Ottaa NIIN päähän miehen välinpitämättömyys ja minäkeskeisyys!

["ärsyyntynyt"]

Mulla on ollut ajokortti jonkun tovin poissa,koska en pystynyt menemään kakkosvaiheeseen ja kortti vanheni.
Mies on siis tällä hetkellä ainoa perheen kortillinen ihminen.
Mä olen lasten kanssa kotona tammikuuhun saakka ja hoidan kaikki kotityöt.
Meidän perhettä on koeteltu viime aikoina ja ollaan kohdattu suurta surua.
Nyt mulla alkaa kiehua jo yli.
Mä oen kertonut miehelle kuinka paha olo mulla on.
Mä tiedän olevani masentunut ja mua ahdistaa jo itseänikin,kun en jaksaisi nousta sängystä edes ylös.
Mies on kertonut olevansa myös ahdistunut,mutta syitä ei kerro eikä valota yhtään ajatuksiaan.
Kun häntä ahdistaa,painelee hän ovesta ulos ja on joskus aamu kuuteenkin saakka ajelemassa.
Kun ysyn missä,on vastaus "kuhan ajelen ja ajattelen".
Kun olen kysynyt mitä ajattelee tai on ajatellut ei hän tiedä tai sitten ihan kaikkea.

Mua ahdistaa tää yksin lasten kanssa olo.
Mua ahdistaa olla yksin parisuhteessa.

Mä en tunne kodin olevan enää koti vaan pikemminkin vankila jossa mä kuihdun yksinäni.

Mä en saa mieheltä apua edes roskapussin viennissä,saati että käyttäis mua kaupassa.
Muita kyllä auttaa..milloin kenenkin kavereiden autoja ropailemassa..huoh.

Ei tässä enää taida olla mitään järkeä?

 

[Peyote]

Tuntuuko susta, että mies on masentumassa kun sä olet masentunut, vai peräti, että olet masentunut, koska tunnet itsesi miehen takia niin yksinäiseksi?


Miksi sä et mennyt toiseen vaiheeseen? Oliko masennuksesta johtuvaa?

Nyt sun kannattaa alkaa hommata tota ajokorttijuttua kuntoon, kun se ajokortti helpottaa sun elämääs jo pelkästään niin paljon ja tuntuu hyvältä sitten kun saat päätökseen sen asian. Jos vaikka päätätkin, että haluat olla välillä yksin.

 

[surr]

Itsenäisty. Hommaa se kortti tai osta polkupyörä.

Itsenäistyminen ei tarkoita eroa, ei itsekeskeisyyttä eikä marttyyrimaista "jos et auta, niin teen sitten itse" -ajattelua, eikä etenkään itsesäälissä kieriskelyä. Se tarkoittaa omilla jaloilla seisomista, vaikka ollaan parisuhteessa. Toinen voi olla kyllä tukena tarvittaessa, mutta ei pitää sinua jaloillasi.

Jos kumpikin odottaa onnea toiselta, ei homma suju. Onnellisuus on pääasiassa itsestä kiinni. Se on kiva jakaa puolison kanssa, mutta ei ole mikään armopala, jonka voisi kumppaniltaan saada. Kun on itsenäinen, osaa kunnioittaa itseään ja silloin muutkin tekevät niin. Muuten tulee joko näkymättömäksi tai kynnysmatoksi.

Tiedän tämän kokemuksesta.

 

["ärsyyntynyt"]

Itsenäisty. Hommaa se kortti tai osta polkupyörä.

Itsenäistyminen ei tarkoita eroa, ei itsekeskeisyyttä eikä marttyyrimaista "jos et auta, niin teen sitten itse" -ajattelua, eikä etenkään itsesäälissä kieriskelyä. Se tarkoittaa omilla jaloilla seisomista, vaikka ollaan parisuhteessa. Toinen voi olla kyllä tukena tarvittaessa, mutta ei pitää sinua jaloillasi.

Jos kumpikin odottaa onnea toiselta, ei homma suju. Onnellisuus on pääasiassa itsestä kiinni. Se on kiva jakaa puolison kanssa, mutta ei ole mikään armopala, jonka voisi kumppaniltaan saada. Kun on itsenäinen, osaa kunnioittaa itseään ja silloin muutkin tekevät niin. Muuten tulee joko näkymättömäksi tai kynnysmatoksi.

Tiedän tämän kokemuksesta.

Itsenäisty?

Mä olen elättänyt tän perheen neljä vuotta ja mulla ei ole oikeus loukkaantua,kun mua ei pitkiin aikoihin ole otettu huomioon.
Mulla ei ole oikeutta loukkaantua,kun mä en saa apua missään yhteiseen kotiin liittyvissä asioissa vaan mies ennemmin ajelee yöt läpeensä kavereineen tai auttelee kavereitaan.

Ja mä hommaan sen kortin takaisin heti kun miehen uusi koulu loppuu ja mulle jää ehkä rahaa säästöönkin eikä tartte yksin viittä henkilöä elättää.

 

["ärsyyntynyt"]

Musta tuntuu toisinaan siltä,että vaikka makaisin kuolleena tossa lattialla mies miettis vaan itseään ja kavereitaan..

 

[Peyote]

Ala järjestellä asioitasi siinä samalla kun hoidat perhettä... Jos miehestä ei ole sulle mitään apua, eikä iloa, niin tulet toimeen ilman häntäkin. Kun et ole hänen kanssa enää, sinulta poistuu ainakin se turha odotus, että hän ottaisi sinut huomioon. Näin olisit onnellisempi.

 

[hysh]

Oletko, ap, kysynyt mieheltäsi, miksi hän on naimisissa kanssasi?

 

["ärsyyntynyt"]

Ala järjestellä asioitasi siinä samalla kun hoidat perhettä... Jos miehestä ei ole sulle mitään apua, eikä iloa, niin tulet toimeen ilman häntäkin. Kun et ole hänen kanssa enää, sinulta poistuu ainakin se turha odotus, että hän ottaisi sinut huomioon. Näin olisit onnellisempi.

Tuota mä olen vakavasti tässä harkinnut.
Silloin,kun tietää olevansa yksin siihen osaa asennoitua,mutta jos elämässä on joku olettaa,että silloin ku iskee itselle heikko hetki olisi joku tukena.
Mua on ärsyttänyt se,että mä olen täysi itsestäänselvyys ollut jo pitkään.
Se joka pitää kaiken kasassa ja mies vain valittaa..silti koitan tukea ja yrittää auttaa jos pystyn.(yleensä rahallisesti) ja siksi omat tarpeet on jäänyt syrjään.
Mä en halua mitään kiittelyitä ja kumarteluita vaan haluaisin,että mullakin olisi joskus oikeus paeta ulos ovesta ahdistusta,mä tarvitsisin halausta tai jotain lämpöstä sanaa,mutta ei..
Ja sit se,että jos mä maksan kaikki ruoat,lasut jne..
Ni oisko liikaa pyydetty pari kertaa kk käyttää mua kaupassa,etten rattaiden kanssa joudu kantamaan niitä 8 kassillista ruokaa monen km päästä..
Tai ottaa se roskis mukaansa kun enimmäkseen siitä ovesta ravaa.. Huoh.

On vaan niin vaikee päästää irti,kun rakastaa,mut tavallaa uskon että mies vaan oottaa et jätän sen..
Ehkä sillä on joku toinen ja siks on niin kylmä mua kohtaan..
Siks "ajelee" yöt ja pohtii ja miettii asioita..
En mä tiiä.

 

["ärsyyntynyt"]

Tai sitten ei jätä mua vaan,koska miettii kuinka helppoa hänelä nyt on.
Kuka hänen pyykit sitten pesis ja ostas veskiin vessapaperin jos ei olis mun kaa..

 

["ärsyyntynyt"]

Oletko, ap, kysynyt mieheltäsi, miksi hän on naimisissa kanssasi?

Joo olen,kuulemma rakastaa minua muttei osaa sitten kai näyttää sitä.

 

["vieras"]

Mullakaan ei ole ajokorttia ja siksi asutaankin nykyisin keskustassa kaupungissa, missä kaikki on lähellä. Mä en koskaan enää halua olla miehen armoilla, en halua että menemiseni on siitä kiinni kuskaako mies. Nyt en ole enää vankina omassa kodissani, vaan mä voin mennä ulos ovesta, kaupungille, koska huvittaa ja kätevästi lastenkin kanssa, kun kävelymatka jokapaikkaan.

On ollut aikoja, kun asuttiin taajama alueella kauempana kaupungista, jokapaikkaan tartti autoa, annas kun mies vähän jostain suuttu, niin siinä jäi kauppareissutkin tekemättä, kun mies ei lähteny kuskiksi.

Ei jää enää...olen tyytyväinen täällä kaupungin hälinässä, ihanaa kun voi mennä miehestä riippumatta.

 

["kohtalotoveri"]

Taloudellisesti en ole samassa tilanteessa kuin sä, mutta sama tunne on, eli olen yksinäinen parisuhteessa. Ollaan kolme vuotta oltu yhdessä ja vuoden asuttu, mut ei tässä suhteessa mitään lämpöä ole. Joskus mietin exääni, jonka kanssa oltiin toistemme parhaat kaverit (vaikka se tunne hänen puoleltaan sitten myöhemmin hiipui). Sitä tunnetta (en exää) kaipaan, että olis joku johon vois luottaa että on siinä vierellä jos tarvitsen.

Meinaa mennä jaaritteluks.... Mut pointti oli se, että ymmärrän mitä tarkotat.

 

["jep"]

Tulee mieleen tarttua tuohon perhettä kohdanneeseen suureen suruun. Ymmärrän, jos et halua tilannetta täällä valottaa enempää, eikä pidäkään, jos ei itsestä siltä tunnu. Varovasti kuitenkin kysyn, että jos kyse on jostain vakavasta ja ns. normaaliin elämään kuulumattomasta (iäkkään isovanhemman kuolema sitä ei välttämättä ole, nuoren ja terveen sisaruksen tai ääritapauksena lapsen kuolema varmasti on), oletteko hakeneet/saaneet apua asian käsittelyyn? Jos suru on sellainen, joka koskettaa miestäkin, hänellä voi olla niin erilainen tapa käsitellä sitä, että asia ajaa erilleen. Siksi kannustaisin juttelemaan myös ulkopuolisen kanssa, ainakin, jos tilanne on kärjistynyt tuon tapahtuman jälkeen, eikä ole sellaista fiilistä, että mies olisi aina ollut välinpitämätön.

 

["ärsyyntynyt"]

[QUOTE="jep";27464529]Tulee mieleen tarttua tuohon perhettä kohdanneeseen suureen suruun. Ymmärrän, jos et halua tilannetta täällä valottaa enempää, eikä pidäkään, jos ei itsestä siltä tunnu. Varovasti kuitenkin kysyn, että jos kyse on jostain vakavasta ja ns. normaaliin elämään kuulumattomasta (iäkkään isovanhemman kuolema sitä ei välttämättä ole, nuoren ja terveen sisaruksen tai ääritapauksena lapsen kuolema varmasti on), oletteko hakeneet/saaneet apua asian käsittelyyn? Jos suru on sellainen, joka koskettaa miestäkin, hänellä voi olla niin erilainen tapa käsitellä sitä, että asia ajaa erilleen. Siksi kannustaisin juttelemaan myös ulkopuolisen kanssa, ainakin, jos tilanne on kärjistynyt tuon tapahtuman jälkeen, eikä ole sellaista fiilistä, että mies olisi aina ollut välinpitämätön.[/QUOTE]

Meille on tarjottu mahdollisuutta mennä keskustelemaan tapahtumista,mutta miestä ei kiinnosta avutua ulkopuolisille ja mä en pääse vaikka haluisin,koska ei ole ketään joka silä välin hoitaisi lapsia.

Mä ymmärrän,että molemmilla meillä voi olla ja varmasti onkin paha olo,mutta sitä mä en ymmärrä miksi mut pitää sysätä syrjään.
Toisinaan tuntuu,kuin mulla ei olisi oikeutta surra mitään ja kuin kaikkien muiden surut,murheet ja ongelmat olisivat paljon suurempia ja siksi mun vaan pitäisi olla hiljaa ja koittaa näyttää nätilta.

 

["vieras"]

Mä luulen, että parasta sinulle olisi erota tuosta miehestä. Ei se voi olla rakkautta, jos ei voi edes vaimoaan kauppaan viedä autolla!
Tulet hienosti pärjäämään yksin! Nythän teet jo kaiken yksin, hoidat lapset ja maksat laskut.
Mihin tuollaista miestä vielä tarvitset?
Tee rohkea päätös ja heitä se mies pellolle. Ehkä sitten hänenkin silmät EHKÄ avautuisivat, että menettää oman perheensä. Jos alkaisi tekemään jotain perheenne edestä, voisit sitten jopa harkita ottaa hänet takaisin. Mutta tuolla menolla sairastutte molemmat masennukseen, ja sitten kukaan ei jaksa hoitaa lapsianne!

Rohkeutta sinulle, rakkautta ei ole se, että roikkuu toisessa kiinni, vaikka huomaa ettei toinen anna sinulle yhtään mitään.

 

[ihme mies]

Lasten tekemiseen pitäisi ehdottomasti vaatia ajokortti tai joku viranomaisen myöntävä pätevyystodistus. On se jumalauta mun mielestä käsittämätöntä että aseen hallussapitoon vaaditaan poliisin tarkkaan harkitsema ja myöntämä lupa mutta lapsia saa tehdä kuka tahansa vehkeet haltuunsa saanut ihan vapaasti.

 

["vieras"]

Epäkypsä kylmä mies, jättäisin tollasen!