Paikka missä tapasitte miehenne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
Nyt sitten kertomaan missä tapasitte ensi kerran miehenne ja mikä johti seurusteluunne/avo/avioliittoonne/muuhun suhteesenne!

Epätoivoinen sinkku, yh-äiti etsii itselleen paikkoja mistä bongata mies :)
 
Ihan tavanomaisesti löysimme toisemme paikallisesta ravintolasta. Ja mikä hauskinta "historia toistaa itseään" esikoisemme, seutustelee mielyttävän nuoren miehen kanssa ja myös he tapasivat toisensa siinä samassa ravintolassa... ;)
 
  • Tykkää
Reactions: kookosta
Töissä pari päivää ennen juhannusta Rauman Otankentän huoltorakennuksella vuonna 2003. Sen jälkeen edelleen töissä sekä satunnaisesti välipäivinä humalassa, ja muutaman kuukauden kuluessa asuimme yhdessä.

Ei sitä parisuhteessa etenemistä mitenkään suunniteltu, tehtiin niin kuin hyvältä tuntui.
Vuoden päästä tulin raskaaksi, esikoinen syntyi, mentiin naimisiin...
 
Hänen asunnollaan. Mentiin toverini kanssa "bileisiin", paikanpäällä paljastu että bileet käsitti mieheni+kaksi sen kaveria :D No oli silti erittäin hauskaa...
:rolleyes:
 
Samassa työpaikassa oltiin, ei siellä kyllä alettu tapailemaan.

Miehen exä oli mun työkaveri ja pyysi miestä olemaan ilkeä minulle (kumpikaan ei tiedä miksi), kun vaihdoin osastoa ja mieheni oli minun kouluttajani.. Ei ehditty edes tutustumaan, kun mies lähti pois firmasta ja vuoden päästä epävirallisissa pikkujouluissa nähtiin ja sen jälkeen oli uutena vuotena ekat treffit.

Mies palasi takaisin samaan paikkaan töihin ja kaikki luulee että meillä oli ollut pahemman laatuinen kolmiodraama meneillään vaikka mistään sellaisesta ei onneksi ollut kyse :D
 
Viimeksi muokattu:
Englantiin asti ei ole varaa lähteä ja olen huomannut (vaikkakin teidän hyviä kokemuksia lukuun ottamatta) että jos miehen baarista haet, niin sinne sen saat palauttaakkin :D

Onko paikalla sellaisia immeisiä jotka olisivat tavanneet niin sanotusti toisella kertaa sen "oikean"?
 
Ekan kerran näin vaan kauempaa, kahvilassa, panin merkille miehen, jolla oli ihanat hymykuopat.
Kenties n. viikon päästä siitä, näin samaisten hymykuoppien haltijan ravintolassa.
Ja siitä se sitten lähti, silloin en olisi koskaan uskonut, että tässä ollaan vielä 17 vuoden päästäkin.
Mutta niin vaan ollaan...
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Ammattikoulu ajoista nyt on mennyt jo aikansa joten tuo mahdollisuus on vähän kaukana :)

Suurin huoli siis on ennemmikin tuo, onko mahdollisuus löytää enään itselleen kunnollista suomalaista (tai ei niin suomalaistakaan) miestä jonka elämän arvot on muutakin kun juominkia?

Itselläni on jo lapsikin ja olisi ihana löytää reipas mies joka mahdollisesti haluaisi elää elämän loppuun asti rinnallani, lapseni ja mahdollisesti tulevien lapsiemme kanssa. :)

Teitittely juurtunut syvään ;)
 
Marmaris, Turkki.

Ekan kerran jossain teknohelvetissä, missä ystäväni (joka tunsi mieheni entuudestaan) jutteli hetken aikaa hänen kanssaan ja pikaisesti esitteli meidät. Sanoin moi ja se siitä.

Sitten parin kk:n kuluttua uudestaan yöelämässä. Mä olin ulkona kavereiden kanssa, mies myös, juteltiin pari sanaa. Sinä iltana mies oli sanonut ystävälleni että tuon tytön minä haluan (ja siis mua tarkoitti, daa).

Siitä meni ehkä pari viikkoa tai kuukausi, kun törmättiin taas yöelämässä. Mies teki siirtonsa, ja sinnikkyydellä sai minut hylkäämään senhetkisen seurani ja tulemaan juttelemaan kanssaan. Sovittiin treffit seuraavalle illalle ja sille tielle jäin. Yli 11 vuotta ollaan yhdessä kuljettu.
 

Yhteistyössä