Oonko mä ihan pimee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aika
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aika

Vieras
Meillä on kuukauden ikäinen vauva, ja välillä mulle tulee todella pelottava fiilis katsoa vauvaa.
Sellainen tunne että mua oikeesti pelottaa kattoa sitä silmiin, kun hän katsoo mua silmiin.
Johtuuko se tummista silmistä, vai oonkohan mä sekoamassa?
Se tunne kun hän kattoo mua silmiin, tuntuu että se tunkeutuu todella syvälle katseellaan. Hieman ilkeästi.
Mähän rakastan tätä vauvaa, ja hän on ollut "kiltti", ja ihana!
Mutta tuo tunne, joka esiintyy ehkä joka toinen päivä. Niin se pysäyttää minut hetkeksi.
Onko kellään ollut tällaista?
Voiko johtua siitä että tulevaisuus mua pelottaa? Tää on ihan hölmöä..
Mutta..
 
Tervettä epävarmuutta? Muistan ajatelleeni jotain samansuuntaista... Oma epävarmuus olevinaan heijastuu vauvan silmistä? Onko minusta tähän... jne? Se rakastava katse pyyhkii tyhmät ajatukset pois :heart:
 
Tuntuu siltä kuin se vauva kattois että "osaaks sä tän homman nyt varmasti oikeen?" ???
Tai että se näkis,että sä et oo ollenkaan varma osaaks sä tän homman oikeesti ??? :D Jos niin, niin kuulostaa tutulta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja MrsJones:
Tervettä epävarmuutta? Muistan ajatelleeni jotain samansuuntaista... Oma epävarmuus olevinaan heijastuu vauvan silmistä? Onko minusta tähän... jne? Se rakastava katse pyyhkii tyhmät ajatukset pois :heart:

Viko mulla olla epävarmuutta, ehkä.
Tämä on neljäs lapsi. Ja ei kenestäkään ole ollut tällaista tuntemusta.
Aistiiko vauva kuitenkin sen että hetken olen oikeasti ihan peloissani?
Mua oikein hävettää puhua tästä.
Mutta kelle muullekkaan puhuisin avoimesti kuin teille tuntemattomana.
Mietin vain että olenko ainut joka on samantapasta kokenut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja aika:
Eli ei mitään hulluutta mussa? :)
Kun mä miehelle siitä puhuin, niin se katsoi mua kuin halpaa makkaraa..
"Meinaatko sä että se on joku piru vai?"

Ollaan sitten höpöjä. Sovitaan että se on joku mammajuttu. Joillain. Ei yleistetä jos meitä sitten on sattumoisin vain kaksi :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saapasjalkakissa:
Tuntuu siltä kuin se vauva kattois että "osaaks sä tän homman nyt varmasti oikeen?" ???

Juu, joskus niinkin.
Enemmän kyllä ihan kun pidän sylissä, ja katselen vauvaa.
Sitten yht'äkkiä se vain tulee, se katse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MrsJones:
Alkuperäinen kirjoittaja aika:
Eli ei mitään hulluutta mussa? :)
Kun mä miehelle siitä puhuin, niin se katsoi mua kuin halpaa makkaraa..
"Meinaatko sä että se on joku piru vai?"

Ollaan sitten höpöjä. Sovitaan että se on joku mammajuttu. Joillain. Ei yleistetä jos meitä sitten on sattumoisin vain kaksi :D

Jee! ootko sä yhtä pimee? :D
Tunkeutuuko sun lapsen katse syvälle sisimpääsi, ja sua pelottaa?
 
Jos hää on kristallilapsi!! :wave:
NÄillä lapsilla on viisas,läpitunkeva,kaikennäkevä katse.Ja kommunikoi telepaattisesti!!!

:D

mulle tuli eräs nainen sanomaan yhestä mun lapsesta että sulla kristallilapsi...Olin ihan hoomoilasena. :o :o

ja vähän googlettelin...En tiiä,en yleensä usko mihkään hömppään.Mut oli aika osuvia juttuja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja aika:
Alkuperäinen kirjoittaja MrsJones:
Tervettä epävarmuutta? Muistan ajatelleeni jotain samansuuntaista... Oma epävarmuus olevinaan heijastuu vauvan silmistä? Onko minusta tähän... jne? Se rakastava katse pyyhkii tyhmät ajatukset pois :heart:

Viko mulla olla epävarmuutta, ehkä.
Tämä on neljäs lapsi. Ja ei kenestäkään ole ollut tällaista tuntemusta.
Aistiiko vauva kuitenkin sen että hetken olen oikeasti ihan peloissani?
Mua oikein hävettää puhua tästä.
Mutta kelle muullekkaan puhuisin avoimesti kuin teille tuntemattomana.
Mietin vain että olenko ainut joka on samantapasta kokenut?

Toisaalta mä oon joskus jonkun kaverin vauvaa nuorempana tommosen takia "pelänny" kun oikeesti tuntu että se niinku porautuu se katse munhun. Se niinku tuntu enemmän jotenkin "pirulta" . Tai miten sen sitte sanois... Aiheutti levottomuutta kuitenkin....
Muistan sen ikäni, kun en uskaltanu kattoa koskaan sitä vauvaa päin kun se aina tuijotti mua ihan hiljaa... :D :D :D
Nykysin kyllä ihan normaali nuori, eikä mua enää hirvitä katella päin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja k a t a:
Jos hää on kristallilapsi!! :wave:
NÄillä lapsilla on viisas,läpitunkeva,kaikennäkevä katse.Ja kommunikoi telepaattisesti!!!

:D

mulle tuli eräs nainen sanomaan yhestä mun lapsesta että sulla kristallilapsi...Olin ihan hoomoilasena. :o :o

ja vähän googlettelin...En tiiä,en yleensä usko mihkään hömppään.Mut oli aika osuvia juttuja.

Kristallilapsi?
Nyt sitten alkoikin pelottaa. Taidan katsoa googlesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aika:
Alkuperäinen kirjoittaja MrsJones:
Alkuperäinen kirjoittaja aika:
Eli ei mitään hulluutta mussa? :)
Kun mä miehelle siitä puhuin, niin se katsoi mua kuin halpaa makkaraa..
"Meinaatko sä että se on joku piru vai?"

Ollaan sitten höpöjä. Sovitaan että se on joku mammajuttu. Joillain. Ei yleistetä jos meitä sitten on sattumoisin vain kaksi :D

Jee! ootko sä yhtä pimee? :D
Tunkeutuuko sun lapsen katse syvälle sisimpääsi, ja sua pelottaa?

No lamppu palaa satunnaisesti kirkkaammin ja himmeämmin...
Kyllä se katse porautuu syvälle kaikkine vivahteineen. Lasta siis en pelkää mutta tietysti kaikkea sitä mitä lapseen liittyy, osaanko olla "viisas" vanhempi.
Mutta tosiaan ei unohdeta sitä vielä syvemmälle sieluun porautuvaa pyyteetöntä sanatonta rakkaudentunnustusta.
 
:wave: Mä pelkäsin esikoistani vauvana :ashamed: :ashamed: Ja nimenomaan vaan silmiin kattomista.. Liittyi varmasti jotenkin masennukseen jota koin silloin. En puhunut siitä kelleen, ja olin nyt jo tyystin unohtanut koko jutun. Ehkä se on joku mammajuttu :hug:
 
Saapasjalkakissa
Tuo levottomuuskin kuulostaa niin tutulta. Musta tulee jotenkin vaivaantunut sen hetken kun se pelko on iskenyt.
Todella vaikea selittää.
Tältä on tuntunut siitä lähtien kun vauva ekan kerran loi katseensa minuun, eli oli silmät auki.
Ja tutkaili. Ja oli tietty hiljaa vain.
Tuossa kun ajatukset lähtee laukkaamaan niin kuittelin jopa että hän on joku uudelleensyntynyt ystävä. Ja minä en edes usko mihinkään! En kuulu edes kirkkoon, saatikka usko mihinkään yliluonnolliseenkaan.
Mä taidan olla pimee.. :D
 
veikkaisin hormoonien heittelemistä... sitä kun on niin herkässä mielentilassa ennen ja jälkeen synnytyksen. Oli minullakin kaikenmaailman pelkoja ja epävarmuuksia ynm kun muksut oli pieniä. Esikoisen kun sain niin olin ihan varma että se varmaan kuolee mun käsiin ja kävin sitä seuraamassa 2 cm etäisyydeltä että hengittääkö se ja liikkuuko maha nukkuessa. Jos olin vähänkään epävarma niin heilutti sitä vähän että saan vauvaan jotain liikettä aikaiseksi. Ja olis monia esimerkkejä kyllä... mutta kyllä se ohi menee sinulla... anna ajan kulua taitaa vain olla "vahva" ilmeinen lapsi jonka katse vangitsee... älä tuijota niin paljon jos häiritsee. Kyllä sä osaat ! Se on vain epävarmuutta. Itse esikoiseni puin 7 kertaa päivässä uusiin vaatteisiin kun ajattelin ettei se ajattelis että mä en oo kunnon hoitaja... heh... no joo neljäs lapsi sai sit kulkee jo melko likaisissa vaatteissa... ! Ei oo enää ressiä , ei ! Kaikkea sitä onkin tullut tehtyä, höh!
 
Alkuperäinen kirjoittaja aika:
Saapasjalkakissa
Tuo levottomuuskin kuulostaa niin tutulta. Musta tulee jotenkin vaivaantunut sen hetken kun se pelko on iskenyt.
Todella vaikea selittää.
Tältä on tuntunut siitä lähtien kun vauva ekan kerran loi katseensa minuun, eli oli silmät auki.
Ja tutkaili. Ja oli tietty hiljaa vain.
Tuossa kun ajatukset lähtee laukkaamaan niin kuittelin jopa että hän on joku uudelleensyntynyt ystävä. Ja minä en edes usko mihinkään! En kuulu edes kirkkoon, saatikka usko mihinkään yliluonnolliseenkaan.
Mä taidan olla pimee.. :D


Just... nimenomaan... Kuulostaa ihan tutulta...
Ihan normaalia se on =)

Tai ehkä sä oot kattonu jonkun jännän ohjelman joskus tässä kohtaa, minkä tämmönen juttu nyt iskee sun tajuntaan paremmin... ? :D

Mulla tuokaan ei ois mikään mahdottomuus...
Ne kauhuelokuvat joihin liittyy lapsia, esim siinä muodossa että ne lapset on "pahoja" on mulle jotenkin paljon kamalampia ku toisenlaiset... :D

Mistäs sen tietää, tai ehkä hän koittaa tuoda sulle terveiset joltain? ;) :D
 
ems
Kun tämä on neljäs lapsemme jo. Ja en tunne että olisin epävarma, menee enemmänki "rutiinilla" jo ja vanhasta muistista..
Mutta sen olen huomannut että aiemmin en ole ollut tarkistamassa että hengittääkö vauvat, mutta nyt olen enemmän ollut huolissani siitä jos menetän hänet.
Hormoonit, sovitaan niin. :)
 
Selkeesti kristallilapsi!!
Heillä on yliluonnollisia kykyjä...

Mut lapsen katse on aina niin pistävä.Musta on ihanaa tuijottaa syvälle silmiin ja pitkään.
Moni vaivautuu siitä.Pikkulapsia saa tuijottaa ihan rauhassa...

Mun isä on sellanen että vaivautuu jos isompikin lapsi tuijottaa...

Mutta mä luulen että se on osaks hormonijuttuja...tai mistä sen tietää.
 
k a t a
Mä rakastan vauvan silmiä, ja sitä kuinka ne katselee keskittyneenä katsojaansa tai ympäristöä.
Ne on niin tiedonhaluiset, ja ihmettelevät.
Niitä voi katsella kauan, ja mielikin rauhoittuu kun katsoo. Huomaat itsekin keskittyneesi vauvaan täysin, kuin muuhun ympärilläsi. :)
Tunnen oikeasti itseni hieman pölhöksi kun mietin tämmöisiä.
Mikä edes voi vauvan silmissä muka pelottaa äitiä niin kovin?
Ja kun se pelon tunne, mä en tiedä miksi mua pelottaa. Mua vaan pelottaa.
Ja se kestää ihan hetken, sitten on pakko kääntää katse pois hänestä.
 
Hormonit. Ja samanaikaisesti se, kun tajuat yhä uudelleen olevasi siitä nyytistä vastuussa ja kiinni häneen koko loppuikäsi.

On hienoa, että uskallat tuntea vastuuseen liittyvät pelot, koska silloin myös otat lapsesi hoitamisen ja vastuun hänestä täysillä vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aika:
Saapasjalkakissa

Kauhuleffoja on tullut katottua. ;)
Veit sanat suustani. Ja nyt sitten ajatukset rupeaa ihan varmana laukkaamaan tuossa sun vikassa lauseessa. Kiitti!

:D :D Pyydän anteeksi, mut ite ehdotit, mä vaan jatkoin ;) :D :D

Kyllä mä luulen että sä ehkä vaan kiinnität hänen katseeseen enemmän huomiota nyt kun on jo neljäs ja on aikaa keskittyä siihen vauvaan enemmän kun muut hommat on jo rutiinia :D (nimimerkki: Neljän lapsen äiti :D)

 
Hei naiset...munkin tä tuijottava lapsi oli neljäs lapseni... :o

onkohan noissa nelkuissa jotain taikaa...
Häntä sanottiin kristallilapseksi juur ja oli sellanen ihana,rauhallinen ja tuijottava lapsi.

Kun ruokaakin tein,oli sitterissä ja tuijotti suoraan muhun...
Katse aina seurasi.
No,hymyjen jälkeen se oli todella ihanaa,mutta muistan että välillä laitoin tytön niin ettei kokoaikaa tuijota minnuu!!

Alkoi puhumaan myöhemmin ja silti teki ittensä ymmärretyksi.sopisi siis kristallilapsiin... :wave:
 

Yhteistyössä