä kotiini, kun myönsi joka kerta täällä käynnin jälkeen haukkuneensa minut.
Myönsi haukkuneensa minua vanhemmalle lapselleni, jonka vuoksi en haluaisi että hän on enää tekemisissä lasteni kanssa.
Eli onko väärin nyt vaan kylmästi sanoa, ettei ole tervetullut kotiini? En enää tiedä mitä tehdä. :/ Omat voimat alkavat olla loppu kun aina tulee uusia valheita.
Mieheni on sanonut asiasta monta kertaa, tilanne ei muutu. Mieheni on myös sitä mieltä, että anoppia ei tarvitse kotiimme päästä.
Itse olen vaan niin hukassa, kun mieheni on kuitenkin heidän ainut lapsi ja sitä kautta myös lapsemme ovat heidän ainoat lapsenlapset. Olen itse läheinen isovanhempieni kanssa, enkä haluaisi viedä tätä yhteyttä pois kummaltakaan. Mutta onko enää vaihtoehtoa? Neljä vuotias jo ymmärtää, jos mummo haukkuu äitiä ja lapsi on sen jälkeen itkuinen sekä ikävällä mielellä.
Ja tosiaan, asioista on sanottu niin monta kertaa etten usko sen enää auttavan.
Kiitos jos joku jaksoi lukea sekavan sepostuksen.