Onko "väärin" rajoittaa lapsen kaverisuhdetta tiettyyn kaveriin ?

[aloitan]

Ovat luokkatovereita - 1.luokalla - ja nyt tuo toinen lapsi on alkanut meillä vierailla.
Oma lapseni on luonteeltaan todella sopeutuva ja taipuvainen miellyttämiseen - tekee siis helposti tyhmyyksiäkin ja hulluutuksia, jos joku muu pyytää tai tekee ensin ; ei käytä ns.omaa järkeään vaikka erottaakin oikean ja väärän.

Nyt tämä uusi kaveri on todella vahva tahtoinen, puhuu lapselleni "sä oot tyhmä", "mä en tuu teille jos teil ei saa pelata" ja jos joskus pelaavatkin, hän dominoi kokoajan "mun vuoro sä saat kohta" jne jne. Ja mun lapsi silti tykkää tästä kaverista ,sanoo että "XX on mun paras kaveri".Lapsellani on kavereita paljon ehkä just kun on niin sopeutuvainen ja kiltti jne.

Mä en oikein tiedä mitä pitäs tehdä. Ollaan juteltu lapseni kanssa yleisellä tasolla paljon, että ei tarvi aina kuunnella kavereita jne, mutta silti huomaan ,että todellisuus ei vastaa sitten mitä on puhuttu ja sovittu.. mitään ns. vakavaa "pahaa" ei ole vielä koskaan tehty, mutta esim. tämä luokkakaveri on sen oloinen ( kaikella kunnioituksella! ) , että hänen kanssaan saattaisi jotain oikeasti tyhmääkin tapahtua joskus.
Eli voinks mä sanoo että XX ei tule meille eikä mun lapsi mene XX luo.että koulussa leikki saa riittää. Lapset asuvat toisistaan senverran kaukana, että perinteinen jokapäiväinen vierailu ei muutenkaan onnistu ( luojan kiitos! tuo kaveri kun on pyörremyrsky kyläillessään ) .
Vai mitä mun pitäs tehdä ? Antaa vaan olla asian ?

 

[mn]

Jos koittaisit rohkaista muita kaverisuhteita niin tuo jäisi vähemmälle?

 

[Chala]

En usko että tuottaa kovin positiivista tulosta kieltää kaveruutta, jos mielummin yrittäisit suosia jotain "mukavampia" kavereita, ehdottaa lapselle jos tämä kutsuisi heitä käymään tai menisi heille leikkimään. Jos tämä yksi kaveri jäisi ainakin vähän vähemmälle tärkeysasteelle, kuitenkaan kieltämättä leikkejä kokonaan. Voihan olla että hän tosiaan on lapsellesi se paras kaveri ja tärkeä tyyppi, silloin sinusta tulee aika iso paha jos suoraan sabotoit heidän suhdettaan. Toisaalta voi olla että hän on "paremman puutteessa" paras kaveri ja uusi löytyy helpostikin jos kaveeraa enemmän muiden kanssa.

 

[Anatolia]

Mä oon rajoittanut aina ja tulen rajoittamaan niin kauan kun voin, jos on syytä.

Lapset eivät ole huomanneet, että rajoitan . Paitsi kerran sanoin syyksi ihan suoraan sen, että leikit XXX:n kanssa ovat nyt kiellettyjä koska niistä seuraa aina vaan harmia. XXX asuu tässä lähellä ja poikani kanssa leikkiessään tykkää siinä sivussa vetää tyttöäni turpaan, sekoittaa paikat eikä suostu siivoamaan, yms. Mutta esim. tytön ei-kivan kaverin kohdalla keksin aina jonkun tekosyyn miksei hän voi tulla meille tai meidän tyttö mennä heille, se onnistuu koska asuvat sen verran kaukana toisistaan.

Mun tyttö on 7 v ja poika 5 v.

 

[aloitan]

En usko että tuottaa kovin positiivista tulosta kieltää kaveruutta, jos mielummin yrittäisit suosia jotain "mukavampia" kavereita, ehdottaa lapselle jos tämä kutsuisi heitä käymään tai menisi heille leikkimään. Jos tämä yksi kaveri jäisi ainakin vähän vähemmälle tärkeysasteelle, kuitenkaan kieltämättä leikkejä kokonaan. Voihan olla että hän tosiaan on lapsellesi se paras kaveri ja tärkeä tyyppi, silloin sinusta tulee aika iso paha jos suoraan sabotoit heidän suhdettaan. Toisaalta voi olla että hän on "paremman puutteessa" paras kaveri ja uusi löytyy helpostikin jos kaveeraa enemmän muiden kanssa.

Tämä koulukaveri käskee mun lasta soittamaan suoraan koulusta aina, että voisko hän tulla meille tänään tai huomenna tai sitten tai sitten tai viikonloppuna. Mä olen kieltänytkin ( joskus syystä joskus ilman syytä= alkaa mun lapselta kovistelemaan miksei pääsen meille .. ) ) mutta silti tuo lapsi sitten tulee joskus ulos norkoilemaan ja odottamaan, että meidän lapsi on syönyt välipalan ja tehnyt läksyt ja pääsee ulos..

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Ehkäpä lapsi tasapainottaa tolla villimmällä kaverillaan omaa "tossuna" oloaan? En lähtisi rajoittamaan tollasta kaverisuhdetta vaan ehkä juttelisin tän villimmän lapsen kanssa asioista.

 

[aloitan]

Ehkäpä lapsi tasapainottaa tolla villimmällä kaverillaan omaa "tossuna" oloaan? En lähtisi rajoittamaan tollasta kaverisuhdetta vaan ehkä juttelisin tän villimmän lapsen kanssa asioista.

Mitä mun pitäisi puhua hälle ? Olen mä sanonut, että ei toista sanota tyhmäksi, jos olette kerta kavereita. Mutta onko tuollasella edes mitään vaikutustatiedä sitten.
Jotenkin kuvittelisin, että oman lapseni kanssa juttelu ois fiksumpaa. Mutta kun ei sekään oikeen auta vaan lapsi on "joka tuulen mukaan menevä"..

Olen myös miettinyt, että tuo uusi kaveri tulee meille vaan koska meillä on yleensä saanut jonkinverran pelata. Nyt olen rajoittanut pelaamisenkin pois kokonaan, mutta sitten se on sitä, että mun lapsi tulee valittaa "meillä on tylsää" ( näin ei ole muiden kavereiden kanssa vaikka eivät pelaa ) ja sitten kuulen, kun kaveri kuiskii että kysy kysy kysy nyt saako.

 

[Pomm]

Meidän tokaluokkalaisella on myös yksi kaveri jonka käymisiä rajoitan. tämä XX on sellainen pikkuvanha, käy itsekseen kaupungilla ostoksilla, pukeutuu miten haluaa (kovilla pakkasilla pelkät farkut jalassa jne)

Joka päivä kun haen lapsia koulusta tämä XX käskee kysymään voiko hän tulla meille tai lapseni (ZZ )heille. Onneksi asumme suht kaukana.

ZZ on käynyt tämän kaverin luona leikkimässä muutaman kerran ja eräänkin kerran tuli kotiin energiajuomapullon kanssa kun tämä XX oli antanut kun ZZ kysynyt juotavaa.

XX:n käydessä meillä on leikit tosi rajuja, huutamista, riehumista yms. Monesti saa olla huomauttamassa äänen käytöstä ja sotkemisesta. Useimmiten XX on meillä mooooonta tuntia ja ruoka-aikaan pyydän toki pöytään. Olen huomannut että joko olen tosi huono kokki tai tälle lapselle ei normi kotiruoka maistu... Ruoka ei mene alas, mutta 6 tuntiin mahtuu välipala hetkikin niin silloin saattaa ottaa hedelmää, paahtoleipää tms.

Tässä joku aika sitten sain kuulla että tämä XX oli jossain tilanteessa "nakittanut" ZZ:n johonkin vahti tehtäviin ovelle "portsariksi" kun XX halusi olla häiritsemättä/näkemättä (ison ryhmän yhteisessä tilassa)

Tuosta asiasta kun kuulin keskusteltiin ZZ:n kanssa ja sovittiin että ei enää ala toisten "pomotettavaksi" ja tee mitään mikä saa muut närkästyneeksi. XX saa tehdä yksinään moiset hommat jne....

Noh, en hirveästi tykkää että ZZ kaveeraa XX:n kanssa mutta en halua kieltääkään kaveria. Joten nyt vain rajoitan käymisiä ja keskustelemme käytöksestä jälkikäteen jos on ollut huomautettavaa.
Toivotaan että jorki kasvaa päähän kummallekin.

 

[halipupu harmaana]

Kyllä mä ainakin rajoittaisin kaverin vierailuja ja puhuisin myös omalle lapselleni kaverin käytöksestä ja siitä miten lapsi voisi siihen suhtautua. Itse asiassa meillä on tätä jo tehtykin yhden pihakaverin osalta, joka on omaa poikaani reilun vuoden vanhempi ja kova määräilemään ja johtamaan leikkejä. Olen puhunut oman poikani kanssa mm. siitä, että aina ei tartte suostua ja tehdä sitä mitä kaveri käskee, vaan voi ja pitääkin ostata sanoa "ei" ja laittaa itse rajat mitä halua tehdä ja mitä ei.

Kaverin kanssa voisin kyllä myöskin puhua jos sihen tulee sopiva tilaisuus ja laittaa hänet miettimään miksi kovin moni ei halua olla hänen kanssaan jne...

Tänään töissä just puhuttiin siitä kuinka monet vanhemmat tietää kenen kanssa heidän lapsensa ulkona leikkivät ja ovat ja tietenkin vanhemmilla on oikeus rajoittaa lapsen kavereiden vierailuja, jos ne tuntuvat epäsopivilta.

 

[Kummastelija]

No entäs jos puhuisit molemmille lapsille yhtä aikaa? Ihan vain sanoisit suoraan, että meillä on tietyt säännöt ja vieraidenkin oletetaan niitä noudattavan.

Niihin sääntöihin voit ihan hyvin sisällyttää myös nimittelykiellon ja mitä nyt sitten katsotkaan tarpeelliseksi.

En tosin tiedä onko tuo kokonaistilanteen kannalta toimiva ratkaisu, sillä dominoivat lapset yleensä keksivät sitten vähemmän näkyvät keinot tilanteen hallintaan.

 

[Kaiutin]

Meillä näin päin:

Vanhemman velvollisuus ja tehtävä on suojella omaa lastaan. Itse en anna poikani leikkiä erään moniongelmaisen perheen pojan kanssa. Tämä lapsi käyttäytyy todella huonosti, puhuu erittäin pelottavia asioita ja ei ole lainkaan ikätasoisten leikkien leikkijä. Joulunpyhien aikaan heidän perheessään oli monta viikkoa kestäneet juhlat, ja lapset olivat olleet jaloissa alkoholia ympäri vuorokauden nauttineiden aikuisten seassa. Juhlat olivat päättyneet raakaan veritekoon. Lasten läsnäollessa.

Olen sanonut sekä eskarissa että vapaa-ajalla, että en halua lapseni leikkivän tämän pojan kanssa. Mikäli perheen asioita ei saada lastensuojelullisin toimin kuntoon, ei ole minun poikani tehtävä toimia sairaan perheen terapeuttisena leikkikaverina. Kylmää ehkä, julmaa ehkä, mutta en jaksa kantaa moniongelmaisen perheen asioita enkä halua, että lapsenikaan niitä joutuu pohtimaan.

Aikuinen päättää. Ainakin meillä.