Pahin on tapahtunut

[Cry]

Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa alle kolme vuotta ja asumme yhdessä hänen omistamassaan yksiössä. Asunto on liian pieni ja olen pitkään pyytänyt että voisimme muuttaa isompaan asuntoon, johon poikaystäväni ei koe ""vielä"" olevansa valmis koska riítelemme toisinaan paljon. Häntä ahdistaa ""ainainen valitukseni"", joka taas johtuu siitä että olen tyytymätön nykyiseen tilanteeseen.
Ikuinen oravanpyörä. Joka tapauksessa rakastamme toisiamme ja haluaisimme olla yhdessä.
Nyt kuitenkin viikonloppuna olin töissä toisella paikkakunnalla, jolloin hän oli ystävänsä kanssa tuonut jatkoille ""meidän"" kotiimme kaksi naista. Ensin tarina meni niin että hänen ystävänsä oli tuonut mukanaan yhden naisen, jonka kanssa oli harrastanut seksiä ensin vaan suihkussa, sittemmin tarina muuttui niin että eri puolilla asuntoa ja lopulta nainen oli oksentanut uuden sänkymme viereen. Poikaystäväni oli kuulemma tyynesti istunut sohvalla ja vain ""hieman katsellut"". Kun jankutin ja jankutin kertomaan totuuden, hän tunnusti että mukana oli ollut toinenkin nainen mutta hän ei ollut pystynyt tekemään tämän kanssa mitään! He olivat kaikki neljä kuitenkin huoneen kokoisessa yksiössä. Mitä poikaystäväni ja tämä toinen nainen olisivat tehneet sen kaksi tuntia jonka hänen ystävänsä harrasti seksiä toisen naisista kanssa? Eikö kuullostakin aivan uskomattomalta tarinalta? Edelleen?
Poikaystäväni itki ja pyysi anteeksi, miksi hän itkisi jos olisi aivan viaton? Hänestä tuntui todella pahalta, minusta vielä pahemmalta. Ensimmäinenkin tarina jo satutti, valehtelu satutti lisää ja lopullinen tarina oli jo romahdus. Kun kysyin että eikö teillä ollut YHTÄÄN mitään tämän toisen naisen kanssa, poikaystäväni oli hiljaa.
Tuntuu niin pahalta! En voi antaa tälläistä anteeksi, mutten kestä ajatusta että eroaisimme! Tiedän että poikaystäni kaveri yllyttää aina myös seurustelevia ystäviään naisseikkailuihin. Olisin tovonut että olisin ollut niin tärkeä että poikaystäväni olisi pystynyt tuottamaan ""pettymyksen"" ystävällen, sen sijaan että murskaisi minut.
Kun kysyin mikset tullut itse kertomaan heti totuutta, vaan pakenit keskustelua kanssani, hän sanoi ettei hänellä ollut rohkeutta.
En tiedä mitä tekisin!!! Voiko tässä olla enää mitään toivoa?
Voisinko enää ikinä luottaa häneen? Voisiko tämä olla enää kaunis tarina? Olen pitänyt poikaystävääni todella luotettavana, olen 25, hän 26.

 

[tiedän]

Valehtelua, selittelyä, tarina muuttuu vähän väliä.... Luottamus on mennyt, eikä se helpolla palaa. Mieti, tuhlaatko aikaasi ja voimiasi tällaiseen mieheen. Olet vielä nuori ja maailma on miehiä täynnä!

 

[versioista]

Se versiointi kielii yleensä siitä, että kaikki ei ole vielä selvillä. Tuo on paskamainen soppa, minäkin tiedän sen itse selityksiä jahdanneena. Teki mieli tehdä jotain, mitä ei voi sanoa.

 

[===]

Otsikkosi on sikäli väärä, että petetyksi tuleminen ei ole pahinta, mitä elämässä voi tapahtua.

Miksi olet elämääsi ollut tyytymätön ja valittanut poikaystävällesi? vain pienen asunnonko takia? Kyllä pienikin asunto kahdelle aikuiselle riittää, mutta voisiko pojan harkinta asuntoasiassa johtua siitä, että se on hänen omansa eikä siitä luopuminen silloin ole aivan yhtä yksinkertaista kuin vuokra-asunnosta. oletko toivonut yhteisesti ostettavan isomman, vuokrattavan isomman vai pojan vaihtavan omansa isompaan? Silläkin on merkitystä kun pohditaan, että miksi haluaa pysyä vanhassa asunnossa.

Kyllä tuo tarinan muuttaminen, valehtelu ja lopulliseen kysymykseen vaikeneminen kielii pettämisestä. Voithan sinä antaa teille mahdollisuuden vielä yhteiseen tulevaisuuteen, aika sen näyttää kykenetkö aidosti antamaan anteeksi vai hiertääkö se asia sinua lopun aikaa. jos hiertää, niin lopeta sitten suhde, koska ilman luottamusta ja eteenpäin menemistä se ei tule toimimaan.

Pojan ystäviä et voi häneltä kieltää, ja olkoon edelleen tämän vähemmän moralistisen tyypin kaveri, mutta voithan vaatia esim. etteivät juhli yhdessä, niin ei tapahdukaan tälläistä. vaikka onhan se niinkin, että jos toinen haluaa pettää, niin ei siihen vaikuta kaverit, aika ja paikka, järki eikä mikään. kyllä se on ollut miehesi oma päästös, tuskinpa tuon ikäinen enää tekee tuollaista miellyttääkseen kaveriaan.

Tsemppiä, päätitpä sitten tulevaisuudestanne mitä tahansa.

 

[no niin]

Kun ikää tulee sulle 10-vuotta lisää tiedät millainen maailma on . Miehet pettää, pettäää ja kun valitat asioista ne pettää varmasti. Ei tämä elämä ole ruusuilla tanssi mistä ja on todella harvoja 25-vuotiaita miehiä, jotaka ovat valmiita sitoutumaan. Tehän vasta seurustelette, että ole kihloissa, naimisissa, ei yhteisiä lapsia - seurusteluaikahan on kokeilua kelpaako toinen vai ei vielä voi perääntyä ....

 

[hukkanen]

Oikeesti, lähde nyt kun sulla on se viha vielä voimana! Ei kannata jäädä vatvomaan asiaa, nimittäin todennäköisesti kyllä pääset asiasta yli, mutta et pysty suhteelle enää antautumaan niinkuin pitäisi. Ja silloin asiat muuttuu paljon vaikeammiksi!! Sitä jää mittimään vuoden päiviksi (tai kymmenen) mitä pitäisi tehdä eikä asiat enää ole yhtään musta-valkoisia, pelkästään harmaita... Ainahan voit palata takaisin jos vielä puolen vuoden päästä tuntuu siltä! Rohkeutta ja voimia

 

[likka]

nakkaa jätkä ulkoruokintaan......

 

[Vanhempi nainen]

Tiedän, että sinuun sattuu, mutta tiedätkö sen, että olet jo pitkään tyytymättömänä suhteeseennen pyrkinyt hallitsemaan suhdetta. Et ole ainoa. Monet miehet pelkäävät kuollakseen sinunlaistasi naista, vaikka toisaalta haluaakin sinunlaisesi kanssa viettää aikaa.
Pidät naruja liian kireällä, esität vaatimuksia, rutinaa, rutinaa...rutinaa. Ei ihme, että nuori mies pelkää sitoutua ja pelkää lähteä omasta kodistaan. Mitä muuten maksat hänelle vuokraa asunnosta?
Miehellä on vielä kokeiluaika menossa. Ette virallisesti ole sitoutuneet, ette ole sanoilla sopineet, että tästä eteenpäin ei enää ketään muuta. Se sanoilla sopiminen on välttämätöntä, mutta älä nyt ala sillä kiristää.

Jos mies lähtee asunnosta, onko sinulla panostaa sama summa, jos ostatte isomman? Jos ei ole, ei ihme että pelkää.

Jos lähdette vuokralle, mihin miehen pääoma pannaan? Se ei pankissa korkoa kasva, mutta asunnossa kylläkin pääoma lisääntyy.
Eivät ole yksinkertaisia asioita. On paljon muutakin kuin rakkaus.Yksin se ei riitä, kuten näet.

Mitä enemmän annat vapautta, sitä enemmän saat rakkautta. Sanon sinulle, että seurustelkaa, mutta älkää esittäkö vaatimuksia, älkää sitoutuko. Älä hosu, odota, että mies on vapaaehtoinen ja valmis, muu ei auta. Jos ei se käy, etsi toinen uhri.

Vierailla käymisestä pääsee ohitse, jos rakkautta on. Älä dramatisoi liikaa tätä asiaa. Aivan ilmeisesti mieskin on uhri, hän ei ehkä ole ollut junailemassa tätä asiaa.Ja uskollisia miehiä kyllä löytyy, älä sitä sure. Nyt koskee, mutta jos et linjaasi muuta, vähän ajan päästä vasta koskeekin.

 

[Nainen77]

Itselle kävi sama, sillä erotuksella, että mies kertoi etukäteen, että hänellä vähän menokenkä vipattaa.
Sitten eräiden juhlien jälkeen oli hiljaista poikaa, ja lopulta tunnusti temppunsa.
Jäin, mutta suhde ei palautunut koskaan ennalleen, vaan loppu oli pelkkää ajojahtia, kyttäystä, että kuka oli missäkin ja kenen kanssa.
Asiaa pahensi se, että omakin moraali alkoi löystyä:

aina kun joku mies osoitti mielenkiintoa tai edes parempaa keskusteluseuraa kuin oma siippa, ajattelin helposti, että no miksipä ei , kerran toisinkin päin toimitaan näin. Aika pitkään sinnittelin tietysti ilman että itse petän. Mutta yksinkertaisesti motiivi olla siinä suhteessa täysillä oli mennyt.

Lopulta, usean vuoden kitumisen jälkeen, totesin, että en voi enää pitää sitä suhdetta yllä, koska minulle ei ollut enää mitään väliä sillä, onko minulla mies vai ei, kiikaroin jatkuvasti vain jotain parempaa.

Ihmettelin vain suuresti sitä, että miksi mies oli silti hirveän mustasukkainen minun tekemisistäni. Osaltaan se hidasti ja lykkäsi päätöstäni lähteä, koska ajattelin jotenkin olevani hänelle huipputärkeä ja luin sen mustasukkaisuuden suurena rakkautena.
Ehkä se sitä olikin, mutta mentävä minun oli, koska se olisi mennyt puolin ja toisin aivan älyttömäksi pettämisralliksi, ensin toinen menee, sitten toinen kostoksi myös, sitten taas itketään, ja yritetään muka unohtaa kaikki.

Se tuntuu turhalta kääntää selkä omille mieliteoille, kun toinen ei ole tehnyt niin kuitenkaan.
Vielä vähän aikaa, niin olisin saanut itsenikin samaan soppaan.
Sitten olisin pettäjä itsekin.
Kyllä se on parempi, että suhde loppuu silloin, kun on sen aika, eikä vähän sen jälkeen. Silloin, kun toisen pitää mennä koettelemaan suhteen rajoja, niin kyllä se aika on jo silloin koittanut.
Silloin, kun jokin asia on ihmiselle todella tärkeää, niin ei sitä silloin mennä kokeilemaan, että mitä pitää tehdä, että saa sen kaadettua.

Suhteen päättämistä ei kannata turhaan pitkittää, sen jälkeen kun sen aika jo on ohi.
Siinä menettää vain oman herkkyytensä ja viattomuutensa ennen aikojaan, varsinkin, jos on vielä nuoruutta jäljellä.
Vanhempana se on vaikeampaa, kun on jo yhteistä omaisuutta ja lapsia. En ihmettele, että siinä tilanteessa katsotaan läpi sormien, ettei tarvitsisi kaikkea aloittaa alusta. Nuorena se on ihan eri asia, sulla on vielä paljon valinnan varaa.

Itse olen silti iloinen, että se dilemma tuli kynnettyä läpi siinä suhteessa. Nyt kun on vakiintunut eri miehen kanssa, niin on nämä moraalit tullu punnittua valmiiksi, ja tiedän, mitä en ainakaan tule koskaan tekemään toiselle.

Jotkut tuolla toisessa ketjussa sönköttävät, että se, joka vastustaa jyrkästi pettämistä, ei ole vain kokenut mitään, eikä elänyt tarpeeksi.
Minä ainakin olen ruvennut sitä jyrkemmäksi , mitä enemmän pettämistä on tullut nähtyä.
Ei saisi olla mustavalkoinen, mutta pettämisen suhteen ei ole oikein muita vaihtoehtoja, eikä harmaita alueita.Joko petät, tai sitten et.
Se ei myöskään paranne monimutkaisilla tulkinnoilla, selittelyillä, tai saman tarinan useilla versioilla. Toiseen joko sattuu, tai sitten ei satu. Se , että toiseen sattuu, ei poistu sillä, että no kun minä nyt vähän vain MELKEIN nussin jonkun kanssa.
Pitäisi voida luottaa siihen, mitä toinen sanoo. Mutta :Se vain on niin, että jos hankkiutuu hämärissä olosuhteissa neljänseinän sisälle vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, niin jos siitä kohtaamisesta ei ole olemassa videonauhaa, niin on periaatteessa ihan sama kuinka syvälle kulli upposi, ja naitiinko siellä ihan vai melkein, jos se sattuu kumppaniin, niin pettämisestä voidaan jo puhua tosiasiana.

 

[totta]

Pettämiselle ei ole sen enempää oikeutusta, mutta tuon allekirjoitan täysin, erttä 25 v mies EI TODELLAKAAN ole vielä kypsä vakavaan ihmissuhteeseen.

 

[sällin versio]

Olin aikoinaan suhteessa, joka ei alkanut fiksusti, vaan seikkailuna. Sinänsä ok, koska molemmat oli vapaita. Aikanaan siitä päädyttiin yhteen ja siitä kehkeytyi vuosien paskamaisuuksien kierre. Mikään, mitä tein, ei ollut oikein. Tottakai, sitä pitää sopeutua toiseen jne. mutta myös työt veivät pois paikalta. Toinen lohdutteli itseään sillä välin korvikesulhasilla ja sain näitä selville vasta myöhemmin helvetinmoisen tiukkaamisen jälkeen. Voin sanoa, että versioita todella oli.

Aikanaan kyllästyin sitten itsekin, ja tulipa eräänä iltana neitonen, joka horjutti meikäläisenkin ajan saatossa yhä tiukemmaksi käynyttä periaatetta. Se herätti lähinnä sen ymmärryksen, että ei tämä nykypaska ole kaikki, mitä on olemassa, vaan voin lähteä menemään. Jos nyt jotain kiinnostaa, niin ei tapahtunut mtään, mutta lähtemättömästi oli tulllut herättyä. Otin asian esille oman puoliskoni kanssa. ""Se"" oli hyvin, hyvin lähellä. Tietysti oodotin hirveää vittuilujen ja solvaamisen rumbaa, mutta eikös toinenkin ollut taustalla jatkanut touhujaan ikäänkuin ""meitä"" ei olisi ollutkaan.

Mitä tästä voi siis oppia?

Ainakin sen, että kun toinen on tehnyt tempauksensa, luottamus ei enää palaa. Voidaan toki noudattaa näitä trendejä ja ""antaa anteeksi"", mutta luottamusta ei heru.

Virhe oli myös se, että kun saa tietää yhdestä kerrasta, ei pitäisi jäädä siihen, koska siitä asti kaikki potentiaaliset käänteet nostavat luottamuksen sijaan kummituksen kaapista. Se vain on niin.

Hirveintä ei ole jumittua taloudellissosiaalisen pakon takia toiseen, vaan se, että pitää väkisin katsoa sitä touhua. Siksi, jos haluaa välttää omaa kitkeryyttään jatkossa, irti ja heti.

Seuraava suhde alkaa tietysti taas sillä samalla ihastumisella ja on jännää ja kaikki ne jutut, mutta taustalta kiipeää päälle se synkkä mahdollisuus.

Olkaa tyytyväisiä, kun koette pettämisen. Se opettaa näkemään, mistä se soppa keitetään ja miten surkeita ihmiset voivat olla. Haistakaa pitkä paska, jos itse teette sitä. Sietäisitte tulla ammutuiksi kaikki.

Ja koittakaa edes joskus yrittää pelata reilusti. Irti entisestä ensin, jos munaskuita jormottaa. Se on siistimpää ja pysytään sillä herrasmiestasolla, vaikka rima sitten kyllä notkuukin. Ei se voi olla niin vaikeaa. Ja se on.

 

[n35]

Kyllä oli viisaasti kirjoitettu. Aivan mieletöntä lukea tälläistä tekstiä, mistä huokuu elämänkokemus. Toinen juttu sit on että pystyykö näitä neuvoja noudattamaan, kun yleensä pätee se että kantapään kautta on oppinsa kartutettava.

 

[Kain]

Pieni yksityiskohta kännisekoilujenne keskelle, nuorena miehenä hienolla autolla ajava ja vanhempana oman osakehuoneiston omistaja ovat sairaalla tavalla itsenäisiä. He eivät halua ratkaista ongelmaa , vaan vetäytyvät ... Eivätkä missään nimessä riskeeraa tätä itsenäisyyttään sitomalla itsensä toiseen. Selvimmin näkee kun n.50v. uusioparit seurustelee, pelkkää oleilua ja pinnallisuutta... jopa viikottain poistutaan suhteesta omaan asuntoon... Neuvo: pojan asunto vuokralle ja isompi yhteisellä velalla... Olet aina altavastaaja suhteessa, mutta jos sopeudut , voitte onnistua.

 

[olipa kylmää]

Kylmää tekstiä.
Ei tuo kuulosta rakkaudelta.
Oikein vanhempi nainen kehtaa käskeä unohtamaan pettämisen, ja puhuu vain asunnoista ja rahasta!
Tuollaisen hommat ovat täysin toisarvoisia.
Ahneus näköjään joillakin on pinnassa.

>>itä enemmän annat vapautta, sitä enemmän saat rakkautta. Sanon sinulle, että seurustelkaa, mutta älkää esittäkö vaatimuksia, älkää sitoutuko. Älä hosu, odota, että mies on vapaaehtoinen ja valmis, muu ei auta. Jos ei se käy, etsi toinen uhri.>>>

Enpä suosittele, että miehen valmistumista kannattaa jäädä odottelemaan.
Ei se kypsy yhtään, päin vastoin, oppii olemaan kunnioittamatta toista ihmistä.
Eihän ne hakkaajatkaan lopeta lyömistä sillä, että kääntää toisen posken ja tiskaa kiltisti.

Kyllä se ei ole niin vain sanottu, että voi noin vaan olla sitoutumatta ja vaatimatta toiselta mitään.
Kyllä siinä menee vain aika hukkaan.

 

[Man]

""Voiko tässä olla enää mitään toivoa?""

Riippuu sinusta, pystytkö anteeksiantoon ja luotatko häneen täst'edes kaikesta huolimatta?

 

[Heh]

Alkuperäisen tilanteeseen otan osaa. Tiedän hyvin miten ikävältä tuollainen tuntuu

Mutta silti hiipi huulille väkisin hymy tuosta ihanasta kirjoitusvirheestä: kyllä se on ollut miehesi oma päästös.

Hyvä kuvaus pettämisestä

 

[n35]

muutama ihmissuhde takana (johon lukeutuu valitettavasti myös 6 v avioliittoa), jotka mielestäni olen käynnyt läpi niiden loputtua. Ja kyllä mun mielipide on se että aidon ja rehellisen ja avoimen ihmissuhteen saa vain sillä että antaa tilaa eikä vaadi toiselta mitään. Kaikki perustuu vastavuoroisuuteen ja vapaaehtoisuuteen... ja jos homma ei toimi, niin se ei toimi. Hyvä on olla myös yksin, eli väkisin vaatimalla ja sitouttamalla toista ei voi rinnalla pitää! Parempi taivasalla kuin tossunalla!

 

[Mies28v]

""nakkaa jätkä ulkoruokintaan......""

ei taida onnistua, kun ap kirjoittaa:
""asumme yhdessä hänen omistamassaan yksiössä""

Itselle kävi joskus vähän samoin kuin tuolle miehelle, mutta olin niin kovassa kännissä ettei pettämisestä mitään tullut. Nainen oli kyllä innokkaasti käymässä päälle, mutta en siinä vaiheessa oikein tajunnut koko tilannetta ja nukahdin.

Sitä paitsi pahin ei suinkaan ole missään tapauksessa tapahtunut, sillä kukaan ei ole kuollut.

 

[Mustikka]

Luulenpa että miehesi on ollut kaksistaan naisen kanssa kotonanne ja touhunnut mitä touhunnut. Se miksi hän ensin kertoi että heitä olisi ollut neljä on vain sitä että silloin ei yleensä tapahdu ""sitä""

Kukaan varattu ei tuo kotiinsa naista jonka kanssa ei ole yhtään mitään, miksi toisi? Muutenkin se on aika irvokasta pettämistä. Ei miehesi yhteiseen kotiin myöskään raahaa kaveriaan ja tämän illan hoitoaan, mikseivät he luontevasti menneet sinkkukaverin kotiin tai tämän naishoidon?

Miehesi on siinä mielessä vielä pulmunen että toki hänen olisi pitänyt itsekin mennä mieluummin touhuamaan sinkkukaverinsa kämpille (jos heitä todella oli neljä) tai sitten tämän löytämänsä naisen kotiin. Et tietäisi mitään jos hän olisi näin toiminut.

Uskon hänen olleen kaksistaan tuon naisen kanssa, joka on joko varattu tai niin nuori että asuu vielä vanhempiensa luona.

Miehesi kuitenkin katuu. Mielestäni tuollaisen töppäilyn voi antaa anteeksi. Ulkopuolisena se oksennuksineen on huvittava episodi nuoressa rakkaudessanne. Ja kuten huomaat yksiö ei olekaan murheista suurin vaan ihan muut asiat näissä parisuhdekiemuroissa

 

[N35]

Olen samaa mieltä.Turha tuhlata tunteita tollaiseen mieheen.

 

[miehen oma]

Ei miestä omasta asunnosta minnekään noin vaan nakata! Kyllä naisen on lähdettävä, jos eivät jatka yhteisasumista. Se siinä voi jarrua lyödäkin piikkikorkoihin: mistä kämppä ja milla hinnalla. Ei ole helppoa lähteä, kun tähän asti on saanut asua kuin omassa kämpässä.

 

[tessa]

allekirjoitan tämän. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, olisin jo lähtenyt. Vuoden päästä kun valmistun näkyvät vain perävalot. Käännän vielä oikein suloisesti puukkoa petturimiehen haavassa.

On ryökäle ansainnut paljon pahempaa.

 

[Mari]

Lähde nyt! Loydät vielä ihan varmasti parempaa miesta, joka tulee todella rakastamaan ja kunnioittamaan sinua sekä kotianne. Älä tuhlaa aikasi turhaan.