Onko vain hyväksyttävä?

[sinikukka]

Onko vain hyväksyttävä mukisematta se, että lapsen isä haluaa nyt lastaan ottaa viikonloppuisiksi luokseen?? Olemme eronneet reilu vuosi sitten ja silloin keskenämme suullisesti sovittiin, että lapsi isällään joka toinen viikonloppu. Tämä ei koskaan ole toteutunut, joskus olen pyytänyt ottamaan lasta yöksi ja vastaukseksi olen saanut "en pärjää!". Lapsen isä on tavannut lastaan meidän luonamme, ollut kerralla muutamista minuuteista pariin tuntiin, harvoin itse olen saanut paikalta silloin poistua. Miehelle on yleensä tullu siinä vaiheessa kiire, jos olen ehdottanut että kävisin ruokakaupassa pikaisesti. Muutaman kerran vuoden aikana lapsi on ollut isänsä luona, n.2-4h.
Ennen eroakaan lapsen isä ei ole ollut aktiivisesti mukana hoitamisessa. Minä halusin lähteä suhteesta, syynä henkinen ja fyysinen väkivalta. Väkivallan piirteitä alkoi tulla jo esille loppuraskaudesta. Ja lapsen syntymän jälkeen tilanne vain paheni. Olen onnellinen että lähdimme, sillä elämä on ollut paljon tasaisempaa eikä tarvi varoa joka sanaa.
Nyt eron jälkeenkin lapsen isä silloin tällöin käyttäytyy väkivaltaisesti minua kohtaan lapsen nähden.
Nyt itsellä tunne, etten oikeesti luota lapsen isään ja hänen mahdollisuuksiin huolehtia lapsesta. Mies ollut yhteiselomme aikana 3 yötä lapsen kanssa minun töiden vuoksi ja silloinkin laittanut viestiä kuinka vaikeaa on.
Mies väittää, että on ollut lähellä burn outia ja siksi on sanonut minulle ettei pärjää.. MInä en usko tätä, mies ei ole ollut töistä kuitenkaan sairauslomalla levätäkseen tms. Mies on nyt vasta tavannut uuden naisen, tapaillut sitä reilun kuukauden ja sen aikana väkivaltaisuus minua kohtaan lisääntynyt ja alkanut vaatia lasta kokonaiseks viikonlopuksi itselleen. Aiemmin syksyllä oli tarkoitus että muuttaisimme muualle lapsen kanssa ja silloin lapsen isä sanoi "muuttakaa vaikka rovaniemielle (kauksi pois), ette kuulu mun elämään!"
Lapsi on vielä pieni, mutta on ilmoittanut ettei halua isänsä luokse.

Vain ihan lähimmäiseni tietävät tästä tilanteesta. Ulkopuolisen on vaikea lapsen isästä kuvitella millainen se on, sillä hän on tosi hyvä puhumaan. Eräs sukulaiseni on nähnyt miehen käyvän minuun käsiksi. Ja kerran on poliisit ovellamme käynyt ja silloin olisin voinut tehdä ilmoituksen lievästä pahoinpitelystä, mutta en uskaltanut...

Tiedän, että isällä on oikeus lapseen (mutta onko se lapsen edun mukaista tässä tapauksessa?). Isä ei ole kohdellut lasta kaltoin, mutta lapsi on nähnyt isänsä käyttäytyvän väkivaltaisesti. Minulla on yksinhuoltajuus ollut lapsen syntymästä asti.

En tiedä mitä tehdä..
Anteeksi, erittäin sekava teksti.

 

[Hoodrat]

Isä haluaa nyt lapsen itselleen, koska hänellä on uusi vaimo. Yleensä olen isän puolella melkein aina näissä tapauksissa jos keskustellaan, mutta nyt olen kyllä sitä mieltä, että kipin kapin lastenvalvojalle ja kerrot myös taustaa, jos se ihan oikeasti on totta. Onko väkivalta kohdistunut lapseen?

YMmärtääkseni jos sinulla on yksinhuoltajuus niin sinun EI TARVITSE antaa lasta isälle, jos siitä ei ole virallista paperia.

lainaus eroperhe.netin ivuilta:

Yksinhuolto

Yksinhuolto tarkoittaa sitä, että toisella vanhemmalla on yksin päätäntäoikeus lapsen kaikista asioista. Huollosta erotetulla vanhemmalla ei ole mitään oikeuksia lapsen asioista päättäessä eikä hän saa tietoa lapsen asioista viranomaisilta ellei yksinhuoltaja anna siihen lupaa.

 

[kuppi nurin]

olen eronnut lapseni isästä jo vuosia sitten. isä on jo uusissa naimisissa ja hänellä lapsiakin tästä uudesta liitosta 2kpl. itse olen ollut 5v oman mieheni kanssa ja olemme kihloissa.
no, exän vaimo ei voi sietää mua, ei ole ikinä sietänyt, eikä tarviikaan sietää, mutta kai silti vois yrittää olla ihmisiksi?
mä en saa edelleenkään lähettää exälle viestejä lapseen liittyen, koska kuitenkin yritän rivien välistä iskea exää takaisin... olen sanonut tälle vaimolle ihan kasvotusten, että siihen on kuule ihan SYY miksi ollaan erottu, että anna jo olla!!
no, uusin episodi syntyi tänään. lapsi lähti isälleen ja ehti olla siellä n.tunnin kun ex soitti mulle ja sanoi, että vaimonsa oli huomannut, että lapsella on samat vaatteet päällä kun edellisviikonloppuna isältä lähtiessään, että mä olen paska äiti kun en lapselle vaatteitakaan vaihda!
HALOOOOOOOOO????????!!!!!!!! SIIS MITÄ??????????!!!!!!!!!!!
repesin nauramaan et kai meillä nyt perkeleen urpo on jumalanvuonna 2011 pesukone jolla niitä vaatteita pestään!! ex siihen vänkkää et eikun ne on likaset vaatteet ja plaaplaaplaa. hitto aamulla otin kaapista ne. sanoin et hankkikaa elämä ja löin luurin kiinni.

montako vuotta tätä paskaa pitää idioottimaisesti niellä ja kuunnella?! sit kun erehdyn sanoon takasin niin uhkaillaan lastenvalvojilla ja puhutaan suku läpi et mä oon ihan tasapainoton ja pimee. voi jeesus mulle rupee riittämään!!!!!

(meidän lapselle, sekä "uusille lapsilleen" mies on mitä parhain isä, mutta sen vaimo on kaiken takana ja aivopessyt hyvän miehen ihan vainoharhaiseksi!)

 

[kuppi nurin]

olen eronnut lapseni isästä jo vuosia sitten. isä on jo uusissa naimisissa ja hänellä lapsiakin tästä uudesta liitosta 2kpl. itse olen ollut 5v oman mieheni kanssa ja olemme kihloissa.
no, exän vaimo ei voi sietää mua, ei ole ikinä sietänyt, eikä tarviikaan sietää, mutta kai silti vois yrittää olla ihmisiksi?
mä en saa edelleenkään lähettää exälle viestejä lapseen liittyen, koska kuitenkin yritän rivien välistä iskea exää takaisin... olen sanonut tälle vaimolle ihan kasvotusten, että siihen on kuule ihan SYY miksi ollaan erottu, että anna jo olla!!
no, uusin episodi syntyi tänään. lapsi lähti isälleen ja ehti olla siellä n.tunnin kun ex soitti mulle ja sanoi, että vaimonsa oli huomannut, että lapsella on samat vaatteet päällä kun edellisviikonloppuna isältä lähtiessään, että mä olen paska äiti kun en lapselle vaatteitakaan vaihda!
HALOOOOOOOOO????????!!!!!!!! SIIS MITÄ??????????!!!!!!!!!!!
repesin nauramaan et kai meillä nyt perkeleen urpo on jumalanvuonna 2011 pesukone jolla niitä vaatteita pestään!! ex siihen vänkkää et eikun ne on likaset vaatteet ja plaaplaaplaa. hitto aamulla otin kaapista ne. sanoin et hankkikaa elämä ja löin luurin kiinni.

montako vuotta tätä paskaa pitää idioottimaisesti niellä ja kuunnella?! sit kun erehdyn sanoon takasin niin uhkaillaan lastenvalvojilla ja puhutaan suku läpi et mä oon ihan tasapainoton ja pimee. voi jeesus mulle rupee riittämään!!!!!

(meidän lapselle, sekä "uusille lapsilleen" mies on mitä parhain isä, mutta sen vaimo on kaiken takana ja aivopessyt hyvän miehen ihan vainoharhaiseksi!)

mitä tää tän tänne heitti, piti alotus tehdä.. sori!!

 

[yksi äiti]

Ei missään nimessä ole hyväksyttävä mukisematta!! Voin samaistua kirjoitukseesi siinä määrin että jopa kuvittelen onko kyseessä sama mies, en yhtään ihmettelisi....

Ota yhteyttä lastenvalvojaan, saat häneltä neuvoja ja tukea. Kerro tilanteesi rehellisesti! Itselläni kävi niin että tapaamiset eivät toteutuneet, ja pelkäsin jatkuvasti milloin mies muuttaisi mielensä ja vaatisi lastamme luokseen viikonlopuiksi kuten "paperilla oli". Lastenvalvojan kanssa keskusteltuani huolet hälvenivät samantien, ei lasta voi antaa "lähes tuntemattomalle" ja ilmeisen henkisesti epävakaalle ihmiselle tuosta noin vain pidemmiksi ajoiksi!! Jos haluaa tavata, suosittelisin alkuun valvottuja tapaamisia - jos lapsikin on vastahakoinen.

Tsemppiä :heart:

 

[Non compos mentis]

En minä muutakaan tiedä. Etävanhempi voi härnätä uhkasakoilla, jos ei saa nähdä lastaan, mutta lapsen oikeus etävanhempaan on aika minimaalinen, jos etää ei kiinnosta.

 

[sinikukka]

Kiitos viesteistä Yritän rohkaista mieleni ja ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, mut pelkään vain että siitä tulee niin iso sotku...
Isä ei ole ollut väkivaltainen lasta kohtaan, mut lapsi on nähnyt miten isä käyttäytyy minua kohtaan ja nähnyt myös isän "tärinäkohtaukset". Isä ei hallitse tunteitaan, räjähtää yllättäen.. alkuun suhteessa en pelännyt, mut väkivalta lisääntyi ajan myötä. Alkoi raskauden aikana tönimisellä, yhdessä asumisen aikana repi hiuksista, raahas jaloista, "kuristi" (siis piti käsiään kurkkuni ympärillä), muutaman kerran läpsäissy kasvoille.. Suurempia jälkiä, joskus käsivarsissani ja jaloissani on ollut mustelmia, mut ei mitään isompaa et voisin oikeesti todistaa miehen väkivaltaisesti käyttäytyneen.
Joo, yksinhuoltajuus on ollut minulla alusta asti..emme siis olleet naimisissa. Yhteishuoltajuus olisi varmasti tullut, mutta ennen isyyden tunnistamista isä kävi minuun kiinni kun vauva oli sylissäni..joten sillä hetkellä päätin ettei yhteishuoltajuutta nyt tehdä. Lastenvalvojan luona sovimme yksinhuoltajuudesta, tämä miehelle ok koska ei varmasti uskaltanut napista vastaan kun tiesi et olisin voinut kertoa syyn miksi en halua yhteishuoltajuutta. Eromme jälkeen ei tosiaan olla käyty lastenvalvojalle, joten mitään sopimusta tapaamisista ei ole tehty virallisesti. Mut epävirallinen sopimuksemmehan oli et lapsi olisi kahden viikon välein isällään viikonlopun, mut tätä ei isä ole noudattanut. Toki isä on käynyt omasta tahdostaan meidän luona lasta katsomassa, joten on heillä isä-lapsi suhde mutten sanoisi et se on mitenkään kauheen läheinen. Lapsi ei ole nytkään (olemme lomalla) nähnyt isäänsä kolmeen viikkoon eikä ole häntä kaivannut tai puhunut hänestä eikä halunnut puhua isänsä kanssa puhelimessa kun isä soitti.
Mut tosiaan nyt yks kaks uuden naisen myötä (eivät asu yhdessä, tapailleet reilun kuukauden), jolla myös omaa lastani hieman nuorempi lapsi, isä onkin halukas ja vaatii lasta viikonloppuisin itselleen ja sanoo et nyt pärjää lapsen kanssa. Uusi nainen ei anna isän tulla meille lasta näkemään ja nyt isä ei halua olla minun kanssa missään tekemisissä eli minä en saa hänelle soittaa/tekstata ollenkaan (mutta hän kyllä soittaa minulle!), ei halua nähdä minua ja kun lasta vien tai hän hakee luokseen niin ei silloinkaan minua halua nähdä eli käytännössä haluaa että vien lapsen hänen kerrostalonsa rappuun ja häivyn ja hän hakee lapsen siitä. Lapsellista. Eron jälkeen ja ennen tämän naisen astumista kuvioihin välimme ovat olleet suht normaalit, asialliset.

Sori, jos tulee toistoo kauheesti edellisen viestini kanssa... Oon nyt kuukauden päivät valvonut, itkenyt tätä tilannetta.. En oikeesti tiedä mitä tehdä. Lastenvalvojalle soittoo olen miettinyt, mutta kun isyyden tunnustus reissusta jäi itelle huono maku suuhun, sillä lapsi sai minun sukunimeni niin lastenvalvoja teki hyvin selväksi sen että hänen mielestään lapsella kuuluu olla isän sukunimi. Ja ite kun en ole mikään vahva puhumaan, toisin kuin lapsen isä. Isä osaa kyllä puhua niin hyvin, ettei siitä kukaan mitään pahaa osaa kuvitellakaan. Se olis loistava poliitikko, varmasti sais äänestäjiä. Ja silloin kun yhteiselomme aikana kerroin miehelle, että me muutamme niin mies heitti siihen "katsotaan kuka saa lapsen huoltajuuden!".

 

[entinen "onnellista odotusta?"]

Voimia. Tuo tilanne kuulostaa niin tutulta. Mulla melkeen sama tilanne tein vaan sen mokan, että hain yhteishuoltajuuden, ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt vain heittäytyä passiiviseksi, kun ei tuo miehenkuvatus olisi sitä itse saanut aikaiseksi.
Tässäpä mun tarina
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1627423-mita-ma-teen-tuon-miehen-kanssa/
Tuosta se alkoi ja sama on jatkunut. Nyt ollaan asuttu mummolassa yli kukausi kun en enää suostu asumaan saman katon alla miehen kanssa, joka on sitä mieltä että hänellä on oikeus lyödä. Paska homma mies loisi edelleen asunnossani vaikka on jo ties kuinka monesti sanonut lähtevänsä...
ja näin se jatkui
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1842393-kuinka-saada-mies-ulos-asunnosta-pysyvasti/#post22043896
Myös tuo asunnossani loisiva mies on enemmän kuin hyvä suustaan, näyttää tosi sympaattiselta ulkopuolisen silmin. Osaa selittä asiat omaksi parhaakseen. Kaikki vika on aina muissa tai systeemissä, ei koskaan hänessä, hänellä on vain huonoa tuuria, yhteiskunta on ennakkoluuloinen, firmoissa turhaa byrokratiaa ja psykologisia pelejä...
Joskohan pääsisin lapseni kanssa takaisin omaan kotiini muksun 1v synttäreille.