Pääseekö tästä pelosta millään eroon?

[ap]

Mies lähti lapsen kanssa sukuloimaan. Se ei välttämättä ole se pääpointti.. Mutta mulla on niin tuskainen olo. Pelkään että jotain kamalaa tapahtuu ja mä en ole estämässä sitä. Sama on aina jos lapsi lähtee pois kotoa, vaikka vaan anoppilaan tuohon muutaman kilometrin päähän.

Mä pelkään, että lapsi katoaa. Tai hukkuu järveen/jokeen/lampeen. Tai juoksee auton alle. Tai tapahtuu jotain muuta kamalaa, vaikka auto-onnettomuus.

Mä pelkään että kukaan ei katso lapsen perään vaikka tiedän, että turvallisia aikuisia on lähettyvillä ja pitävät lapsesta huolta.

Mä pelkään että mä menetän ton rakkaan lapseni että sekin otetaan multa pois.

Nää tuntemukset on nousseet pintaan mun viimeisimmän keskenmenon jälkeen.

Tiedän sen, että aina en voi olla paikalla ja onnettomuuksia sattuu jos sattuu. Mutta kuinka paljon mä itseäni syyttäisinkään jos en sellaisen sattuessa olisi paikalla!

 

[Uudi ejk]

Kannattais ehkä keskustella jonkun kanssa. Sulle on jäänyt jonkinasteinen trauma varmaan keskenmenosta ja nyt on sitten päällä katastrofin pelko. Se vie kyllä liikaa energiaa sinulta. Ehdotan tosiaan keskusteluapua.

 

[ap]

Mä olen käynyt mielenterveysohjaajalla juttelemassa, mutta ne käynnit loppui jo. Psykiatri antoi reseptin mirtazapiniin (jota en ole ottanut).

Tolle mto:lle saisin ajan jos soittaisin, mutta käynnit lopetettiin koska tunsin olevani kunnossa.

 

[vieras]

Mulla on samanlaisia pelkoja; pelkään et ex ajaa kolarin lasten kyydisolles, et ne hukkuu kun ovat sukulaisten uima-altaas jne... Mullaki mirtazapinit mutten ota niitä kun niistä menee ihan tokkuraan

 

[näin toimisin itse]

Kohtaa pelko, kulje sen läpi. Kuvittele, mitä voisi tapahtua ja mitä siitä seuraisi sun ja muiden kohdalla.

Ajattele, onko koskaan elämässä mikään etukäteen kuvittelemasi mennyt täsmälleen niin kuin kuvittelit. Tuskin? Kaikki, mitä voit kuvitella ei siis tule ainakaan toteutumaan.

 

[Mintus]

Hienoa on kuitenkin se, ettet estä lasta lähtemästä. Ikävää että sinulla on paha olo mutta vielä pahempi olisi jos kieroutuneesti sitoisit lapsen vain itseesi. Olet siis selvästi jo ensimmäisen askeleen ottanut kohdataksesi pelon. Soita vain rohkeasti lisää aikoja MTO:lle ja sovi niitä sitten vaikka reilusti harvemmin. Voimia sinulle, minäkin olen tosi paljosta huolehtiva - tai ehkä hiema turhaan huolestuva äiti <3

 

[ap]

En mä tahdo lasta vain kotona pitää. Mun pelkojen takia olis epäreilua sulkea lapsi kotiin.

Mä tiedän että tämä on ihan hölmöä! Mä en mitenkään voi estää tapaturmia jos ne on sattuakseen. Miten se sanotaan "ei vahinko tule kello kaulassa" taijotn.

Ehkä olisi fiksuinta soittaa mto:lle. Jotenkin vaan nolottaa..Niin hyvillä mielin lähdin viimeiseltä käynniltä.
Mutta toisaalta, mehän käytiin läpi vaan niitä keskenmenoja ja niiden nostattamia tunteita. En uskonut että tälläinen pelko iskee persuksiin