T
Turkilmas
Vieras
Vaikka miten yrittäisin kiteyttää, niin pitkää pukkaa. En siis edes yritä, kerron vaan 
Kuopus aloitti päivähoidossa 1,5 vuotta sitten. Ensin täysiaikaisena ja sitten n. puolen vuoden jälkeen jatkoi osa-aikaisena. On siis n. 2 krt viikossa hoidossa, oli koko kesän kuitenkin kotona.
Meillä on ollut ties mitä ongelmia päivähoidon ohjaajan kanssa. Hän on hyvin suorilla sanoilla arvostellut ja puuttunut pojan atooppisen ihon hoitoon. Hän on antanut palautetta pitkistä hoitopäivistä (9.00-16.30. Vietäisiin myöhemmin, mutta päiväkoti "vaatii" viemään viimeistään ysiltä). Ja sitten se ehkä ikävin asia: hänen toimestaan päädyttiin turhaan psykologin juttusille ja nyt se näkyy kaikissa papereissa. Ja syynä siis puheenkehityksen jälkijunassa oleminen, johon mukamas tarvitaan psykologin konsultaatio. Ja todellisuudessa tällaista ei tarvittu, koko episodi oli täysin turha.
Tai ei ihan turha sitten, sillä avauduin psykologille pahasta mielestäni ja tilitin miten koen että meitä on kiusattu päiväkodin puolelta. Tähän kolmen kerran ryppääseen sisältyi keskustelu myös päiväkodin henkilökunnan kanssa ja siinä yhteydessä sitten puitiin pahaa mieltäni ja sain anteeksipyynnön.
Tuon keskustelun jälkeen tilanne jotenkin helpottui ja kuopuskin alkoi viihtymään paremmin hoidossa. Sitten kesäkuussa jäätiin lomille ja hoito alkoi vasta elokuun puolivälissä.
Nyt poika itkee jälleen joka ainoa kerta hoitoonmenoa, ei tahdo leikkiä muiden lasten kanssa, kertoo miten kotona on kivaa äidin kanssa, mutta päiväkodissa ei. Reppana on aivan surkeana ja mietin mikä vikana. Kotona ja tutussa ympäristössä poika on tosi reipas, iloinen ja äärettömän sosiaalinen. Hän oikein hakeutuu toisten lapsien luokse, eikä edes haittaa vaikka yhteistä kieltäkään ei olisi. Olen oikein ihaillen katsellut miten hienosti hän tekee tuttavuutta toisiin lapsiin.
Päiväkodissa näin ei kuitenkaan ole, vaan hän on lähes vallan yksin. Kyseisen hoitajan mukaan syy on siinä, että lapset eivät ymmärrä kuopuksen puhetta ja kuopuksen puheen ymmärtäminen laahaa. Minä taas olen huomannut, että yhteinen kieli syntyy, vaikka pojan puhe tosiaan laahaaa. Poika ei ujostele, eikä muut lapset naura vaikka hassusti puhe tuleekin. Eikä kuopusta itseään tunnu lainkaan haittaavan "huono" puheensa. Eli jos tuo kielikynnys on syynä yksinäisyyteen, niin se on sitä ainoastaan päiväkodissa.
Maanantaina meillä oli 4-vuotisneuvolan jälkimmäinen osa (poika siis täytti heinäkuussa 4-vuotta) ja sinne saatiin jonkinlainen palautelappu päiväkodissa. Siinä oli paljon eroja kuopuksen ns. "kotiminään". Poika on aina ollut motorisesti lahjakas ja sellainen pikkuapina. Päiväkodin palautteen mukaan hän on kömpelö, eikä hallitse motoriikkaansa. Noin niinkuin esimerkkinä. Lapussa oli muistaakseni 15 kohtaa, joista 5 oli "osaa hyvin"- kohdassa. Loput oli "vaihtelevasti"- kohdassa ja yksi "ei hallitse vielä"- kohdassa. Jälleen kerran tuli jotenkin paha mieli. En siis halua kehuja ja ihasteluja, mutta monet kohdista oli sellaisia, jotka poika (ainakin kotioloissa) hallitsee.
Päiväkodissa vaihtuu henkilökunta jatkuvasti. En edes muista kaikkien nimiä. Ainoa, joka siellä on pysynyt, on tämä ohjaaja, jonka kanssa meillä ei vaan kemiat kohtaa.
Kauhean vaikea selittää järkevästi tuota edellistä sepustustani ja vaikuttaa varmaan tosi typerältäkin. Mulla vaan jonkinlaiset hälytyskellot kilkattaa ja mietin miksi ihmeessä iloisesta, reippaasta, sosiaalisesta ja avoimesta lapsesta tulee päiväkodissa ujo, hiljainen, yksinäinen ja sulkeutunut. Ja helpottaako tämä tilanne koskaan? Mietin onko sittenkin vika päiväkodissa ja pitäisikö lähteä yrittämään vaihtaa toiseen hoitopaikkaan? Sekin on tottakai lapselle rankkaa, mutta niin totisesti on tämäkin tilanne.
Hoitotarve olisi vielä toistaiseksi tuon 10 päivää kuukaudessa, mutta ensi vuonna pojan täytyy aloittaa kokoaikaisesti. Eli jos vaihto tehdään, niin se ehkä kannattaisi tehdä nyt. Mutta kannattaako se? Huoh... näkökantoja kaipaan, kiitos jos jaksoit lukea ja vastata.
Kuopus aloitti päivähoidossa 1,5 vuotta sitten. Ensin täysiaikaisena ja sitten n. puolen vuoden jälkeen jatkoi osa-aikaisena. On siis n. 2 krt viikossa hoidossa, oli koko kesän kuitenkin kotona.
Meillä on ollut ties mitä ongelmia päivähoidon ohjaajan kanssa. Hän on hyvin suorilla sanoilla arvostellut ja puuttunut pojan atooppisen ihon hoitoon. Hän on antanut palautetta pitkistä hoitopäivistä (9.00-16.30. Vietäisiin myöhemmin, mutta päiväkoti "vaatii" viemään viimeistään ysiltä). Ja sitten se ehkä ikävin asia: hänen toimestaan päädyttiin turhaan psykologin juttusille ja nyt se näkyy kaikissa papereissa. Ja syynä siis puheenkehityksen jälkijunassa oleminen, johon mukamas tarvitaan psykologin konsultaatio. Ja todellisuudessa tällaista ei tarvittu, koko episodi oli täysin turha.
Tai ei ihan turha sitten, sillä avauduin psykologille pahasta mielestäni ja tilitin miten koen että meitä on kiusattu päiväkodin puolelta. Tähän kolmen kerran ryppääseen sisältyi keskustelu myös päiväkodin henkilökunnan kanssa ja siinä yhteydessä sitten puitiin pahaa mieltäni ja sain anteeksipyynnön.
Tuon keskustelun jälkeen tilanne jotenkin helpottui ja kuopuskin alkoi viihtymään paremmin hoidossa. Sitten kesäkuussa jäätiin lomille ja hoito alkoi vasta elokuun puolivälissä.
Nyt poika itkee jälleen joka ainoa kerta hoitoonmenoa, ei tahdo leikkiä muiden lasten kanssa, kertoo miten kotona on kivaa äidin kanssa, mutta päiväkodissa ei. Reppana on aivan surkeana ja mietin mikä vikana. Kotona ja tutussa ympäristössä poika on tosi reipas, iloinen ja äärettömän sosiaalinen. Hän oikein hakeutuu toisten lapsien luokse, eikä edes haittaa vaikka yhteistä kieltäkään ei olisi. Olen oikein ihaillen katsellut miten hienosti hän tekee tuttavuutta toisiin lapsiin.
Päiväkodissa näin ei kuitenkaan ole, vaan hän on lähes vallan yksin. Kyseisen hoitajan mukaan syy on siinä, että lapset eivät ymmärrä kuopuksen puhetta ja kuopuksen puheen ymmärtäminen laahaa. Minä taas olen huomannut, että yhteinen kieli syntyy, vaikka pojan puhe tosiaan laahaaa. Poika ei ujostele, eikä muut lapset naura vaikka hassusti puhe tuleekin. Eikä kuopusta itseään tunnu lainkaan haittaavan "huono" puheensa. Eli jos tuo kielikynnys on syynä yksinäisyyteen, niin se on sitä ainoastaan päiväkodissa.
Maanantaina meillä oli 4-vuotisneuvolan jälkimmäinen osa (poika siis täytti heinäkuussa 4-vuotta) ja sinne saatiin jonkinlainen palautelappu päiväkodissa. Siinä oli paljon eroja kuopuksen ns. "kotiminään". Poika on aina ollut motorisesti lahjakas ja sellainen pikkuapina. Päiväkodin palautteen mukaan hän on kömpelö, eikä hallitse motoriikkaansa. Noin niinkuin esimerkkinä. Lapussa oli muistaakseni 15 kohtaa, joista 5 oli "osaa hyvin"- kohdassa. Loput oli "vaihtelevasti"- kohdassa ja yksi "ei hallitse vielä"- kohdassa. Jälleen kerran tuli jotenkin paha mieli. En siis halua kehuja ja ihasteluja, mutta monet kohdista oli sellaisia, jotka poika (ainakin kotioloissa) hallitsee.
Päiväkodissa vaihtuu henkilökunta jatkuvasti. En edes muista kaikkien nimiä. Ainoa, joka siellä on pysynyt, on tämä ohjaaja, jonka kanssa meillä ei vaan kemiat kohtaa.
Kauhean vaikea selittää järkevästi tuota edellistä sepustustani ja vaikuttaa varmaan tosi typerältäkin. Mulla vaan jonkinlaiset hälytyskellot kilkattaa ja mietin miksi ihmeessä iloisesta, reippaasta, sosiaalisesta ja avoimesta lapsesta tulee päiväkodissa ujo, hiljainen, yksinäinen ja sulkeutunut. Ja helpottaako tämä tilanne koskaan? Mietin onko sittenkin vika päiväkodissa ja pitäisikö lähteä yrittämään vaihtaa toiseen hoitopaikkaan? Sekin on tottakai lapselle rankkaa, mutta niin totisesti on tämäkin tilanne.
Hoitotarve olisi vielä toistaiseksi tuon 10 päivää kuukaudessa, mutta ensi vuonna pojan täytyy aloittaa kokoaikaisesti. Eli jos vaihto tehdään, niin se ehkä kannattaisi tehdä nyt. Mutta kannattaako se? Huoh... näkökantoja kaipaan, kiitos jos jaksoit lukea ja vastata.
Siellä on tutut kaverit joka kerta, ei vaihdu hoitajat ja ympäristö on hyvällä tavalla "tylsä", hyvä hoitaja saa aikaan virikettä ja tekemistä ilman valtavaa stressiä melusta ja ryhmäkoosta. Tämä on toki vain minun mielipiteeni, mulla on 4,5-vuotias virikehoidossa pph:lla ja RAKASTAA hoitajaansa sekä kaikkia kavereitaan siellä.
