Onkohan mun mies jotenkin pölö?

[Tyhmäkö?]

Tässä jokinaika sitten mä sain selville että mies on pelannut muutaman vuoden uhkapelejä enemmänkin. N. 30tuhatta euroa. Ottanut kulutusluottoja ja pikavippejä ja luottokortinkin käyttänyt tappiin. Kaikki sitten jääneet maksamatta. Osa on nyt jo ulosotossa ja osa vielä menossa.
Oli myös jättänyt muutamia laskuja lopulta rästiin ja näitten laskujen vuoksi hän kiinni jäikin.
Valehteli kyllä ennen kiinni jäämistään oikein sujuvasti minulle.
Olen ollut typerä ja lapsellinen kun olen hänen luottanut.
Lupasin että liittomme jatkuu jos mies menee hakemaan itselleen apua. Kävikin työterveydessä puhumassa ja sieltä kuulemma lähete jonnekkin ryhmään.
Viime yönä kun olin jo nukkumassa lasten kanssa jäi mies vielä valvomaan.
Oli sitten juonut alkoholia ja mennyt nukkumaan vasta viiden aikaan aamulla.
Kun nousin ylös löysin keittiönpöydältä muutaman ruttuisen paperin johon mies oli kirjoitellut mielestäni hyvin sekavia juttuja.
Jotakin tyyliin: Haluan irti tästä pelihelvetistä enkä pysty puhumaan näistä sulle.
Sä olet se vahvempi.
Mun oli pakko soittaa mun veljelle ja kertoo tästä. En halua salailla tätä ongelmaa.
Anteeksi että hoidan tätä kännissä...
Ja siis tälläistä ihme soperrusta muutama sivullinen. Onkohan tuo mies oikeesti aivan pipi päästään?
Harkitsen jo eroa tosi vakavasti.

 

[vieras]

Pistä se terapiaan.

 

[Kowalski]

Ei ole pölö. On peliriippuvainen, ja pyysi sinulta apua...aiotko auttaa vai et?

 

[vieras2]

http://www.peluuri.fi/

 

[vieras]

Miten niin pölö?

Siis miehelläsi on paha peliriippuvuus, hän on tuhlannut siihen paljon rahaa, on nyt ahdistunut, ja haluaa siitä irti. Ahdistaa varmasti niin paljon, että on siksi juonut viime yönä kännit, ja sitten yrittänyt hoitaa asiaa. Tue miestäsi, niin että hän saa tarvitsemansa avun!!

 

[Ninnatar]

Mieshän pyytää sinulta apua! Tuo on hätähuuto. Riippuvuus kuin riippuvuus on sairaus, jota pitää hoitaa.

 

[Molleri]

No ei ole. Nyt pyysi sulta apua, kun ei pysty asiasta kasvotusten puhumaan. Kai aiot nyt auttaa ja tukea miestäs?

 

[Vieras3]

No onhan tuo pipi; peliriippuvainen. Auta paranemaan jos rakastat, jos et niin pistä pihalle mokoma valepukki.

 

[*]

Taitaa aloittaja olla "pölö" kun ei ymmärrä toisen tuskaa.

 

[**]

Otan osaa!ite oon käyny läpi samallaisen pelihelvetin,ku mies pelas melekein kodinki alta...yritti myös itsaria ja pyysi anteeks...jäin rinnalle....nytki vielä välillä sortuu:-( mietin,että olis ollu helpointa sillon lähteä..luottamus ei ikinä palaa:-(

 

[Auta miestäsi]

Miehesi on peliriippuvainen ja on nyt herännyt itsekin tajuamaan sen.
Häpeää sitä ja ei siksi pyty puhumaan sinulle, aloittamaan keskustelua.

Oma veli tuntui turvalliselta ihmiseltä jolle ekana kertoa ja se on ihan ok, koska siitä lähtee parantuminen.

Tuo kirje on avunpyyntö, hätähuuto.
Kohdistettu sinulle.

Kitjoitti, että olet vahvempi ja pyytää apua. Eli pyytää, että autat hänet tuosta helvetistä pois.

Joten jos yhtään välität edes ihmisenä enää miehestäsi soita omalla kunnallasi toimivalle A-klinikalle. Sieltä saa avun myös peliongelmaan.

 

[hmm]

ite erosin viikko sitten puolen vuoden taistelun jälkeen. pelit ja velat selvis mulle ku salama kirkkaalta taivaalta ennen häitä. niin taitavaa kaksoiselämää vietti mutta onneksi ei siis oltu naimisissa asti.. mies ei nyt sitten halunnu hoitoa eikä apua vaikka hoitosuhteet on moneen paikkaan. ei vaan suostu puhumaan, paitsi valehtelemaan valehtelemaan ja valehtelemaan oli kyse roskan viennistä tai asioitten hoidosta. minä olisin ollu valmis tekeen ihan mitä tahansa että olisi saanut itsensä kuntoon, ja teinkin, ihan jaksamisen äärirajoille asti. puoli vuotta meni ja selvisi että mies puhuu paskaa terapiassakin, peruu hoitoaikoja.. noh, kun ei halunnut muuttua niin oli pakko hypätä pois kelkasta. oma mielenterveys alkaa olla jo vaarassa.

voimia ap:lle!!! jos ihminen HALUAA muuttua, hän tekee töitä sen eteen ja yhdessä asiat voitte saada kuntoon. peliriippuvaiset ovat vaan niin pirun taitavia manipuloimaan toisia auttamaan vaikkeivat oikeasti edes aio muuttua ja hätä muka niin kova.

itse olen ihminen joka kuitenkin antoi toiselle mahdolisuuden. mulle se ei toiminu

 

[Ap]

Otan osaa!ite oon käyny läpi samallaisen pelihelvetin,ku mies pelas melekein kodinki alta...yritti myös itsaria ja pyysi anteeks...jäin rinnalle....nytki vielä välillä sortuu:-( mietin,että olis ollu helpointa sillon lähteä..luottamus ei ikinä palaa:-(

Tätä mä pelkään. Että tuollaiset ihme kännisoperrukset on vaan pelkkää selittelyä ja tyhjiä sanoja.
Kun kumminkin tekee mieli meidän viimeisetkin rahat lykätä sinne nettikasinoon ja hedelmäpeliin.
Mä tunnen halveksuntaa miestäni kohtaan.
Mutta kyllä mä lupasin että liittomme jatkuu jos hakee itselleen apua. Ja hakikin jo sieltä työterveydestä. Sieltä lupasivat laittaa asiaa eteenpäin.

 

[Kowalski]

Kun kumminkin tekee mieli meidän viimeisetkin rahat lykätä sinne nettikasinoon ja hedelmäpeliin.
Mä tunnen halveksuntaa miestäni kohtaan.
Mutta kyllä mä lupasin että liittomme jatkuu jos hakee itselleen apua. Ja hakikin jo sieltä työterveydestä. Sieltä lupasivat laittaa asiaa eteenpäin.

Tekeekö mieli? Vai eikö pysty olemaan pelaamatta? Ne on kaksi täysin eri asiaa.

Jos haluat auttaa ja olla tukena, niin ota selvää miehesi sairaudesta.
Jos haluat halveksua ja riidellä, niin ota mielummin ero.

 

[hei]

voisi olla järkevintä aloittaa mahd. pian. Asia on saatava auki ja yhteiset pelisäännöt tehtyä.
Jos jo tiedostat, että halveksit, etkä koskaan voi luottaa niin ero voi olla ainoa vaihtoehto.
Itselläni sellainen kokemus, että mieheni petti minua, luulin aidosti, että voin antaa sen anteeksi. Jos olisin epäillyt en olisi jatkanut.

 

[Ap]

ite erosin viikko sitten puolen vuoden taistelun jälkeen. pelit ja velat selvis mulle ku salama kirkkaalta taivaalta ennen häitä. niin taitavaa kaksoiselämää vietti mutta onneksi ei siis oltu naimisissa asti.. mies ei nyt sitten halunnu hoitoa eikä apua vaikka hoitosuhteet on moneen paikkaan. ei vaan suostu puhumaan, paitsi valehtelemaan valehtelemaan ja valehtelemaan oli kyse roskan viennistä tai asioitten hoidosta. minä olisin ollu valmis tekeen ihan mitä tahansa että olisi saanut itsensä kuntoon, ja teinkin, ihan jaksamisen äärirajoille asti. puoli vuotta meni ja selvisi että mies puhuu paskaa terapiassakin, peruu hoitoaikoja.. noh, kun ei halunnut muuttua niin oli pakko hypätä pois kelkasta. oma mielenterveys alkaa olla jo vaarassa.

voimia ap:lle!!! jos ihminen HALUAA muuttua, hän tekee töitä sen eteen ja yhdessä asiat voitte saada kuntoon. peliriippuvaiset ovat vaan niin pirun taitavia manipuloimaan toisia auttamaan vaikkeivat oikeasti edes aio muuttua ja hätä muka niin kova.

itse olen ihminen joka kuitenkin antoi toiselle mahdolisuuden. mulle se ei toiminu

Surullista. Voimia sinulle! Ainakin sinä olet yrittänyt auttaa!

 

[Ap]

Kun kumminkin tekee mieli meidän viimeisetkin rahat lykätä sinne nettikasinoon ja hedelmäpeliin.
Mä tunnen halveksuntaa miestäni kohtaan.
Mutta kyllä mä lupasin että liittomme jatkuu jos hakee itselleen apua. Ja hakikin jo sieltä työterveydestä. Sieltä lupasivat laittaa asiaa eteenpäin.

Tekeekö mieli? Vai eikö pysty olemaan pelaamatta? Ne on kaksi täysin eri asiaa.

Jos haluat auttaa ja olla tukena, niin ota selvää miehesi sairaudesta.
Jos haluat halveksua ja riidellä, niin ota mielummin ero.

Mistä Mä voisin tietää?
Hän on valehdellut monesta asiasta.
En mä tunne pääseväni sisään hänen ajatusmaailmaansa.

 

[Kowalski]

Mistä Mä voisin tietää?
Hän on valehdellut monesta asiasta.
En mä tunne pääseväni sisään hänen ajatusmaailmaansa.

Sun pitää päättää haluatko olla tukena ja jatkaa liittoanne. Jos haluat, niin tutustu miehesi sairauteen. Käy vaikka itse juttelemassa jossain. Kun tiedät asiasta, osaat paremmin auttaa.
Riippuvainen valehtelee, se on karu totuus...

 

[Ap]

Mistä Mä voisin tietää?
Hän on valehdellut monesta asiasta.
En mä tunne pääseväni sisään hänen ajatusmaailmaansa.

Sun pitää päättää haluatko olla tukena ja jatkaa liittoanne. Jos haluat, niin tutustu miehesi sairauteen. Käy vaikka itse juttelemassa jossain. Kun tiedät asiasta, osaat paremmin auttaa.
Riippuvainen valehtelee, se on karu totuus...

Mun mielessä pyörii vaan ajatus että onko se sen arvoista...
En todellakaan tunne itseäni mitenkään vahvaksi nyt.

 

[hmm]

ite erosin viikko sitten puolen vuoden taistelun jälkeen. pelit ja velat selvis mulle ku salama kirkkaalta taivaalta ennen häitä. niin taitavaa kaksoiselämää vietti mutta onneksi ei siis oltu naimisissa asti.. mies ei nyt sitten halunnu hoitoa eikä apua vaikka hoitosuhteet on moneen paikkaan. ei vaan suostu puhumaan, paitsi valehtelemaan valehtelemaan ja valehtelemaan oli kyse roskan viennistä tai asioitten hoidosta. minä olisin ollu valmis tekeen ihan mitä tahansa että olisi saanut itsensä kuntoon, ja teinkin, ihan jaksamisen äärirajoille asti. puoli vuotta meni ja selvisi että mies puhuu paskaa terapiassakin, peruu hoitoaikoja.. noh, kun ei halunnut muuttua niin oli pakko hypätä pois kelkasta. oma mielenterveys alkaa olla jo vaarassa.

voimia ap:lle!!! jos ihminen HALUAA muuttua, hän tekee töitä sen eteen ja yhdessä asiat voitte saada kuntoon. peliriippuvaiset ovat vaan niin pirun taitavia manipuloimaan toisia auttamaan vaikkeivat oikeasti edes aio muuttua ja hätä muka niin kova.

itse olen ihminen joka kuitenkin antoi toiselle mahdolisuuden. mulle se ei toiminu

Surullista. Voimia sinulle! Ainakin sinä olet yrittänyt auttaa!

kiitos on outoa totutella yksin oloon. ei pysty ymmärtämään että se onnellinen elämä mitä yhdessä vietettiin olikin valetta, ja ettei sitä tullut edes korjaamalla. ettei olekaan enää mitään.
toivon että mies ymmärtää edes yksin jäädessään mitä olisi voinut saada ja hoitaisi itsensä kuntoon nyt. mitään en niin halua kuin joskus vielä kuulla että hänellä menee hyvin ja on onnellinen. aika paljon taisin häntä rakastaa.

voimia kaikille samassa ja erikin tilanteissa oleville!!

 

[hmm]

Mistä Mä voisin tietää?
Hän on valehdellut monesta asiasta.
En mä tunne pääseväni sisään hänen ajatusmaailmaansa.

Sun pitää päättää haluatko olla tukena ja jatkaa liittoanne. Jos haluat, niin tutustu miehesi sairauteen. Käy vaikka itse juttelemassa jossain. Kun tiedät asiasta, osaat paremmin auttaa.
Riippuvainen valehtelee, se on karu totuus...

Mun mielessä pyörii vaan ajatus että onko se sen arvoista...
En todellakaan tunne itseäni mitenkään vahvaksi nyt.

sehän tässä inhottavaa onkin, että kukaan ei anna takuuta siitä onko se sen arvoista. JOS AIOT YRITTÄÄ OTA SELVÄÄ ASIOISTA, IHAN KAIKESTA. ja HETI. se on raskasta, mutta jokainen asia PITÄÄ TARKASTAA. jos miehesi tekee yhteistyötä kanssasi, onnistutte varmasti!!!

 

[realisti]

No jos rakastat miestäsi ja haluat auttaa, niin ei kai muuta vaihtoehtoa ole? Voisiko olla niin, että epävarmuutesi asian suhteen kertoo totuuden; et ole valmis tähän miehesi takia. Silloin sanot moro! Parempi sekin kuin auttaa vastentahtoisesti ja muistuttaa miestä siitä loppuelämän ajan.

 

[Kowalski]

Mun mielessä pyörii vaan ajatus että onko se sen arvoista...
En todellakaan tunne itseäni mitenkään vahvaksi nyt.

Juuri siksi myös sinun täytyy päästä keskustelemaan jonkun kanssa :hug:

Mun mies on entinen, tai siis toipuva peliriippuvainen. Eihän siitä koskaan kokonaan parane, vaikka pelaaminen loppuukin. Jos haluat jutella niin laita yv:tä

 

[vieras]

No jos rakastat miestäsi ja haluat auttaa, niin ei kai muuta vaihtoehtoa ole? Voisiko olla niin, että epävarmuutesi asian suhteen kertoo totuuden; et ole valmis tähän miehesi takia. Silloin sanot moro! Parempi sekin kuin auttaa vastentahtoisesti ja muistuttaa miestä siitä loppuelämän ajan.

mulla oli vaihe kun oli äärimmäisen stressantunut ja ahdistunut (mies matkusteli paljon ja hänellä oli ilmeisesti suhde).
Pelasin muutamia kymppejä viikossa. Mies alkoi uhkailemaan, syyllistämään. En tehnyt mitään salassa. Halusi eri tilit, etten pelaa HÄNEN kaikkia rahojaan.
Nyt on omat tilit ja omat rahat, jatkuvasti kuitenkin vielä epäilee, että pelaan RAHOJAMME. Sadistinen paskapää.

 

[Ap]

No jos rakastat miestäsi ja haluat auttaa, niin ei kai muuta vaihtoehtoa ole? Voisiko olla niin, että epävarmuutesi asian suhteen kertoo totuuden; et ole valmis tähän miehesi takia. Silloin sanot moro! Parempi sekin kuin auttaa vastentahtoisesti ja muistuttaa miestä siitä loppuelämän ajan.

Niinpä. En tiedä haluanko ryhtyä siihen. Kyllä tunnen rakastavani miestäni. Rakkaus vain ei ole tällä hetkellä ollenkaan päällimmäinen tunne.
Pelkään sitä että joudun pettymään aina vain uudelleen ja uudelleen.
Mun on hirveen vaikea ajatella oikeastaan mitään miehestäni kun tunnen itse olevani ihan avuton.
Mä vaan jumitan siinä tunteessa että mies on mulle systemaattisesti valehdellut.