V
vierailija
Vieras
Oon 18v poika ja oon aina ollut outo. Lapsena leikin outoja roolileikkejä enkä ollut kiinnostunut toisista lapsista.
Mulla onkin todettu lievä asperger. Jos alettaisiin tutkia niin varmaa löytyisi jotain muutakin.
Olen sisältäni täysin tyhjä, mulla ei ole oikein minkäänlaista elämää, olen niin tylsä ja tyhjä, kuin vain voi olla ellei lasketa outouksiani mukaan.
Mun elämä on käytönnässä koulussa käynti, yksinään ulkona pyöräily ja oleilu, vaikutan varmaan ihan mielipuolelta, kun en tavallaan ole menossa mihinkään. Yritän vain ulkoilla, tehdä, vaikka pyörälenkin tms.
Mulla ei ole yhtään kaveria, paitsi koulusss yksi kaveri jonka kanssa tulee oleiltua siellä. Sukulaisia ei kiinnosta tavata. Näen ainoastaan yhtä mummoani ja vanhempiani säännöllisesti. He eivät myöskään vaikuta kovin kiinnostuneilta elämästäni.
Tässä oli lähes koko elämäni tälla hetkellä.
Ellei nyt lukuun oteta sotkuisessa kämpässäni oleilua, dvd katselua ja vanhojen pelejen pelailua. En vain jaksa välittää sotkusta. Jotenkaan ei ole motivaatiota tällaista elämä eläessä siivoamiseen.
Olen muutenkin todella outo. Elän melkein aina jossain mielikuvitus maailmassa. Mulla on siis mielessä hahmoja joita leikin jne..
Näillä hahmoilla on jännittävämpi elämä ja menee muutenkin paremmin, kuin mulla. Tuo tuo minulle sisältöä elämään. Olen elänyt ihan pienestä pitäen tuollaisessa maailmassa ja tiedän, että tää kuullostaa tosi hullulta ja oudolta. Mistähän tuo voi johtua?? Siitä ettei ole sisältöä elämässä ??
Viihdyn myös yksinään aika paljon omissa oloissani, mutta toivoisin myös enemmän ihmisiä ympärilleni.
Minusta kuitenkin tuntuu, että en ansaitse ketään. Olisi kiva saada, vaikka seurustelu kumppani, mutta tuntuu, että kuka tahansa ansaitsisi parempaa kuin tällaisen ihme sekopään joka elää jossain omassa maailmassaan kaiken aikaa. Olen aina kokenut itseni erittäin tylsäksi. Siksi varmaan leikin kaiken aikaa jotain muuta.
Mulla on muutenkin vaikeuksia sosiaallisissa tilanteissa. On siis vaikea katsoa silmiin ja olo tuntuu vaivaantuneelta.
En keksi mitään puhuttavaa oikein kenenkään kanssa.
Tuntuu, että olen muita tyhmempi ja hullumpi kaikin tavoin. Näättehän te tästä kirjoituksestakin. Vaikuttaa varmaan jonkun ala-aste ikäisen kirjottamalta. Okei pystyn kyllä parempaakin, mutta nyt en oikein jaksaisi.
Ja riittäisihän näitä outouksia vielä lisääkin, mutta kerron tästä nyt ainakin yhden vielä.
Mulla on ollut aina jotain päiviä joita ikävöin ja haluaisin elää uudelleen. Niissä ei aina edes tapahtunut mitään niin erityistä. Tämäkin on todella outo. Muitan, kun olin n. 14 vuotiaana mahataudissa ja se alkoi yöllä. En saannut sitten nukuttua sen takia ja valvoin katsellen elokuvaa jne... seuraavan päivänä olikin sitten sairaslomapäivä. Muista, kun pitkään muistelin haikeena, kuin mukava päivä tuo oli taudista huolimatta ja mietin, että olisi hauskaa elää samanlainen aika uudelleen. Tuollaisia mulla ollut aina. Jotain outoja juttuja, että haluan elää uudelleen joitain päiviä. Usein aika vielä sai tuntumaan ne vielä ihanammilta ajoilta. Jossain kohtaa aina siirryin nykyaikasempaa niin kuin tuo mahatauti juttukin muuttui vähemmän tärkeäksi ja tuli jokin uudempi tilalle. Nää on just näitä mitään kukaan muu ei varmaan ymmärrä. En edes osaa oikein selittää näitä.
Välillä saatan katsoa yksinään ollessa kotona samaa tv sarja jaksoa levyltä joka ilta. Se tuo jonkinlaista turvaa ja on minusta niin hyvä.
Tällaisia outouksia olen täynnä. En koe, että ansaitsen ketään. Tuskin kukaa täysjärkinen ihminen minun kanssani pitkään viihtyisikään. Kaikki ikäiseni tytöt ovat juuri sellaisia, että halutaa hillua yötä myöten kaupungilla porukoissa jne .. minä en vain viihdy niissä ja taas jos mulla sitten olisi tyttöystävä ja viettäisi tuon sijasta iltaa kanssani niin se varmaan tylsistyisi kuoliaaksi.
Minusta tuntuu, että jos joku seurustelisi kanssani niin hän vain heittäisi omaa elämäänsä hukkaan ja ansaitsisi parempaa.
Haluaisin minä tehdä kaikenlaista. Kierellä suomea ja maailmaakin jos olisi rahaa ja joku jonka kanssa sitä tehdä. Ei vain yksinään huvita.
Harvemmin kohtaan kaltaisiani ihmisiä. Etenkään kaltaistani tyttöä.
Haaveni ovat myöskin sellaisia mitä moni ikäiseni ei halua. Haluaisin elää maalla, samalla välillä kierellä juuri suomea ja matkustaa muutenkin, mutta toisaaltan ei oikein rahat riittäisi.
Viihdyn myös luonnossa.
Olen varmaan todella outo ikäisekseni.
Mulla onkin todettu lievä asperger. Jos alettaisiin tutkia niin varmaa löytyisi jotain muutakin.
Olen sisältäni täysin tyhjä, mulla ei ole oikein minkäänlaista elämää, olen niin tylsä ja tyhjä, kuin vain voi olla ellei lasketa outouksiani mukaan.
Mun elämä on käytönnässä koulussa käynti, yksinään ulkona pyöräily ja oleilu, vaikutan varmaan ihan mielipuolelta, kun en tavallaan ole menossa mihinkään. Yritän vain ulkoilla, tehdä, vaikka pyörälenkin tms.
Mulla ei ole yhtään kaveria, paitsi koulusss yksi kaveri jonka kanssa tulee oleiltua siellä. Sukulaisia ei kiinnosta tavata. Näen ainoastaan yhtä mummoani ja vanhempiani säännöllisesti. He eivät myöskään vaikuta kovin kiinnostuneilta elämästäni.
Tässä oli lähes koko elämäni tälla hetkellä.
Ellei nyt lukuun oteta sotkuisessa kämpässäni oleilua, dvd katselua ja vanhojen pelejen pelailua. En vain jaksa välittää sotkusta. Jotenkaan ei ole motivaatiota tällaista elämä eläessä siivoamiseen.
Olen muutenkin todella outo. Elän melkein aina jossain mielikuvitus maailmassa. Mulla on siis mielessä hahmoja joita leikin jne..
Näillä hahmoilla on jännittävämpi elämä ja menee muutenkin paremmin, kuin mulla. Tuo tuo minulle sisältöä elämään. Olen elänyt ihan pienestä pitäen tuollaisessa maailmassa ja tiedän, että tää kuullostaa tosi hullulta ja oudolta. Mistähän tuo voi johtua?? Siitä ettei ole sisältöä elämässä ??
Viihdyn myös yksinään aika paljon omissa oloissani, mutta toivoisin myös enemmän ihmisiä ympärilleni.
Minusta kuitenkin tuntuu, että en ansaitse ketään. Olisi kiva saada, vaikka seurustelu kumppani, mutta tuntuu, että kuka tahansa ansaitsisi parempaa kuin tällaisen ihme sekopään joka elää jossain omassa maailmassaan kaiken aikaa. Olen aina kokenut itseni erittäin tylsäksi. Siksi varmaan leikin kaiken aikaa jotain muuta.
Mulla on muutenkin vaikeuksia sosiaallisissa tilanteissa. On siis vaikea katsoa silmiin ja olo tuntuu vaivaantuneelta.
En keksi mitään puhuttavaa oikein kenenkään kanssa.
Tuntuu, että olen muita tyhmempi ja hullumpi kaikin tavoin. Näättehän te tästä kirjoituksestakin. Vaikuttaa varmaan jonkun ala-aste ikäisen kirjottamalta. Okei pystyn kyllä parempaakin, mutta nyt en oikein jaksaisi.
Ja riittäisihän näitä outouksia vielä lisääkin, mutta kerron tästä nyt ainakin yhden vielä.
Mulla on ollut aina jotain päiviä joita ikävöin ja haluaisin elää uudelleen. Niissä ei aina edes tapahtunut mitään niin erityistä. Tämäkin on todella outo. Muitan, kun olin n. 14 vuotiaana mahataudissa ja se alkoi yöllä. En saannut sitten nukuttua sen takia ja valvoin katsellen elokuvaa jne... seuraavan päivänä olikin sitten sairaslomapäivä. Muista, kun pitkään muistelin haikeena, kuin mukava päivä tuo oli taudista huolimatta ja mietin, että olisi hauskaa elää samanlainen aika uudelleen. Tuollaisia mulla ollut aina. Jotain outoja juttuja, että haluan elää uudelleen joitain päiviä. Usein aika vielä sai tuntumaan ne vielä ihanammilta ajoilta. Jossain kohtaa aina siirryin nykyaikasempaa niin kuin tuo mahatauti juttukin muuttui vähemmän tärkeäksi ja tuli jokin uudempi tilalle. Nää on just näitä mitään kukaan muu ei varmaan ymmärrä. En edes osaa oikein selittää näitä.
Välillä saatan katsoa yksinään ollessa kotona samaa tv sarja jaksoa levyltä joka ilta. Se tuo jonkinlaista turvaa ja on minusta niin hyvä.
Tällaisia outouksia olen täynnä. En koe, että ansaitsen ketään. Tuskin kukaa täysjärkinen ihminen minun kanssani pitkään viihtyisikään. Kaikki ikäiseni tytöt ovat juuri sellaisia, että halutaa hillua yötä myöten kaupungilla porukoissa jne .. minä en vain viihdy niissä ja taas jos mulla sitten olisi tyttöystävä ja viettäisi tuon sijasta iltaa kanssani niin se varmaan tylsistyisi kuoliaaksi.
Minusta tuntuu, että jos joku seurustelisi kanssani niin hän vain heittäisi omaa elämäänsä hukkaan ja ansaitsisi parempaa.
Haluaisin minä tehdä kaikenlaista. Kierellä suomea ja maailmaakin jos olisi rahaa ja joku jonka kanssa sitä tehdä. Ei vain yksinään huvita.
Harvemmin kohtaan kaltaisiani ihmisiä. Etenkään kaltaistani tyttöä.
Haaveni ovat myöskin sellaisia mitä moni ikäiseni ei halua. Haluaisin elää maalla, samalla välillä kierellä juuri suomea ja matkustaa muutenkin, mutta toisaaltan ei oikein rahat riittäisi.
Viihdyn myös luonnossa.
Olen varmaan todella outo ikäisekseni.
..
