Onneksi on vain yksi lapsi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "onnekas"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihmisen on hyvä hankkia lapsia sen verran mitä itse haluaa ja mikä sopii omiin resursseihin. Oli se sitten yksi lapsi tai suurperhe. Molemmissa (ja kaikessa siltä väliltä) lapset voivat saada rakkautta ja huomioa, niitä harrastuksia sekä hyvän kasvatuksen tai sitten jäädä kaikkea tuota paitsi.
 
hohhoijakkaa. Eiköhän nyt kaikki tiedä kuitenkin, että luonteeseen jne. vaikuttaa moni muukin asia kuin sisarusten lukumäärä tai -määrättömyys.

Itselläni on yksi lapsi ja itse olen myös ollut 10 ensimmäistä elinvuottani ainokainen, jonka jälkeen syntyi sisko(puoli). Lastani on kehuttu päiväkodissa sosiaaliseksi, empaattiseksi ja toiset huomioivaksi. Ja on siis saanut sekä vanhempiensa että isovanhempiensa ja tätien jakamattoman huomion. :)
 
hohhoijakkaa. Eiköhän nyt kaikki tiedä kuitenkin, että luonteeseen jne. vaikuttaa moni muukin asia kuin sisarusten lukumäärä tai -määrättömyys.

Itselläni on yksi lapsi ja itse olen myös ollut 10 ensimmäistä elinvuottani ainokainen, jonka jälkeen syntyi sisko(puoli). Lastani on kehuttu päiväkodissa sosiaaliseksi, empaattiseksi ja toiset huomioivaksi. Ja on siis saanut sekä vanhempiensa että isovanhempiensa ja tätien jakamattoman huomion. :)

Nimenomaan. Kylla se lapsen perusluonne vaikuttaa eniten, ja joustamaan ja jakamaan oppii viimeistaan kouluiassa.

En ole itse yksilapsisesta perheesta ja itsellenikin on jo toinen lapsi tulossa, mutta toisaalta ihailen yksilapsisia perheita. Mina en nae niissa niinkaan negatiivisia piirteita, vaan seka vanhemmille etta lapselle mukavan elaman.
 
Meillä on 22-vuotias poika, 20-vuotias tyttö sekä juuri 7-vuotta täyttänyt Iltatähti-tylleröinen. Isojen ollessa pieniä heillä oli leikkiseuraa toisistaan. He kasvoivat yhdessä tukien toisiaan. He kyllä saivat harrastaa mitä tahtoivat ja harrastavat vieläkin.
Iltatähtemme on ihme, jonka saimme silloin kun emme enää edes odottaneet. Ja minusta tuntuu pahalta, se ettei hän saa enää leikkikaveria... :(
No, hänellä on meidät:)

Eikö leikkikaveriksi sovi kukaan muu, kuin oma sisarus..? Outoa.
 
[QUOTE="onnekas";24823425]Lapsi saa kaiken huomion ja saa harrastaa kaikkea mitä haluaa. Minulle aikoinaan kokenut lastenlääkäri sanoi että huomaa että lapseemme on panostettu, useamman lapsen perheessä ei usein niin ole.[/QUOTE]

Teidän tapauksessanne on varmasti parempikin, ettei lapsia ole kuin yksi, jos ette pysty panostamaan kuin yhteen lapseen.
 
Nämä on taas näitä keskusteluja, joissa ei voittajaa ole. Mä olen saanut veljen vasta täysi-ikäisenä ja rakkaampaa henkilöä mun maailmassa ei ole kuin nyt nämä kanssani samassa perheessä elävät. Olen siis käytännössä ainoana lapsena elänyt.

Olen tiennyt jo pitkään haluavani omille lapsilleni sisaruksen. Riiteleehän nuo, mutta toisaalta ovat toisilleen todellä tärkeät ja rakkaat. Välillä tuntuu, että elämä voisi olla rauhallisempaa, jos lapsia olisi vain yksio :D Toisaalta lomat ja joulut on hauskempia. Melkein väkeä voisi olla enemmänkin.

Rakkaita ihmisiä ja harrastusmahdollisuuksia en oikein osaa vertailla. Saavat nuo harrastaa, mutta jossain varmaan on se raharaja, joka pystytään kustantamaan. Vielä ei mitään ihan niin kallista ole tullut eteen. Mä olin se ainoa lapsi pitkään, enkä silti saanut harrastaa.
 
[QUOTE="onnekas";24823425]Lapsi saa kaiken huomion ja saa harrastaa kaikkea mitä haluaa. Minulle aikoinaan kokenut lastenlääkäri sanoi että huomaa että lapseemme on panostettu, useamman lapsen perheessä ei usein niin ole.[/QUOTE]

Itselläni on 2 lasta. Tänään isompi kysyi pienemmältä, että olenko minä sinun paras isoveli. Pienempi sanoi, että daa (eli joo). Isompi sanoi sitten pienelle, että sinä olet minun paras pikkuveli. Kuuntelin tätä viereisessä huoneessa :).

Päiväkodissakin isompi ottaa pienemmän leikkeihin mukaan, kun ulkoilevat jne. Kyllä tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin sisaruksettomuus, vaikka sekin on varmasti teille se oikea vaihtoehto, jos niin haluatte :)! Ja meilläkin panostetaan lapsiin, vaikka nautitaan myös siitä, että vanhempi ei ole se ainoa leikkikaveri.
 
Moni tässä jo aiemminkin sanonut, mutta ihan niin monta lasta kukin tekee, kun pystyy rakkaudella ja ilman suuria puutteita kasvattamaan. Itselläni on neljä lasta, ja ihan takuulla saavat paljon rakkautta, ja kaikkea on saaneet harrastaa mitä ovat keksineet. Ja me ei edes olla suurituloisia, mutta asioista voi tinkiä niinkin ettei kukaan siitä kärsi!

Lisään vielä, että meillä isommat pojat sanoneet, että haluaa itse myös monta lasta. Luulisi siis heidän olevan iloisia siitä, että on veljet seurana ja turvanakin.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä yksi lapsi ja on oma valinta. Pystytään elättämään vaan yksi, koska tehdään miehen kanssa määräaikaisia töitä ja ollaan usein työttömänä. Lapsemme saa kaiken mitä haluaa, koska itse jäin paitsi monestakin asiasta kun olin toinen lapsi. Äitini kehtaa sanoa nykyään että olihan teille ruokaa tarjolla, sehän lapselle riittää. Äitini kävi kuitenkin töissä isäpuoleni kanssa.
 

Yhteistyössä