Ottaisinko esikoisen pois päiväkodista kun aloitan äitiysloman?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oli kyllä 3viikko vajaa 2vuotias, kun meni päiväkotiin... 1,5vuotiaana oli alussa tarkoitus laittaa, mutta silloin hoitovapaalla ollut iskä ei raaskinut ;) Ja hoitoajat ovat olleet kiitos yrittäjyyden ja liukuvien työaikojen maksimissaan 6h silloin, kun ollut tarvetta. Mites teillä?

se on niin rankkaa yrittäjällä...

Jokainen uskottelee itselleen sellaiset perustelut kuin haluaa, jotta voi viedä lapsensa yhteiskunnan hoidettavaksi.

Ainakin meidän paikkakunnalla on ihan suositukset miten kannattaa tehdä ja miten ei, ja onhan sitä paljon kirjallisuutta lapsen psyyken kehittymisestä ja kiintymyksen kehittymisestä jne jos niihin haluaa perehtyä. Luulis että tämä varhaiskasvattatuksen ammattilaiseksi itsensä luokitteleva olisi joutunut sellaiseen kirjallisuuteen perehtymään, jos olisi saanut jonkinlaisen koulutuksen tehtäväänsä. Mutta päätellen kirosanojen määrästä ja tyylistä kääntää asia, josta on eri mieltä, henkilökohtaisuuksiksi, niin on varmaan sellainen aika itseoppinut näkemyksineen.
 
Oli kyllä 3viikko vajaa 2vuotias, kun meni päiväkotiin... 1,5vuotiaana oli alussa tarkoitus laittaa, mutta silloin hoitovapaalla ollut iskä ei raaskinut ;) Ja hoitoajat ovat olleet kiitos yrittäjyyden ja liukuvien työaikojen maksimissaan 6h silloin, kun ollut tarvetta. Mites teillä?

Esikoinen meni päiväkotiin 6-vuotiaana, kuopus 3,5- vuotiaana. Maks 6h/päivä ja 3-4 hoitopäivää viikossa, paitsi eskarilainen on joka päivä sen eskariajan. ;)

Vauvaa en veisi ja jos veisin en kehtaisi arvostella muiden valintoja ;) Itse sanoit 3,5 v, vaikka todellisuudessa olikin jo 4 v. Otahan huomioon että on myös ihan eri asia 4-vuotiaan sopeutua uusiin kuvioihin kuin esim. 3-vuotiaan, kun lapsesi sopeutumista tässä niin kehuit ;) Vuodessa, jopa puolessa tapahtuu aivan huima kehitys kun tämän ikäisistä puhutaan. ;)
 
No, voit itse miettiä vaihtoehtoja. On lukuisia syitä, joiden vuoksi toinen vanhempi ei (enää) ole kuvioissa mukana. Ikävimmässä tapauksessa se toinen vanhempi voi olla vaikka kuollut.

Niin varmaan on mahdollista ja sydäntäsärkevin vaihtoehto että on kuollut, todennäköisempi vaihtoehto että alunperin ei ole yhtään mietitty minkälaisen tyypin kanssa ryhdytään lapsia tekemään.
 
Onko sillä äidillä kristallipallo vai mistä se tietää jo äitiyslomalle jäädessään, että tuleva vauva valvottaa, kitisee, on sairas ja äiti masentuu totaalisesti?

En oikein ymmärrä tätä ennaltaehkäisyä: isompi lapsi pidetään hoidossa, koska vauva VOI EHKÄ olla hankalaa. Mitä jos vauva onkin helppo, terve ja nukkuu hyvin? No sit pidetään se isompi hoidossa, koska äidillä on helpompaa ja mukavampaa jne.

Ja koska kaikkien päiväkotilapset on niitä hypersosiaalisia ja 2-veetkin eivät pysty olemaan ilman omaikäistä seuraa. Mutta kerhoon ei voi viedä, vaikka se todella sosiaalinen lapsi pärjää yleensä vieraammassakin paikassa vallan loistavasti (kokemusta nimittäin on: 3,5v, 2vuotta päiväkodissa ollut, vietti ekaksi piitkän kesäloman pikkusisaruksen syntymän jälkeen ja lähti siitä sitten kerhoon. Kerhovuoden jälkeen uudestaan päiväkotiin ja sopeutumisen kanssa ei mitään ongelmaa...)

Veikkaan, että useimmiten se isompi lapsi pidetään hoidossa tuttujen kavereiden vuoksi. Koska ajatellaan, että lapselle on helpompi jatkaa tutussa ryhmässä kuin siirtyä kerhoon, joka on taas uusi ja tuntematon paikka - etenkin, kun kerhokin on väliaikainen: sitten kun vauva kasvaa, on taas aika etsiä päiväkotipaikkaa. Eli tutussa hoitopaikassa jatkaminen takaa vähemmän vaihtoja ja enemmän jatkuvuutta.

Esim. oma lapseni ei edes ole mikään hypersosiaalinen, mutta kyllä hän jo 3-vuotiaana kaipasi muiden lasten seuraa. Perhekahviloista sitä ei löytynyt, koska niissä oli vain vauvoja ja taaperoita.
 
Niin varmaan on mahdollista ja sydäntäsärkevin vaihtoehto että on kuollut, todennäköisempi vaihtoehto että alunperin ei ole yhtään mietitty minkälaisen tyypin kanssa ryhdytään lapsia tekemään.

En usko oikein tähän teoriaan. Mutta vaikka niin olisikin, niin entä sitten? Jos toinen vanhempi ei ole kuvioissa, niin sitten hän ei ole.
 
se on niin rankkaa yrittäjällä...

Jokainen uskottelee itselleen sellaiset perustelut kuin haluaa, jotta voi viedä lapsensa yhteiskunnan hoidettavaksi.

Ainakin meidän paikkakunnalla on ihan suositukset miten kannattaa tehdä ja miten ei, ja onhan sitä paljon kirjallisuutta lapsen psyyken kehittymisestä ja kiintymyksen kehittymisestä jne jos niihin haluaa perehtyä. Luulis että tämä varhaiskasvattatuksen ammattilaiseksi itsensä luokitteleva olisi joutunut sellaiseen kirjallisuuteen perehtymään, jos olisi saanut jonkinlaisen koulutuksen tehtäväänsä. Mutta päätellen kirosanojen määrästä ja tyylistä kääntää asia, josta on eri mieltä, henkilökohtaisuuksiksi, niin on varmaan sellainen aika itseoppinut näkemyksineen.

Jos itse olisit ammattilainen, tietäisit että yli 3-vuotiaalle on jo todella tervettä päästä mukaan johonkin sosiaaliseen kuvioon, johon ei liity äiskä. Mutta 3 v on kuitenkin sen verran vielä pieni, että sen kuvion tulisi olla jotain tuttua ja pysyvää, eikä mitään "vaihdetaan vuoden välein päiväkodista kerhoon ja kerhosta päiväkotiin ja päiväkodista taas kerhoon", sen mukaan miten äiti sattuu pikkusisaruksia ulos pullauttelemaan. Jos lapsi on ollut päiväkodissa jo pitempään, on _tutkimustenkin_ mukaan yleensä hyödyllistä hänelle että hän jatkaa tutussa hoitopaikassa osapäiväisesti.

Ja joku täällä naureskeli sille että lapsen elämä ei siitä kovin muutu kun pikkusisarus syntyy. No, kyllä se vaan muuttuu. Sekin on ihan tutkittu juttu, että se on yksi isoimpia ja ravistelevampia kokemuksia mitä pikkulapsen elämässä tapahtuu ja usein sen vaikutuksia lapseen ja hänen tunne-elämäänsä myös aliarvioidaan.

Lapset myös alkaa muodostaa jo pysyvämpiä kaveruussuhteita tuossa 3,5 vuoden hujakoilla. Eli ne päikkykaverit voi olla TODELLA tärkeitä. Se että lapsen elämään tulee pikkusisar, pitää jäädä kotiin jossa mennään väkisin pitkälti uuden vauvan ehdoilla, ei pääse enää ollenkaan tuttuun hoitopaikkaan leikkimään tuttujen kavereiden kanssa... On järisyttävän iso muutos!!! Noh.. se vanhempi joka tuon kaiken muutoksen vaikutusta lapsensa elämään aliarvioi ja kuvittelee itse olevansa lapsensa maailman napa tämän syntymästä iäisyyteen... on vähintäänkin itsekäs. Monesti me kyllä halutaan joo pitää ne lapset itsellämme. Osa jopa ripustautuu lapsiinsa ikävästi. Se on ihan ok lapsen ekan-toisen elinvuoden ajan. Sen jälkeen pitäisi vähän jo alkaa hellittämään, antaa lapselle tilaa kasvaa. Ja todeta ettei ole enää lapsen maailman keskipiste, vaan lapsi alkaa muodostamaan ympärilleen paljon muutakin elämää kuin äiti ja tissi/ tuttipullo. Tässä kohtaa me eroamme vain siten että toiset haluaa juosta niissä mammaperhekuppiloissa 5xviikossa, toiset valitsee kerhon ja toiset haluaa jatkaa tutussa hoitopaikassa tutussa päiväkodissa. Eikä tuo viimeinen vaihtoehto ole automaattisesti mitenkään sen huonompi kuin nuo muutkaan.
 
Vau, kotiäitien kerhossako opit tuon iskulauseen?

Hyvin harva tuo alle 3-vuotiaan kokopäiväseksi hoitoon, jos on itse kotona. Ja silloin taustalla yleensä tosiaan on jotain vakavampaa. Esim. omassa työssä vastaan on tullut tapaus toisen vanhemman äkillinen kuolema ja esim. äidin äkillinen vakava sairastuminen (syöpä). Enemmän virikelapsia on muutenkin ikäluokassa 3+ ja useat ovat hoidossa alle 6 h/pvä tai 3-4 pvä /vko.

Mutta vedä sää vaan sitä pullaa naamaan siellä perheäippäkerhossa ja taputa itseäs olalle kun luulet tietäväsi niin mahtavasti muiden asioista kaiken.

Kyllä niitä virikemuksuja on mun uralla tullut vastaan ihan pientenkin ryhmässä... Raastavaahan se on katsoa sitä äidinikävää, vaikka se olis vaan osapäiväistä. Ja kaikille lapsille se 2pvää/vko ei vaan sovi, ovat sitten kerran viikossa vähän niin kuin ekaa päivää ikinä hoidossa. Yleensä ovat opettajien lapsia nämä, joille "virikkeet" lue kiire ja liukuhihnatouhu ovat tärkeitä. Vanhempien mielestä. Lapsiltahan ei kysytä.
 
Päiväkerhoihin ei kyllä mennä äidin ja vauvojen kanssa. Ja nuo perhekahvilat taas ovat ihan eri juttu. Oma kokemukseni niistä on se, että yli 2-vuotiaille ei juuri leikkiseuraa löydy. Kun oma esikoiseni oli 3-vuotias, hänellä ei ollut vielä päiväkotipaikkaa, olimme juuri muuttaneet uudelle alueelle, jossa emme tunteneet ketään, ja yritin löytää hänelle kavereita perhekahvilasta. Siellä oli vauvoja ja taaperoita ja vauvojen leluja, hirveä häly ja meteli, ja kyllähän se oli enemmän vauvojen ja taaperoiden äitien tarpeita varten suunniteltu. Aiempi perhekahvila taas (jossa kävin esikoisen ollessa 1-vuotias) oli aika hiljainen, ja siellä saattoi joskus olla vaan muutama äiti vauvoineen.

Jos lapsi on jo ennestään ollut päiväkodissa, siitä on tullut osa arkirutiinia. Siellä on tuttuja kavereita, joiden kanssa on vakiintuneita leikkejä. Tämä on se, mitä lapsi siitä saa. On epärealistinen ajatus, että vauvaperheessä äiti jaksaa ja ehtii koko ajan leikittää ja askarrella, tai että se isompi sisarus jaksaa loputtomiin vauvan ympärillä pyörivää arkea, sitä "vauvaan tutustumista" ja vauvan hoidossa auttamista.

Sinä yrität käyttää tunteisiin vetoavaa kieltä, jossa lapsi "hylätään päiväksi", mutta ei se lapsesta siltä tunnu etenkään, jos hän on jo aiemmin ollut päiväkodissa. Kotiin jäävä lapsi voi ikävöidä myös sitä parasta kaveriaan. Eikä ole pakko pitää lasta päivähoidossa koko päivää. Suurin osa kotona olevien vanhempien lapsista, jotka ovat hoidossa, ovat siellä osa-aikaisesti. Esim. voi olla aamupäivä 9-12, 2-3 päivää viikossa vaikka seitsemän tuntia tai vaikka kolmena päivänä viikossa aamupäivät.

Juu, en suosittelisi päikkyä enkä kerhoa, johon mennään yksin. PERHEkerhoa, jonne voi mennä koko konkkaronkka ja löytyy kavereita vauvasta viskariin. Itse en mennyt ihan pienen vauvan kanssa, kun kuulin juoruja, ettei olis kun niitä +3 vuotiaita enemmistö lapsista. No, olihan siellä sit ihan vauvoja sekä raskausmassujakin :) Tietysti muualla voi olla surkeempi tilanne, mutta mikään ei estä ihmistä olemasta itse aktiivinen. Netistä saa helposti leikkiseuraa oman alueen fb-ryhmistä tms.

Tunteisiin vetoavaa kieltä käytin ehkä siksi, koska töissä ne ikävöivät lapset vetoaa mun tunteisiin. Ja lapsen kannalta en näe ainuttakaan perusteltua syytä (edes ne kaverit ja varsinkaan mitkään virikkeet...) päivähoidolle. Syyt päivähoitoon ovat aina vanhempien tarpeissa, palvelu on siis suunnattu ensisijaisesti vanhemmille. Koulutoimen alaisuuteen siirtämisillä yms. on vaan tahdottu hämärtää sitä, että perimmiltään varhaiskasvatus on SOSIAALIpalvelua.
 
Juu, en suosittelisi päikkyä enkä kerhoa, johon mennään yksin. PERHEkerhoa, jonne voi mennä koko konkkaronkka ja löytyy kavereita vauvasta viskariin. Itse en mennyt ihan pienen vauvan kanssa, kun kuulin juoruja, ettei olis kun niitä +3 vuotiaita enemmistö lapsista. No, olihan siellä sit ihan vauvoja sekä raskausmassujakin :) Tietysti muualla voi olla surkeempi tilanne, mutta mikään ei estä ihmistä olemasta itse aktiivinen. Netistä saa helposti leikkiseuraa oman alueen fb-ryhmistä tms.

Tunteisiin vetoavaa kieltä käytin ehkä siksi, koska töissä ne ikävöivät lapset vetoaa mun tunteisiin. Ja lapsen kannalta en näe ainuttakaan perusteltua syytä (edes ne kaverit ja varsinkaan mitkään virikkeet...) päivähoidolle. Syyt päivähoitoon ovat aina vanhempien tarpeissa, palvelu on siis suunnattu ensisijaisesti vanhemmille. Koulutoimen alaisuuteen siirtämisillä yms. on vaan tahdottu hämärtää sitä, että perimmiltään varhaiskasvatus on SOSIAALIpalvelua.

No, mun kokemus oli nimenomaan PERHEkerhosta. Siellä oli äitejä vauvojen ja taaperoiden kanssa, ei todellakaan mitään viskareita. 3-vuotiaalleni ei löytynyt kavereita eikä oikein häntä kiinnostavia lelujakaan. Ja me muuten suhtauduimme päivähoidon aloittamiseen todella epäluuloisesti - se tuntui kauhean huonolta vaihtoehdolta ja epäilimme kovasti, että lapsi ei viihdy tai että hän ikävöi tai että muuten siellä ei suju. Mietimme jopa, onko liian varhaista 3-vuotiaan mennä päivähoitoon. Että ei ollut vanhempilähtöisesti haettu. Päiväkoti oli kuitenkin hyvin positiivinen yllätys ja aika pian karisivat omat ennakkoluulot. Parasta oli se, että lapsi sai kavereita sieltä - VIHDOIN.

Vai leikkiseuraa oman alueen fb-ryhmistä... joo-o. Se edellyttää aina sitä, että ne vanhemmat haluavat ja jaksavat kahvitella keskenään ja mieluiten säännöllisesti ja usein, että kaverisuhteisiin tulisi pysyvyyttä. Tämä voi sopia joillekin, mutta ymmärtänet, että se ei toimi kaikkien kohdalla?
 
Juu, en suosittelisi päikkyä enkä kerhoa, johon mennään yksin. PERHEkerhoa, jonne voi mennä koko konkkaronkka ja löytyy kavereita vauvasta viskariin. Itse en mennyt ihan pienen vauvan kanssa, kun kuulin juoruja, ettei olis kun niitä +3 vuotiaita enemmistö lapsista. No, olihan siellä sit ihan vauvoja sekä raskausmassujakin :) Tietysti muualla voi olla surkeempi tilanne, mutta mikään ei estä ihmistä olemasta itse aktiivinen. Netistä saa helposti leikkiseuraa oman alueen fb-ryhmistä tms.

Tunteisiin vetoavaa kieltä käytin ehkä siksi, koska töissä ne ikävöivät lapset vetoaa mun tunteisiin. Ja lapsen kannalta en näe ainuttakaan perusteltua syytä (edes ne kaverit ja varsinkaan mitkään virikkeet...) päivähoidolle. Syyt päivähoitoon ovat aina vanhempien tarpeissa, palvelu on siis suunnattu ensisijaisesti vanhemmille. Koulutoimen alaisuuteen siirtämisillä yms. on vaan tahdottu hämärtää sitä, että perimmiltään varhaiskasvatus on SOSIAALIpalvelua.

Höpöhöpö taas. Toki olen minäkin valitettavasti tavannut ryhmiä jossa on erityisen paljon lapsia jotka ei tunnu viihtyvän. Syykin on nopeasti selvinnyt. -> tympääntyneet hoitajat/ opet. Aikuisilla on niin iso rooli siinä minkälainen ilmapiiri ryhmään muodostuu. Kaikki valitettavasti ei sovi tälle alalle.

Jos jo HOITAJAN ASENNE on se että päiväkoti on joku lasten säilöntäpaikka vanhempien työpäivän ajaksi, niin kuinka motivoitunut hän on suunnittelemaan ja toteuttamaan laadukasta varhaiskasvatusta ja virikkeellistä toimintaa?!

Lapsi voi viihtyä aivan yhtä hyvin siellä päiväkodissa kavereiden kanssa kuin jossain kerhossa. Monet yli 3-vuotiaat pärjää kyllä mainiosti ilman vanhempaa osan päivästä, useimmat jopa haluaa leikkirauhan sen kaverin kanssa ilman että äiskä roikkuu niskassa koko ajan hengittämässä ;)

Vauvoille toki tollaset perhesumppikerhoilut on ihan jees.
 
No ei kai se lapsi yksin sinne kerhoon välttis meniskään vaan äidin ja uuden, pienen sisaruksensa kanssa... Tai perhekahvilaan tai naperotreffeille muiden kotiäitien ja pienten pirpanoiden kanssa vaikka nyyttäriperiaatteella :) Näin päiväkodin "tätinä" ja pikkuisen äitinä en ymmärrä, mitä superhienoja virikkeitä vanhemmat kuvittelevat päiväkodin tarjoavan, mitä lapsi ei voisi saada myös kotihoidossa tervepäisten vanhempien kanssa. Tai no, loputon jonottaminen, eteisessä hikoileminen, sylin ja huomion puute, viidakon lait, onhan siinä ehkä jotain erityistä kotihoitoon verrattuna... ;) Plus päälle se tuska miksi minut hylätään päiväksi ja pikkuinen saa olla äidin kanssa...
Päiväkodin tätinä luulisi sinun ymmärtävän myös, että kaikki eivät asu vilkkaissa asutuskeskuksissa tai että joka paikassa ei ole neljäätoista eri virikevaihtoehtoa kotiäideille. Hyvä jos on yksi leikkipuisto ja sekin itseasiassa koulun pihalla, eli sinne ei niin vain mennä leikkimään silloin kun huvittaa. Kerhoja, avoimia päiväkoteja, mammaklubeja, kaveriporukoita yms. ei myöskään löydy välttämättä ihan kaikilta nurkan takaa tai järkevän matkan päästä, joten pikkuisen avarakatseisuutta nyt ja silmät pois sieltä omasta navasta hyvä päiväkotitätsykkä ;)

Miksi sitä lasta pitäisi pitää siellä päiväkodissa jopa 4 päivää viikossa virikkeillä? pari päivää ja muutama tunti kerrallaan riittää aivan hyvin. Suunnilleen sama aika tai vähemmän kuin kerhoissa, paitsi että jotkut kuulemma dumppaavat muksunsa peräti kolmesti viikossa eri kerhoihin ja puistoihin muiden vahdittaviksi ja ovat sitten niin olevinaan hyviä äitejä ja korostavat sitä, että MINÄ ITSE HOIDAN :D

Itse pidin esikoisen kotona ensin noin 4kk toisen lapsen syntymän aikoihin, kesätauon jälkeen palasi omaan tuttuun päiväkotiryhmäänsä, viikkotuntimäärä 8-10h jaettuna kahdelle päivälle. Toinen lapsi kulki mukana viemässä ja hakemassa isosisarusta, joten tuli hällekin siinä samalla tilukset ja tuleva hoitopaikka tutuksi. Aloitti samassa ryhmässä sitten vähän alle 2v kun palasin itse töihin :) Mitä järkeä olisi ollut tuossa välissä repiä esikoinen pois tutusta ryhmästä vain siksi, että olisin voinut korostaa aina suureen ääneen hänen olevan KERHOSSA, tuossa kaiken autuaaksi tekevässä ihmelaitoksessa, päiväkodin sijasta?

Parhaimpia nämä toista lastaan odottavat, joilla ei ole aavistustakaan tulevasta (joo se voi mennä oikein hyvinkin, jos esikoinen on helppo ja muutokset hälle iisejä ja vauva on hyvinnukkuva ja mahavaivaton), mutta ovat niin vankasti mielipiteensä takana, vailla kokemusta :D
 
Päiväkodin tätinä luulisi sinun ymmärtävän myös, että kaikki eivät asu vilkkaissa asutuskeskuksissa tai että joka paikassa ei ole neljäätoista eri virikevaihtoehtoa kotiäideille. Hyvä jos on yksi leikkipuisto ja sekin itseasiassa koulun pihalla, eli sinne ei niin vain mennä leikkimään silloin kun huvittaa. Kerhoja, avoimia päiväkoteja, mammaklubeja, kaveriporukoita yms. ei myöskään löydy välttämättä ihan kaikilta nurkan takaa tai järkevän matkan päästä, joten pikkuisen avarakatseisuutta nyt ja silmät pois sieltä omasta navasta hyvä päiväkotitätsykkä ;)

Miksi sitä lasta pitäisi pitää siellä päiväkodissa jopa 4 päivää viikossa virikkeillä? pari päivää ja muutama tunti kerrallaan riittää aivan hyvin. Suunnilleen sama aika tai vähemmän kuin kerhoissa, paitsi että jotkut kuulemma dumppaavat muksunsa peräti kolmesti viikossa eri kerhoihin ja puistoihin muiden vahdittaviksi ja ovat sitten niin olevinaan hyviä äitejä ja korostavat sitä, että MINÄ ITSE HOIDAN :D

Itse pidin esikoisen kotona ensin noin 4kk toisen lapsen syntymän aikoihin, kesätauon jälkeen palasi omaan tuttuun päiväkotiryhmäänsä, viikkotuntimäärä 8-10h jaettuna kahdelle päivälle. Toinen lapsi kulki mukana viemässä ja hakemassa isosisarusta, joten tuli hällekin siinä samalla tilukset ja tuleva hoitopaikka tutuksi. Aloitti samassa ryhmässä sitten vähän alle 2v kun palasin itse töihin :) Mitä järkeä olisi ollut tuossa välissä repiä esikoinen pois tutusta ryhmästä vain siksi, että olisin voinut korostaa aina suureen ääneen hänen olevan KERHOSSA, tuossa kaiken autuaaksi tekevässä ihmelaitoksessa, päiväkodin sijasta?

Parhaimpia nämä toista lastaan odottavat, joilla ei ole aavistustakaan tulevasta (joo se voi mennä oikein hyvinkin, jos esikoinen on helppo ja muutokset hälle iisejä ja vauva on hyvinnukkuva ja mahavaivaton), mutta ovat niin vankasti mielipiteensä takana, vailla kokemusta :D

En itsekään asu vilkkaassa asutuskeskuksessa, vaan maaseutukunnassa. Ehkä sitten olen valinnut asuinkuntani kuitenkin siinä mielessä näppärämmin kuin Lapin perukoilla asuvat, että meillä on 15-25 km:n säteellä tarjolla naapurikaupungin perhekahvilat, perhemuskari, perhekerhot (monessakin osoitteessa), oman kunnan puolella on perhekerhoja 2 kpl ( toiseen vain pidempi matka, mutta molemmissa ollaan käyty), ja vielä viereisen naapurikunnan puolella perhekerho. Sinne ei pääse julkisilla järkevillä aikatauluilla, mutta kaupunkiin pääsee helposti. Tälläistä nyt löytyi omasta navasta. Ja työkokemusta on monenlaisista päiväkodeista, kunnallisesta sekä yksityisistä. Laatukirjo on aivan valtava, millaista hoitoa lapsille voi tarjota. Väittäisin, että työntekijänä en ole ns. vakio. Eli en hoida lapsia yhtä hyvin joka paikassa, vaikka kuinka olisin sama henkilö samoilla taidoilla. Aivan valtavasti vaikuttaa raha, eli käytännössä se kuinka paljon päivän aikana ehdin olla läsnä lapsiryhmässä, vai pitääkö hoitaa laitosapulaisen, keittiöhenkilökunnan, päiväkodin johtajan, kiinteistöhuollon tehtäviä. Ja eniten tietysti se, miten tiukalle työajat ja lapsimäärät on laskettu. Jos koko päivä laajennetussa hoidossa pusketaan kahdestaan 22 lapsen kanssa, niin että aamu- ja iltavuorolainen vaihtavat läpsystä (22 lasta + 3 työntekijää), niin onhan se eri kuin päiväpäikyssä, jossa iltavuorolainen saattaa tulla jo 9 ltä aamulla töihin, eikä vasta klo 13. Toisissa paikoissa lasketaan tosi tiukkaan, että lapsiryhmässä on kokoajan lain määrämä henkilöstömäärä paikalla lasten kanssa (kunnolliset yksityiset), toisaalla taas riittää, että esim. 10 ryhmän päiväkodissa on väljyyttä jossain toisessa ryhmässä ja henkilöstöä on laskennallisesti tarpeeksi päivän aikana. Eikä sitä väljyyttä aina edes oikeasti ole, kun laki antaa mahdollisuuden "tilapäiseen ylitykseen". Joskus kiersin piruuttani työpäivän jälkeen kysymässä joka ryhmästä, että oliko missä ryhmässä lapsia pois, niin että olis ollut väljää laskennallisesti. Kumma juttu, kun joka ryhmässä oli joko normimiehitys tai liian vähän aikuisia. Mistään ei sitä laskennallista väljää löytynyt... Että se niistä virikkeistä, jos tilanne on tuo. Onneksi ei jokapaikassa ole vielä. Ensi syksy jättiläisryhmineen (250 vuorovaikutussuhdetta lisää) varmaan näyttää vähän erilaiselta. Päivähoidon tavoite olisi myös taata lapsille pysyviä kiintymyssuhteita. Jossain pikkupäiväkodeissa se onnistuu, jos työntekijät eivät vaihdu. Isommissa komplekseissa ihan unennäköä pysyvät suhteet... Työpäivän aikana saatat olla töissä 3ssa eri ryhmässä, kun tehostetaan, eli rakennetaan työaikojen palapeliä mahdollisimman halvalla. Lapset herää päikkäreiltä ja vastassa on eri naama kuin nukuttaessa. Aamulla meet 8lta omaan ryhmään töihin ja olet 4.s naama sinä aamuna 1-vuotialle. Edelliset naamat lähteneet "omien" lastensa kanssa ryhmäänsä sitä mukaa kun uutta työvoimaa saapuu paikalle. En nyt tiedä, osaanko edes kuvata sitä vaihtuvuuden määrää... Kun tähän lisätään vielä se kavereiden vaihtuvuus päälle, kun lapsia tulee ja menee kuin hollituvassa. Ja ei, joka paikassa ei ole tuollaista, mutta siellä ei ole taloudellisesti niin tehokasta kun isossa yksikössä.
 
En itsekään asu vilkkaassa asutuskeskuksessa, vaan maaseutukunnassa. Ehkä sitten olen valinnut asuinkuntani kuitenkin siinä mielessä näppärämmin kuin Lapin perukoilla asuvat, että meillä on 15-25 km:n säteellä tarjolla naapurikaupungin perhekahvilat, perhemuskari, perhekerhot (monessakin osoitteessa), oman kunnan puolella on perhekerhoja 2 kpl ( toiseen vain pidempi matka, mutta molemmissa ollaan käyty), ja vielä viereisen naapurikunnan puolella perhekerho. Sinne ei pääse julkisilla järkevillä aikatauluilla, mutta kaupunkiin pääsee helposti. Tälläistä nyt löytyi omasta navasta. Ja työkokemusta on monenlaisista päiväkodeista, kunnallisesta sekä yksityisistä. Laatukirjo on aivan valtava, millaista hoitoa lapsille voi tarjota. Väittäisin, että työntekijänä en ole ns. vakio. Eli en hoida lapsia yhtä hyvin joka paikassa, vaikka kuinka olisin sama henkilö samoilla taidoilla. Aivan valtavasti vaikuttaa raha, eli käytännössä se kuinka paljon päivän aikana ehdin olla läsnä lapsiryhmässä, vai pitääkö hoitaa laitosapulaisen, keittiöhenkilökunnan, päiväkodin johtajan, kiinteistöhuollon tehtäviä. Ja eniten tietysti se, miten tiukalle työajat ja lapsimäärät on laskettu. Jos koko päivä laajennetussa hoidossa pusketaan kahdestaan 22 lapsen kanssa, niin että aamu- ja iltavuorolainen vaihtavat läpsystä (22 lasta + 3 työntekijää), niin onhan se eri kuin päiväpäikyssä, jossa iltavuorolainen saattaa tulla jo 9 ltä aamulla töihin, eikä vasta klo 13. Toisissa paikoissa lasketaan tosi tiukkaan, että lapsiryhmässä on kokoajan lain määrämä henkilöstömäärä paikalla lasten kanssa (kunnolliset yksityiset), toisaalla taas riittää, että esim. 10 ryhmän päiväkodissa on väljyyttä jossain toisessa ryhmässä ja henkilöstöä on laskennallisesti tarpeeksi päivän aikana. Eikä sitä väljyyttä aina edes oikeasti ole, kun laki antaa mahdollisuuden "tilapäiseen ylitykseen". Joskus kiersin piruuttani työpäivän jälkeen kysymässä joka ryhmästä, että oliko missä ryhmässä lapsia pois, niin että olis ollut väljää laskennallisesti. Kumma juttu, kun joka ryhmässä oli joko normimiehitys tai liian vähän aikuisia. Mistään ei sitä laskennallista väljää löytynyt... Että se niistä virikkeistä, jos tilanne on tuo. Onneksi ei jokapaikassa ole vielä. Ensi syksy jättiläisryhmineen (250 vuorovaikutussuhdetta lisää) varmaan näyttää vähän erilaiselta. Päivähoidon tavoite olisi myös taata lapsille pysyviä kiintymyssuhteita. Jossain pikkupäiväkodeissa se onnistuu, jos työntekijät eivät vaihdu. Isommissa komplekseissa ihan unennäköä pysyvät suhteet... Työpäivän aikana saatat olla töissä 3ssa eri ryhmässä, kun tehostetaan, eli rakennetaan työaikojen palapeliä mahdollisimman halvalla. Lapset herää päikkäreiltä ja vastassa on eri naama kuin nukuttaessa. Aamulla meet 8lta omaan ryhmään töihin ja olet 4.s naama sinä aamuna 1-vuotialle. Edelliset naamat lähteneet "omien" lastensa kanssa ryhmäänsä sitä mukaa kun uutta työvoimaa saapuu paikalle. En nyt tiedä, osaanko edes kuvata sitä vaihtuvuuden määrää... Kun tähän lisätään vielä se kavereiden vaihtuvuus päälle, kun lapsia tulee ja menee kuin hollituvassa. Ja ei, joka paikassa ei ole tuollaista, mutta siellä ei ole taloudellisesti niin tehokasta kun isossa yksikössä.

Oma lukunsa ovat yksityiset päiväkodit, joiden taustalla on pörssiyhtiö... Niiden tavoite on takoa voittoa ja mistä muualta se voitto otettaisiin, kuin lasten ja työntekijöiden selkänahoista. Tsekatkaahan huvikseen, millaisia juttuja näistä paikoista liikkuu keskustelupalstoilla...
 
En itsekään asu vilkkaassa asutuskeskuksessa, vaan maaseutukunnassa. Ehkä sitten olen valinnut asuinkuntani kuitenkin siinä mielessä näppärämmin kuin Lapin perukoilla asuvat, että meillä on 15-25 km:n säteellä tarjolla naapurikaupungin perhekahvilat, perhemuskari, perhekerhot (monessakin osoitteessa), oman kunnan puolella on perhekerhoja 2 kpl ( toiseen vain pidempi matka, mutta molemmissa ollaan käyty), ja vielä viereisen naapurikunnan puolella perhekerho. Sinne ei pääse julkisilla järkevillä aikatauluilla, mutta kaupunkiin pääsee helposti. Tälläistä nyt löytyi omasta navasta. Ja työkokemusta on monenlaisista päiväkodeista, kunnallisesta sekä yksityisistä. Laatukirjo on aivan valtava, millaista hoitoa lapsille voi tarjota. Väittäisin, että työntekijänä en ole ns. vakio. Eli en hoida lapsia yhtä hyvin joka paikassa, vaikka kuinka olisin sama henkilö samoilla taidoilla. Aivan valtavasti vaikuttaa raha, eli käytännössä se kuinka paljon päivän aikana ehdin olla läsnä lapsiryhmässä, vai pitääkö hoitaa laitosapulaisen, keittiöhenkilökunnan, päiväkodin johtajan, kiinteistöhuollon tehtäviä. Ja eniten tietysti se, miten tiukalle työajat ja lapsimäärät on laskettu. Jos koko päivä laajennetussa hoidossa pusketaan kahdestaan 22 lapsen kanssa, niin että aamu- ja iltavuorolainen vaihtavat läpsystä (22 lasta + 3 työntekijää), niin onhan se eri kuin päiväpäikyssä, jossa iltavuorolainen saattaa tulla jo 9 ltä aamulla töihin, eikä vasta klo 13. Toisissa paikoissa lasketaan tosi tiukkaan, että lapsiryhmässä on kokoajan lain määrämä henkilöstömäärä paikalla lasten kanssa (kunnolliset yksityiset), toisaalla taas riittää, että esim. 10 ryhmän päiväkodissa on väljyyttä jossain toisessa ryhmässä ja henkilöstöä on laskennallisesti tarpeeksi päivän aikana. Eikä sitä väljyyttä aina edes oikeasti ole, kun laki antaa mahdollisuuden "tilapäiseen ylitykseen". Joskus kiersin piruuttani työpäivän jälkeen kysymässä joka ryhmästä, että oliko missä ryhmässä lapsia pois, niin että olis ollut väljää laskennallisesti. Kumma juttu, kun joka ryhmässä oli joko normimiehitys tai liian vähän aikuisia. Mistään ei sitä laskennallista väljää löytynyt... Että se niistä virikkeistä, jos tilanne on tuo. Onneksi ei jokapaikassa ole vielä. Ensi syksy jättiläisryhmineen (250 vuorovaikutussuhdetta lisää) varmaan näyttää vähän erilaiselta. Päivähoidon tavoite olisi myös taata lapsille pysyviä kiintymyssuhteita. Jossain pikkupäiväkodeissa se onnistuu, jos työntekijät eivät vaihdu. Isommissa komplekseissa ihan unennäköä pysyvät suhteet... Työpäivän aikana saatat olla töissä 3ssa eri ryhmässä, kun tehostetaan, eli rakennetaan työaikojen palapeliä mahdollisimman halvalla. Lapset herää päikkäreiltä ja vastassa on eri naama kuin nukuttaessa. Aamulla meet 8lta omaan ryhmään töihin ja olet 4.s naama sinä aamuna 1-vuotialle. Edelliset naamat lähteneet "omien" lastensa kanssa ryhmäänsä sitä mukaa kun uutta työvoimaa saapuu paikalle. En nyt tiedä, osaanko edes kuvata sitä vaihtuvuuden määrää... Kun tähän lisätään vielä se kavereiden vaihtuvuus päälle, kun lapsia tulee ja menee kuin hollituvassa. Ja ei, joka paikassa ei ole tuollaista, mutta siellä ei ole taloudellisesti niin tehokasta kun isossa yksikössä.
Niin, aina kuvataan sitä äärilaitaa, kun puhutaan tästä aiheesta. Miten on niin kamalaa, hirveetä ja perseestä. Paitsi kerhot.

Omat lapseni ovat ryhmässä, johon uusin hoitaja on tullut töihin muutama vuosi sitten, muilla työvuosia on tuossa samassa ryhmässä 9-15, henkilöstä riippuen. Neljä hoitajaa per päivä plus yksi varatyyppi, joka kiertää kolmen ryhmän välillä apukäsinä aina silloin kun tarvitaan sekä valmistaa aamupalat ja välipalat. Ai niin ja sijaisena on aina sama henkilö myös, lapset tuntevat hänet hyvin. Siivoojankin tietävät nimeltä ja siivooja (aina sama) tuntee lapset :) Ryhmässä 20 lasta, joista noin 4-6 on vuodesta riippuen olleet osapäiväisiä ja jotkut vain sen 2 pvää viikosta paikalla. Hoitajia aina 4kpl/päivä tuossa ryhmässä, toki hiukan eri aikaan, mutta 9-14.30 välin taitavat olla kaikki läsnä. Päikky sulkee klo 17. Lasten ikähaarukka 1-5v ja ihan pieniä on ryhmässä ollut näinä vuosina maksimissaan 2kpl (alle 2v siis), parivuotiaita muutama ja enemmistö 3-4v. Sylejä kyllä riittää pienimmille myös.

Tuossa tutussa ryhmässä 2 päivää viikossa (edelleen se nelisen tuntia per päivä) oli mielestäni huippu vaihtoehto, siihen nähden että olisi repinyt esikoisen 1,5 vuodeksi pois ja vieraaseen kerhoon, jonka jälkeen oltaisiin haettu uudestaan päivähoitopaikkaa ja jouduttu taas vieraaseen ryhmään tai päiväkotiin.

Mutta eeeeeiiiiih, koska PÄIVÄKOTI.
 
Typerä kysymys. Jos lapsia ei osaa, ehdi tai ole varaa hoitaa itse, niin ei niitä kannata tehdäkkään.
Aivan. Takerrutaankin tuohon. Kismittää ihmiset, jotka laskevat jälkikasvunsa elatuksen täysin tulonsiirtojen varaan. Jos hyvinvointivaltio tässä menee nurin hissukseen, niin miten suu pannaan, kun ei saakaan nostaa sitä tonnin lapsilisää, asumistukea, yh-korotusta (kun on puolison kanssa näennäisesti kirjat eri paikoissa rahastuksen vuoksi), toimeentulotukea, sossun maksusitoumuksia, kh-tukea, työttömyystukea ja niiin edelleen?
 
Aivan. Takerrutaankin tuohon. Kismittää ihmiset, jotka laskevat jälkikasvunsa elatuksen täysin tulonsiirtojen varaan. Jos hyvinvointivaltio tässä menee nurin hissukseen, niin miten suu pannaan, kun ei saakaan nostaa sitä tonnin lapsilisää, asumistukea, yh-korotusta (kun on puolison kanssa näennäisesti kirjat eri paikoissa rahastuksen vuoksi), toimeentulotukea, sossun maksusitoumuksia, kh-tukea, työttömyystukea ja niiin edelleen?

Ja joutuukin hoitamaan omat lapsensa itse kun on kotona, tai päivähoitomaksua menee vähintään 500€/kk puolipäiväisestäkin lapsesta.

Nyt niitä on helppo työntää muiden hoidettavaksi ("koska lapsen kaverit"), kun kulut menee veronmaksajien pussista eikä omasta.
 
Typerä kysymys. Jos lapsia ei osaa, ehdi tai ole varaa hoitaa itse, niin ei niitä kannata tehdäkkään.

No kuvitellaanpa, että joku ei osaa, ehdi tai ei ole varaa hoitaa lapsia itse. Jos osa-aikainen hoitopaikka auttaa tällaista vanhempaa pärjäämään, niin eikö se ole sitten ihan hyvä juttu? Ei sitä lasta voi enää syntymättömäksikään nimittäin palauttaa.
 
Se virikehoito kauoungin päiväkodissa vaan on ihan hirveän kallista yhteiskunnalle. Et se on varmasti se suurin syy suosia kerhotoimintaa.

Ja kyllä mua tosi paljon ärsyttää se, että päiväkodit on ihan täynnä ja itse joudun työssäkäyvänä viemään lapseni eri päiväkoteihin....
 
Niin, aina kuvataan sitä äärilaitaa, kun puhutaan tästä aiheesta. Miten on niin kamalaa, hirveetä ja perseestä. Paitsi kerhot.

Omat lapseni ovat ryhmässä, johon uusin hoitaja on tullut töihin muutama vuosi sitten, muilla työvuosia on tuossa samassa ryhmässä 9-15, henkilöstä riippuen. Neljä hoitajaa per päivä plus yksi varatyyppi, joka kiertää kolmen ryhmän välillä apukäsinä aina silloin kun tarvitaan sekä valmistaa aamupalat ja välipalat. Ai niin ja sijaisena on aina sama henkilö myös, lapset tuntevat hänet hyvin. Siivoojankin tietävät nimeltä ja siivooja (aina sama) tuntee lapset :) Ryhmässä 20 lasta, joista noin 4-6 on vuodesta riippuen olleet osapäiväisiä ja jotkut vain sen 2 pvää viikosta paikalla. Hoitajia aina 4kpl/päivä tuossa ryhmässä, toki hiukan eri aikaan, mutta 9-14.30 välin taitavat olla kaikki läsnä. Päikky sulkee klo 17. Lasten ikähaarukka 1-5v ja ihan pieniä on ryhmässä ollut näinä vuosina maksimissaan 2kpl (alle 2v siis), parivuotiaita muutama ja enemmistö 3-4v. Sylejä kyllä riittää pienimmille myös.

Tuossa tutussa ryhmässä 2 päivää viikossa (edelleen se nelisen tuntia per päivä) oli mielestäni huippu vaihtoehto, siihen nähden että olisi repinyt esikoisen 1,5 vuodeksi pois ja vieraaseen kerhoon, jonka jälkeen oltaisiin haettu uudestaan päivähoitopaikkaa ja jouduttu taas vieraaseen ryhmään tai päiväkotiin.

Mutta eeeeeiiiiih, koska PÄIVÄKOTI.

Pointti taisi mennä nyt joltain ohi ja lujaa. Päiväkoteja on niiin erilaisia ja valitettavan usein tuntuu, että monella vanhemmalla ei vaan ole pienintäkään käryä siitä todellisuudesta miten vähän huomiota yksittäinen lapsi ehtii päivän aikana saada "raha ratkaisee päiväkodissa". Ja on tuollaisia ihania paikkoja, kuten kuvasit. Itsekin ens viikolla karkaan mammalomalta muutamaksi päiväksi sijaistamaan aika pitkälle kuvailemasi kaltaiseen päikkyyn. Ja ehdottomasti haluan omatkin muksut sinne laittaa, en noihin mihinkään muihin, mitä touhuja kuvailin. Mieluummin menen itse sinne kaaokseen töihin, kuin lapsia sille altistan.

Kerhoiluista vielä. Ihan sama kuljetusrumba on kuskata lasta hoitoon, kuin käydä molempien kanssa muskaroinassa, perhekahviloimassa, perhekerhoilemassa. Kerhoilusta vaan saa aikuinenkin jotain sosiaalisuutta elämäänsä. :) Tietysti yksilöllistä, kuka tykkää mistäkin. Mielestäni kerhoissa kuitenkin äärettömän helppoa tutustua toisiin, varsinkin jos ohjaajat ottavat aktiivisen roolin ja esittelevät uudet jne. Joka kerhossa ja perhemuskarissa, missä olen käynyt vähemmistönä ovat olleet vauvat ja enemmistönä ne 3-5 -vuotiaat, eli ne enemmän sosiaalisuutta tarvitsevat.

Netin ihmeellistä maailmaa vielä hehkutan. Ne lapset, joita löytyy fb-ryhmästä, jonka ehkä perustat kulmakuntasi kotiäideille, ovat joltain osalta varmasti niitä samoja lapsia, jotka käyvät osapäivähoidossa pari päivää viikossa siinä lähipäikyssä, tai niitä jotka ovat olleet siinä kokopäiväisesti ennen sisaruksen syntymää ja nyt kotihoidossa. Eli tuttuja kavereita :) En siis tarkoita, että se 3 v olisi itse kirjautunut fb:iin... :P

Yhteiskunnan varoilla. Kyllä se vaan yhteiskunta on rakennettu niin, että teet niin tai näin, teet sen silti yhteiskunnan varoilla. Ainakin jos et ole erityisen suurituloinen = hillittömästi veroja maksava. Jos olet naisvaltaisella, huonosti palkatulla alalla, lastesi hoito on joka tapauksessa yhteiskunnan varoilla riippumatta, hoidatko kotona vai päikyssä...
 

Yhteistyössä