päiväkotiin, vaikka äiti ja vauva kotona?

[Hmmm....]

Minusta täällä ei kukaan ole sanonut vihaavansa ketään, joten mistä moinen?
Alunperin keskustelu lähti käyntiin siitä, että vauvaa hoitava äiti aikoo viedä isomman lapsen hoitoon, kun ei itse jaksa(?).
Tätä ovat monet, itse mukaanlukien, ihmetelleet, kun on paljon niitäkin äitejä, joilla on monta lasta kotona, osa erityishoitoa vaativia, ja silti jaksavat ja keksivät virikkeellistä toimintaa lapsilleen. Ja aika harvalla on mitään tukiverkkoja ympärillään.
Toisekseen lasten hoitopaikat on ensisijaisesti varmasti ajateltu siten, että äideilläkin olisi mahdollista päästä halutessaan ansiotyöhön. No, nyt kun osa kotiäideistä vie lapsiaan hoitoon, se on pois töihinpyrkivältä äidiltä. Hän ei saa lastaan hoitoon, tai pahimmillaan tuntien matkan päähän eri kaupunkiin.
Kyllä minusta on omat arvot vinksallaan, jos ajattelu menee siihen, ettei vauvan hoidolta enää jaksa isompaa hoitaa. Enkä ole yksin ajatusteni kanssa. Tähän yhtyy moni muukin äiti, ja lastenhoidon ammattilaiset. Kun kyse on siis pienistä lapsista.
Minulla ei ole huono olo, vaan olen syvästi pahoillani niiden lasten puolesta jotka joutuvat vastoin parempaa mahdollisuutta päiväkotiin. Olen myös syvästi pahoillani niiden vanhempien puolesta, joiden lasten hoitopaikan vie joku kotiäiti lapsensa kanssa, jota ei jaksa itse hoitaa. Joten kyllä koen olevani aidosti empaattinen, mutta jokin raja tulee vastaan, ihan niikuin teillä kaikilla.

 

[tuota....]

Uskoisin kyllä Marsu76 vastanneen tuohon mami5 kirjoitukseen, osannottoni välitän ajatuksissani minäkin uhrien omaisille.....

 

[naiset ne naiset]

"Kyllä minusta on omat arvot vinksallaan, jos ajattelu menee siihen, ettei vauvan hoidolta enää jaksa isompaa hoitaa. "

Niistä viikon 168 tunnista 12 tuntia on niitä, että haluaa levätä. _156 tuntia_ jää vielä viikossa, jolloin jaksaa ja _haluaa_ olla taaperon kanssa kun on saanut vähän levätä välillä. Älä vedä tuollaisia yleistyksiä, että sitten ei YHTÄÄN jaksa hoitaa.. Mikään ei ole ihanampaa kuin viettää aikaa lasten kanssa.

"Minulla ei ole huono olo, vaan olen syvästi pahoillani niiden lasten puolesta jotka joutuvat vastoin parempaa mahdollisuutta päiväkotiin. "

Minä pidin parempana ratkaisuna että sain itkeä hormoneita, väsymystä ja potea synnytyksen jälkeiset kivut pois ollen välillä vain vauvan kanssa. Musta on ihan tervettä että meidän hieman vajaa 3 vuotias poikamme on välillä muidenkin kanssa kuin minun! Niin hyvä kun sille olenkin ja niin rakas kuin se on minulle

Mä en kanna syyllisyyttä siitä, jos kunta ei hoida hommiaan. Tämän kerran otan apua yhteiskunnalta vastaan kun siihen on mahdollisuus. On niitä työttömiä ja muita sossulla eläjiä ihan riittäminen, että tämän verran mä tohdin verorahoja käyttää "epäeettisesti". Jumankauta se ei paljoa ole verrattuna siihen, mitä sitä verorahaa kunnalle syytää tässä vuosien saatossa.

Miksi nainen ei saa helpottaa elämäänsä, sitä mä vielä kysyn? Kolme vuotiaan lyhyt hoitopäivä kaksi kertaa viikossa ei ole lapsen hylkäämistä ja minusta ihan tervettä sen ikäisen olla vähän erossakin äidistään.

 

[Hmmm...]

Jos kokee lastenhoidon niin raskaaksi, niin olisikohan pitänyt ajatella asiaa aiemmin?
Tunnen useammankin koti-isän, jotka omasta tahdostaan ovat kotona lasten kanssa, ja jaksavat. Ehkä heillä ei ole tarvetta vetää mitään roolia, tai ottaa suorituspaineita kodin tiptop järjestyksestä, vaan elävät lasten kanssa arkea. Pieni epäsiistys ei siinä paljoa haittaa. Ja nämä isät kyllä käyvät lasten kanssa puistoissa, muutama jopa seurakunnan kerhoissa.
Miksi ensin hankitaan lapsia ja mietitään vasta sitten? Miksi näin päin? Ja kysyit miksi nainen ei saisi helpottaa elämäänsä? Miksi hänen pitäisi saada tehdä se lapsen kustannuksella, viemällä lapsi hoitoon vaikka olisi mahdollisuus hoitaa kotonakin?
Sitä minä ihmettelen.

Ja sitä paitsi, aloittajan lapsi ei ole kolme vuotias, vaan kaksi.
Kuten aiemmin olen sanonut, minusta alle kolme vuotiaiden paikka on kotona. Kukaan eikä mikään anna parempaa hoitoa kuin omat vanhemmat, jos kaikki on kunnossa.
Tätä mieltä en suinkaan ole yksin, vaan kuten aiemmin myöskin sanoin, suuri osa ammattilaisista, kuten myös äideistäkin on tätä mieltä.

 

[riia_o]

Musta on ihan uskomatonta, että porukka oikeesti muka alkaa täällä arvostelemaan toisten ratkaisuja!! Eiköhän jokainen OSAA ja SAA itse päättää mikä ratkaisu on omalle perheelle parhaaksi... Ymmärrän niitä, jotka haluaa pitää lapsensa kotona, mutta myös niitä, jotka laittaa lapsensa tarhaan..

Mä en ite henkilökohtaisesti ois voinu edes kuvitella, miten oisin pysyny hengissä tuon vauva-ajan, jos mulla ois vielä ollu taapero jaloissa.. Ite olen aina ajatellut, että en laittaisi vanhempaa hoitoon, mutta entäs sitten kun sieltä tulee sellainen tulokas, joka huutaa lähes yötä päivää (parhaimmillaan 12 tuntia putkeen), yleensäkin valvoo yöt ja menee nukkumaan aikaisintaan aamu viideltä (tätä ekat kaks kuukautta, puoleen vuoteen asti huutoa ja sitten tilanne alkoi normalisoitua..) Kyllä silloin on jo esikoisellekin parasta viettää aikaa tarhassa!! Siis mä oon niin kiitollinen, että yleensäkin on mahdollisuus tuohon päivähoitoon!!

Miten kukaan voi täällä alkaa arvostelemaan muita, kun jokaisella on ihan omat lähtökohdat ja tilanteet!! Kaikki lapset on erilaisia, toiset kaipaa kamalasti toisten samanikäisten seuraa, toiset viihtyy paremmin kotona.. Antakaa nyt hyvät ihmiset, jokaisen päättää itse mitä tekee!!

 

[Hah haa]

Tottakai jokainen päättää itse omasta toiminnastaan, mutta kun mielipidettä kysyi, niin silloin vastataan, eikö niin?

Sinä et olisi ehkä hengissä pysynyt, mutta toiset ehkä, kuten minä. Meillä oli kolme alle 3v. lasta joista yhtä juoksutettiin tutkimuksissa vähän väliä. Ensin oli koliikkia 24/7, minkä jälkeen alkoivat muut vatsavaivat. Helpotusta tuli itsestään lähempänä yhtä ikävuotta. Syytä ei koskaan löytynyt.
Silti jaksoin, ja tiedän muitakin, jotka jaksavat, ja nimenomaan haluavat jaksaa. Monesti kun se jaksaminenkin on tahtotila, toisilla sitä on, toisilla ei.

 

[hmmmmmmmmmmmmmmm]

Huomaa, että tämän ketjun riitapukareilla ei tuota ikää ole kovin paljoa, eikä kouluikäisiä lapsia...

 

[vekkas]

Jos kokee lastenhoidon niin raskaaksi, niin olisikohan pitänyt ajatella asiaa aiemmin?
Tunnen useammankin koti-isän, jotka omasta tahdostaan ovat kotona lasten kanssa, ja jaksavat. Ehkä heillä ei ole tarvetta vetää mitään roolia, tai ottaa suorituspaineita kodin tiptop järjestyksestä, vaan elävät lasten kanssa arkea. Pieni epäsiistys ei siinä paljoa haittaa. Ja nämä isät kyllä käyvät lasten kanssa puistoissa, muutama jopa seurakunnan kerhoissa.
Miksi ensin hankitaan lapsia ja mietitään vasta sitten? Miksi näin päin? Ja kysyit miksi nainen ei saisi helpottaa elämäänsä? Miksi hänen pitäisi saada tehdä se lapsen kustannuksella, viemällä lapsi hoitoon vaikka olisi mahdollisuus hoitaa kotonakin?
Sitä minä ihmettelen.

Ja sitä paitsi, aloittajan lapsi ei ole kolme vuotias, vaan kaksi.
Kuten aiemmin olen sanonut, minusta alle kolme vuotiaiden paikka on kotona. Kukaan eikä mikään anna parempaa hoitoa kuin omat vanhemmat, jos kaikki on kunnossa.
Tätä mieltä en suinkaan ole yksin, vaan kuten aiemmin myöskin sanoin, suuri osa ammattilaisista, kuten myös äideistäkin on tätä mieltä.

Hyvä nimimerkki Hmmm... Kuten jo niin monesti aiemmin kirjoitin, olisiko mahdollista ottaa toisen ihmisen tilanne ihan ulkopuolisena ja empaattisena ihmisenä huomioon siten, että kykenet ajattelemaan myös niin, että tämä ap kirjoittaja kuten monet muutkin äidit, ei ehkä jaksakaan yhtä hyvin kuin nuo sinun kertomasi henkilöt? KAIKKI EI OLE SAMANLAISIA!

Sellaisetkin ihmiset jotka ei välttämättä ole henkisesti yhtä vahvoja kuin muut, ansaitsevat lapsensa. Jokaisella on oikeus saada lapsia, ja kasvattaa lapsiaan hyväksi näkemällään tavalla. Älä viitsi polkea jalkoihisi sellaista äitiä, joka hakee apua ja hyväksyntää näiltä palstoilta, älä aseta itseäsi paremmalle sijalle. Et ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan, joten pidä hölmöt mielipiteet itselläsi...Herranen aika, on onni että monet köyhemmän perheen lapset saavat mennä hoitoon ja esim leikkiä siellä sellaisilla leluilla ja vaikka maalata, kun ei kotona ole sellaiseen varaa.Siellä on leikkikavereita ja ruoka tarjolla, toisin kuin ehkä joissain kodeissa.
Ja kaikkihan ei ole silloin kunnossa , jos äiti on väsynyt synnytyksen ja vauvan kanssa valvomisen jälkeen. Se ei ole sitä virkeätä elämää jota nainen normaalisti viettää, mutta kuuluu silti normaaliin elämään. Vauvavuosi on monille TOSI raskas, mutta ei se tarkoita etteivät ne ihmiset saisi hankkia lapsia!!Normaalissa elämässä on monenlaisia puolia, monenlaisia ihmisiä ja äitejä.

Hyväksytään ne kaikki, kaikki olemme kuitenkin samanarvoisia.


PS:Jos kaikki alle kolmivuotiaat voisi olla kotona, niin miksi kunnat maksaa päivähoitoon laitettavasta lapsesta kolme kertaa enemmän hoitotukea kuin kotona hoidettavasta?

 

[nykymummi]

Olen ehkä ääritapaus.Olen 46-vuotias. Minulla on 28-vuotias poika, 25-vuotias poika, 17-vuotiat kolmoset ja 12-vuotias tyttö. Viime syksynä minusta tuli myös mummi =)
Olen ollut ensin perhepäivähoitajana ja nyttemmin työskentelen päiväkodissa. Olen aina ihmetellyt sitä, kun muut lapset tuodaan hoitoon, vaikka itse ollaan pienen kanssa kotona. kenenkään valintoja en lähde tuomitsemaan, mutta ihmettelen vaan kovasti. Ne äidit joiden yleensä olen nähnyt esikkonsa tuovan hoitoon, eivät ole olleet väsyneitä, vaan matkalla äiti-lapsikahvilaan, vauvamuskariin, kaupungille.. Ihmettelen kovasti miksi näin on. Itse tein lapsia juuri sen vuoksi, että saan olla kotona ja nimenomaan heidän kanssaan siellä kotona. Ehkä minulla on sitten ollut helpot lapset, mutta parhaat hetket ovat olleet ne kun esikoinen ja toinen lapsi olivat kumpikin pieniä ja sitten kun kolmoset olivat pieniä. Rankkaa takuulla välillä oli, mutta rakastin sitä pienten jalkojen tepsutusta ja vaikka sitä illalla sänkyyn käydessään oli kuoleman väsynyt, niin kiitollinen olin jokaisesta pienestä tuhisijasta ja siitä että minulla on mahdollisuus kasvattaa heidät kotona.
Luulen että juuri se oma asenne on se mikä kantaa. Jos on jo valmiiksi luovuttanut, niin on vaikea pärjätä.

 

[...]

Nimimerkki Hah haa, sinun kannattaisi lukea edelliseltä sivulta esim "omakehuhaisee":n kirjoitus. Ja vaikka ajatella asiaa minuutin verran.

Sitäpaitsi kellään ei ole koliikkia 24/7.

 

[Yksi näkökulma]

Kun sain esikoisen, niin varauduin siihen kamaluuteen, valvottuihin öihin yms.
Esikoinen söi pikkuvauvana 3 tunnin välein päivin öin ja jokaisen syötön jälkeen hänet piti röyhtäyttää. Minä nousin aina ylös, syötin ja röyhtäytin ja laitoin hänet nukkumaan.
Päivällä esikoinen nukkui 3-4 tunnin päikkäreitä. Koko kotivuoden kävelin maanisena kaikki päikkärit rattaita työnnellen ja olin yksinäinen. Vilkas työympäristö oli vaihtunut yksinäiseen kotiäidin arkeen. Tein ruokaa ja siivosin ruokailun jälkiä. Kaipasin työtä ja inhosin kotona oloa. Olin liian yksinäinen.

Sitten tuli toinen, ikäeroa reilu 1,5v. Esikoisen takia opettelin käymään puistoissa ja pienempi tuli mukana. Puistossa tutustuin nopeasti muihin äiteihin ja huomasin jopa viihtyväni. Isompi kasvoi ja tuli oikein kultaiseksi lapseksi, tietty pienempikin kasvoi, mutta ei silti oikein nukkunut.
Tämä pienempi söi 1-2 tunnin välein yötä päivää. En enää noussut sängystä ylös joka kerta yöllä vaan syötin nukkuessani. Olin oppinut jotain

Nyt nuorempi on kohta vuoden, isompi yli 2. Isomman juttuja ja kehitystä on hauska seurata. Juttua tulee ja hänen kanssaan on oikeasti mukava olla. Pienempi nauttii älyttömästi isosiskon seurasta, lapset leikkivät pitkiä aikoja keskenään.

Yhteisiä päikkäreitä lapset eivät ole ikinä nukkuneet tuntia pidempään ja vajaan vuoden aikana minä olen nukkunut yhdet päikyt. Nuorempi herää vielä 3-5 kertaa yöllä.

Minä viihdyn. Raskasta on. Ruokaa saa tehdä ja siivota, mutta tämä on mielestäni paljon mukavampaa kun esikoisen kanssa. Onhan tuo esikoinen jo isompi ja seurana. Jopa pienet shoppailureissut onnistuvat taas

Kyllä kannattaisi ainakin kokeilla mitä kahden kanssa kotona olo on. Se voi jopa yllättää positiivisesti Itse olen onnellinen, että uskalsin lähteä tähän.

 

[Hah haa]

Nimimerkki Hah haa, sinun kannattaisi lukea edelliseltä sivulta esim "omakehuhaisee":n kirjoitus. Ja vaikka ajatella asiaa minuutin verran.

Sitäpaitsi kellään ei ole koliikkia 24/7.

Kyllä muuten on. Tästä on kirjoitettu lausuntokin, joten älä sinä höpötä.
Tässä nähdään, kuka haluaa tajuta ja kuka ei. Jos joku sanoo väsyvänsä kahden hoitamiseen, kenelläkään ei voi olla koliikkia 24/7 ilman että siihen ei väsyisi. Hohhoijaa.

 

[...]

Se lapsi nukkui varmaan jossain vaiheessa ainakin tunnin Ihan varmasti jonain päivänä viikossa.

 

[jestas.]

Kyllä joskus suorastaan sylettää lukea näitä superjaksajien viestiä. Että aina pitäisi vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jos ei, niin se on vaan omasta tahdosta kiinni. Itsellä on yksi lapsi joten tämä asia ei edes kosketa minua tai meidän perhettä mutta ärsyttää silti.

Tunnen tasan yhden äidin, joka on tehnyt niin saatanallisesti, että pitänyt lapsen osa-aikaisessa hoidossa, kun itse on vauvan kanssa kotona. Kyllä varmaan syyllistetään ja syljetään päälle tai vähintään takanapäin... Ja syyt miksi perhe näin toimii, ovat erittäin painavia. Sellaisia mistä ei huudella hiekkalaatikolla tai kahvipöydässä. Ei mitään koliikkia tai masuvaivoja, niitähän on kaikilla.

varmasti on niitäkin äitejä, jotka vievät isomman hoitoon ihan vaan laiskuuttaan. Mutta älkää haukkuko KETÄÄN jota ette tarkemmin tunne sillä kaikki eivät tee niin.

 

[lukekaapas huolella]

Läpä läpä läpä läpä. Tässä ketjussa sen huomaa, että suurimmalla osalla äideistä ei ongelmia ole, vaan he eivät jaksa katsoa lastensa perään. Toki suon hoitopaikan lapsille joiden äidit käyvät masennusta läpi tai joiden pikkusisarus on erityisen vaativa, mutta nyt onkin juuri päästy asian ytimeen. Suurin osa päiväkotiin lapsiaan kiikuttavista äideista ovat juuri niitä, jotka haluavat kotona laiskotella ja joita ei kiinnosta esikoisen näkökulma pätkääkään, kun eletään nyt niin kovasti vaan sitä vauva-arkea.. Ja joku kysyy, että lisiko pitänyt jättää kakkonen tekemättä, kun en jaksa kahta hoitaa?? Niin vastaus on että kyllä pitäisi! Jos ei resurssit riitä lapsistaan huolehtimiseen, niin muksi niitä pitää sitten useampi tehdä?? On se nykyään helppoa, kun muuta voivat jo kasvattaa lapsesikin ja sitä vielä pidetään ihan normaalina..

Mutta kun pointti onkin se, että suurinosa näistä äideistä ei ole väsyneitä.. Kukaan tuskin tuomitsee sellaisen äidin valintoja, jolla on oikeasti vaikeaa tai jos perheessä on ongelmia, mutta ei niitä ongelmia koko vuotta ole.. tilapäinen hoito kriisija ongelmatilanteissa on ok, mutta muussa tapauksessa se on epäinhimillistä, moneltakin kantilta katsottuna.

 

[jestas.]

"ei niitä ongelmia koko vuotta ole..."

Niitä ongelmia voi olla vuosia.

Sori että jankkaan vastaan, mutta haluan puolustaa niitä, jotka eivät täällä jaksa hengailla tai muutenkaan huudella asioistaan. Ja tuo on mielestäni inhottavasti sanottu, että olisiko pitänyt jättää kakkonen tekemättä jne. Kukaan ei ole ennustaja - tai jos joku on niin onnea vaan

 

[raakaa, mutta totta]

Suomessa ei kukaan pakota lasta synnytämään. Jokainen nainen voi suomessa päättää haluaako lapsen vai ei ja sen oikeuden toteuttamiseksi on tehty työtä. Jos tuntuu ettei rahkeet riitä ja jos perheessä on kerta ongelmia jo entuudestaan, niin eikö olisi oikeasti parempi jättää ne lapset tekemättä ja keskittyä ongelmien ratkaisemiseen, kuin jättää ne lapset toisten harteille..

 

[jestas.]

Ongelmat saattavat alkaa sitten, kun kaikki perheen lapset ovat jo syntyneet. Täydellinen onni voi muuttua ihan perhehelvetiksi yllättäenkin.

Olkoon minun osaltani tässä. Kaikille syyttelijöille toivon ongelmatonta elämää.

 

[kukaan ei ole ennustaja]

Minulla eka lapsi oli tosi helppo. Toinen taas tosi vaikea. Koliikit jne. KUKAAN ei voi ennalta tietää mitä eteen tulee. Kyseessä voisi olla myös vakavampia sairauksia jne. Musta ei ole mitään hävettävää siinä, että myöntää jaksavansa huonosti ja ottaa apua vastaan. Toivon vain kaikille arvostelijoille, ettei teille ikinä tapahdu mitään ikävää tai yllättävää elämässä. Ja ettei teidän tarvitse pyytää tai ottaa apua vastaan kun kerrran olette niin kaikkivoipia.

 

[ylisentimentaalisuutta]

Kysehän tässä on siitä, että nuo jotka kritisoivat osa-aikahoitoa, väittävät että nämä vanhemmat RAKASTAISIVAT lapsiaan jotenkin vähemmän? Onko niin, että se 156 tuntia viikon sisältämästä 168 tunnista syö sen rakkauden ja kaiken hyvän huolenpidon mitä lapsi kotonaan saa? Ja vielä kun lapsella on kaikki ollut hyvin tutussa hoitopaikassa.

Eikö teillä ole mitään suhteellisuudentajua, vai onko se pitkään kotonaolo sumentanut järkevän ajattelun? Kyllä saa olla tunteellinen ja itsekin olen, mutta toi on jo ihan TYPERÄÄ.

 

[ylisentimentaalisuutta]

Tarkoitin 12 tuntia 168 tunnista syö sen rakkauden ja hyvän huolenpidon??

 

[Marsu76]

Täällä nämä syyttelijät on kyllä tosi mustavalkoisia. Näkevät omien ratkaisujensa tuoman onnen mutteivat kykene ymmärtämään toisten ratkaisuja. Sehän on varmasti tosi asia, että osapäivähoidossa oleva lapsi saattaa viedä paikan joltain muulta. Se ei taas ole minun hommani jättää poikaa pois hoidosta sen vuoksi, että mahdollisesti joku toinen lapsi voisi jäädä ilman paikkaa. Se on kunnan tehtävä taata jokaiselle tarvitsevalle hoitopaikka. Minä olen kaksi kertaa kysynyt hoitopaikan henkilökunnalta, että onko paikoista todellinen pula, että pitäisikö poika pitää kotona. Hoitajat ovat täysin luotettavan oloisina kertoneet, että ongelmaa ei ole ja että se ei ole minun tehtäväni huolehtia saako kaikki lapset hoitopaikkaa. Sille en voi mitään, jos teidän lastenhoidon ammattilaisten työmoraali on niin huono, että näytätte iloista naamaa ovella ja puhutte paskaa seläntakana. Näitä keskusteluja lukiessa tulee kyllä sellainen olo, että päiväkodin ja perhepäivähoidon ammattilaisilta puuttuu työmotivaatio. Keskitytään osapäivähoitolasten vanhempien haukkumiseen eikä panosteta työn kehittämiseen. Tehän olette avainasemassa vaikuttamassa kunnan päättäjiin. Jos te oikeasti näette, että suurin syy päivähoitopaikkojen vähyyteen johtuu kotona olevien virkeiden ja kahviloissa juuoksevien äitien viedessä lapsensa hoitoon, niin tehkää jotain konkreettista älkääkä haukkuko meitä laiskoiksi ja luovuttaneiksi äideiksi. Totuuttahan te ette tiedä, eikä teidän tarvitse tietää. Se, miksi minun lapseni on hoidossa on oma asiani eikä kuulu hoitopaikan lastenhoitajalle. Teidän työnne on hoitaa kaikki lapset tasa-arvoisesti ja huolehtia oman työnne kehittämisestä.

Eikä se välttämättä ole niin, että teidän lapsistanne tulee onnellisempia kuin minun lapsistani. Minun lapseni saavat todella paljon rakkautta ja ovat hyvinvoivia pieniä ihmisenalkuja. En todellakaan näe, että ainut tie lapsen onneen on se, että lapsi ei käy hoidossa ennen kolmea vuotta. Ja moni näyttää luulevan, että jos lapsi on osapäivähoidossa esim. 12 tuntia viikossa, niin muuna aikana ei kotona tapahdu mitään. Lapsi ei saa rakkautta eikä ruokaa. Minä olen tällä hetkellä mainiossa kunnossa ja hoidan lapsiani varmasti yhtä hyvin kuin te superäidit.

Tuohon jätän kommentoimatta, että pitäisi jättää lapset tekemättä, jos epäilee ettei jaksa. On se sen verran typerää ja ala-arvoista.

 

[Ihmettelen_77]

Minusta tuntuu, että ihmiset jotka itse jaksavat täydellisesti ja vaativat muilta samaa, eivät ole elämässään itse kokeneet todellisia vaikeuksia.

Ymmärrän täysin niitä äitejä, jotka laittavat isomman lapsen päivähoitoon vauvan syntyessä. Äidin jaksaminen on koko perheen asia. Onko parempi että umpiväsynyt äiti itkeskelee ja huutaa lapsille kuin se, että yksi lapsista on virikkeellisessä hoidossa ja näkee ikätovereita? Äiti saa tällöin levätä edes vähän ja koko perhe voi paremmin.

Eräs asia, joka Suomessa on unohdetaan, on turvaverkkojen puute ja yksinäisyys. Ennen vanhaan elettiin isommissa yhteisöissä. Myös mummot ja sukulaiset huolehtivat lapsista ja lapsenlapsista. Nykyisin eletään kaukana synnyinkodeista ja perheistä, ollaan yhtäkkiä ihan yksin pienten lasten kanssa. Isät tekevät pitkää päivää ja äidin harteille kaatuu kaikki.

Mikä ihme siinä on niin vaikeaa, ymmärtää toisia, ehkä heikompia ihmisiä? Oma itseluottamusko kohoaa kun saa suu vaahdossa haukkua toisia ihmisiä ja heidän ratkaisujaan? Kovin on hataralla pohjalla sellainen itseluottamus.

Perheessä saattaa olla masennusta, väsymystä ja uupumusta. Kaikki eivät ole teräksestä tehtyjä, onneksi.

 

[liuku.]

että kukaan joka jaksaa kotona, vie lastaan hoitoon. Tai mikäli viekin, niin todennäköisesti kokee sen lapsensa parhaaksi ja tekee sen nimenomaan rakkaudesta.

Tosiaan kaikki ei syitään mainosta. Aina ei haluta sanoa, että nyt on oma henkinen hyvinvointi ja jaksaminen vaakalaudalla. On se sitten vaan mukavaa kun muut arvostelee, kun on jo valmiiksi paha olla.

Itse olin aikoinaan päivähoidossa, kun äitini (joka kärsi vakavasta masennuksesta ja neurooseista) oli yksin kotona. Mahtoikohan äitini aina jaksaa mainita muille, että on pahasti sairas..? Nyt mietin mahtoiko hän kohdata tämän kaltaista arvostelua muilta äideiltä. Enää en voi häneltä kysyä, koska hän sittemmin on tappanut itsensä.

 

[liuku.]

Niin siis alusta on jostain syystä pyyhkiytynyt pari sanaa, pitäisi siis lukea, että en usko että...