Odotan juuri esikoista, pian rv20, mä oon huomannu, et mulla on siitä saakka, kun saimme miehen kanssa tiedon tulevasta, ollut outo synnytyspelko. En sinänsä pelkää kipua, se ei ole ollut ikinä pelko, vaan se, että en halua miestä mukaan synnytykseen. Mies haluaa olla mukana, mutta minua ahistaa koko ajatus. Miehel on jo yksi lapsi ja on ollut mukana synnytyksessä, vaikka lapsen äidin kanssa ei ollut enää kunnon suhdetta. Minä olen ollut hänen lapselle äiti yli puolet lapsen elämästä, eikä minua se häiritse, vaan se kun min mies on saanut kokea maailman ihanimman asian naisen kanssa, joka hylkäsi lapsensa. En tiedä mikä siinä on niin pahaa, kun mies on jo kokenut kaiken, mutta jotenkin otan sen hirveän henk.kohtasesti ja minua ahistaa ajatus tulevasta. En haluaisi satuttaa miestäni, mutta en haluaisi häntä mukaankaan :/