päiväkotiin, vaikka äiti ja vauva kotona?

[..............]

Kopsasin tuon Jukka Karhulan kirjoituksen tähän ketjuun joka tuo näkökohdat hyvin esille, Aivan tavallisen äidinkin kannaattaa lukea kirjoitus uudelleen, sillä et selvästikkään lukenut kirjoitusta oikein.

 

[syrjähyppy]

Tämä syrjähtää alkuperäisestä aiheesta hiukan. Mutta tosi pelottavaa minkälaiset lastentarhanopettajat ja muut päiväkotien työntekijät tänne kirjoittelee. Siis vanhempia haukkuvat, lapsiin ja työhönsä (toki myös resurssien pienuuteen) tympääntyneet paremmintietäjät. Yhdessähän me tätä kasvatustyötä teemme, ja meidän pitäisi siis vetämän yhtä köyttä..

Ap:n toivon seuraavan oman sydämensä ääntä. Kukaan muu ei tunne perhettäsi kuten sinä. Tee miten teille on paras.

 

[vekkas]

::kumartaa edelliselle:: Kiitos! Sydämen ääni on hyvän äidin työkalu. Kyllä.

Jos ap tuntuu siltä ettet jaksa energisen lapsesi kanssa kun vauva on vielä pieni, niin laita toki hänet ainakin siihen osapäivähoitoon. Sinun on itsesi ja lastesi takia viis veisattava ihmisistä jotka arvostelevat sitten päätöstäsi.
Sinä olet varmasti antanut ensimmäiselle lapsellesi kaikkesi, ja tahdot tälle uudelle pienokaisellekin kaikkesi antaa. Jotta vanhempi lapsesi saisi ikäistään seuraa, virikkeitä, ulkoilua yms ja sinä riittävät unet pienokaisesi valvottaessa öitä, voit huoletta laittaa esikoisen hoitoon.

Seurattuani useiden äitien baby bluesia vauva-ajan alkutaipaleella voin vain miettiä niitä lapsia jotka sivusta seuraavat väsyneen äitinsä toimia uuden vauvan synnyttyä. Ihmettelevät, että miksi äiti tekee hassuja asioita, nukahtaa wc-pöntölle tai polttaa ruoan pohjaan kun nukahtaa sohvalle vauva tissillään. Hyvä jos koliikkivauvan osuessa kohdalle esikoiset saa edes ruokaa kun äiti on koko ajan sen vauvan kimpussa, koettaa vastata tämän huutoon.
Toki on vauvoja, jotka uinuvat tyytyväisinä puolet vuorokaudesta, ja heräävät vain syömään, eivät itke märkää vaippaa tai muuten kitise. Mutta se on monella unelmaa vain. Useat vauvat itkevät tuntikausia, taukoamatta, kirkuvat niin että äidin uni jää alle tuntiin/vuorokausi. En usko että siinä voisi antaa vanhemmalle lapselleen laadukasta aikaa päivällä, kun ei silmät pysy auki eikä jaksa edes suihkussa käydä. Kyllä sellaisissa tapauksissa soisin mahdollisuuden laittaa vanhempi lapsi hoitoon, että saa päivällä nukuttua.
Kun sitten vauvan rytmi tasoittuu, hän alkaa nukkua öitään ja ehkä mahdolliset koliikkioireet, alkutaipaleen unikoulut yms on ohi, sitten voisi kaikki lapset olla kotona.
Tuo sydämen ääni on hyvä työkalu, äitiyden myötä sen käyttö on ainakin itselläni voimistunut. Kuuntelen itseäni enemmän kuin ennen, maistelen asioita tunnepuolella paljon enemmän mutta tietyissä asioissa pysyn kovana; oma jaksaminen, itsestään huolehtiminen, huoleton asenne elämään...Näitä asioita pitää joskus ajatella oikein järjellä, koska niihin vaikuttavat muuten helposti toisten ihmisten mielipiteet. Niin tässäkin. Monet kommentoivat tunteenpuuskassa asioihin miettimättä järjellä, että toisten asiat ei välttämättä suju niin sutjakkaasti kuin omat. Asetutaan järkkymättä johonkin asemaan, toisia äitejä vastaan kykenemättä miettimään toisen asemaa.

Tunnepuolella tämä tietysti puhuu empatiakyvyttömyydestä, mikä sinällään on hassua, kun kaikki kuitenkin puolustaa hyvää äitiyttä.

Käyttäkää sitä sydämen ääntä myös toisia kohtaan, eikä aina vain oman näkemyksen korostamiseen. Tunteella voi reagoida myös toisen asiaan.

 

[kiitos vekkas]

Erittäin kauniisti kirjoitettu. Empatiakykyä tuntuu puuttuvan monelta. Ennen kuin haukutte luusereiksi ja laiskoiksi, voisitte miettiä hetken.

 

[hyvin jaksava mama]

Olen mäkin nähnyt paljon äitejä, jotka vetävät itsensä ihan piippuun kahden pienen lapsen kanssa. Silloin on ollut myös kyse siitä, että osa-aikaiseen hoitoon laittamiselle ei ole taloudellisia resursseja eikä lähellä minkäänlaista omaa tukiverkostoa. Ei ole sekään kaunista katsottavaa.

En tiedä onko se taaperolle ihanaa ja turvallisuudentunnetta lisäävää aikaa seurata sitä ajanjaksoa pienen vauvan kanssa, mistä äidillekään ei jää oikein mitään muistikuvaa kun on valvomisesta niin sekaisin. Tai seurata sitä, kun äiti vain imettää, imettää ja imettää, mitä mäkin jouduin alussa tekemään tosi tiheillä imetysväleillä. Tai että vauva itkee vatsavaivojaan ja äiti on avuttomana sen jälkeen kun on yrittänyt jo tehdä kaiken eikä mikään auta. Tai että äiti aloittaa aamun itkemällä kun on niin poikki

Okei, jotkut pärjäävät hyvin vähällä unella. Minä en ja sen kyllä huomaa. Olen meinannut mm peruuttaa auton ojaan, polttaa talon, puhumattakaan lukuisista hellalle kiehuneista ruuista ym. Ei se ole mikään vitsi, että jaksamisen kanssa on vaikeaa.

Pitäisikö sitten jättää toinen lapsi tekemättä? Joidenkin mielestä varmaan kun tässäkin ketjussa kritisoivat, että mitä sitten hankkii toisen lapsen. Ikävästi vain nykyään menee niin kuin minullakin, että tulee nämä 30+ -ruuhkavuodet. Kumppanikin löytyi vasta kun oli melkein 30v. Silloin lapset tehdään usein aika peräkkäin, koska itse en ainakaan halua yhtään riskeerata ja lykätä toisen lapsen tekemistä.

Ison ongelman nykyaikana tekee myös läheisten tukiverkostojen puuttuminen. Niin on meilläkin. Tai toiset isovanhemmat asuvat suht lähellä, mutta ovat päivät töissä nekin. Ystäviltä ei saa apua, koska ovat itse vähintään yhtä väsyneitä samassa elämäntilanteessa.

"vekkas" kirjoitti kauniisti ja asiaa.

Kiltin ja helpon (=nukkuu hyvin) vauvan kanssa kaikki voi olla toisin. Ja minäkin tiedän, että vauvoissa todellakin on eroa. Meidän esikoinen oli ns helppo vauva ja tämä toinen koliikkivauva, joten tiedän mistä puhun.

 

[jaksaa jaksaa, jos haluaa..]

Mutta se ei ole reilua, että joku lapsi ei saa hoitopaikkaa sen vuoksi, kun sen paikan vie sellainen lapsi jonka äiti on kotona. Hoitopaikat ovat sitä varten, että lapset saavat hoitoa, kun vanhemmat käyvät töissä, eivät sitä varten että lapset saavat hoitoa kun vanhemmat ovat kotona. On kahden tai kolmen kanssa varmasti raskasta, mutta eihän sitä loputtomiin kestä ja siihen on vaan asennoiduttava, että pärjää jos lapsia haluaa useamman tehdä.
Olen ehdottomasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisen kannalla. Tietysti jos vanhemmilla on masennusta tms, niin silloin minusta tulisi päivähoito väliaikaisesti järjestää.
Itselläni ei tulisi mieleenkään viedä 2-vuotiaita kaksosia hoitoon, kun kesällä saamme perheenlisäystä. Imetystäkään en pidä niin tärkeänä, että sillä hoitoonviemistä perustelisin. Jos näyttää että imetys vie kaiken ajan, niin sitten siirrytään korvikkeeseen ja that's it! Vauva nukkuu kuitenkin 15h vuorokaudessa, niin eiköhän siinä jää esikoisillekin aikaa, jos vaan itse niin haluaa ja meillä ainakin koliikkikin on aina painottunut iltaan, jolloin mieskin on apuna ja tarvittaessa apuun tulee mummot, tädit ja sedät.. Omassa tuttavapiirissäni stressi on ollut aivan turha. Kaikilla on arki lähtenyt kahden kanssa tosi hyvin käyntiin ja hommat hoituneet omalla painollaan, itseasiassa paljon paremmin kuin aikanaan pelkän esikoisen kanssa, joten tässä on hyvin pitkälti kysymys omasta asennoitumisesta..

 

[hyvin jaksava mama]

Niin kauan kun Suomessa on kaikilla oikeus hoitopaikkaan, en syyllisty tippaakaan siitä että pidän osa-aikaisen hoitopaikan lapsellani! Se on poliitikkojen ja kuntajehujen tehtävä hoitaa asiat niin, että tämä onnistuu. Se ei ole äitien keskinäinen tappelun aihe. Onko tämä niin vaikea ymmärtää?

Niin SINÄ et pidä imetystä niin tärkeänä ja annat vastiketta. Niin TEILLÄ koliikkin on painottunut iltaan. Ja TEILLÄ mummot, tädit ja sedät apuna. Missä on taas kyky ajatella muidenkin tilannetta?

Kaikessahan on kyse asennoitumisesta, niin. Eihän kenelläkään ole todellisia vaikeuksia, se on kaikki asenteesta kiinni. Oletpas kylmä ja niiin kaikkivoipa. Onneksi olkoon vaan että teillä menee hyvin. On se sitten niin kamala asia jos joku muu kaipaa parina päivänä viikossa sitä, että pystyy nukkumaan univelkoja pois.

 

[...]

Niin, käsittääkseni subjektiivinen päivähoito-oikeus on valtion kädenojennus perheille, joilla muita tukiverkkoja ei ole lähellä. Se on muuttoliikkeen vuoksi varsin tavallista. Päivähoito-oikeus on mielestäni hyvinvointipalvelu vailla vertaa, joka helpottaa monen perheen elämää. Se kuuluu kaikille elämätilanteesta riippumatta. Olen ehdottomasti sen kannalla. Näen sen ennen kaikkea lapsen oikeutena. Lapselle voi olla parempi mennä muutamaksi tunniksi ryhmään leikkimään, että äiti saa levätä pahimpaa väsymystään pois. Puhumattakaan väsyneistä yksinhuoltajista, masentuneista yms. vanhemmista. Jaksaminen ei ole aina asenteesta kiinni.

 

[antipatia]

No ihan sydämellä eikö voisi harkita sitten ennen raskaaksi hankkiutumistaan että jaksaako olla kahden lapsen kanssa? Kysellään että pitäisikö jättää lapset tekemättä - niin pitäisikö, jos niiden kanssa ei jaksa olla? Ainakaan niin tiuhaan?

Itse päätin esikoisen vauva-ajan perusteella, ettei meille tule uutta vauvaa ennen kuin ensimmäinen on jo reilusti isompi. Juuri siksi että en tiedä enkä oikeastaan haluakaan tietää miten jaksaisin kahden pienen kanssa, enkä näe vaihtoehtona laittaa lasta toisen hoidettavaksi vain että pääsisin itse helpommalla.

En ole ihan nuori enää itsekään joten voi olla ettei toista tulekaan. Suurperhe ei kuitenkaan ole minulle mikään itseisarvo niin että alkaisin tehtailemaan muksuja ja sitten laittaisin ne toisten hoitoon että voisin tehdä lisää.

 

[jaksaa jaksaa, jos haluaa..]

Niin kauan kun Suomessa on kaikilla oikeus hoitopaikkaan, en syyllisty tippaakaan siitä että pidän osa-aikaisen hoitopaikan lapsellani! Se on poliitikkojen ja kuntajehujen tehtävä hoitaa asiat niin, että tämä onnistuu. Se ei ole äitien keskinäinen tappelun aihe. Onko tämä niin vaikea ymmärtää?

Niin SINÄ et pidä imetystä niin tärkeänä ja annat vastiketta. Niin TEILLÄ koliikkin on painottunut iltaan. Ja TEILLÄ mummot, tädit ja sedät apuna. Missä on taas kyky ajatella muidenkin tilannetta?

Kaikessahan on kyse asennoitumisesta, niin. Eihän kenelläkään ole todellisia vaikeuksia, se on kaikki asenteesta kiinni. Oletpas kylmä ja niiin kaikkivoipa. Onneksi olkoon vaan että teillä menee hyvin. On se sitten niin kamala asia jos joku muu kaipaa parina päivänä viikossa sitä, että pystyy nukkumaan univelkoja pois.

Monilla kyse on kuitenkin siitä ettei apua haluta ottaa vastaan. Ei haluta sitä anoppia pyytää jeesimään tai kaveria tai siskoa. Meillä mummit asuu lähellä ja ovat auttamassa. Ja meillä tämä optio on todellakin käytetty. Kaksoset olivat 5vkoa, kun olivat ensimmäisen kerran yöhoidossa lypsetyt maidot mukanaan että saadaan nukkua. Ja välillä viikonloppuisin minä olen painunut nukkumaan muualle ja mies on hoitanut yön. On totta ettei se kaikille ole mahdollista ja niille kenelle se on mahdollista, niin he eivät sitä yleensä halua tehdä ja mikäli huomasit, niin kirjoituksessani sanoin :"Tietysti jos vanhemmilla on masennusta tms, niin silloin minusta tulisi päivähoito väliaikaisesti järjestää. " mutta minusta ei pitäisi olla itsestään selvää vaan tarve tulisi tällaisessa tapauksessa perustella. Ja väsymyskin voi olla peruste, mutta sitä en kertakaikkiaan ymmärrä, että onko se vauva koko ensimmäisen elinvuoden niin vaikea, että muut lapset on pidettävä hoidossa?? Tällaisiakin tapauksia nimittäin on..
En ole kylmä tai kaikkivoipa, vaan realistinen. Välillä tuntuu etteivät kaikki edes halua pärjätä, vaan hommat tehdään niin kuin itselle helpointa on, ja se jos jokin on kylmää ajattelua. Ei minusta imetyksen takia kannata itseään piippuun vetää, jos oikeasti tuntuu siltä, ettei koskaan saa nukkua ja kaikki aika menee imettämiseen, niin miksei sitä ruokaa voi antaa pullosta ja imettää vaikka sitten tilaisuuden tullen lisäksi. Ei imetys ole syy sysätä lasta vieraitten ihmisten hoidettavaksi.

Seinänaapurissani asuu n.30-vuotias nainen jolla on 4-vuotias tyttö, joka on jokapäivä perhepäivähoidossa ja 1-vuotias poika, jonka kanssa tämä äiti on kotona. Tai siis ei ole kotona, vaan vauvamuskarissa, taideterapiassa, vauvajumpassa, kahviloissa ystävien kanssa ja käy ohimennessään vilkuttelemassa tyttärelleen joka on muiden hoitolasten kanssa viereisessä puistossa. Minusta tämä on sairasta!! Kuulin hänen puhelimeen jollekin sanovan, että: "on niin ihanaa kun saa rauhassa nauttia vauvasta.." Tämä äiti ei kovinkaan väsyneen tai masentuneen oloinen ole.
Totta on että 4-vuotias ei varmaankaan jaksa kahviloissa istua tai kierrellä päivisin vaatekauppoja, ja hänen kanssaan oleminen kulminoituu kotiin ja puistoon, joten äiti kokee tämän rasitteena ja laittaa tytön hoitoon.. Oksettaa koko nainen!!!!

 

[-tarkennus?-]

No ihan sydämellä eikö voisi harkita sitten ennen raskaaksi hankkiutumistaan että jaksaako olla kahden lapsen kanssa? Kysellään että pitäisikö jättää lapset tekemättä - niin pitäisikö, jos niiden kanssa ei jaksa olla? Ainakaan niin tiuhaan?

.

Eli toista lasta ei kannata tehdä, ellei ole etukäteen _100-prosenttisen_ varma, ettei mitään jaksamisongelmia tai muita ongelmia tule? Kuka sen osaa ennustaa? Toista lasta ei kannata tehdä, jos on pienikin todennäköisyys sille, että kahtena päivänä viikossa haluaisi syystä tai toisesta viedä lapsensa hoitoon viideksi tunniksi?

 

[aivan niin]

Tunnen itsekin niitä äitejä, joilla isommat lapset ovat hoidossa, ja vauvan (alle 1v) kanssa kierrellään turut ja torit vailla mitään väsymystä.
Silloin kun itselläni olivat lapset pieni ja kotihoidossa, monet äidit päivittelivät kuinka jaksan. Heillä itsellään kun oli tapana laittaa siis isommat hoitoon, ja tämä linja jatkuu edelleen.
Itse olen myös sitä mieltä että tuo kaikkien oikeus päivähoitoon tulisi muuttaa siten, että jos hoitaa toisia lapsia kotona, on työtön taikka muuten vain kotona, ei hoitopaikkaa olisi tarjolla. Ainoa poikkeus tähän, että lääkärin lausunnolla baby bluesista, masentuneisuudesta tms. voisi hoitopaikan saada lyhyeksi ajaksi.

 

[***,,]

Täällä nyt monet tuntuu ottavan kantaa KOKOpäiväiseenhoitoon vaikka ap kirjoitti OSApäiväisestähoidosta. Asiat ovat minusta täysin eri asia. Kehotetaan viemään kerhoihin ym mutta ei ymmärretä että osapäiväinen voisi hyvässä lykyssä olla parempi kuin kerho (tutut hoitajat, ympäristö ja kaverit). Meidän kunnassa ei ainakaan ole kaks vuotiaalle minkäänlaisia kerhoja tarjolla vaan kerhotarjonta alkaa kolmevuotiaista. Seurakunnan perhekerho on tietysti pienemmille mutta sinne täytyy äidinkin mennä sitten mukaan jolloin sitä kaivattua lepoaikaa ei synny.

Mulla aikaa vielä asiaa miettiä mutta epäilen että toisen lapseni syntyessä pidän poikani hoitopaikan edelleen kahdestakin syystä hyvät hoitopaikat kunnassamme kortilla ja oma jaksamiseni.

Ap:lle sanoisin kuten joku muukin täällä et kuuntele sydämesi ääntä äläkä piittaa muiden (etenkään tämän palstan nimimerkkien taakse piiloutuvien) arvostelusta. Jaksamista!

 

[ei raaskisi]

Tunnen itsekin niitä äitejä, joilla isommat lapset ovat hoidossa, ja vauvan (alle 1v) kanssa kierrellään turut ja torit vailla mitään väsymystä.
Silloin kun itselläni olivat lapset pieni ja kotihoidossa, monet äidit päivittelivät kuinka jaksan. Heillä itsellään kun oli tapana laittaa siis isommat hoitoon, ja tämä linja jatkuu edelleen.
Itse olen myös sitä mieltä että tuo kaikkien oikeus päivähoitoon tulisi muuttaa siten, että jos hoitaa toisia lapsia kotona, on työtön taikka muuten vain kotona, ei hoitopaikkaa olisi tarjolla. Ainoa poikkeus tähän, että lääkärin lausunnolla baby bluesista, masentuneisuudesta tms. voisi hoitopaikan saada lyhyeksi ajaksi.

Samaa mieltä. Itsellä on nyt 1 v tyttö ja toinen lapsi tulee ajankohtaiseksi varmaan muutama vuoden päästä, sillä minä tiedän etten jaksaisi kahden pienen kanssa, joten emme aijo lapsia pitkeen tehdä. Minusta olisi todella epäreilua viedä niin kovasti rakastamani lapseni hoitoon, jotta jaksan paremmin vauvan kanssa. Se ei ole oikein. Tietysti mielenterveysongelmainen äiti on sitten eri asia..

 

[iskä ulkoilemaan]

Miksei isä voi joka ilta/aamu mennä lasten kanssa ulos pariksi tunniksi, jotta äiti saisi nukkua? Kaipa se iskäkin joskus vaunuja käy työntelemässä tai kaupassa tms. siinähän se isompikin lapsi menee mukana ja äiti saa hetken levätä. Eikö tätä voi tehdä joka päivä??

 

[just!]

Mulla aikaa vielä asiaa miettiä mutta epäilen että toisen lapseni syntyessä pidän poikani hoitopaikan edelleen kahdestakin syystä hyvät hoitopaikat kunnassamme kortilla ja oma jaksamiseni.

Siinä syy meillä, etten saa lastani oman kunnan lähipäiväkotiin, vaan joudun päivittäin viemään hänet toiseen kaupunkiin hoitoon, koska kaltaistesi vanhempien lapset täyttävät ryhmät!!!

 

[***,,]

Siinä syy meillä, etten saa lastani oman kunnan lähipäiväkotiin, vaan joudun päivittäin viemään hänet toiseen kaupunkiin hoitoon, koska kaltaistesi vanhempien lapset täyttävät ryhmät!!!

Vika ei ole kaltaisissani äideissä vaan kuntasi päättäjissä. Hyvät päivän jatkot sinullekin!

 

[entäs esikoisen oikeus?]

Olen myös viemässä jonkun puolipäivähoitopaikan, kun pikkukakkonen syntyy. Päivähoitoon viemisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, olenko tekemässä toista lasta vai en, vaan siitä että mielestäni kolmivuotiaallani on OIKEUS päästä päivähoitoon. Riippumatta siitä onko kotona pieniä tai isoja tai olenko vaikka työtön tai opiskelija. Ja riippumatta siitä, onko kunnassani järjestetty liian vähän hoitopaikkoja. En ymmärrä, miksi jonkun äidin oikeus mennä töihin ajaisi ohi minun lapseni oikeuden päästä päivähoitoon oppimaan uutta ja kasvamaan? Hän rakastaa olla muiden lasten kanssa, pitää piirtämisestä ja askartelusta, opettelee innokkaana uusia leikkejä ja taitoja, joten miksi en antaisi sitä hänelle? Sen lisäksi hän saa äidin sylin ja sisaren seuran joka päivä.

 

[vippitys]

Itselläni ei kävisi mielessäkään laittaa esikoista hoitoon vauvan takia.Mutta ymmärrän jos joku muu tahtoo niin tehdä.
Hankalaa on ollut kahden pienen kanssa aina välillä mutta se aika tosiaan kuluu nopeasti.Imettääkin olen pystynyt vaikka meillä lapsilla ikäeroa 1,5 v Ilmiselvä juttuhan se on että kahden pienen kanssa tulee olemaan aina välillä raskasta.Siksihän sitä äitiyslomalla ollaan.
Todennäköisesti lapsilla on myös isä joka tosiaan voi esikoisen kanssa illalla pari tuntia leikkiä (myös vauvan) niin että äiti saa levätä.

 

[jaa-a, niinkö?]

Olen myös viemässä jonkun puolipäivähoitopaikan, kun pikkukakkonen syntyy. Päivähoitoon viemisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, olenko tekemässä toista lasta vai en, vaan siitä että mielestäni kolmivuotiaallani on OIKEUS päästä päivähoitoon. Riippumatta siitä onko kotona pieniä tai isoja tai olenko vaikka työtön tai opiskelija. Ja riippumatta siitä, onko kunnassani järjestetty liian vähän hoitopaikkoja. En ymmärrä, miksi jonkun äidin oikeus mennä töihin ajaisi ohi minun lapseni oikeuden päästä päivähoitoon oppimaan uutta ja kasvamaan? Hän rakastaa olla muiden lasten kanssa, pitää piirtämisestä ja askartelusta, opettelee innokkaana uusia leikkejä ja taitoja, joten miksi en antaisi sitä hänelle? Sen lisäksi hän saa äidin sylin ja sisaren seuran joka päivä.

Sinäkö kuulut niihin äiteihin, joiden mielestä uuden oppiminen, kasvaminen ja kehittyminen, piirtäminen ja askartelu, uusien leikkien opettelu ja muut touhut kuuluvat vain päiväkodin harteille?? HÄPEÄ!!
SINÄ itse voit tehdä halutessasi juuri noita samoja asioita lapsesi kanssa KOTONA, jollet olisi niin LAISKA! Pistää vihaksi niiden äitien puolesta, jotka joutuva kuljettamaan lapsensa kauas hoitoon päästäkseen TÖIHIN, kun eräät ovat tällaisia loisivia äitejä!!

 

[oikeus oikeudesta..]

Lapselle voi järjestää aktiviteetteja muutenkin, kuin viemällä sellaisen lapsen hoitopaikan, joka sitä oikeasti tarvitsisi. 3-vuotiaille on kerhoja ja puistoissa on muita lapsia. Jos lapsi saisi valita, niin kotona hän mielummin olisi. Päiväkotielämä on lapselle työtä. Koulussa on lapselle aivan tarpeeksi puurrettavaa, joten niin pitkään kuin mahdollista on lapsen parempi olla kotona ja piirtää ja askarrella siellä. 3-vuitiaalle muiden lasten seuran ei tarvitse olla jokapäiväistä, kerta viikossa riittää ja siihen sopii satujumppa, muskari, päiväkerho tai ihan vaan tuttavan lapsen tai serkun seura. Ei sen takia tarvitse hoitoon lasta viedä. 3-vuotiaalla pitäisi olla myös oikeus olla äidin ja sisaruksen kanssa kotona.

 

[*******]

Miksei isä voi joka ilta/aamu mennä lasten kanssa ulos pariksi tunniksi, jotta äiti saisi nukkua? Kaipa se iskäkin joskus vaunuja käy työntelemässä tai kaupassa tms. siinähän se isompikin lapsi menee mukana ja äiti saa hetken levätä. Eikö tätä voi tehdä joka päivä??

Niinpä! meillä ainakin mies viettää aikaa lasten kanssa pari tuntia joka päivä ja viikonloppuna hän voi hoitaa heitä vaikka koko päivän..

 

[Aioli]

Lapselle voi järjestää aktiviteetteja muutenkin, kuin viemällä sellaisen lapsen hoitopaikan, joka sitä oikeasti tarvitsisi.

En muuten ota kantaa väittelyyn – kukin tehköön tavallaan - tuohon vain kiinnitin huomion, kun sanot "viemällä sellaisen lapsen hoitopaikan, joka sitä oikeasti tarvitsisi". Kyllä minusta jokaisen perheen on tehtävä ensisijaisesti omaa perhettä palvelevat ratkaisut ja yhteiskunnan tehtävä on järjestää riittävästi hoitopaikkoja niitä tarvitseville. Jos näin ei ole, niin lapsiperheiden toivoisi aktivoituvan ja ajavan asiaa. Nyt tunnutaan tyytyvän siihen, että jonot ovat hirveät. (Jälkimmäisellä en tarkoita sinua oikeus oikeudesta, vaan noin yleensä.)

 

[*#?¤#!*]

Minulla on 1,5-vuotias tyttö jonka kanssa olen kotona. Olen valmistunut korkeakoulusta vuosi sitten ja opintolainaa on aika pirusti. No, nyt sitten sain aivan loistavan työtarjouksen ja duuni alkaisi kuukauden kuluttua. Soitin päivähoitotoimistoon, ja kuulin todella iloisen uutisen; päiväkoteihin on 4kk jonot!!! Aika helvetin hienoa!! En siis voi ottaa työtä vastaan. Kyllä minä sanon, että tässä kohtaa mua ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään väsymykset. Multa ei heru pisaraakaan empatiaa niille, joiden pitää lisääntyä kuin kanit, mutta joiden rahkeet eivät sitten kuitenkaan riitä kantamaan vastuuta jälkikasvustaan.
Ihme paikka tämä Suomi. Kyllä täällä opiskelijan tulot syynätään helvetin tarkkaan, säädellään tulorajoja ja vaaditaan opintotukia takaisin oikein korkojen kera, mutta hoitopaikoista paskat välitetään. Niinhän se varmaan on tarkoitettu, että hoitopaikat jaetaan ensi sijaisesti niille, joiden vanhemmat makaavat kotona ja jätetään ne ilman, joiden vanhemmat on kalliisti koulutettu jahaluaisivat panostaa sikiämisen sijaan verojen maksuun!!!!

 

[yhteiskunnan tuki perheelle]

Nimenomaan. Perheen perustaminen sattuu olemaan useimpien ihmisten tärkein asia elämässä. Tukeeko yhteiskunta sitä vai pitäisikö ihmisen mukauttaa elämänsä tärkeimmät valinnat yhteiskunnan mukaisiksi? Kumpi on kumpaa varten?

Jos asiat vedetään liian rankoiksi mustavalkovalinnoiksi, syntyvyys tulee takuulla laskemaan. Sen sijaan päätöksentekijöiden tulisi herätä kehittämään juuri esim joustavia osa-aikahoitojärjestelmiä.

Akat jotka täällä toisiaan sättivät hoitopaikkajonoista haukkuvat väärää puuta. Asiat pitäisi nähdä vähän laajempina kokonaisuuksina ja älähtää sitten siellä kunnassa missä asuukin, että homma ei toimi.