Pää sekoaa!

[Säälittävä paska]

Ollaan oltu kimpassa parikymmentä vuotta ja lapsiakin siunaantunut kolme. Elämä on ollut seesteistä,kunhan on eletty miehen mukaan. Olen ollut kiltti tyttö; en ole käynyt ravintoloissa, en polttanut tupakkaa, en tavannut liikaa ystäviä, en harrastanut, en matkustellut, en opiskellut, koska mies ei ole halunnut, tämä kaikki aikahan olisi ollut häneltä pois! Tukahdutin haaveeni...Mieheni on mustasukkaista ja omistushaluista lajiketta. Turhaa romantiikkaa ei heru,mutta p.....a pitää antaa säännöllisesti ja rakkauden tunnustuksia,vaikkei vähempää voisi kiinnostaa.Olin suhteen alussa hiukan tuhma,hairahdin,olihan mieheni se ensimmäinen ja on ollut tähän päivään asti. Kaipasin huomiota,palvontaa,halua,mitä nainen nyt kaipaa. Tästä virheestäni ole nöyränä tyttönä maksanut vuosikausia. Silloin ajattelin tekeväni oikein ja ajan korjaavan. Ahdistus, inho ja viha vain kasvaa.En olisi itsestäni koskaan uskonut tällaisia tunteita. Arki sujuu hyvin,ulkoiset puitteet kunnossa,mutta sisällä velloo ja ahdistaa. Miehelle ei voi puhua,olen yrittänyt,tulee vain riitaa.Hän ei ymmärrä minua. Ihmiset ajattelevat minun olevan iloinen ja onnellinen,osaan teeskennellä hyvin,mutta todellisudessa haluaisin jättää tämän paskan.Mutta kun ei ole rohkeutta.

 

[jotka elävät niin kuin se paska tyyppi haluaa!!!!!]

kunhan on eletty miehen mukaan"

Eikö tuo ole järkyttävää? että on vielä tuollaisia naisia olemassa anno 2007 .
Toi on ihan kauheeta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[liityn edelliseen]

Olen ollut kiltti tyttö; en ole käynyt ravintoloissa, en polttanut tupakkaa, en tavannut liikaa ystäviä, en harrastanut, en matkustellut, en opiskellut, koska mies ei ole halunnut, tämä kaikki aikahan olisi ollut häneltä pois! Tukahdutin haaveeni..."

Hienoa.Tuo kuulostaa ihan sellaiselta ettei kannata alkaa sinua edes neuvoa..
Ja jo kaksikymmentä vuotta tuollaista elämää? elikkä mies päättää kaiket puolestasi,et saa nauttia elämästä ollenkaan ja kaikki siun unelmat ja toiveet menee kaivoon vain koska yksi paska äijä herra ei halua että alat elää? siis yhden persoonan takia et tee mitään? kuuntelet sitä äijää vain? heh! ja annat elämän liukua käsistäsi..yhden K.pään takiako? rakastatko sä sitä niiiin..? ( yleensä naiset ovat tuollaisia olkoot äijä vaikka kuinka suuri K.pää.
Naiset hävetkää itsenne puolesta,oma valinta on jos tuollaisen K.pään kanssa yhdessä elätte?
Olisiko korkea aika katsoa itse peiliin ja kysyä itseltäsi "miksi hemmetti sentään mie annan miehen alistaa /komentaa/ päättää mitä mie teen elämäni kanssa ja mitä mie haluan?
Vaikka minulla olisi 10 kakaraa tuollaisen tyypin kanssa en katsoisi päivääkään enää tuollaista paskaa perkele!en suostuisi moiseen!
kuulut kategoriaan : TN.

sorry!

 

[mies1]

No tietysti sait vastauksia, mitä hait. Oikeastaan elät aivan tyypillistä aikaa, sinun kaltaisiasi on useita. He ovat kärsineet koko elämänsä ; heillä on lapsia, jotka on kasvatettu. Heillä on koti ja mies. Mutta kaikki on ollut pas..aa.

Minulle sivulliselle on todella outoa, että noin kauan ja noin paljon on kärsitty. Eikö perheellä ole mitään arvoa, eikö perhe ole ollut edes joskus ilon aihe. Onko lapset olleet hauskoja, miltä on tuntunut, kun pienet oppivat, vaikka kävelemään. Onko ollut miehen kanssa yhteisiä hetkiä.

Ymmärrän kyllä, että tällä hetkellä haluaa voimaa inhoittavasta eletystä elämästä, mutta onko tuo katkeruus oikein ja onko oikein kohdistaa kaikki viha mieheen? Siis 20v ja on mitta täynnä.

Jos ajattelee, että olisi elänyt itse toisin, olisi hakenut matkustamattomuuteen syytä, olisi kriisiyttänyt asioita, olisi pitänyt puoliaan ja jos sittenkin olisi elänyt nyrkin ja hellan välissä, niin ymmärtäisin oikein hyvin tilannetta.

Mutta saahan sitä miestä syyttää kaikesta. Mutta olisikohan todellakin aika katsoa peiliin ja tunnustaa edes osa eletystä elämästä omaksi elämäksi, eikä syytää kaikkea pa..kaa miehen niskaan. Kuitenkin eron jälkeen alkaa muistelemaan niitä kultaisia hetkiä ja miettimään menikö tämä näinkään aivan parhaalla mahdollisella tavalla.

 

[Nainen yks]

Mies 1

Juuri näin. Toista ei voi muuttaa, mutta omasta elämästä on otettava vastuu itse ja elettävä sen niin kuin itse parhaakseen näkee. Ettei katkeroidu ja että on itse elänyt oman elämänsä.

 

[Kohtalosisar]

Täällä on yksi kohtalotoveri! Minäkin olin se liian kiltti nainen, joka ajatteli, että pitää uhrautua ja tehdä miehen elämä mahdollisimman mukavaksi. Ajattelin, että jos pidän mykkäkoulua tai annan pieniä vinkkejä, niin mies kyllä tajuaa, mitä MINÄ haluan parisuhteelta ja elämältä. Ei mies tajunnut mököttämiseni tai vihjailuitteni perusteella yhtään mitään. Vain suora puhe auttaa. Jos mies ei siltikään tajua, pitää sanoa uudestaan ja sellaisilla sanoilla, jotka menevät perille.

Älä sysää vastuuta omasta huonosta olostasi miehelle, vaan sinun tulee itse seistä omien sanojesi ja tekojesi takana. En suinkaan väitä sitä, ettäkö miehesi olisi päässyt suhteesta liian vähällä, mutta varsinkin jos miehen omassa lapsuudenkodissa on ollut perinteinen työnjako miesten ja naisten hommiin, niin mies ei välttämättä todellakaan tajua sitä, että mitä ihmettä sinä meuhkaat tyytymättömyyttäsi. Fakta on kuitenkin se, että miehesi ei välttämättä ole edes tajunnut, että olet ollut tyytymätön ja tehnyt asioita vastentahtoisesti.

Uskon myös siihen, että on asioita, joihin olet voinut vaikuttaa esim. haluatko lapsia, montako lasta haluat jne. Varmastikin myös moni kotiasia on sinun vallassasi eli et välttämättä ole täysin vailla omaa valtaa ollut missään vaiheessa.

Jos et osaa etkä pysty puhumaan miehelle niin, että hän ymmärtäisi pahaa oloasi, niin vanhat tutut keinot eli kirjoittaminen tai tämän keskustelun näyttäminen miehellesi voisi avata miehesi silmät tajuamaan, että olet tosissasi.

Omalla kohdallani parisuhde päätyi eroon. Kävimme kyllä parisuhdeterapiassakin ja se avasi silmäni monelle asialle. Tajusin esimerkiksi sen, että monessa suhteessa otamme oppia omista vanhemmistamme, joten liiallinen kiltteys, uhrautuvaisuus jne ovat helposti niitä omalta äidiltä opittuja asioita. Niistä on vaikea päästä eroon ja uuden käytösmallin opettelu vie aikaa ja viitseliäisyyttä. Missä tahansa ongelmatilanteessa avoin keskustelu on paras keino. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että et halua enää yrittää jatkaa liittoa, niin sitten ehkä ero on paras ratkaisu, mutta todennäköisesti paljon voisi selvittää ilman eroakin.

 

[Entinen p..ka]

Syitä ja selityksiä omalle käytökselleen voi hakea geeneistä, vanhempien esimerkistä, kasvatuksesta, toisesta osapuolesta tai vaikkapa tähtitieteestä mutta fakta on se että jokainen on oman onnensa seppä. Varmasti ap on tajunnut roolinsa ja lammasmaisuutensa jo vuosien ajan mutta ei ole tehnyt asialle mitään vaan on suostunut kynnysmatoksi. Toki vaatii rohkeuttakin muuttaa tilanne ja asettua tarvittaessa poikkiteloin tyrannin kanssa mutta mitään ei tapahdu ellei asialle tee jotain. Joskus harkinta ja jahkailu vie vuosia mutta siinä vaiheessa kun kokee että ilma loppuu ja pää sekoaa on viimeistään tehtävä ratkaisu.

Orjuus on ollut kielletty jo vuosikymmeniä. Miksi alistua ja kärsiä? Hyväksikäyttäjät ja narsistit eivät maapallolta lopu. Meillä on jokaisella vain tämä yksi elämä. Eikö sen pitäisi olla elämisen arvoista?

 

[Saretta]

Jotkut ihmiset vain mieluummin alistuvat ja tekevät asiat niin kuin toinen haluaa. Ovat marttyyreja. Mun mielestä on hassua että nainen syyttää miestään oman elämänsä pilaamisesta, vaikka jokainen on vastuussa ITSE omasta elämästään. Olet valinnut noin ja päättänyt elää miehesi kanssa ja ITSE pilannut oman elämäsi. Näe hyvä ihminen ne omatkin virheesi. Jokaisen on hyvä pitää parisuhteessa oman puolensa, kuten niin pitää elämässäkin tehdä. Nyt kun olet huomannut eläneesi pullossa olisiko aika ottaa vastuu omasta elämästä. Ei miehesi välttämättä paha ole, sä et vain pärjää hänelle. Olisipa mukava kuulla miehesi versio teidän elämästä.