Eli mä ite oon tallityttö ku mul on hoitsuki, tosin vaan tälleen torstaisin hoidan. Mun tyttö hoitaa torstaisin kahta ponia joista toinen on shettis. Tyttö ei tänään ollu mukana ja mä sit hoidin sen puolesta noi ponit.
Mun tunnin jälkeen ei poneja ollu sit vielä haettu tarhasta ja mä sit lähdin ratsastuskaverini kanssa niitä hakemaan. Tää kaveri on kans äiti-ihminen ja ehkä vähä vanhempi mua. Muuten ei tunneta, mut samalla tunnilla ratsastetaan. Mä alotin viime helmikuussa ratsastuksen ja pelkäsin sillon hevosia aivan älyttömästi. Tää kaveri alotti vissiin joskus kesällä, en tarkkaan muista. Kokemattomia vielä siis ollaan molemmat.
No shettiksiä on kaks ja ne haetaan aina yhdessä sit sisälle. Ja niinhän me tomerat ja reippaat tallitytöt lähettiin hakeen niitä pimeyteen. Mä olin tarhalla käyny nuorempien tallityttöjen kans, kaveri ei ollenkaan. Mä tiesin vähä sitä maastoo. Oli pimeetä ja liukasta. No löydettiin tarhalle. Sit ettimään porttia. Sen paikan mä tiesin, mut en sitä miten se avataan, koska aiemmin nuoremmat oli sen avanneet ja suunnilleen myös ponin mulle hakeneet ja mä vaan taluttanu talliin.
No saatiin sit koprakopelolla portti auki ja sähkölankaki avattua. Kaveri pitää porttia kiinni ettei ponit vaan karkaa ja mä meen ottaa ponia kiinni. Ne meni siinä vaiheessa jo puolessavälissä tarhaa. Tähän mainittakoon että toinen on täysin kiltti ja toinen sit ei niin kiltti aina, vaan voi purra ja potkia. No lähimmän ponin sain leivällä houkuteltua että sain sen kiinni. Se oli tää ei niin kiltti. Kun mä sain sen kiinni niin se alkaa vetää lujaa taaksepäin. Mä pidän kaksin käsin kiinni ja oltiin kuitenki tultu jo sen verran siihen potrtille päin että kaveri sai toisella kädellän siitä riimunarusta kiinni, kun toisella se sit piteli sitä porttia ettei se aukee. Sit sain leivällä sen ponin löysäämään ja kaveri piti sitä kiinni sen aikaa ku otin sen kiltin ponin siitä vierestä kiinni. Sit vielä vaihettiin ku kaveri tahto taluttaa helpomman talliin.
Talliin kuitenki päästiin ihan kunnialla. Ei karannu ponit eikä kaaduttu eikä liukastetu. Mut kyllä naurettiin. Siellä ku olis joku ollu salaa kattelemassa ja kuuntelemassa ku tallitytöt siellä touhuaa niin olis kyllä saanu vielä makeemmat naurut ku me ite.
No tää retki pelasti kyllä montaki päivää, ku naureskelen tälle varmaan viel pitkään. Tosi reippaita oltiin.
:xmas:
Mun tunnin jälkeen ei poneja ollu sit vielä haettu tarhasta ja mä sit lähdin ratsastuskaverini kanssa niitä hakemaan. Tää kaveri on kans äiti-ihminen ja ehkä vähä vanhempi mua. Muuten ei tunneta, mut samalla tunnilla ratsastetaan. Mä alotin viime helmikuussa ratsastuksen ja pelkäsin sillon hevosia aivan älyttömästi. Tää kaveri alotti vissiin joskus kesällä, en tarkkaan muista. Kokemattomia vielä siis ollaan molemmat.
No shettiksiä on kaks ja ne haetaan aina yhdessä sit sisälle. Ja niinhän me tomerat ja reippaat tallitytöt lähettiin hakeen niitä pimeyteen. Mä olin tarhalla käyny nuorempien tallityttöjen kans, kaveri ei ollenkaan. Mä tiesin vähä sitä maastoo. Oli pimeetä ja liukasta. No löydettiin tarhalle. Sit ettimään porttia. Sen paikan mä tiesin, mut en sitä miten se avataan, koska aiemmin nuoremmat oli sen avanneet ja suunnilleen myös ponin mulle hakeneet ja mä vaan taluttanu talliin.
No saatiin sit koprakopelolla portti auki ja sähkölankaki avattua. Kaveri pitää porttia kiinni ettei ponit vaan karkaa ja mä meen ottaa ponia kiinni. Ne meni siinä vaiheessa jo puolessavälissä tarhaa. Tähän mainittakoon että toinen on täysin kiltti ja toinen sit ei niin kiltti aina, vaan voi purra ja potkia. No lähimmän ponin sain leivällä houkuteltua että sain sen kiinni. Se oli tää ei niin kiltti. Kun mä sain sen kiinni niin se alkaa vetää lujaa taaksepäin. Mä pidän kaksin käsin kiinni ja oltiin kuitenki tultu jo sen verran siihen potrtille päin että kaveri sai toisella kädellän siitä riimunarusta kiinni, kun toisella se sit piteli sitä porttia ettei se aukee. Sit sain leivällä sen ponin löysäämään ja kaveri piti sitä kiinni sen aikaa ku otin sen kiltin ponin siitä vierestä kiinni. Sit vielä vaihettiin ku kaveri tahto taluttaa helpomman talliin.
Talliin kuitenki päästiin ihan kunnialla. Ei karannu ponit eikä kaaduttu eikä liukastetu. Mut kyllä naurettiin. Siellä ku olis joku ollu salaa kattelemassa ja kuuntelemassa ku tallitytöt siellä touhuaa niin olis kyllä saanu vielä makeemmat naurut ku me ite.
No tää retki pelasti kyllä montaki päivää, ku naureskelen tälle varmaan viel pitkään. Tosi reippaita oltiin.
:xmas:
On ne kuitenkin ihan söpöjä,vaikka mies niihin uhraakin enemmän aikaa kuin perheeseen