V
"vieras"
Vieras
Olen jonkun aikaa sit eronnut lapsen isästä ja vaikka mulla on oma vuokra-asunto, niin ollaan paljon äitini luona.
Joskus haluan omaa aikaa, niin olen vienyt lapsen mummolleen. Ottaa ihan mielellään vastaan. Tai silleen, et mennään käymään lapsen kanssa ja saatan sitten lähteä käymään jossain. Ja jätän lapsen sinne.
Mutta nyt äiti sitten alkoi valittamaan, että hoidatan lapseni hänellä niin usein. Olin että aha ja ajattelinpa sitten häippästä kotiini lapsen kanssa. Lapsi oli äitini sylissä ja yritin ottaa lapseni syliin ja lähteä. Mutta eipä antanutkaan lasta mulle. Sano, ettei halua antaa kun ollaan riidoissa.
Sanoin, että on mun lapsi ja anna tänne heti. Mutta ei suostunut antamaan ja mulla kiehu ja läksin menemään yksin. On se kumma kun valitetaan ettei jakseta lasta hoitaa, mutta ei sitten kuitenkaan lasta mulle anneta.
Lisäksi äiti sekaantuu älyttömästi mun ja lapsen elämään. Pitää käydä siellä ja täällä. Esim. vauvauinnit, muskarit, leikkipuistot yms. Pakottanut mut käymään niissä, vaikken aina haluaisi. Esim. puistossa pitää käydä joka päivä, vaikka aina ei huvittaisi. Mä sitten siellä keinutan lasta, katon kellosta aikaa puoli tuntia ja toivon, että se riittää mutsille. Aivan järkyttävän tylsää. Lapsikin on silleen, että jeejee.
Ja mua suoraan sanottua vituttaa. Tarviin kuitenkin omaa aikaa, mutten halua, että mua pakotetaan mihinkään. Tehdään päätökset mun puolesta. Kiva kun äiti soittaa joka päivä et oonko jo käyny puistossa tai jos oon siellä käymässä, niin pakottaa siitä lähtemään puistoon. Ja en edes halunnut aloittaa muskaria, mutta pakko sielläkin käydä.
Hävettää maailman eniten laulaa siellä lapsen puolesta, kun eihän se uskalla laulaa. Tai ei osaa, ei se näytä nauttivan koko hommasta oikein. Ei ainakaan hymyile siellä, vaikka muuten hymytyttö onkin.
Kaikki olis mennyt ihan hyvin, mutta tuli ero sen paskiaisen kanssa. Mä sitäpaitsi luulin, että äiti hoitaa lasta ihan mielellään. Luulis ymmärtävän kun tuli ero ja oon näin nuori äiti ja raskaus oli ihan ylläri. Lapsi on kuitenkin aivan ihana, todella helppo ja hyvätuulinen. Mut välil halua yksin lenkille, shoppailemaan ja hengata kavereiden kanssa.
Joskus haluan omaa aikaa, niin olen vienyt lapsen mummolleen. Ottaa ihan mielellään vastaan. Tai silleen, et mennään käymään lapsen kanssa ja saatan sitten lähteä käymään jossain. Ja jätän lapsen sinne.
Mutta nyt äiti sitten alkoi valittamaan, että hoidatan lapseni hänellä niin usein. Olin että aha ja ajattelinpa sitten häippästä kotiini lapsen kanssa. Lapsi oli äitini sylissä ja yritin ottaa lapseni syliin ja lähteä. Mutta eipä antanutkaan lasta mulle. Sano, ettei halua antaa kun ollaan riidoissa.
Sanoin, että on mun lapsi ja anna tänne heti. Mutta ei suostunut antamaan ja mulla kiehu ja läksin menemään yksin. On se kumma kun valitetaan ettei jakseta lasta hoitaa, mutta ei sitten kuitenkaan lasta mulle anneta.
Lisäksi äiti sekaantuu älyttömästi mun ja lapsen elämään. Pitää käydä siellä ja täällä. Esim. vauvauinnit, muskarit, leikkipuistot yms. Pakottanut mut käymään niissä, vaikken aina haluaisi. Esim. puistossa pitää käydä joka päivä, vaikka aina ei huvittaisi. Mä sitten siellä keinutan lasta, katon kellosta aikaa puoli tuntia ja toivon, että se riittää mutsille. Aivan järkyttävän tylsää. Lapsikin on silleen, että jeejee.
Ja mua suoraan sanottua vituttaa. Tarviin kuitenkin omaa aikaa, mutten halua, että mua pakotetaan mihinkään. Tehdään päätökset mun puolesta. Kiva kun äiti soittaa joka päivä et oonko jo käyny puistossa tai jos oon siellä käymässä, niin pakottaa siitä lähtemään puistoon. Ja en edes halunnut aloittaa muskaria, mutta pakko sielläkin käydä.
Hävettää maailman eniten laulaa siellä lapsen puolesta, kun eihän se uskalla laulaa. Tai ei osaa, ei se näytä nauttivan koko hommasta oikein. Ei ainakaan hymyile siellä, vaikka muuten hymytyttö onkin.
Kaikki olis mennyt ihan hyvin, mutta tuli ero sen paskiaisen kanssa. Mä sitäpaitsi luulin, että äiti hoitaa lasta ihan mielellään. Luulis ymmärtävän kun tuli ero ja oon näin nuori äiti ja raskaus oli ihan ylläri. Lapsi on kuitenkin aivan ihana, todella helppo ja hyvätuulinen. Mut välil halua yksin lenkille, shoppailemaan ja hengata kavereiden kanssa.