Onkohan tämä mies minun kanssani tosissaan?

["Siipirikko"]

Olemme olleet yhdessä vuoden josta asuneet yhdessä puoli vuotta. Mies ei maksa minulle vuokraa, ruokaa kyllä ostaa ja osallistuu laskuihin.

Meillä on kivaa yhdessä ja olen hyvin rakastunut. Mies on todella komea ja itse taas en ole mitenkään mallimittainen, olen pyöreä ja ihan tavallisen näköinen. Mies on alkanut uudelleen opiskelemaan ja tekee vain osa-aikatyötä ja minä olen työelämässä. Minä kerron miehelle rakastavani häntä harva se päivä, mutta mies vastaa jotain ympäripyöreää, saattaa halata tai vaihtaa puheenaiheen..mutta ehkä kerran vain on sanonut minulle, "niin mäki sua".

Jos puhun tulevaisuudesta, mies silloinkin vaihtaa puheenaihetta, hän ei halua, että vanhempamme tapaavat ja aina kun puhun kihloista, häistä ja vauvoista (joskus tulevaisuudessa) hän vaan sanoo, että katsotaan sitä sitten...

Mies on kuitenkin jo 30-vuotias ja en nyt tiedä, onko hän minun kanssani vain, koska saa asua minun asunnossani puoli ilmaiseksi.. olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies sanoo, että jankutan liikaa naimisiinmenosta ja vauvoista ja että eikö minulle riitä se mitä meillä on nyt, mutta eipä se tahdo riittää, kun tuntuu, että tämä rakkaus on yksipuolista. Mies ei ole ennen ollut naimisissa, on asunut yhdessä parin naisen kanssa, eikä hänellä ole lapsia.

Seksi on loistavaa, mutta siihenkin mies on joskus haluton..

Analysoikaa mulle tätä "suhdetta", itselläni menee hermot tähän..

 

["vieras"]

mä voin kertoa kokeneena ko tilanteesta.. Sinä et ole todellakaan ko miehelle ainut nainen. valitettavasti

 

["Siipirikko"]

Asuu siis ilmeisesti minun luona, koska se on edullista?

 

["noh"]

Kuulostaa ihan tavalliselta, normaalilta mieheltä!! Miehet yleistäen ei puhu mieluusti tunteistaan eikä varsinkaan mistään vauvoista (vielä tuossa vaiheessa, vuoden seurustelun jälkeen). On varmaan niitäkin ihania puppeleita, jotka puhuu, mut mun kohdalle ainakin on osunut lähinnä noita tollasia perusjamppoja. Nykyinen mies lämpeni lapsille ja naimisiin menolle 3 vuoden seurustelun jälkeen, sitä ennen oli hyvinkin samanoloinen kuin kuvailemasi mies. Mä sanoisin, että ei hätää! Aika härski jätkä sais olla, jos viittis sen takia vaan olla sun kanssa, että saa asua puoli-ilmaiseksi. Saishan se sit jostain sossusta vähintään rahaa, jos asuis yksin, et ei se mihinkään taivasalle ilman sua joutuis kai

 

[Huspati Huta]

Haluatko kertoa, millaisissa olosuhteissa yhteenmuutto tapahtui?

 

[HyäkkäysVaunu]

Kuulostaapa niin tutultani... tosin hän ei kyllä ostanut edes ruokia tai maksanut laskuja...

 

["vieras"]

Kulut kuuluisivat mennä oikeasti puoliksi. Vaikka ostaakin ruokaa, niin ovatko todelliset kulut hänelle siitä huomimatta todella vähäiset?

 

["alma"]

Voi olla, että käyttää hyväksi, mutta toisaalta, jos usein jankutat häistä ja vauvoista, ei mikään ihme, että ahdistuu. Ette nyt kuitenkaan kovin kauan ole ollut yhdessä, ettekä selvästikään keskustele asioista kunnolla. Voihan olla, että mies ei halua lapsia vaikka sinua rakastaisikin ja siksi vaivautuu.

 

["Lila"]

[QUOTE="vieras";22902367]Kulut kuuluisivat mennä oikeasti puoliksi. Vaikka ostaakin ruokaa, niin ovatko todelliset kulut hänelle siitä huomimatta todella vähäiset?[/QUOTE]

Jep. Jos olisi tosissaan, niin asunnon vuokra puoliksi myös.

 

["Siipirikko"]

Miehen vuokrasopimus oli menossa umpeen, hän asui yksiössä ja kysyi, haluaisiko hän muuttaa minun asuntooni (omistan sen). Mies suostui tähän.

Muutenkin, mies ei oikeastaan juuri koskaan vie minua tapaamaan esim. isäänsä tai muutakaan sukua harvemmin. Yhden hänen kaverin kanssa vietämme joskus aikaa, muiden ei koskaan. En ole varmaan koskaan tavannut miehen muita kavereita, mutta niitä kyllä on.

Tunnen miehen entisen kaverin ja hän sanoo, että mies on sille entiselleen kyllä rakkautta tunnustanut ja ollut muutenkin hellempi.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="Siipirikko";22902379]Miehen vuokrasopimus oli menossa umpeen, hän asui yksiössä ja kysyi, haluaisiko hän muuttaa minun asuntooni (omistan sen). Mies suostui tähän.

Muutenkin, mies ei oikeastaan juuri koskaan vie minua tapaamaan esim. isäänsä tai muutakaan sukua harvemmin. Yhden hänen kaverin kanssa vietämme joskus aikaa, muiden ei koskaan. En ole varmaan koskaan tavannut miehen muita kavereita, mutta niitä kyllä on.

Tunnen miehen entisen kaverin ja hän sanoo, että mies on sille entiselleen kyllä rakkautta tunnustanut ja ollut muutenkin hellempi.[/QUOTE]

Tarkoitit varmaan, että sinä kysyit, että haluaako hän muuttaa? (tarkennus, ettei puhuta vääristä asioista)

 

["vieras"]

Jossuhde on vakiinunut ja on yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, niin silloin toisen elättäminen on ok. Tässä tapauksessa se jo kertoo paljon, että mies kehtaa ottaa ilmaisen asumisen palveluksena vastaan, vaikkei haluakaan puhua vielä mistään. Tapaatko hänen kavereitaan ja sukulaisiaan yhtään vaan elelettekö enemmän kahdestaan? Jos niin, se on tosi huono merkki myös.

 

["noh"]

[QUOTE="Lila";22902372]Jep. Jos olisi tosissaan, niin asunnon vuokra puoliksi myös.[/QUOTE]

Teidän pitäs keskustella vuokran maksusta, jos tää on tässä se pointti. Ymmärsin kuitenkin, että miehen tulot huomattavasti pienemmät kuin sulla? Itse asuin alkuaikoina miehen luona ilmaseks, kun hänellä oli omistusasunto. Maksoin asumiskuluja muuten ja ruokia jne, mut miks olisin lyhentänyt toisen lainaa puolella? Sitten ostettiin yhteinen asunto.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22902399]Jossuhde on vakiinunut ja on yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, niin silloin toisen elättäminen on ok. Tässä tapauksessa se jo kertoo paljon, että mies kehtaa ottaa ilmaisen asumisen palveluksena vastaan, vaikkei haluakaan puhua vielä mistään. Tapaatko hänen kavereitaan ja sukulaisiaan yhtään vaan elelettekö enemmän kahdestaan? Jos niin, se on tosi huono merkki myös.[/QUOTE]
Ai tähän olikin tullut jo vastaus.

 

["vieras"]

Toisaalta ap sinä osaltasi aiheutit itse tämän tilanteen, kun teit taloudellisessa mielessä miehelle houkuttelevaksi muuttaa sinun kanssasi yhteen. Nyt et voi tietää mikä totuus on. Suhteen kannalta ei ollut hyvä ratkaisu minusta.

Millainen suhteen alkuaika oli? Liittyikö siihen jotain taloudellisia kuvioita myös?

 

["siipirikko"]

Joo siis minä KYSYIN.
Yhtä kaveria siis tapaillaan aika paljon, muita ei, mutta niitä kyllä on.. ovat tosin usea jo perheellisiä.
Joskus tuntuu, että mies jotenkin häpeää minua, että olen hänelle kyllä hyvää seuraa ja meillä on kivaa, mutta ettei halua mennä minun kanssa mihinkään. Mulla on kyllä aika huono itsetunto ja olen joskus mustasukkainen, eikä se auta asiaa, että mies on niin komea ja itsellä on 10kg ylimääräistä

 

["Saima"]

Epäilyttävää, jos et ole tavannut hänen läheisiään etkä tuttaviaan. Peitteleekö jotakin? Vai onko suku ja ystävät kaukana, eri paikkakunnalla?

 

[äiti 44 v]

[QUOTE="Siipirikko";22902334]Asuu siis ilmeisesti minun luona, koska se on edullista? [/QUOTE]

Siltä tuo valitettavasti näin äkkiseltään ainakin kuullostaa! Älä haaskaa aikaasi jos kerta perhettä haluat.

 

[Huspati Huta]

Minustakin kuulostaa siltä näiden vähäisten tietojen perusteella, että miehelle oli oikein kätevää, kun tarjosit asumispaikkaa.

 

["Kenguru"]

[QUOTE="alma";22902369]Voi olla, että käyttää hyväksi, mutta toisaalta, jos usein jankutat häistä ja vauvoista, ei mikään ihme, että ahdistuu. Ette nyt kuitenkaan kovin kauan ole ollut yhdessä, ettekä selvästikään keskustele asioista kunnolla. Voihan olla, että mies ei halua lapsia vaikka sinua rakastaisikin ja siksi vaivautuu.[/QUOTE]

Itse en ymmärrä miksi asioista ei voida keskustella avoimesti. Jokaisella on oikeus tietää missä mennään, ja pitäisi pystyä rehellisesti kertomaan miloin mahdollisesti voisi ajatella perheenlisäystä, vai eikö milloinkaan. Ei siitä pitäis ahdistua jos se kerran selvitetään kunnolla. En kestäisi asian kanssa kiemurtelua.

 

["Siipirikko"]

Suhteen alkuaika oli ihan "normaali" . Mies asui lähes kaikki aikansa minun luona, vaikka hänellä oli oma asunto. Ihan normaali alku, ihastusta ja paljon seksiä, se vaan jotenkin laimeni heti. Kävimme yhteisellä lomamatkalla, josta mies maksoi osuutensa. Mutta jo alussa minä olin se tekstiviesteillä ja puheluilla pommittava osapuoli, minä olin aina pyytämässä nähdä jne., mies ei juuri koskaan. Olen siis ns. ahdistelija ;-).

Miehen suku asuu ihan tässä samassa kaupungissa, tai kuitenkin pääkaupunkiseudulla. Äitiä olen tavannut jonkun verran, koska meillä on yhteinen harrastus. Olen muutakin sukua tavannut ehkä kerran, mutta mies menee sukuloimaan silloin, kun minä olen töissä tai muuten vain yksin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kenguru";22902453]Itse en ymmärrä miksi asioista ei voida keskustella avoimesti. Jokaisella on oikeus tietää missä mennään, ja pitäisi pystyä rehellisesti kertomaan miloin mahdollisesti voisi ajatella perheenlisäystä, vai eikö milloinkaan. Ei siitä pitäis ahdistua jos se kerran selvitetään kunnolla. En kestäisi asian kanssa kiemurtelua.[/QUOTE]
Niinpä. Kolmekymppisillä muutenkin eri kuviot näissä jutuissa kuin kaksikymppisillä. Miehenkin se pitäisi tajuta.

 

["Siipirikko"]

Mä olen kyllä ilmaissut haluni perheenlisäykselle JOSKUS ja naimisiin menolle, mutta mies kiertelee ja kaartelee, "katotaan sitten joskus" on aina vastaus. Olen jopa tehnyt niin alhaisen tempun, että luin miehen sähköpostit, kun epäilin jo toista naista, mutta ei sieltä mitään löytynyt ja eipä tuo niin paljon pois ole, että ehtisi nähdä muita, ellei sitten silloin, kun minä olen töissä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Siipirikko";22902460]Mies asui lähes kaikki aikansa minun luona, vaikka hänellä oli oma asunto. [/QUOTE]
Laititko sille ruokaa? Jospa hän oli yksinäinen ja sinun luonasi oli lämmin koti.

 

[karma]

Rehellisesti sanottuna kuulostaa hieman epäilyttävältä. Jos mies rakastaisi sinua oikeasti ja olisi valmis yhteiseen tulevaisuuteen, hän tapaisi mielellään sinun sukusi ja kaverisi, sekä hän myös antaisi sinun tutustua vapaasti hänen omaan sukuunsa ja kavereihinsa. Tämän lisäksi hän olisi myös valmis puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta vapaasti ja ahdistumatta. Hän varmasti pystyisi kertomaan rakastavansa sinua ja olisi muutenkin hellempi. Hän luultavasti myös pystyisi puhumaan lapsitoiveistaan ja naimisiinmenoaikeista (esim. montako lasta, milloin naimisiin).

Kaiken lisäksi miehellä tuntuu jo ikääkin olevan, eikä kyseessä ole mikään ujo teinipoika! Suosittelisin siis vakavaa keskustelua miehen kanssa. Kysy suoraan, että rakastaako hän sinua ja suosittelen nonverbaalisen viestinnän tarkkailua