H
hermo menee
Vieras
Näin totesi mulle eräs kaveri toissapäivänä. Olemme molemmat 26-vuotiaita ja opiskelemme. Kaverilla tosin 1-vuotias lapsi ja opinnot nyt toistaiseksi tauolla. En tiedä, mitä pahaa olen hänelle tehnyt, kun tuntuu, että kaikki, mitä teen on väärin. Mulla ei myöskään ole vissiin oikeutta elää miten haluan.
He asuvat lähiössä normaalissa kaksiossa miehensä kanssa, mä asun yksiössä kaupungin keskustassa, ns. hyvällä alueella. Heidän vuokransa on yhteensä melkein yhtä paljon kuin mun yksin maksettava osuus, mut jaksaa aina valittaa, miten heillä ei olis ikinä varaa ja mun luona käydessään nyplää kaikki tavarat läpi ja kauhistelee, että taasko mä olen ostanut jotain uutta.
Mulla on auto, hänellä ei. Tämä siis tarkoittaa, että mun pitäisi olla valmis kuskaamaan häntä ostoksille, yliopistolta kotiin jne. Saattaa soittaa aamulla, että tarttis kyytiä ja kun kieltäydyn (olen nukkumassa, lähdössä töihin tai sitten en vaan halua käyttää päivääni toisen kuskaamiseen ilmaiseksi, lämmittää autoa..), hän suutahtaa. Joskus tulen luennoille autolla, ja sitten kaveri tulee kysymään kyytiä. Noh, joskus en kehtaa kieltäytyä, mutta jos niin teen, suuttuu. Hän siis asuu ihan toisella puolen kaupunkia.
Ja sitten rahaan. Mä saan opintotukea ja asumislisää yhteensä 490 euroa kuussa, lisäksi käyn töissä. Mun tulot ovat yleensä siis yhteensä noin 1200 euroa kuussa. Lisäksi mulla on säästöjä riittävästi, joista otan jos haluan jotain spesiaalia. Toukouusta syyskuuhun olen kokopäivätöissä ja silloin saan 2700e/kk.
En tiedä heidän tulojaan, mutta ainakin hän saa reippaasti vähemmän kuin minä. Siitä jaksaa aina muistuttaa. Ihmeellistä syyllistämistä ja vertailua koko ajan.
Onko se nyt mun vika, että saan rahaa, kun teen töitä? Ja että valmistun nopeammin ja olen jo kesiksi saanut tulevaan alaan liittyviä töitä, koska olen opiskellut ahkerasti eikä mulla ole lasta hidastamassa opintoja. Raivostuttavaa.
Mielestäni jokainen tekee itse valintansa ja elää niiden mukaan. Jos päättää tehdä lapsen kesken hektisimpien opintojen, ei voi valittaa, kun ei pääse tietyille läsnäoloa vaativille labrakursseille ja opinnot ja valmistuminen venyvät, kaiken joutuu sovittelemaan ja aina ei onnistu. Jos ei käy töissä, ei voi vaatia, että rahaa olisi yhtä paljon kuin työssäkäyvällä. Jos itse päättää asua lähiössä, niin miten voi kaivella toisen keskusta-asuminen.
Ja se, että mä voin käyttäää kaiken ylijäävän raha itseeni, ei pitäisi olla kaverilta pois. Mun elämä on kuulemma liian helppoa ja kultalusikka törröttää takapuolesta. Niin, onhan se epäreilua nostaa opintotukeaopiskellessa ja saada töistä palkkaa.
Elämä on. Sen ajan, kun hän on ollut raskaana tai hoitaanut vauvaa, mä olen opiskellut ja verkostoitunut, nyt mulla on töitä ja opinnot hyvällä mallilla. HÄn ei vaan tajua, että kaikki on kiinni omista valinnoista.
Sori, ei ehkä mitään järkeä vuodatuksessa, mutta oli vaan tarve avautua.
He asuvat lähiössä normaalissa kaksiossa miehensä kanssa, mä asun yksiössä kaupungin keskustassa, ns. hyvällä alueella. Heidän vuokransa on yhteensä melkein yhtä paljon kuin mun yksin maksettava osuus, mut jaksaa aina valittaa, miten heillä ei olis ikinä varaa ja mun luona käydessään nyplää kaikki tavarat läpi ja kauhistelee, että taasko mä olen ostanut jotain uutta.
Mulla on auto, hänellä ei. Tämä siis tarkoittaa, että mun pitäisi olla valmis kuskaamaan häntä ostoksille, yliopistolta kotiin jne. Saattaa soittaa aamulla, että tarttis kyytiä ja kun kieltäydyn (olen nukkumassa, lähdössä töihin tai sitten en vaan halua käyttää päivääni toisen kuskaamiseen ilmaiseksi, lämmittää autoa..), hän suutahtaa. Joskus tulen luennoille autolla, ja sitten kaveri tulee kysymään kyytiä. Noh, joskus en kehtaa kieltäytyä, mutta jos niin teen, suuttuu. Hän siis asuu ihan toisella puolen kaupunkia.
Ja sitten rahaan. Mä saan opintotukea ja asumislisää yhteensä 490 euroa kuussa, lisäksi käyn töissä. Mun tulot ovat yleensä siis yhteensä noin 1200 euroa kuussa. Lisäksi mulla on säästöjä riittävästi, joista otan jos haluan jotain spesiaalia. Toukouusta syyskuuhun olen kokopäivätöissä ja silloin saan 2700e/kk.
En tiedä heidän tulojaan, mutta ainakin hän saa reippaasti vähemmän kuin minä. Siitä jaksaa aina muistuttaa. Ihmeellistä syyllistämistä ja vertailua koko ajan.
Onko se nyt mun vika, että saan rahaa, kun teen töitä? Ja että valmistun nopeammin ja olen jo kesiksi saanut tulevaan alaan liittyviä töitä, koska olen opiskellut ahkerasti eikä mulla ole lasta hidastamassa opintoja. Raivostuttavaa.
Mielestäni jokainen tekee itse valintansa ja elää niiden mukaan. Jos päättää tehdä lapsen kesken hektisimpien opintojen, ei voi valittaa, kun ei pääse tietyille läsnäoloa vaativille labrakursseille ja opinnot ja valmistuminen venyvät, kaiken joutuu sovittelemaan ja aina ei onnistu. Jos ei käy töissä, ei voi vaatia, että rahaa olisi yhtä paljon kuin työssäkäyvällä. Jos itse päättää asua lähiössä, niin miten voi kaivella toisen keskusta-asuminen.
Ja se, että mä voin käyttäää kaiken ylijäävän raha itseeni, ei pitäisi olla kaverilta pois. Mun elämä on kuulemma liian helppoa ja kultalusikka törröttää takapuolesta. Niin, onhan se epäreilua nostaa opintotukeaopiskellessa ja saada töistä palkkaa.
Elämä on. Sen ajan, kun hän on ollut raskaana tai hoitaanut vauvaa, mä olen opiskellut ja verkostoitunut, nyt mulla on töitä ja opinnot hyvällä mallilla. HÄn ei vaan tajua, että kaikki on kiinni omista valinnoista.
Sori, ei ehkä mitään järkeä vuodatuksessa, mutta oli vaan tarve avautua.
<3
