Pajunkissat ja muut

[LILLI]

Meillä on tällainen iki-ihana uusperhe: miehen 8v poika ja yhteinen kohta 11kk ja tietysti eksä siinä hääräämässä ja neovomassa mitä pitää tehdä.

Eilen oli pojan kanssa tällainen pieni ongelma joka on kyllä ihan naurettava, mutta kun sitäkään me ei osattu hoitaa niin kuin ois pitäny: pojan piti viedä tänään paujunoksia kouluun ja oli viime viikolla puhetta, että voisi äitinsä kanssa niitä etsiä kun on siellä viikon lopun. No eipä ollu etsiny. Ilta päivällä käytiin hakemassa poika meille(poika siis asuu meillä viikonloput äitillä) käytiin syntymäpäivillä ja seitsemän aikaan kotiin. No mies sitten lähti pojan kanssa etsimään niitä oksia. Hän kun ei lapsuudessaan ole moista harrastanut toi sellaisia muutaman metrin oksia, että saan minä "kokeneempana" konsultoida minkälainen on oikea virpoma oksa.
Me sitten leikattiin oksat ja annettiin pojalle joka sitten alkoi tivaamaan, että ovatko ne varmasti metrin mittaisia. Niiden kun täytyy olla juuri metrin mittaisia, kun ope oli niin sanonut.
Opettajan lähettämässä lapussa luki 50-100 cm. Yritin siinä pojalle selittää, että jos opettaja on sanonut "esimerkiksi metri" (Eihän niitä leikattuja oksia enää mitenkään pitemmiksi saa). Selitys vaan ei kelvannut pojalle joka on sitä tyyppiä, että äiti ja opettaja on jonkin laisia jumalia ja me jotka hänestä huolta pidämme ja hänen kanssaan vietämme arkea eli tylsää elämää emme tiedä mitään.

Äitin mielestä meidän ei olisi pitänyt puuttua asiaan millään tavalla, mutta minkäs teet kun poika vaatii metrin mittaisia oksia. Pitäähän lapselle selittää, että oksat ovat aivan oikean mittaisia ja muillakaan ei ole sen kummempia.

Kaiken huipuksi äiti aina sanoo, että hän kyllä selittää lapselle asioita niin kauan, että lapsi ymmärtää ja meidän pitäisi kanssa toimia niin....

Vähäpätöinen ongelma jos nyt ongelma ollenkaan, muutta kun näitä tilanteita on aika paljon

 

[LILLI]

Kerrompa vielä vähän taustoja.

Olen seurustellut /asunut mieheni kanssa kohta neljä vuotta, ex-avopuolison kanssa hänellä meni välit poikki noin viisi vuotta sitten. Ex kyllästyi itse suhteeseen ja lähti. Hänellä on sen jälkeen ollut ainankin viisi mies ystävää ja kuudes menossa. Hän on asunut neljässä eri paikassa ja on nyt muuttamassa nykyisen miehen kanssa yhteen (jolla on kaksi lasta) .
Mieheni esitteli minut liian nopeasti pojalle, minä muutin liian nopeasti miehen ja pojan luokse, eikä pojan mielipidettä kuulemma kysytty. Ex ihmetteli naimisiin menoammekin hän kun ei aio koskaan mennä naimisiin.
Ex pitää viikonloppusin hauskaa pojan kanssa ja on näin ollen pätevä neuvomaan miten meidän pitää arkemme viettää ja poikaa kasvattaa. Kaikki mitä sanomme ja teemme on hänen mielestä väärin.

Hän kun on kypsä aikuinen ja kertoo miehelleni aina kaikki asiat enen kuin pojalle esim. milloin hän tulee poikaa hakemaan ja missä aikoo viikon loppunsa viettää. Ainankin perheneuvolassa ollessamme niin väitti tekevänsä. Kumma kyllä nyt, kun hän on lähdössä nykyisen kanssa viikon lomalle antoi vain alustavan tiedon miehelleni ja viikon päästä ilmoitti pojalle, että äiti sitten reissun jälkeen tulee illalla hakemaan. Seuraavana aamuna kuitenkin ilmoitti miehelleni, ettei me lähdettäkkään aamulla vaan yöllä ja tullaan yöllä takaisin. Mies laittoi hänelle vietin: että pojallakin kun on se pääsiäis loma luulisi hänen viettävän aikaa pojan kanssa ja ex aina sanoo ettei saa viettää pojan kanssa tarpeeksi aikaa.

Ihmeteltiin siinä sitten vastausta odotellessa, että kun on tilaisuus viettää useampi päivä pojan kanssa niin häivytään jonnekin kysymättä edes pojalta tahtooko hän mukaan.

Ex:ltähän tuli sitten aika kiukkuinen viesti: häen ei kuulemma saa koskaan tehdä mitään ettemmekö me suuttuisi... ja mistä hän voi tietää, että poika voi/haluaa lähteä mukaan. Ei varmaan kannattaisi keskustella ensin pojan isän kanssa.

Mieheni sitten soitti ex:lle ja siinä meille sitten selvisi, että hän seurustelee taas kerran ja aikoo muuttaa miehen kanssa yhteen.
Poika olisi kuulemma saanut kertoa meille äidin seurustelust, mutta eihän sellainen ole 8 vuotiaan lapsen kerrottava. Tulisi itse rehellisesti kertomaan ja yrittäisi ymmärtää meidän mieli piteet. Ei ole mitenkään helppo katsoa sivusta/kuunella, kun poka miettii ettei edes muista kaikkien äitin entisten nimiä ja kun ei saa äitin luonta kavereita...

Nämä ovat tietysti niitä pojan huonojen hetkien mietteitä yleensähän äiti on muistanut pitää pojan kanssa hurjan hauskaa ja mukavaa ja on vielä ostettukin jotain kivaa siinähän ne surut ja murheet unohtuu ja äiti saa tehdä mitä haluaa.

Entäs sitten, kun mieheni sanoo pojalle aamulla, että jos ei ilalla tule lumisadetta voidaan lähteä luistelemaan? No jos lunta alkaa sataa taivaan täydeltä isä joutuu töihin ja sehän on ihan täysin isän vika.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta jaksaakohan tätäkään kukaan lukea??????