M
"mietiskelijä"
Vieras
Mitä kuvittelisit ehkä tapahtuneen tai olevan vialla tässä tapauksessa?
Meillä on naapureina sellainen lapsiperhe, johon tutustuttiin vajaa pari vuotta sitten. Lapsemme ovat melko samanikäisiä, oltiin usein samaan aikaan ulkona ja ystävystyttiin, siis koko perhe tämän toisen perheen kanssa.
Heidän yksi lapsistaan tosin oli tuolloin aika lailla omistushaluinen kaikesta, ei antanut meidän lasten leikkiä omilla leluillaan ja määräsi sekä omia vanhempiaan ja meidänkin lapsiaan monessa asiassa. Lapsi vedätti kyllä vanhempiaan ihan täysillä, osittain vanhemmat antoi periksi ja osittain ei. Vähitellen tämä lapsi erkaantui meidän lapsistamme, ei halunnut leikkiä yhdessä ja oli mielummin vanhempien kanssa ulkona kuin niin että meidän lapset leikkisivät yhdessä. Ja sanattakoon tässä, että siinä vaiheessa tämä lapsi oli vielä heidän ainokaisensa. Ja vähitellen yhteiset ulkoilut/yhteydenpito jäi, vaikka siis asutaan samassa pihapiirissä.
Samoihin aikoihin toinen perheen vanhemmista avautui minulle heidän parisuhteensa vaikeuksista, luottamuspulaa, valehtelua, epäilyksia pettämisestä jne. Kyseli minulta useasti olenko nähnyt tai kuullut mitään epätavallista. Vastasin aina rehellisesti, mitä tiesin ja oikeasti en siis tiennyt yhtään mitään erikoista asiaa heidän keskinäisessä suhteessaan.
Sitten vaan välit viileni, kiersivät meidän perheen aika lailla kaukaa ja aika vähän nähtiin ylipäätänsä missään. Sitten eränä päivänä havahduin siihen, että heille on tulossa perheenlisäystä ja ilmeisesti ongelmat heidän välillään ratkaistu. Tuumin vaan, että mikäpä siinä, hyvä jos kaikki on hyvin.
Silti ei olla edelleenkään missään tekemisissä, vauva on syntynyt jo eikä ole edes enää vauvakaan. Hyvä kun pihalla edes tervehtivät ja yleensä se saa olla minä tai mieheni ja he ehkä vastaavat jotain jos edes vastaavat..
En ymmärrä kyllä yhtään, mitä on tapahtunut. Lasten takia ei tarvitse kavereita olla, mut lähinnä ihmetyttää jos ei ikinä edes halua naapuriaan tervehtiä.. :O
Joten jos jollakin on mielipiteitä niin saa sanoa
Itseäni tämä asia hieman vaivaa vieläkin, vaikka minun puolesta saavat kyllä olla omissa oloissaan.
Ja ai niin, olen minä yhden viestin saanut tässä välissä jossa kyseltiin kuulumisia ym. Mutta siihen se onkin jäänyt. Itse olen yrittänyt reippaasti moikata kun nähdään, mut oikeesti ei mun tee enää yhtään mieli jäädä juttelemaan kun tuntuu ettei niitä vois vähempää kiinnostaa. Pikemminkin ihme kyräilyä vaan. Odotan että päästäin vuoden sisään muuttamaan täältä muualle..
Meillä on naapureina sellainen lapsiperhe, johon tutustuttiin vajaa pari vuotta sitten. Lapsemme ovat melko samanikäisiä, oltiin usein samaan aikaan ulkona ja ystävystyttiin, siis koko perhe tämän toisen perheen kanssa.
Heidän yksi lapsistaan tosin oli tuolloin aika lailla omistushaluinen kaikesta, ei antanut meidän lasten leikkiä omilla leluillaan ja määräsi sekä omia vanhempiaan ja meidänkin lapsiaan monessa asiassa. Lapsi vedätti kyllä vanhempiaan ihan täysillä, osittain vanhemmat antoi periksi ja osittain ei. Vähitellen tämä lapsi erkaantui meidän lapsistamme, ei halunnut leikkiä yhdessä ja oli mielummin vanhempien kanssa ulkona kuin niin että meidän lapset leikkisivät yhdessä. Ja sanattakoon tässä, että siinä vaiheessa tämä lapsi oli vielä heidän ainokaisensa. Ja vähitellen yhteiset ulkoilut/yhteydenpito jäi, vaikka siis asutaan samassa pihapiirissä.
Samoihin aikoihin toinen perheen vanhemmista avautui minulle heidän parisuhteensa vaikeuksista, luottamuspulaa, valehtelua, epäilyksia pettämisestä jne. Kyseli minulta useasti olenko nähnyt tai kuullut mitään epätavallista. Vastasin aina rehellisesti, mitä tiesin ja oikeasti en siis tiennyt yhtään mitään erikoista asiaa heidän keskinäisessä suhteessaan.
Sitten vaan välit viileni, kiersivät meidän perheen aika lailla kaukaa ja aika vähän nähtiin ylipäätänsä missään. Sitten eränä päivänä havahduin siihen, että heille on tulossa perheenlisäystä ja ilmeisesti ongelmat heidän välillään ratkaistu. Tuumin vaan, että mikäpä siinä, hyvä jos kaikki on hyvin.
Silti ei olla edelleenkään missään tekemisissä, vauva on syntynyt jo eikä ole edes enää vauvakaan. Hyvä kun pihalla edes tervehtivät ja yleensä se saa olla minä tai mieheni ja he ehkä vastaavat jotain jos edes vastaavat..
En ymmärrä kyllä yhtään, mitä on tapahtunut. Lasten takia ei tarvitse kavereita olla, mut lähinnä ihmetyttää jos ei ikinä edes halua naapuriaan tervehtiä.. :O
Joten jos jollakin on mielipiteitä niin saa sanoa
Itseäni tämä asia hieman vaivaa vieläkin, vaikka minun puolesta saavat kyllä olla omissa oloissaan.Ja ai niin, olen minä yhden viestin saanut tässä välissä jossa kyseltiin kuulumisia ym. Mutta siihen se onkin jäänyt. Itse olen yrittänyt reippaasti moikata kun nähdään, mut oikeesti ei mun tee enää yhtään mieli jäädä juttelemaan kun tuntuu ettei niitä vois vähempää kiinnostaa. Pikemminkin ihme kyräilyä vaan. Odotan että päästäin vuoden sisään muuttamaan täältä muualle..
