V
vierailija
Vieras
Onko teillä muilla kokemusta äidistä, joka olisi lapsuudessanne ollut etäinen, mutta aikuistuttuanne alkanut kontrolloida elämäänne? Omat lapsuusmuistot ovat nousseet pintaan omia lapsia saatuani ja äitini suhteen oloni on tosi outo... Lisäksi äitini puheet ovat muuttuneet ristiriitaisiksi varsinkin silloin, kun hän muistelee lapsuuttani, ikään kuin hän ei kykenisi kertomaan minulle totuutta - joka on mikä?
Äitini ei voi esim. sanoa suoraan, ettei halunnut enempää lapsia (olen siis ainokainen). Hän on monesti kertonut minulle olleensa riskisynnyttäjä, mutta toisella kerralla kehaisi lääkärin sanoneen synnytyksen jälkeen, että nähdään vuoden päästä uudestaan. Äitini jätti minut myös pikkulapsena hanakasti sukulaisten luo ja kotiin yksikseen. Naapureilta oli sitten kuulemma kuullut tekemisistäni. Olin ekaluokkalaisenakin juoksennellut jossain pitkin metsiä eikä kukaan katsonut perään. Jotenkin nämä puheet ovat alkaneet ahdistaa, enkä halua pitää äitiini nykyään paljonkaan yhteyttä, mutta toisaalta en osaa hänelle sen tarkemmin selittääkään syitä etäisyyden ottooni. Olisikohan terapiasta apua?
Äitini ei voi esim. sanoa suoraan, ettei halunnut enempää lapsia (olen siis ainokainen). Hän on monesti kertonut minulle olleensa riskisynnyttäjä, mutta toisella kerralla kehaisi lääkärin sanoneen synnytyksen jälkeen, että nähdään vuoden päästä uudestaan. Äitini jätti minut myös pikkulapsena hanakasti sukulaisten luo ja kotiin yksikseen. Naapureilta oli sitten kuulemma kuullut tekemisistäni. Olin ekaluokkalaisenakin juoksennellut jossain pitkin metsiä eikä kukaan katsonut perään. Jotenkin nämä puheet ovat alkaneet ahdistaa, enkä halua pitää äitiini nykyään paljonkaan yhteyttä, mutta toisaalta en osaa hänelle sen tarkemmin selittääkään syitä etäisyyden ottooni. Olisikohan terapiasta apua?