Ap, oot yrittäny tosi kovasti. Jos olisin vastaavassa tilanteessa kuin sinä, en kutsuisi anoppia synttäreille.
Mun ja oman anoppini ongelmat on paljon lievempiä ja silti anoppi on tällä hetkellä ns. karanteenissa. Eli hän tietää, ettei hän voi tätänykyä oma-aloitteisesti tupata meille. En myöskään tahdo kutsua häntä kotiini.
Tiedän, että seuraaville lapsenlapsen synttäreille anoppi on "pakko" kutsua. Ehkä selviän siitä, vaikka ketuttaa jo nyt.
Minä jaksoin hymyillä 7 vuotta tungettelevalle, epähienotunteiselle ja yli-innokkaalle anopille, joka halusi elää minun elämääni. Lopulta ahdistus oli sitä luokkaa, että meinasin jo oksentaa anopin hajusta.
Minun mieheni ei aluksi tukenut minua. Nyt kun lopulta tajusin lyödä ison nyrkin pöytään, mies alkoi ymmärtää ja tukea.
Voimia anoppikeissiin! Onneksi miehesi tukee sinua.