oon ihan poikki arkirumbaan.

[ev]

välillä tulee ihan itku.

aamulla herään, teen aamupalat lapsille, ruokin koirat, lähetän esikoisen kouluun, kuopuksen vien eskariin. päivä duunissa.

duunin jälkeen kotiin, nappaan koirat oven suusta, kävelen hakee kuopuksen. kävellen takas. koirat kotiin, kauppaan jos tarvis, sitten taas kotiin, purkaa ostokset, laitan ruokaa, samalla pyykkikone päälle, keittiön laittamista, koirille ruoka. esikoisen kanssa läksyt. lasten kanssa puuhailua.
siinä siis minun vastuullani olevat asiat. nämä toistuu päivästä toiseen, kuukauden toiseen, vuodesta toiseen.

olen niin poikki vaikka nuo ihan tavallisia asioita ovatkin. mies ei käy kaupassa, ei vie tai hae kuopusta (ei vienyt eikä hakenut silloinkaan kun olivat päiväkodissa), ei tee ruokaa... mua välillä ahdistaa lähteä töistä kotiin kun tiedän mikä rumba siellä odottaa. joskus olisi niin ihanaa tulla vaan kotiin, niinkuin mies tulee. olisi ruoka valmista, olisi pyykit jo koneessa, koirat lenkitetty....

 

[hei2]

Sulla on kyllä aika epäreilu mies
Oishan toi nyt reilua että edes JOSKUS mies tekisi noita rutiinihommia. Mitäs mies sitten tekee työkseen ja mimmosta päivää, jos siis ois kyse siitä ettei enää jaksais?

 

[ap]

Sulla on kyllä aika epäreilu mies
Oishan toi nyt reilua että edes JOSKUS mies tekisi noita rutiinihommia. Mitäs mies sitten tekee työkseen ja mimmosta päivää, jos siis ois kyse siitä ettei enää jaksais?

kyllä se jaksaisi, ja se tekeekin kotihommia sit kun kotiin tulee. se on kotona tuossa kuuden kantturoilla vasta illalla. joten en viitsi jättää hänelle niitä hommia, menisi ruokakin tosi myöhäiseksi.

mies on yrittäjä. ja ei mikään "enpä jaksa nyt tehdä" tyyppi vaan suorittaa liikaakin. joskus perjantaisin mies hakee kuopuksen, se on mukavaa kuitenkin.

 

[ap]

nyt on taas mentävä, jos joku jotain vastailee, niin ei sitten ihmettele miksi en kommentoi mitään. nyt siis poes.

 

[vieras]

Sano miehellesi, että olet todella poikki. Pyydä hänen apuaan ja sano, että tarvitset sitä. Riidellä ei tarvitse, sanot vaan, että olisit tosi kiitollinen, jos tekisi vaikka tämän ja tämän asian. Älä missään tapauksessa ala martyyriksi, silloin ei ainakaan auta. Teitä on kaksi tässä suhteessa, ei sinun tarvitse kaikkea tehdä yksin. Mies ei varmaan vaan ymmärrä, miten koville nuo hommat pidemmän päälle ottavat. Anna hänellekin aikaa tottua vaikka parin uuden asian tekemiseen ensin, että se pidemmän päälle onnistuu - siis jonkinlainen työnjako. Ja aloita pehmeästi: kysy vaikka kumman tekee mieluummin, käy kaupassa vai tekee ruokaa jne. Miestä ei kannatta teilata ja leimata epäreiluksi luuseriksi, koska tuskin hän pahuuttaan on ollut osallistumatta. Joskus rutiinit syntyvät huomaamatta eikä niitä kyseenalaista ennen kuin on pakko.

 

[vieras]

Nyt vasta luin, ettei mies ole "enpä jaksa tehdä"-tyyppi. Loistavaa. Varmasti saat hänestä apua, kunhan hän ymmärtää kuinka väsynyt olet. Sano, että sinäkin auttaisit häntä vaikka yrityksessä, jos tilanne olisi toisinpäin.

 

[voimahali]

Arki on.
Voitteko tehdä viikon ruokaostokset kerralla ja vaikkapa viikonloppuna, niin arkena ei tarvitse kuin ehkä maitoa ja leipää hakea (ja ne voi mieskin napata kotiin palatessaan)?
Otatko aikaa itsellesi? Oma harrastus? Hemmotteluhetkiä (kampaaja, kosmetologi, hieroja)?
Lapset voi jo osallistua kotitöihin, palkkion voimin tekevät tuossa iässä jo paljon!
Irrottaudu suorittamisesta, koita keksiä hyviä puolia arkiruutiineista (esim. koiran lenkitys=kuntolenkki/ omaa aikaa/ puhelu kaverille samalla).
mll.fi - sivuilla myös vinkkejä arkeen!

 

[ap]

Sano miehellesi, että olet todella poikki. Pyydä hänen apuaan ja sano, että tarvitset sitä. Riidellä ei tarvitse, sanot vaan, että olisit tosi kiitollinen, jos tekisi vaikka tämän ja tämän asian. Älä missään tapauksessa ala martyyriksi, silloin ei ainakaan auta. Teitä on kaksi tässä suhteessa, ei sinun tarvitse kaikkea tehdä yksin. Mies ei varmaan vaan ymmärrä, miten koville nuo hommat pidemmän päälle ottavat. Anna hänellekin aikaa tottua vaikka parin uuden asian tekemiseen ensin, että se pidemmän päälle onnistuu - siis jonkinlainen työnjako. Ja aloita pehmeästi: kysy vaikka kumman tekee mieluummin, käy kaupassa vai tekee ruokaa jne. Miestä ei kannatta teilata ja leimata epäreiluksi luuseriksi, koska tuskin hän pahuuttaan on ollut osallistumatta. Joskus rutiinit syntyvät huomaamatta eikä niitä kyseenalaista ennen kuin on pakko.

joo, ei meillä ole tapana marttyrisoida tai teilata toista luuseriksi. tämä on mennyt näin tää meidän elämä jotenkin huomaamatta. koska minulla on lyhempi työpäivä niin tuo kaikki "kotiintulo rumba" on vaan jäänyt minulle.

olen puhunut miehelle kuinka poikki olen, mies sanoo että älä tee, hän tekee kun tulee, mutta toisaalta minusta tuntuu tyhmälle olla kotona ennen miestä ja sit jättää kuitenkin jotain tekemättä vain jättääkseni sen miehen kontolle. ajattele nyt: minä jalat pitkällää kun mies tulee kotiin, ja hän alkaisi heti tekeen kun tulee. jotenkin nurinkurista minusta. siksi minä vaan hammasta purren koitan jaksaa.

 

[maissihiiri]

Sano miehellesi, että olet todella poikki. Pyydä hänen apuaan ja sano, että tarvitset sitä. Riidellä ei tarvitse, sanot vaan, että olisit tosi kiitollinen, jos tekisi vaikka tämän ja tämän asian. Älä missään tapauksessa ala martyyriksi, silloin ei ainakaan auta. Teitä on kaksi tässä suhteessa, ei sinun tarvitse kaikkea tehdä yksin. Mies ei varmaan vaan ymmärrä, miten koville nuo hommat pidemmän päälle ottavat. Anna hänellekin aikaa tottua vaikka parin uuden asian tekemiseen ensin, että se pidemmän päälle onnistuu - siis jonkinlainen työnjako. Ja aloita pehmeästi: kysy vaikka kumman tekee mieluummin, käy kaupassa vai tekee ruokaa jne. Miestä ei kannatta teilata ja leimata epäreiluksi luuseriksi, koska tuskin hän pahuuttaan on ollut osallistumatta. Joskus rutiinit syntyvät huomaamatta eikä niitä kyseenalaista ennen kuin on pakko.

joo, ei meillä ole tapana marttyrisoida tai teilata toista luuseriksi. tämä on mennyt näin tää meidän elämä jotenkin huomaamatta. koska minulla on lyhempi työpäivä niin tuo kaikki "kotiintulo rumba" on vaan jäänyt minulle.

olen puhunut miehelle kuinka poikki olen, mies sanoo että älä tee, hän tekee kun tulee, mutta toisaalta minusta tuntuu tyhmälle olla kotona ennen miestä ja sit jättää kuitenkin jotain tekemättä vain jättääkseni sen miehen kontolle. ajattele nyt: minä jalat pitkällää kun mies tulee kotiin, ja hän alkaisi heti tekeen kun tulee. jotenkin nurinkurista minusta. siksi minä vaan hammasta purren koitan jaksaa.

Siis häh... Mikä sulla on oikeen ongelma? Jos et sä jaksa tehdä, niin jätät miehen tehtäväksi. Ei kai se sen vaikeampaa ole. Ja jouduthan sinäkin alkaa heti tekemään jotain kun tulet töistä kotiin, miksi mies sais vaan levätä laakereillaan.

 

[aap]

Arki on.
Voitteko tehdä viikon ruokaostokset kerralla ja vaikkapa viikonloppuna, niin arkena ei tarvitse kuin ehkä maitoa ja leipää hakea (ja ne voi mieskin napata kotiin palatessaan)?
Otatko aikaa itsellesi? Oma harrastus? Hemmotteluhetkiä (kampaaja, kosmetologi, hieroja)?
Lapset voi jo osallistua kotitöihin, palkkion voimin tekevät tuossa iässä jo paljon!
Irrottaudu suorittamisesta, koita keksiä hyviä puolia arkiruutiineista (esim. koiran lenkitys=kuntolenkki/ omaa aikaa/ puhelu kaverille samalla).
mll.fi - sivuilla myös vinkkejä arkeen!

juu, iltaisin joskus osaan mieltää koirien lenkityksen omaksi ajaksi, silloin useinkin soittelen kaverille (sille yhdelle joka minulla on). sillä aikaa mies hoitaa lasten iltahommia kotona. kampaajalla kä'yn n. 2kk välein. muuta omaa mulla ei ole. ei harrastuksia (paitsi perheen yhteinen uinti), ei kavereita. sekin vaikuttaa mun jaksamiseen, kun ei ole ystäviä. tai no on minulla yksi joka kylläkin asuu monen sadan km päässä. meidän ystävyys perustuu siis lähinnä puheluihin ja viesteihin. olisi ihanaa jos minulla olisi joskus omia menoja, kahvittelua jonkun kanssa tmv. mutta ei ole. joskus menen yksin leffaan. on sekin ihan mukavaa.

 

[ap]

Sano miehellesi, että olet todella poikki. Pyydä hänen apuaan ja sano, että tarvitset sitä. Riidellä ei tarvitse, sanot vaan, että olisit tosi kiitollinen, jos tekisi vaikka tämän ja tämän asian. Älä missään tapauksessa ala martyyriksi, silloin ei ainakaan auta. Teitä on kaksi tässä suhteessa, ei sinun tarvitse kaikkea tehdä yksin. Mies ei varmaan vaan ymmärrä, miten koville nuo hommat pidemmän päälle ottavat. Anna hänellekin aikaa tottua vaikka parin uuden asian tekemiseen ensin, että se pidemmän päälle onnistuu - siis jonkinlainen työnjako. Ja aloita pehmeästi: kysy vaikka kumman tekee mieluummin, käy kaupassa vai tekee ruokaa jne. Miestä ei kannatta teilata ja leimata epäreiluksi luuseriksi, koska tuskin hän pahuuttaan on ollut osallistumatta. Joskus rutiinit syntyvät huomaamatta eikä niitä kyseenalaista ennen kuin on pakko.

joo, ei meillä ole tapana marttyrisoida tai teilata toista luuseriksi. tämä on mennyt näin tää meidän elämä jotenkin huomaamatta. koska minulla on lyhempi työpäivä niin tuo kaikki "kotiintulo rumba" on vaan jäänyt minulle.

olen puhunut miehelle kuinka poikki olen, mies sanoo että älä tee, hän tekee kun tulee, mutta toisaalta minusta tuntuu tyhmälle olla kotona ennen miestä ja sit jättää kuitenkin jotain tekemättä vain jättääkseni sen miehen kontolle. ajattele nyt: minä jalat pitkällää kun mies tulee kotiin, ja hän alkaisi heti tekeen kun tulee. jotenkin nurinkurista minusta. siksi minä vaan hammasta purren koitan jaksaa.

Siis häh... Mikä sulla on oikeen ongelma? Jos et sä jaksa tehdä, niin jätät miehen tehtäväksi. Ei kai se sen vaikeampaa ole. Ja jouduthan sinäkin alkaa heti tekemään jotain kun tulet töistä kotiin, miksi mies sais vaan levätä laakereillaan.

ei se lepää laakereillaan. sehän se pointti onkin. se kyllä puuhaa kun tulee kotiin, en siis voi jättää hänelle niitä "mun" hommia. kun se tulee kotiin, se saattaa lukasta mainokset. sit alkaa kattaa pöytää ja aletaan syömään kaikki yhdessä. sitten ilta meneekin kotihommissa yhdessä ja lasten kanssa. ei me kumpikaan laakereilla maata.

4krt/vkossa on lasten harrastuksia joissa mennään aika fifty fifty. toinen vie siis harkkoihin ja toinen jää kotiin tekee mitä siellä nyt onkaan. mua ei väsytä yksin "mun" hommat, vaan oikeestaan koko arki. tää on hirveen hektistä kaikkineen... en olisi aikoinaan uskonut kuinka kiireistä elämä voi olla.

 

[poikia3]

Sinä huokailet, kuin olisin minä itse puhumassa. Kolme lasta, heidän harrastuksiin kuskaukset ja arjesta huolehtiminen. Molemmilla vanhemmilla vaativa työ. Minä vien lapset aamulla, ja takertuvan keskimmäisen vuoksi ehdin töihin vasta 9.30. Sitten teen vastaavasti pitkän päivän saadakseni tunnit kasaan, ja joinain päivinä lähden aiemmin ehtiekseni viemään lapset harrastuksiinsa. Kun on jotain poikkeavaa, niin sitten sovitellaan isosti. Apuja meille ei tule mistään.

Ja minäkin olen tosi väsynyt, arjen oheen tarvitsee juhlaa, minulle irrottautuminen arjesta, esim. vain risteilyn voimin merkitsee tosi paljon. Minä yritän tehdä arjesta myös helpompaa itselleni, käyn kerran viikossa kaupassa, liikuntaa harrastan silloin, kun lapset ovat harrastuksissaan, eli kolmesti viikossa itsekin uin - ja olen huomannut, että se kyllä tekee tosi hyvää. Äärimmäisen harvoin minä sitten mihinkään muuten pääsen / ehdin.

Elämässä pitää olla asioita joita odottaa, se auttaa, juuri siksi esim. ne risteilyt ovat tärkeitä juttuja minulle. Mutta tunnustan, kaipaan edelleenkin jotakin lisääkin.

 

[isosisko]

Mä saan joka aamu rauhassa lähtee,mies laittaa lapselle kaiken aamulla ja vie eskariin. mies (työtön) käy myös kaupassa ja jompikumpi meistä laittaa ruoan. kotityöt on jaettu. kun tulen kotiin, saan levätä jos haluan.