tunnen olevani epäonnistunut ihmisenä.

["kiltti"]

olen entinen koulukiusattu. Työpaikallakin syrjitään ja ei aina oteta mukaan. Olen vain syntynyt tälläiseksi. Olen hiljaisempi ja arempi kuin muut. Varmaan asosiaalinen. En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Jo nyt tuntuu, että olen mutkalla asian vuoksi. Haluaisin olla hyväksytty kaverina ja haluaisin että elämäni olisi sosiaalisesti hyvää ja en tuntisi näin. Pelottaa, että lapsista tulee samanlaisia ja syyttävät minua siitä.

 

["jippu"]

Kuule minäkin olen entinen koulukiusattu ja tiedän tunteesi... mutta ei vaikuta enään mun elämään sellaset tunteet(paitsi en ole ajatellut olevani epäonnistunut,kiusaaminen on aina kiusaajan vikia,vaikka jos ite ois ollut tomerampi ja pistänyt takas ne ei ehkä ois jatkaneet).

Mutta asiaan et ole syntynyt tuollaiseksi,voi vaikuttaa itse.

Toki myönnän että kun menin toista kertaa ammattikouluun niin ei ollut kivaa olla se ainoa kellä ei ollut juttukaveria ja väkisinki hiipi mieleen ne ala-asteella yksin kökötetyt välitunnit.

Mut sit vaihdoin alaa ja luokkaa ja kas ei tietoakaan yksin jäämisestä,oikein hauskaa ja mukavaa on olllut

 

[minäaa]

Äläs ny! Täytynee sanoa, että melko törkeää toimintaa työkavereiltasi jos eivät sinua ota mukaan juttuihin. Minun mielestäni ujous on piirre, jota ei todellakaan kannata hävetä. Mitä siitäkin tulisi jos kaikki ihmiset olisivat sellaisia moottoriturpia? No arvatenkin ei mitään.

Painaako tämä asia paljon sinua?

 

["ihminen"]

Ihmiseksi syntynyt ei koskaan voi olla epäonnistunut ihmisenä! Täysin mahdotonta!!