Eiköhän kuulkaa pistetä valtionbudjetti uusiksi ja aleta vaatia erilliset päivystykset hitaille mummoille, haiseville juopoille, rettelöiville aikuisille, itkeville vauvoille, juokseville taaperoille ja vittuuntuneen näköisille teineille? Ei minuakaan nyt suoranaisesti ilahduttanut, kun (aikana ennen omaa lasta) jouduin päivystyksen kautta yöksi sairaalaan, ja viereisessä vuoteessa ölisi ja mölisi joku äijä, joka ilmeisesti oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä ja riehunut sitten päissään. Mutta eipä tuolle mitään voinut, huonekaveriaan ei voi valita.
Tietenkin joku kohtuus, jos lapsi tosiaan kirkuu ja mekastaa tai heittelee tavaroita tms., vanhempien on syytä ohjata hänet muualle ja käydä kävelemässä jne., mutta jos aikuisilta ihmisiltä ei voi vaatia, että tuntisivat rajansa päihteiden suhteen, miten 1-3 -vuotiaalta voisi vaatia, että hän istuu kahdeksan tuntia rauhassa paikallaan?