Onkohan tämä mies minun kanssani tosissaan?

["alma"]

[QUOTE="Siipirikko";22902473]Mä olen kyllä ilmaissut haluni perheenlisäykselle JOSKUS ja naimisiin menolle, mutta mies kiertelee ja kaartelee, "katotaan sitten joskus" on aina vastaus. Olen jopa tehnyt niin alhaisen tempun, että luin miehen sähköpostit, kun epäilin jo toista naista, mutta ei sieltä mitään löytynyt ja eipä tuo niin paljon pois ole, että ehtisi nähdä muita, ellei sitten silloin, kun minä olen töissä.[/QUOTE]

Kuulostaa kyllä aika surkealle tuo teidän touhu. Vaikka miehesi sinua rakastaisikin, niin tuskinpa kovin pitkään. Pilaat tai olet jo pilannut suhteen vainoharhaisuudella ja mustasukkaisuudella. Ei oikeassa aikuisten parisuhteessa tarvi miettiä rakastaako toinen ja pettääkö toinen. Erotkaa sovinnolla ja koita hankkia itsetunto ennen kun edes harkitset uutta parisuhdetta.

 

["vieras"]

No mielestäni tuo asia ei selviä kuin keskustelulla.

Minun mieheni on tuossa kaverien tapaamisessa vähän samanlainen, eli hänellä on omansa ja minulla on omani. En ole edes käynyt mieheni kaverien kodeissa kuin kahdella, ja olemme olleet yhdessä 8 vuotta. Toisaalta mieheni kyllä tunnustaa rakkautta, olemme kihloissa ja meillä on 2 lasta. Mutta kaikki eivät vaan halua "sekoittaa pakkaa" liikaa, eli jotain omaakin.

 

["Saima"]

[QUOTE="Siipirikko";22902460]
Miehen suku asuu ihan tässä samassa kaupungissa, tai kuitenkin pääkaupunkiseudulla. Äitiä olen tavannut jonkun verran, koska meillä on yhteinen harrastus. Olen muutakin sukua tavannut ehkä kerran, mutta mies menee sukuloimaan silloin, kun minä olen töissä tai muuten vain yksin.[/QUOTE]

Tässä nyt ei ole mitään outoa, ja ettekö ole kuitenkin asuneet yhdessä vasta vähän aikaa. Olethan siis kuitenkin tavannut heitä.

Mutta jos "piilottelee" sinua ystäviltään, niin se on outoa. Eli tapaa ystäviä eikä ota sinua mukaan? Joskus toki pitää päästä poikaporukalla menemään.

Vähän alkaa tuntua siltä, että sinä teet tästä isomman ongelman kuin se on.... Jos olette vasta (kauanko se olikaan) olleet yhdessä, niin turha ehkä puhua vauvoista ja avioliitosta kovin usein. Eläkää tätä hetkeä jonkin aikaa.

 

[Non compos mentis]

En minä ainakaan edes jaksa miettiä moista koko aikaa. Nauttii sen, mitä nyt on. Murehtii sitten, kun on sen aika. Olen toki hieman epävarma jne., mutta ei sitä kannata miehelle näyttää.

Olen siinä käsityksessä, etteivät kaikki miehet ole mitenkään innokkaita pitämään yhteyttä koko aikaa jne. Voi olla, että ainut ongelmanne piilee kommunikaatiossa ja eriävissä toiveissa.

 

[Ape]

Itse olin vähän samantyyppisessä tilanteessa. Mies tuntui kyllä rakastavan ja haluavan olla minun kanssa, mutta ei sanonut sitä ääneen. Kävi ilmi, että meillä oli täysin erilaiset suunnitelmat tulevaisuuden varalle. Mies ei halunnut lapsia, eikä naimisiin, joten erosin hänestä, vaikka se oli vaikeaa. Osittain tähän liittyi meidän ikäero: Miehellä oli jo lapsi ja tavallaan ymmärrän, että hän olisi ollut erittäin tyytyväinen jos olisimme 10 vuoden päästä olleet samassa tilanteessa edelleen. Hän siis olisi halunnut olla kanssani (ja hyvin meillä menikin), mutta ei halunnut perustaa perhettä.

Neuvoisin kysymään häneltä, että minkälaisena näet elämämme 10 vuoden päästä? Tuosta saa jotain käsitystä siitä, että minkälaisia haaveita ihmisellä on ja minkälaisella aikataululla niitä aikoo toteuttaa. Ja ehkä myös senkin näkeekö hän itseään edes sinun kanssa niin pitkän ajan päästä.