Päädyttiin vuoroviikkoasumiseen

["äiti"]

Erosimme vuosi sitten ja mies vaati jyrkästi, että aletaan lasten kanssa vuoroviikkoasuminen. Itkin. Ihan kamalaa, että äidiltä viedään lapset. Sitten aloin oikeasti miettiä eri vaihtoehtojen eri puolia ja suostuin. Nyt on vuosi takana ja tuntuu, että hyvä näin! Lapset ovat sekä minun että isän kanssa viikon vuorotellen. Lisäksi tapaamme päivittäin, koska asumme alle 1 km päässä toisistamme.

Se mikä rassaa, on jatkuva yhteydenpito ex-miehen kanssa. Lisäksi olen surullinen niillä viikoilla, kun lapset ovat poissa. Mutta ajattelen, että nuo ovat se hinta jonka maksan siitä, että lapsilla säilyy todella sekä äiti että isä. Uskon nyt, että tämä on lasten kannalta hyvä ratkaisu.

Onko muilla kokemusta?

 

["..."]

Minulla ei vielä ole kertoa kokemusta, kun meillä vasta alotellaan tätä viikko-viikko systeemiä. Mutta tosi kiva lukea onnistuneita kokemuksia,itsellä nyt vähän epäileväinen asenne tähän kaikkeen vielä.

 

[neljäs_tulossa]

Me mietimme tuota, mutta halusimme kuitenkin lapsille paikan, jota voivat nimittää kodikseen. En itsekään haluais asua vuoroviikoin jossain. Enkä tiedä olisinko kuitenkaan halunnut ex-miehen kanssa joka päivä tavata.. lisäksi sitten se, että täytyis tosi kauan asua naapurissa, että lapsilla säilyy toi järjestely.

 

["vieras"]

Mun mielestä eroavat vanhemmat saisivat ostaa/vuokrata kolme asuntoa: yksi säilyisi lasten kotina, toinen äidille ja kolmas isälle. Lapset pysyisivät paikallaan samassa osoitteessa ja vanhemmat olisivat ne, jotka hyppisivät viikoittain kotien välillä. Te sen perheen sössitte. Eivät teidän lapset.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";26893753]Mun mielestä eroavat vanhemmat saisivat ostaa/vuokrata kolme asuntoa: yksi säilyisi lasten kotina, toinen äidille ja kolmas isälle. Lapset pysyisivät paikallaan samassa osoitteessa ja vanhemmat olisivat ne, jotka hyppisivät viikoittain kotien välillä. Te sen perheen sössitte. Eivät teidän lapset.[/QUOTE]

Tästä on ihan joku tutkimuskin tehty, muistan 2006 vuonna koulussa sosiaalialan luennolla kun tästä aiheesta puhuttiin... Tuo olisi lapsen kannalta paras ratkaisu mut onko kellään varaa tuollaiseen ja avustaako kela/sossu tällaisessa? jos pitää tavallaan kolmea taloa maksaa... Itse kyllä kannatan tuota systeemiä.

 

["äiti"]

Tuotakin harkitsimme. Äkkiseltään se kuulostaa hyvältä, mutta luin artikkelin, jossa todettiin, että kolmen asunnon mallissa lapsille koituu pysyvyyden ylläpidon vastuu eikä sitä suositella kuin lyhyeksi ajaksi. Äidin ja isän kodeissa lapsilla on pysyvät kodit.

 

["äiti"]

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen: Millaisia kokemuksia muilla on vuoroviikkoasumisesta? Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia teillä on tullut esiin?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26893753]Mun mielestä eroavat vanhemmat saisivat ostaa/vuokrata kolme asuntoa: yksi säilyisi lasten kotina, toinen äidille ja kolmas isälle. Lapset pysyisivät paikallaan samassa osoitteessa ja vanhemmat olisivat ne, jotka hyppisivät viikoittain kotien välillä. Te sen perheen sössitte. Eivät teidän lapset.[/QUOTE]

Tää olis tosiaan paras ratkaisu. Ei kai lapsillekaan ole hyväksi "muuttaa" jatkuvasti viikon välein toiseen paikkaan. Mutta hienoa tuossa vuoroviikottelussa on kuitenkin, että toinen, ns. viikonloppuvanhempi, ei erkaannu lapsista vaan lapsilla tosiaan säilyy läheinen suhde molempiin vanhempiin.

 

["äiti"]

Mietimme kovasti kumpi on tärkeämpää: läheinen suhde sekä äitiin ja isään vai yksi koti. Päädyimme vuoroviikkoihin siksi, että lapsi säilyttäisi molemmat vanhempansa.

Mitä käytännön asioita on teillä tullut esiin? Hyviä ja huonoja puolia?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";26893753]Mun mielestä eroavat vanhemmat saisivat ostaa/vuokrata kolme asuntoa: yksi säilyisi lasten kotina, toinen äidille ja kolmas isälle. Lapset pysyisivät paikallaan samassa osoitteessa ja vanhemmat olisivat ne, jotka hyppisivät viikoittain kotien välillä. Te sen perheen sössitte. Eivät teidän lapset.[/QUOTE]

Tätä usein palstoilla ehdotetaan. Mutta kun itsekin kirjoitit, että PERHE on "sössitty", niin miten tilannetta paikkaa se, että lapsille hankitaan oma asunto, jossa vanhemmat vierailevat? Käytännössähän tuo kai olisi kaikkein hankalin järjestää. Ja en nyt tiedä, lisäisikö se lasten turvallisuutta tai kodin kodikkuutta, jos se ei oikeasti olisi kenenkään koti, vaan ainoastaan vanhempien vierailupaikka? No, teineistä voi tietysti tuntua coolilta, että heillä on "oma kämppä", mutta normaalistihan vanhemmat ovat ne, jotka laittavat kodin lapselle. Ajatus siitä, että lapset eivät periaatteessa asuisi minään viikkona kenenkään luona, vaan vanhemmat tulisivat vuoroviikoin heidän luokseen asumaan, tuntuu vähän hassulta. Vuoroviikkoasumisessa heillä kuitenkin on koti kummankin vanhemman luona.

Moni muuten aina sanoo tuollaisen kodin vaihtamisen viikon välein olevan rasittavaa. Mutta onko se oikeasti rasittavampaa kuin se, että ei saisi asua toisen vanhemman kanssa enää ollenkaan? (Ja tämä nyt on tietysti aikuisena näkökulma, mutta minusta olisi ihan ok asua kahdessa paikassa, joko vuoroviikoin tai sitten niin, että olisin kaksi viikkoa siellä ja kaksi viikkoa täällä.)

 

[fbf]

[QUOTE="...";26893776]Tästä on ihan joku tutkimuskin tehty, muistan 2006 vuonna koulussa sosiaalialan luennolla kun tästä aiheesta puhuttiin... Tuo olisi lapsen kannalta paras ratkaisu mut onko kellään varaa tuollaiseen ja avustaako kela/sossu tällaisessa? jos pitää tavallaan kolmea taloa maksaa... Itse kyllä kannatan tuota systeemiä.[/QUOTE]

Miksi niitä pitää olla kolme. kaksi riittää. Yksi pysyvä asunto lapsille ja toinen vanhemmille. Vanhemmat vaihtaa vaan asuntoa. Joskus on tehtävä joustoja.

 

[sivusta seurannut]

kunhan pitää sitten huolen et ne tosiaan on vuoroviikoin ja vaihtopäivänä se vaihto tapahtuu. Ja jos joutuu muuttamaan vaikka viikonloppuja ni pitää huolen siitä et sit se kuka on "menettänyt" sen vapaan viikonlopun(tai viikon) ni toinen osaa myös joustaa jos on tarvis.

 

[Mörköäiti]

Miksi niitä pitää olla kolme. kaksi riittää. Yksi pysyvä asunto lapsille ja toinen vanhemmille. Vanhemmat vaihtaa vaan asuntoa. Joskus on tehtävä joustoja.

No ei tällaista kukaan tosissaan voi ehdottaa.

 

["äiti"]

Tätä usein palstoilla ehdotetaan. Mutta kun itsekin kirjoitit, että PERHE on "sössitty", niin miten tilannetta paikkaa se, että lapsille hankitaan oma asunto, jossa vanhemmat vierailevat? Käytännössähän tuo kai olisi kaikkein hankalin järjestää. Ja en nyt tiedä, lisäisikö se lasten turvallisuutta tai kodin kodikkuutta, jos se ei oikeasti olisi kenenkään koti, vaan ainoastaan vanhempien vierailupaikka? No, teineistä voi tietysti tuntua coolilta, että heillä on "oma kämppä", mutta normaalistihan vanhemmat ovat ne, jotka laittavat kodin lapselle. Ajatus siitä, että lapset eivät periaatteessa asuisi minään viikkona kenenkään luona, vaan vanhemmat tulisivat vuoroviikoin heidän luokseen asumaan, tuntuu vähän hassulta. Vuoroviikkoasumisessa heillä kuitenkin on koti kummankin vanhemman luona.

Moni muuten aina sanoo tuollaisen kodin vaihtamisen viikon välein olevan rasittavaa. Mutta onko se oikeasti rasittavampaa kuin se, että ei saisi asua toisen vanhemman kanssa enää ollenkaan? (Ja tämä nyt on tietysti aikuisena näkökulma, mutta minusta olisi ihan ok asua kahdessa paikassa, joko vuoroviikoin tai sitten niin, että olisin kaksi viikkoa siellä ja kaksi viikkoa täällä.)

Minusta erossa pitääkin juuri miettiä mikä on paras mahdollinen vaihtoehto. Jos onnellinen ydinperhe on syystä tai toisesta poissuljettu mahdollisuus. Kolmea kotia ei voi suositella, koska lapsen koti on siellä missä äiti tai isä asuu.

 

["..."]

Miksi niitä pitää olla kolme. kaksi riittää. Yksi pysyvä asunto lapsille ja toinen vanhemmille. Vanhemmat vaihtaa vaan asuntoa. Joskus on tehtävä joustoja.

Niin siis oikeastihan hankintaan menisi 2 asuntoa. Lapsi jää asumaan siihen perheen kotiin ja vanhemmat muuttavat vuokralle.

Eli vanhemmat asuisivat vuoroviikoin samassa vuokrakämpässä? Entäs uusien puolisoiden tavarat yms. jutut vai onko joka perjantai+maanantai muuttoauto perheen pihassa? Vai asuuko ex-vaimo uuden vaimon ja sen lasten kanssa ne vuoroviikot...? Aika hankalaa kuitenkin. Ihannemaailmassa tällainen onnistuisi

 

["äiti"]

kunhan pitää sitten huolen et ne tosiaan on vuoroviikoin ja vaihtopäivänä se vaihto tapahtuu. Ja jos joutuu muuttamaan vaikka viikonloppuja ni pitää huolen siitä et sit se kuka on "menettänyt" sen vapaan viikonlopun(tai viikon) ni toinen osaa myös joustaa jos on tarvis.

Joustoa tosiaan tarvitaan ja paljon yhteydenpitoa. Mutta onnistuu, jos kumpikin sitoutuu tähän.

 

[neljäs_tulossa]

[QUOTE="äiti";26893877]Joustoa tosiaan tarvitaan ja paljon yhteydenpitoa. Mutta onnistuu, jos kumpikin sitoutuu tähän.[/QUOTE]

Ja myös molempien tulevat kumppanit

 

["äiti"]

HUHUU! Nyt niitä vuoroviikkoasumisen kokemuksia! (Eikä pelkästään muiden vaihtoehtojen miettimistä!)

 

["vieras"]

useita tutkimuksia ja haastatteluja tehty kyseisetä aiheesta ja aina tuloksena sama...vuoroviikko systeemi on erittäin kuluttavaa ja stressavaa lapselle...etenkin pienille lapsille sitä ei suositella missään nimessä. Lapsen täytyy kotia vaihtaessa vaihtaa myös osaa itsessään..aina lähteä ja aina palata takaisin, vaihtaa käytöstä ja kodin sääntöjä sen mukaan kummassa osoitteessa on. Miksi aikuiset ihmiset ei koskaan opi, miksi lapset joutuvat kokemaan sen jatkuvan eestaas rehaamisen ..niin ja lässyn lässyn lasten sopeutumisesta, totta hitossa he sopeutuu kun on PAKKO! Kyseinen homma toimii kuulemma murkuilla ja isommilla lapsilla.

 

[vdd]

No mäkin mietin, et eiks ne vanhemmat vois hyppiä vuoroviikoin vanhassa kodissaan ja vuoroviikoin jossain yhteisessä asunnossa. Tosin vaatis kai jonkinlaisia välilöitä.

Niin ja jos jompikumpi löytää uuden, niin sit oliv vuoroviikoin uuden ihastuksensa kanssa ja toisen viikon lastensa kanssa.

 

[df]

No ei tällaista kukaan tosissaan voi ehdottaa.

Miksi ei? Itse en oleta, että jos erotaan niin heti on uudet puolisot nurkissa. En todellakaan. Ei kai kukaan sellaista edes oleta. Lapset ensin!! Ne omat himot ja mukavuudet unohdetaan jos tuollaiseen ratkaisuun päädytään ja eletään lasten ehdoilla. Se on kyllä huomattu, että useimmat eivät niin tee. On lapsia siellä ja täällä ja uusia puolisoita siellä ja täällä ja niiden vanhat lapset ja uudet lapset ja kaikki on ihan helvetin vaikeaa ja kaikille tulee mielenterveysongelmia. :O

 

[Mörköäiti]

No mäkin mietin, et eiks ne vanhemmat vois hyppiä vuoroviikoin vanhassa kodissaan ja vuoroviikoin jossain yhteisessä asunnossa. Tosin vaatis kai jonkinlaisia välilöitä.

Niin ja jos jompikumpi löytää uuden, niin sit oliv vuoroviikoin uuden ihastuksensa kanssa ja toisen viikon lastensa kanssa.

No eihän tuo käytännössä toimisi kuin korkeintaan jonkin siirtymäajan, tyyliin pari kuukautta heti eron jälkeen. Kun ihmiset eroavat, he eroavat, ja vaikka olisi ihan siedettävät välit, niin eivät ihmiset halua entisen kumppaninsa kanssa mitään asuntoa enää jakaa - edes vuoroviikoin.

Tässä järjestelyssä molemmista asunnoista tuli kummallisia aavekämppiä - jotenkin kammottavan kuuloista, että toisesta asunnosta ei varsinaisesti olisi yksikään täysikäinen päävastuussa eikä siinä olisi ketään pysyvää ja varsinaista AIKUISTA asumassa, ja toisessa taas ei varsinaisesti asuisi kukaan, vaan vanhemmat ainoastaan punkkaisivat siellä vuorotellen. Loppujen lopuksi kenelläkään ei oikeastaan olisi kotia.

 

[Mörköäiti]

Miksi ei? Itse en oleta, että jos erotaan niin heti on uudet puolisot nurkissa. En todellakaan. Ei kai kukaan sellaista edes oleta. Lapset ensin!! Ne omat himot ja mukavuudet unohdetaan jos tuollaiseen ratkaisuun päädytään ja eletään lasten ehdoilla. Se on kyllä huomattu, että useimmat eivät niin tee. On lapsia siellä ja täällä ja uusia puolisoita siellä ja täällä ja niiden vanhat lapset ja uudet lapset ja kaikki on ihan helvetin vaikeaa ja kaikille tulee mielenterveysongelmia. :O

No itse en ole puhunut uusista puolisoista mitään. Katso tuo ylläoleva viestini, siinä kirjoitin, miksi tuo ajatus kuulostaa vähän älyttömältä. Toki olen kuullut, että joillain tuollainen systeemi on ilmeisesti kokevat sen hyväksi - mutta siinä ilmeisesti on kyse jo vanhemmista lapsista, teineistä, jotka muutenkin pian muuttaisivat pois, tai muuten väliaikaisesta järjestelystä. Pitemmän päälle tuollainen olisi kyllä aika outo järjestely.

 

["vieras"]

Miksi ei? Itse en oleta, että jos erotaan niin heti on uudet puolisot nurkissa. En todellakaan. Ei kai kukaan sellaista edes oleta. Lapset ensin!! Ne omat himot ja mukavuudet unohdetaan jos tuollaiseen ratkaisuun päädytään ja eletään lasten ehdoilla. Se on kyllä huomattu, että useimmat eivät niin tee. On lapsia siellä ja täällä ja uusia puolisoita siellä ja täällä ja niiden vanhat lapset ja uudet lapset ja kaikki on ihan helvetin vaikeaa ja kaikille tulee mielenterveysongelmia. :O

NIMENOMAAN!!!! missä on se aikuisen järki joka oikeesti luulee että se on lapsille ihan iisi homma pakata aina kassinsa ja kimpsut ja vaihtaa kotia viikon välein...hei HALOO!!!! Ja vaikka kuinka isi ja äiti laittaisi kodin molempii osoitteisiin..omat tärkeät tavarat jne jne..niin kyllä se pieni lapsi siinä aina käy haikeuden ja ikävän kun nukkumapaikka vaihtuu...en tajua tätä nykyajan touhua ollenkaan..sitten ihmetellään kun nuoret voi huonosti ja syrjäytyy...kai nyt kun pienestä pitäen ei ole voinut kiinnittyä mihinkään.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";26894027]Ja vaikka kuinka isi ja äiti laittaisi kodin molempii osoitteisiin..omat tärkeät tavarat jne jne..niin kyllä se pieni lapsi siinä aina käy haikeuden ja ikävän kun nukkumapaikka vaihtuu...en tajua tätä nykyajan touhua ollenkaan..sitten ihmetellään kun nuoret voi huonosti ja syrjäytyy...kai nyt kun pienestä pitäen ei ole voinut kiinnittyä mihinkään.[/QUOTE]

No nyt et kyllä kirjoita lainkaan tosissasi, vai mitä
Vai tavaroihin ja nukkumapaikkaanko se lapsi siis kiintyykin? No voi paska, sehän selittääkin tosiaan, miksi nuoret voivat niin huonosti - kun ne eivät ole tajunneet kiintyä tavaroihin, vaan ovat virheellisesti kiintyneet ihmisiin, kuten perheenjäseniin. Fiksumpaa tietysti kiintyä tavaroihin, jotka eivät esim. voi kuolla :/