Lähdettiin torstaina miehen kanssa kylpylään vuorokaudeksi. Lapset olivat hoidossa niin että tulivat takaisin vasta lauantai illalla. Tarkoitus oli rentoutua kylpylässä ja nauttia seksistä pitkään ja hartaasti rauhassa. Viettää oikeesti romanttista aikaa kahdestaan. Ja kyllä mies tiesi tämän ajatukseni ja toiveeni, että mitä odotan kylpylä lomalta. Mulla on liitos ja selkäkivut vaivana joten tuo seksi on silleenkin välillä haasteellista. Ei paljon innosta sillo ku oikeen kovasti sattuu.
No käytiin illalla syömässä. Masut täynnä katsottiin leffaa töllöstä ja samalla hipelöin miehen reittä ja nivuksia. Sillee kuin samalla, mutta silti lupauksena tulevasta, kyllä te tiiätte. No leffa loppui ja mä sitten aattelin/ kuvittelin että jos sitten.. Mitä vielä mies käänsi kanavaa ja alkoi kattoo jotain tanssi leffaa, ei ollenkaan hänelle tyypillistä, elokuvaa. Mä sitten jatkoin loikoilua ja aloin samalla venytellä kipeitä koipia, ku ne alkoivat särkemään, mutta vasta vähäsen. Jatkoin hipelöintiä... mies kattoo vaan leffaa. Ei ees silitä takas tai mitään.
No mua rupes tympäsee ja suljin silmäni hetkeksi. Mies sitten heti Nukuttaako? Mä sitten örisin jotain vastaukseksi sillä jo pänni niin lujaa. Toinen vaan kattoo typerää leffaa ja ei yhtään oo kiinnsotunut minusta.
Huoneessa sängyn päässä oli iso peili ja kieltämättä näytin aika valaalta ja epähaluttavalta, mutta silti.
Mua vaan alkoi masentamaan entisestään... Toinen haluu kattoo leffaa vaikka tietää että mä olisin halunnut jotain muuta...
No mies sammutti töllön ja valot. Sulki silmät ja nukahti. Mä en saanu unta. Mua vaan harmitti ku koko romatiikka oli kadonnut ja mä tunsin itteni rumaksi ja eihaluttavaksi. Mä sitten valvoin varmaan 2-3 ku ei uni tullut.
aamulla ei huvittanut ees jutella. Koti matkalla kysyin mieheltä miksi?
Mä kuulemma taas otin liian nopeesti nokkiini ja oon ihan kummallinen....
Koko pe päivän sitten katoin yksin töllöä kotona. Meidän piti mennä pe päivällä kauppoihin kiertelee, leffaan illalla.. Oikeesti nauttia ku saadaan olla kahdestaan... Mutta ei mua huvittanut. Mä vaan makasin taas apaattisena sohvalla ja itkin. samaa kaavaa meni lauantai päiväkin. Illalla tuli lapset kotiin.
Miehen kanssa ei jutella. Ollaan vaan hiljaa....
Tiedän että masentunut ja raskaus hoomoonien sekoittama nainen on kummallinen, mutta silti. Kysyin mieheltä miksi ei mitään yrittäny / edes kysyny että mikä on... Ei se vastannu...
Mä tunnen itseni taas niin epäonnistuneeksi.
No käytiin illalla syömässä. Masut täynnä katsottiin leffaa töllöstä ja samalla hipelöin miehen reittä ja nivuksia. Sillee kuin samalla, mutta silti lupauksena tulevasta, kyllä te tiiätte. No leffa loppui ja mä sitten aattelin/ kuvittelin että jos sitten.. Mitä vielä mies käänsi kanavaa ja alkoi kattoo jotain tanssi leffaa, ei ollenkaan hänelle tyypillistä, elokuvaa. Mä sitten jatkoin loikoilua ja aloin samalla venytellä kipeitä koipia, ku ne alkoivat särkemään, mutta vasta vähäsen. Jatkoin hipelöintiä... mies kattoo vaan leffaa. Ei ees silitä takas tai mitään.
No mua rupes tympäsee ja suljin silmäni hetkeksi. Mies sitten heti Nukuttaako? Mä sitten örisin jotain vastaukseksi sillä jo pänni niin lujaa. Toinen vaan kattoo typerää leffaa ja ei yhtään oo kiinnsotunut minusta.
Huoneessa sängyn päässä oli iso peili ja kieltämättä näytin aika valaalta ja epähaluttavalta, mutta silti.
Mua vaan alkoi masentamaan entisestään... Toinen haluu kattoo leffaa vaikka tietää että mä olisin halunnut jotain muuta...
No mies sammutti töllön ja valot. Sulki silmät ja nukahti. Mä en saanu unta. Mua vaan harmitti ku koko romatiikka oli kadonnut ja mä tunsin itteni rumaksi ja eihaluttavaksi. Mä sitten valvoin varmaan 2-3 ku ei uni tullut.
aamulla ei huvittanut ees jutella. Koti matkalla kysyin mieheltä miksi?
Mä kuulemma taas otin liian nopeesti nokkiini ja oon ihan kummallinen....
Koko pe päivän sitten katoin yksin töllöä kotona. Meidän piti mennä pe päivällä kauppoihin kiertelee, leffaan illalla.. Oikeesti nauttia ku saadaan olla kahdestaan... Mutta ei mua huvittanut. Mä vaan makasin taas apaattisena sohvalla ja itkin. samaa kaavaa meni lauantai päiväkin. Illalla tuli lapset kotiin.
Miehen kanssa ei jutella. Ollaan vaan hiljaa....
Tiedän että masentunut ja raskaus hoomoonien sekoittama nainen on kummallinen, mutta silti. Kysyin mieheltä miksi ei mitään yrittäny / edes kysyny että mikä on... Ei se vastannu...
Mä tunnen itseni taas niin epäonnistuneeksi.
