Paha mieli ystävän puolesta ja muutenkin

["vieras"]

Miksin helvetissä ihmiset ei tajua omaa parastaan?
Ystäväni esimerkiksi. Roikkuu edelleen exässään joka on suoraansanottuna ihan vitunmoinen kusipää.
Manipuloiva paska joka saa aina kaverini takaisin, puhumalla ja aivopesemällä ja tämä idiootti uskoo niitä juttuja. Kunnes sitten saa taas siipeensä oikein pahasti. Exä pettää, jättää, jopa hakkaa.
Ystävällä oli mitä parhain poikaystävä, sellainen joka oikeasti arvosti häntä ja piti hyvin, mutta kaveri laittoi nyt sitten välit poikki häneen.
Kun piti mennä taas sen exänsä kanssa yhteen. Joka aiheuttaa hänelle taas mitä isoimman sydänsurun, viimeistään 2-4 viikon kuluttua ja tiedän se ihan taatun varmasti.
Teki tosi pahaa, kun se kaverini miesystäväkin oli ihan romuna tosta ja itki. En voinut muuta sanoa, kuin että en tajua. En oikeasti tajua.
Voi helvetti

 

["naps"]

kaikenlaiseen hölmöyteen pitäisi voida määrätä katkaisuhoitoa. pelkohan se perimmältään on mikä tuota teettää, ja syyllisyydentunne. ihminen ei usko ansaitsevansa parempaa.

 

["vieras"]

Ystäväsi on luultavasti rakastunut haavekuvaan exästään. Eikä halua nähdä totuutta, eli sitä, ettei sitä ihmistä oikeasti ole olemassakaan. Ei nähtävästi ole päässyt irti, jos jätti uuden poikaystävän, joka kuitenkin kohteli hyvin. Oliko sitten vaan laastarisuhde.

 

["hanii"]

[QUOTE="naps";26477600]kaikenlaiseen hölmöyteen pitäisi voida määrätä katkaisuhoitoa. pelkohan se perimmältään on mikä tuota teettää, ja syyllisyydentunne. ihminen ei usko ansaitsevansa parempaa.[/QUOTE]

Nyt sanoit hienosti.

Mä elin ton kaiken läpi. Kaikki ympärillä näki mitä tapahtu, ainutkaan ystäväni ei oo exääni sietäny koskaan. Petti, hakkas, jätti, ruinas takas, uusiksi ja uusiksi. Käytti taloudellisestikkin hyväkseen, maksoin lopulta sen ryyppäämällä ja ns. huoraamalla ryssittyjä vastikkeita, vakuutusmaksuja....

Noh, irti riuhdottu rajumman kautta, alistuttu sittenkin, mutta paskan oikominen on alkanut ja ensimmäinen erä on jo voitettu, sillä exän sairaanloinen kostaminen siitä, että todella lopulta lähdin ja sain täydellisen elämän rakennettua, alkoi joitain vuosia sitten. Sitä on kohdattu jos vaikka millasia ihmisiä, poliisia, asianajajaa, käräjäoikeuden haastemiestä, sovittelijaa, lastensuojelun ihmisiä, lääkäreitä, psykiatrisia hoitajia..... mutta ensimmäinen erä on ohi.

Sano ap suoraan sille kaverille, että tajuaa, ettei tossa oo järkeä ja periaatteessa alkaa se surkutteluoikeus olla ohi, kun se äijä taas tekee paskasti.
Huonoa itsetuntoa se on, mutta voisko siinä olla jotain muutakin, esim. kiristystä? Mullahan oli todella rajua kiristystä, johon lankesin.

 

[tytsi-89]

Ystäväsi on läheisriippuvainen. Hänen kannattaisi käydä jossain puhumassa. Tuskin kuitenkaaan osaa ajatella tuossa omaa parastaan.