Outo synnytyspelko..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja p-m
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

p-m

Uusi jäsen
16.04.2011
2
0
1
Odotan juuri esikoista, pian rv20, mä oon huomannu, et mulla on siitä saakka, kun saimme miehen kanssa tiedon tulevasta, ollut outo synnytyspelko. En sinänsä pelkää kipua, se ei ole ollut ikinä pelko, vaan se, että en halua miestä mukaan synnytykseen. Mies haluaa olla mukana, mutta minua ahistaa koko ajatus. Miehel on jo yksi lapsi ja on ollut mukana synnytyksessä, vaikka lapsen äidin kanssa ei ollut enää kunnon suhdetta. Minä olen ollut hänen lapselle äiti yli puolet lapsen elämästä, eikä minua se häiritse, vaan se kun min mies on saanut kokea maailman ihanimman asian naisen kanssa, joka hylkäsi lapsensa. En tiedä mikä siinä on niin pahaa, kun mies on jo kokenut kaiken, mutta jotenkin otan sen hirveän henk.kohtasesti ja minua ahistaa ajatus tulevasta. En haluaisi satuttaa miestäni, mutta en haluaisi häntä mukaankaan :/
 
ehdottaisin, että tosissaan miettisit kenet sinne synnytykseen mukaan haluat. Itselle oli ainakin, ensisynnyttäjänä, tärkeää, että mieheni ja tulevan lapsen isä oli mukana minun kanssani, kun kaikki oli vierasta ja uutta, ja pelottavaa. Koska, synnytin kesällä, niin vaikka olinki ensisynnyttäjä, niin oli paljon synnytyksia ja kätilöni huiteli paljon jossain muualla. Joten jos olisin ollut yksin ilman miestäni synnyttämässä, olisin ollut aivan yksin....
Ja eikös kun mies jo kokenut tilanteen aiemmin, osaa ehkä paremmin sinua tukea ja osaa olla paremmin läsnä.
Voimia tulevaan päätökseen, onneksi sinulla on vielä aikaa miettiä asiaa kunnolla.
 
On sitä pohdittu tässä niin paljon, että verenpainekki taitaa nousta :/ toinen puoli huutaa miestä, toinen äitiä ja olen äitini kanssa jutellut asiasta (ei ole ketään muuta kenen kanssa jutella) äitini ymmärtää mun ajatusmaailman parhaiten. En tiedä onko miehestä niinkään apua kokemuksen perusteella, sillä hän vain katsoi sivusta, sillä lapsen äiti ei halunnut häntä lähelle. Sentakia en ymmärrä näitä omia ajatuksia, mun mies ei ole saanu kokea odotusaikaa, tuntea lapsen liikettä, eikä mitään muutakaan, eikä auttaa synnytyksessä, hän vain oli siellä. Tuntuu välillä, ,että mies elää esikoisensa odotusaikaa vaikka hänelle tämä on toinen ja sentakia synnytykseen mukaan pääsy on hänelle tärkeämpää kuin mikään muu..onneksi on aikaa miettiä, tai sitten mun on vaa pakko purkaa sydäntä, että se helpottaisi oloa xD
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä