Pakkopäiväunetus päiväkodissa

[Huhhuijaa]

\

Kun minä en oikein jaksa uskoa, että nämä päivähoidolle kielteiset kommentit olisivat keksittyjä. Kyllä ne kumpuavat ihan omista kokemuksistaa ja ovat totisinta totta. Sen kertovat myös viime vuosina julkisuuteen päässeet "vahingot", jotka ovat päivähoidon piirissä tapahtuneet. Asioita pyritään salaamaan, mutta sitten ne tulevat esille. Koulutus on sitä mitä se on, jos sitä on. Vai miksi nämä päivähoidon piirissä työskentelevät sitten niin ärhäkästi hyökkääväät vastaan. Ettei vaan osuisi pilkka omaan nilkkaan.

Olet varmaan huomannut(jos sinulla on lapsia)että vaikka sinulla olisi silmät selässä tai olisit ihan lapsen vieressä niin todellakin VAHINKOJA tai tapaturmia voi sattua siitä huolimatta!Lapsi on utelias,tutkiva,kokeileva,leikkivä ihminen eli lapsi ei pysty toteuttamaan niitä "tarpeitaan" jos jatkuvasti ollaan takinliepeissä kiinni tai kieltämässä.Tietysti leikkipaikkojen tulee olla turvallisia ja kehitykseen sopivia että ylimääräisiltä tapaturmilta vältyttäisiin.Ja aikuiset pystyvät myös omalla esimerkilään ja toiminallaan näitä ehkäisemään.Ja mitä siihen ärhäkkäästi kimppuun hyökkäämiseen tulee niin kukahan tässä on kenenkin kimppuun hyökännyt?Mikäs itse olet ammatiltasi?Eiköhän nyt oteta vuorostaan joku muu ammatti syyniin...

 

[taustalla]

\

Vai haluatteko että lapset pannaan siivoamaan ruokailun jälkeen ja pesemään niitä kurahousuja?

Itse asiassa musta ois aivan tervettä, että lapset joutuis tekemään jotain myös siellä tarhassa ollessaan. Siis sellaista pientä, mitä nyt osaavat ja voivat tehdä. Samoin kuin kotona kaikki tekee kotitöitä, niin tarhassa siivottais leluja lattioilta, vietäis omat astiat vaikka koneeseen asti, pestäis omat kurahousut jne... Ettei tästä uudesta polvesta kasvais näitä, jotka töissäkin sitten jättävät kahvikuppinsa siivoojien noukittavaksi vaan kaikki oppisi jo pienestä pitäen, ettei missään voi elää kuin pellossa, kotona kotityöt ja tarhassa yhteiset hommat ja töissäkin voi pitää omalta osaltaan paikat siistinä! Sorry, meni vähän off topic...

 

[Huhhuijaa]

\

\

Vai haluatteko että lapset pannaan siivoamaan ruokailun jälkeen ja pesemään niitä kurahousuja?

Itse asiassa musta ois aivan tervettä, että lapset joutuis tekemään jotain myös siellä tarhassa ollessaan. Siis sellaista pientä, mitä nyt osaavat ja voivat tehdä. Samoin kuin kotona kaikki tekee kotitöitä, niin tarhassa siivottais leluja lattioilta, vietäis omat astiat vaikka koneeseen asti, pestäis omat kurahousut jne... Ettei tästä uudesta polvesta kasvais näitä, jotka töissäkin sitten jättävät kahvikuppinsa siivoojien noukittavaksi vaan kaikki oppisi jo pienestä pitäen, ettei missään voi elää kuin pellossa, kotona kotityöt ja tarhassa yhteiset hommat ja töissäkin voi pitää omalta osaltaan paikat siistinä! Sorry, meni vähän off topic...

Tota noin,nyt en enää tiedä kohta mitä sanoisin.Tuntuu että tämä aihe alkaa todellakin vetää vierestä ja jos joku jotain sanoo päiväkodista niin nyt tartutaan joka sivulauseeseen ja vielä negatiiviseen eli lyödään vettä myllyyn lisää tietämättä asioista mitään.Tiedätkö yhtään mitä siellä pk:ssa näin niinkuin lapsen vinkkelistä tehdään?Siellä korostetaan lapsen omatoimisuutta:tietysti lapset itse korjaavat lelunsa pois,on ruoka-apulaisia,korjataan astiat itse pois,harjoitellaan kattamista,puetaan/riisutaan tai harjoitellaan niitä tekemään itse,harjoitellaan käden taitoja ym ym.eli juuri niitä kodin askareita!Ja mitä niihin kuravaatteiden huuhteluun tulee,niin mielelläänhän nekin antaisi lapsen tehdä,mutta onhan se melko "märkä-show"kun huuhtelet 21kurahousut ja laitat ne kuivumaan muiden vaatteiden lisäksi.Voishan sitä tietysti jokainen lapsi käydä vuorotellen omansa huuhtelemassa syömä- ja lepohetken aikana,just joo...Ja tietyt asiat on tehtävä silloin kun lapset ovat ryhmätiloista pois esim.lattioiden pesut.Harva pitäisi varmaan siitä että 21 lasta juoksisi lattianpesu aikoihin sisällä,johan se on turvallisuuskysymyskin. Pikkasen enemmän kannattaisi miettiä mitä kirjoittaa yleiselle palstalle tai ainakin viitsiä vaivautumaan ottamaan asioista selvää..Olen todella pahoillani,että näin monella on niin negatiivinen käsitys päiväkodeista vaikka hyviäkin on.Eihän minun tietysti tarvitsisi näitä lukea,mutta pyrin oikomaan käsityksiänne.Usein vanhemmat haluavat lapsensa päiväkotiin hoitoon kun "sieltä saa paljon virikkeitä" se on mielestäni ainakin yksi
positiivinen kommentti siltä suunnalta,toivon todella että se ei ole ainut! T:Lh

 

[Mauku]

Mä nyt vastailen omasta puolestani, vaikken ehdikään koko viestiketjua tässä lukemaan =) eli itsekin päiväkodeissa (keikkahommissa esim näki monen monia eri ryhmiä) työskennelleenä voin sanoa, että useissa ryhmissä päästetään n. 30 min.- 1h päästä ne pois, jotka eivät nukahda. Meidän esikoinen lopetti päikkärit 3v. yritin kyllä sitkeesti nukuttaa, mutta ei vaan yksinkertaisesti nukahtanut. Ajattelin, että kun kiukkuaa niin varmaanhan tuo on väsynyt vain. No, myöhemmin tajusin, että ihan taitaa vaan uhmaikä olla sitten pahimmillaan ja eihän tuo nuku niin ei voi väsymystä sitten olla. Kyllä mä jo miettisin ihan maalaisjärjellä, että jos lapsi ei kaikista yrityksistä huolimatta nukahda kuin vasta puolilta öin, niin jotain mättää. Ei varmaan tee hyvää jos aamulla kuiteskin aikanen herätys. Säännöllisistä rytmeistä täällä oli kanssa puhe, ja ihan samaa mieltä olen siitä, että viikonloppuisin ei kannattais antaa lasten valvoa myöhään ja nukkua myöhään. Kestää aikansa kun taas pääsee takaisin rytmiin ja sitä ei ehdi tapahtua arkipäivissä, kunnes taas ollaan jo viikonlopussa.

siis lyhyesti: kannatan, että kaikille alle kouluikäisille lapsille tarjotaan lepohetki, mutta en kyllä koe tarpeelliseksi sitä, että pidetään väkisin hiljaa paikoillaan silmät kiinni koko sen ajan mitä muut nukkuvat. Kyllä se päiväkotien arki pyörii ihan hyvin siitä huolimattakin, että kaikki eivät nukahda. Kahvilla käydään vuorotellen ja henkilökunnan palaverien ajaksi tulee joku toisesta ryhmästä vahtimaan hereillä olijoita =) Ja se kyllä pitää paikkansa, että päivät päiväkodissa ovat huomattavasti rankempia kuin kotona olo. Aivoille tulee niin paljon ylivirikkeellisyyttä, että lepo on ihan paikallaan.
se, että jos tästä lepohetkestä on muodostunut kynnyskysymys lapselle, niin inhoaa koko nukahtamista. Jos ei kotona ole tottunut päikkäreihin ja paikalla olemiseen niin se voi olla vaikeaa kun yhtäkkiä sellasta vaaditaan. Eli saattas olla väsynytkin aikaisemmin kuin puolilta öin. Tästäkin olis syytä keskustella henkilökunnan kanssa, että millaisia noi lepohetket ovat. Kokeeko lapsi kenties ne ahdistaviksi? Onko ryhmässä vaikka sellaisia lapsia, joita joutuu väkisin pitämään kiinni nukkarissa? se voi tuntua uudesta lapsesta ahdistavalta jos ei ole tottunut sellaiseen ja ulkopuolisesta aikuisestakin tuntua oudolta. Joillekin tämä on kuitenkin tarpeellista jos oikeasti ne päikkärit tarvitsee ja ei osaa olla yhtään aloillaan. Ja sekin, että kun lapset nukkarissa, niin sillä aikaa laitsarit käyvät siivoamassa ruokailutilat. Käytännön syistäkin siis lasten täytyy olla hetki nukkarissa, vaikka tämä ei tietenkään se pääasiallisin syy. Ja mitä tutkimuksiin tulee, niin vaikka näitä tutkimuksia on tehty niin eihän se tietenkään koske kaikkia maailman lapsia. Jokainen on oma yksilönsä ja vaikka suurin osa alle kouluikäisistä lapsista tarvitsis ne päikkärit niin ei toki kaikki.

Mä ehkä tekisin niin, että ensinnäkin juttelisin henkilökunnan kanssa, että onko noi lepohetket rauhallisia vai voisko joku siellä ahdistaa lasta. ja jos toi tilanne jatkuis pitkään, ettei nukahda kuin aina vain puolilta öin niin sitten mä siihen johtajaan yhteyden ottaisin. Se voi olla että ajan kanssa kun kaikki ei enää ole uutta niin osaa nukahtaa levollisemmin illalla. Se voi olla oikeasti että lapsi tarvitsis ne päikkärit kun kerta nukahtaakin. Mutta jos tilanne ei muutu niin sanoohan jo järkikin, ettei lapsi voi valvoa puolille öin. Ehdottomasti en kannata sitä, että annatte "kostoksi" nukkua pidempään aamulla. Säännöllinen rytmi on kyllä kaikkein paras lapsen kannalta. Tässäkään en tarkota että kellontarkasti tarvis aina herättää, mutta joku takaraja sentään, että heräis noin tunnin, puolentoista "tarkkuudella" ja ihan oikeasti jos pitävät väkisin nukkarissa 4- vuotiasta kaks tuntia niin eiköhän ole keskustelun paikka. ei kait sitä niin kirjaimellisesti tarvi joka tutkimusta ottaa! Olipas sekavaa sepustusta, kirjottelin osissa tätä muuta samalla tehden

 

[taustalla]

\

\

\

Vai haluatteko että lapset pannaan siivoamaan ruokailun jälkeen ja pesemään niitä kurahousuja?

Itse asiassa musta ois aivan tervettä, että lapset joutuis tekemään jotain myös siellä tarhassa ollessaan. Siis sellaista pientä, mitä nyt osaavat ja voivat tehdä. Samoin kuin kotona kaikki tekee kotitöitä, niin tarhassa siivottais leluja lattioilta, vietäis omat astiat vaikka koneeseen asti, pestäis omat kurahousut jne... Ettei tästä uudesta polvesta kasvais näitä, jotka töissäkin sitten jättävät kahvikuppinsa siivoojien noukittavaksi vaan kaikki oppisi jo pienestä pitäen, ettei missään voi elää kuin pellossa, kotona kotityöt ja tarhassa yhteiset hommat ja töissäkin voi pitää omalta osaltaan paikat siistinä! Sorry, meni vähän off topic...

Tota noin,nyt en enää tiedä kohta mitä sanoisin.Tuntuu että tämä aihe alkaa todellakin vetää vierestä ja jos joku jotain sanoo päiväkodista niin nyt tartutaan joka sivulauseeseen ja vielä negatiiviseen eli lyödään vettä myllyyn lisää tietämättä asioista mitään.Tiedätkö yhtään mitä siellä pk:ssa näin niinkuin lapsen vinkkelistä tehdään?Siellä korostetaan lapsen omatoimisuutta:tietysti lapset itse korjaavat lelunsa pois,on ruoka-apulaisia,korjataan astiat itse pois,harjoitellaan kattamista,puetaan/riisutaan tai harjoitellaan niitä tekemään itse,harjoitellaan käden taitoja ym ym.eli juuri niitä kodin askareita!Ja mitä niihin kuravaatteiden huuhteluun tulee,niin mielelläänhän nekin antaisi lapsen tehdä,mutta onhan se melko "märkä-show"kun huuhtelet 21kurahousut ja laitat ne kuivumaan muiden vaatteiden lisäksi.Voishan sitä tietysti jokainen lapsi käydä vuorotellen omansa huuhtelemassa syömä- ja lepohetken aikana,just joo...Ja tietyt asiat on tehtävä silloin kun lapset ovat ryhmätiloista pois esim.lattioiden pesut.Harva pitäisi varmaan siitä että 21 lasta juoksisi lattianpesu aikoihin sisällä,johan se on turvallisuuskysymyskin. Pikkasen enemmän kannattaisi miettiä mitä kirjoittaa yleiselle palstalle tai ainakin viitsiä vaivautumaan ottamaan asioista selvää..Olen todella pahoillani,että näin monella on niin negatiivinen käsitys päiväkodeista vaikka hyviäkin on.Eihän minun tietysti tarvitsisi näitä lukea,mutta pyrin oikomaan käsityksiänne.Usein vanhemmat haluavat lapsensa päiväkotiin hoitoon kun "sieltä saa paljon virikkeitä" se on mielestäni ainakin yksi
positiivinen kommentti siltä suunnalta,toivon todella että se ei ole ainut! T:Lh

Ja miksi sinä otit tämän negatiivisena kommenttina? Eihän nyt vaan turhaa keitä. Vedä siis henkeä, en minä ketään arvostele tässä, kunhan heitin ajatuksen ilmaan. Mun viimeisimmät tarha-kokemukseni on 25 vuoden takaa kun vielä itse olin tarhaiässä ja tottahan asiat on sen jälkeen muuttuneet. Mutta mistä minä tiedän kuinka paljon. Tuolloin miedän lasten ei ainakaan tarvinnut rikkaa ristiin siellä laittaa. Ruoka tuotiin nenän eteen ja likaiset astiatkin joku täti kävi keräämässä pois. Vaatteet puetetiin päälle ja riisuttiin kouluikään asti eikä missään tapauksessa tarvinnut alkaa leluja keräilemään. On siis todellakin hyvä, jos nykyään lapsia kehotetaan omatoimisuuteen ja tuetaan tätä jaloa taitoa.

Ja ihan vaan sinulle mielenrauhan takaamiseksi: luottamukseni tarhajärjestelmää kohtaan on vakaa ja luja. Omat lapseni menevät tarhaan kunhan tulee aika, että palaan työelämään.

Eli, jäitä hattuun, ei kaikki kommentit ole negatiiviseksi tarkoitettuja!

 

[Huhhuijaa]

Hei taas "vieras",täällä hengitys toimii ihan normaalisti ja rauhallisia ollaan,sehän on minun yksi luonteenpiirteeni.Olen ollut pitkään keskustelemassa palstalla(lh:n nimimerkki vaihtui jsskn vaiheessa huhhuijaa merkiksi)ja kommentoin myös sinun kuin muidenkin kirjoituksiin yhteensä,sillä mielestäni kirjoitukset ovat olleet enemmän risuja kuin ruusuja ja loppua ei näy.Niinkuin sanoin pyrin oikomaan jos mahdollista virheellisiä käsityksiä pk:n käytännöistä,ettei jäisi väärää kuvaa.Niinkuin itsekin totesit,kirjoitit vuosia sitten olleista päiväkotikokemuksista tietämättä nykyistä käytäntöä.Olisit muotoillut mielipiteesi vaikka kysyvämpään sävyyn...En tiedä taisi sinun verenpaineesi nousta kommentistani,tarkoituksenani on vain valaista ja kertoa käytännön asioista ja järjestelyistä.Hienoa,että olet päätynyt päiväkotiin päivähoitopaikkaa miettiessäsi ja toivon että olet sitten tyytyväinen valintaasi.Ja jos et ole niin yleisesti,puuttukaa epäkohtiin ja keskustelkaa asioista!Tietääkseni päiväkoteihin on avoimet ovet,käyttäkää niitä hyödyksenne ja olkaa mukana vaikuttamassa esim.vanhempaintoimikunnissa asioihin.Mukavia syyspäiviä kaikille!ps.nyt tulee parin päivän tauko netteilyssä,joten en pääse vastailemaan..

 

[toinen lh]

niin ja tuohon huhhuijaan kirjoitukseen voisi lisätä sen että pääpiirteissään käytäntö on sama päiväkodeissa,mutta pieniä eroavaisuuksia voi tietenkin olla.Jollain paikkakunnilla ei ole avustavaa hlökuntaa esim.kaikkialla ei ole ryhmissä laitosapulaisia ym. apuna,siivoustyöt ym.tekee hoitajat itse ja se vaikuttaa järjestelyihin.Päiväkodit ovat eri kokoisia lapsimäärältään(on suuria ja pieniä) ja tilat ovat hyvinkin vanhoista moderneimpiin versioihin.Eli kaikki vaikuttaa kaikkiin..ja tietysti mielipiteitä asioista voi olla yhtä monta kuin esittäjääkin(tarkoitan työntekijöitä ja vanhempia),joten haastavaa on työ päiväkodissakin ja kritiikistä oppii mutta paremmin sen positiivisen palautteen voimalla jaksaa...

 

[hapsu]

Näinhän se nykyään on että mahdollisimman pitkälle lapset tekevät itse päiväkodissa.Pienimmät eivät ruokaansa hae mutta saattavat viedä lautasen ja mukin kärryyn syötyään.Vaatteet puetaan itse heti kun vaan vähänkin osaa jotain jne...Ei siellä olisikaan aikaa tehdä kaikkea joka lapselle.Lelut kerätään yhdessä pienten kanssa ja isot korjaavat jälkensä itse.En muista omasta päiväkotiajastani näitä juttuja, sen vain että pakko oli syödä, nukkua jne...isoimmatkin joutuivat makaamaan koko lepoajan.Tämä siis 70-luvulla ja 80-luvun alussa.Se opetti ainakin sen että en pakota lapsia nukkumaan, syömään itku silmässä lautasta tyhjäksi.Kyllähän nykyään kuunnellaan lasta erilailla ja pyritään ottamaan huomioon kukin lapsi.

 

[äiti]

Hei äidit ja naiset.

Olen kertonut omasta kokemuksesta - lasteni kokemuksesta YHDEN perhepäivähoitajan luona.
Ennen tätä hoitajaa ja tämän jälkeenkin lapsillani oli tosi hyvät päiväkodit, hyvä perhep-hoitaja. Hoitopaikat vaihtuivat, koska työsuhteeni olivat määräaikaisia eikä hoitopaikkaa pidetty varalla. Lisäksi muutin toiselle paikkakunnalle ja paikkakunnan sisällä.

Tapaukset ja esimerkit eivät ole keksittyjä. Ne ovat ihan totta.

En valita niistä eteenpäin. Ne ovat vanhoja, mutta silti niin tuoreessa muistissa, etten tätä nuorinta hännänhuippua perhepäivähoitoon laita. Hän aloittaa kohtpuoliin päiväkodissa, jonka uskon olevan hyvä.


Kertomani tapaukset sattuivat kohtuullisen pienellä paikkakunnalla heti 90-luvun alussa. Lapseni olivat ko. pph:lla 8 kk. Viimeisimmät kuukaudet he odottivat- me kaikki odotimme - , että lähemmäs kotiamme avataan vuorotyöläisten lapsille tarkoitettu ryhmäperhepäiväkoti. Siis pieni päiväkodin kaltainen, jossa lapset ovat ympärivuorokautisesti ja hoitajat tulevat ja tekevät kolmivuorotyötä.

Lapseni olivat ensimmäisiä, jotka sinne menivät: edes kaikki huonekalut eivät olleet vielä tulleet.

Kun täällä teimme hoitosopimusta, mainitsin ohimennen siitä, etteivät lapseni viihtyneet tuolla pph:lla. Pph-ohjaajan koko olemus viesti, ettei hän halua kuulla. En jatkanut. Olin tuossa vaiheessa jo saanut varmistuksen opiskelupaikasta joten edessä oli muutto toiselle paikkakunalle.

Tällä hoitajalla oli aiemminkin hoidossa lapsi, jota hän inhosi ja jonka äitiä hän inhosi. Hän sanoi minulle, lapsen kuullen, että hyvä että tuon hoito loppuu. Hän moitti, miten lapsen äiti vain kulkee kaupungilla ostoksilla ja lapsi on täällä hänellä hoidossa! Lapsi oli päivä - ei vuorohoidossa.
Hoitajalla oli koulutus: siihen aikaan se oli 3-6 kk mittainen kurssi joka pätevöitti pph:n ammattiin. Hänellä oli myös oma lapsi, tuolloin n. 3 v ikäinen.
Kun kävimme tutustumassa tähän hoitopaikkaan ja hoitajaan, hänellä oli vain tämä yksi lapsi ja oma lapsi hoidossa, vieras lapsi oli jäämässä pois, mikä hoitajan mielestä siis oli tosi hyvä juttu.

Vain vähän aikaa hän jaksoi olla tasapuolinen hoitaja. Esikoinen, 5-6 v tuolloin, ei hoitajasta alunalkaenkaan oikein tykännyt, mutten mennyt lapsen "mukaan" haukkumaan hoitajaa. Esim. lapsi oli niiskuttanut äiti-ikävää ja hoitaja oli alkanut askarttelemaan hänen kanssan rakettia. Sanoin lapselle, että hoitajahan oli ollut tosi kiva. Tuosta tapaukesta meni jonkin aikaa, kun välit tulehtuivat kokonaan ja hoitaja aloitti huonon kohtelun.

Hän myös pilkkasi nuorempaa lastani yhdessä miehensä kanssa: heidän mielestään lapsellani oli hölmö nimi, lapsen nimestä he irvailivat ja pilailivat erästä vanhaa sketsiohjelmaa matkien. Lapsi oli 2-3 v, lapsi oli ihan ymmällä, niin oli esikoinenkin. Lapsi ei ymmärrä epäsuoraa pilkkaa, vit****a.

En jaksanut sanoa heille mitään. En vaan jaksanut hakata päätä seinään sen enempää. Odotimme vaan että se hoitopaikka avautuu.


En minä tätä keksi. Ei tämä ole mitään kuvitelmaa, vaan ihan totta. Ihan totta, ihan oikeasti on olemassa hoitajia, jotka eivät kuuluisi missään nimessä hoitoalalle.
Olen itsekin hoitoalan ihminen, ja opiskeluaikoinani harjoittelupaikoissa kohtaisin työhönsä uupuneita hoitajia, jotka olivat ilkeitä hoidettavilleen: sairaalassa vanhuksille, jotka tulivat esim. lonkkamurtuman takia ortopedian osastolle...

Voisin sanoa tässä paikkakunnan, tuon pp-hoitajan nimen, hänen lapsensa nimen. Hoitaja sai myöhemmin toisen lapsen, tytön. Nimen tiedä, se luki ko. paikkakunnan lehdessä syntyneiden palstalla.
Katuosoitetta en muista enää, mutta voin tarkkaan piirtää sen paikan, missä he asuivat.
En tee tätä, koska silloin ylittäisin valtuuteni.
Olen ymmärtänyt, että hoitaja on myöhemmin siirtynyt päiväkotiin hoitajaksi. Onneksi me emme asu tällä paikkakunnalla, onneksi hän ei asu täällä...
En halua kostoa, en minä tätä kerro siksi.

Kerron tämän siksi, että jokainen hoitaja pysähtyisi miettimään omaa tytötään. Millaisen jäljen jättää yhden tai kahden pienen lapsen huono kohtelu; miten pitkälle se kantaa muistoissa. Lapsen, äidin muistissa.

Kerron myös siksi, että jokainen hoitoalalla oleva voisi miettiä, milloin on aika vahtaa alaa tai ottaa taukoa ja etäisyyttä omaan työhönsä: silloin, kun rakkaus toiseen ihmiseen alkaa hiipua; silloin kun alkaa tuntua siltä, ettei jaksa toisten kakaroita, heidän vanhempiaan; kun näkee vain huonoja puolia hoidettavissaan.

Olen itse hoitoalan ihminen. Opiskeluaikana tosiaan näin työhönsä uupuneita hoitajia ja päätin, että siinä vaihessa kun minä en enää välitä ihmisestä, vaihdan alaa. En halua olla huono hoitaja; en halua olla ilkeä hoitoa vaativalle ja tarvitsevalle ihmiselle.

Lopetin hoitotyöt noin 6 vuotta sitten. Kävin hakemassa lisäoppia ja siirryin papereiden pariin.
Palkka on huonompi, mutta koko hoitotyöhistoriani ajan olen ollut hiivatin hyvä hoitaja ja olen ylpeä siitä!

 

[äiti]

\

Se mistä nämä kielteiset käsitykset päivähoidosta kumpuaa... mielenkiintoinen kysymys.
Osassa on varmasti totuuspohja. Sitä en kiellä. Mutta kun ne asiat tupataan näkemään niinkuin halutaan, niitä liioitellaan ja omassa mielessä paisutellaan. Puhumattakaan siitä kun niitä kerrotaan eteenpäin, silloin ne varsinkin paisuvat.
Päivähoidossakin on töissä vain ihmisiä. Ihan tavallisia, ei mitään yli-ihmisiä. Mokia sattuu meille jokaiselle, niin kotona kuin töissäkin. Ja muissakin työpaikoissa!!!
Päivähoidossa on tapahtunut onnettomuuksia, joita sitten lehdistössä revitellään. Eikö niitä sitten tapahdu kotona ja muissa ympäristöissä? Niistä vain ei kissankokoisin kirjaimin lehdissä kirjoitella...
Tiedänpä yhden äidin, joka paasasi suureen ääneen pojan päiväkodissa saamasta kuhmusta ja mustelmasta, kuinka oli valvonta pettänyt. Kyseisellä pojalla vaan on niitä mustelmia vähän väliä ja onpa ollut aivotärähdyskin ollut, kun on vähän kömpelö.

Päivähoidossa toki saisi olla enemmän työntekijöitä tai pienemmät lapsiryhmät. Mutta se ei ole niiden vika, jotka siellä työskentelevät.
Edelleen painotan, että jos ongelmia tulee, puhukaa. Puhukaa ja puhukaa. Se päivähoidon työntekijä ei voi tietää mikä mieltäsi painaa, josset puhu! Ja jos toiveenne ei kohtaa tai henkilökohtaiset kemiat ei kohtaa, pyytäkää juttuun mukaan joku muukin päivähoidosta. Siihen on teillä oikeus ja henkilökunnalla velvollisuus.

Ei se päiväkoti niii-in kamala paikka lapselle ole!

Muista en tiedä kuin omista tapauksistani ja ne ovat ikävä kyllä totta. Ei keksittyjä, ei liioiteltuja.
Edes aika ei ole muistojan kullalla silannut, muistan ne edelleen yhtä tarkkaan. En liioittele, muistini ei tee tässä kohden tepposta.

Ei voinut puhua toisille hoitajille, kun lapseni olivat perhepäivähoitajalla. Joka haukkui lapsiani ja minua alueen muille pph:lle. Kun hain lapsiani leikkipuistosta, muut pph:t katsoivat minua "pitkillä". Tuijottivat vain. Kotiinlähtö oli muutenkin sirkusta kun esikoinen aloitti aina temppuilun. Millään muulla hoitajalla tai hoitopaikassa hän ei sillä tavalla käyttäytynyt kotiinlähtiessä vaan lähti hyväntuulisena kotiin.

Lapsillani oli usein sijaishoitajia kun oma pph piti ylityövapaitaan (niitä kertyi koska olin 2-vuorotyössä ja lapseni myös siis 2-vuorohoidossa ja hänellä oli myös päivähoitolapsi)
Näistä sijaishoitajista ei tämä 5-6 vuotias esikoinen koskaan valittanut: ei pahasta ruuasta, ei päivälepopakosta, ei syönti- tai maistamispakosta. Kotiinhaku sujui normaalisti: hoitaja kertoi miten päivä oli mennyt - yleensä hyvin - eikä esikoinen järjestänyt mitään "näytelmää" eteisessä.
Vika ei siis ollut lapsessa, vaan tässä hoitajassa. Sori.

Minusta on edelleen hassua, ettei hoitoalan ihmiset kykene ottamaan vastaan krittiikiä omasta työstään, mutta eivät edes kolleganasa työstä: he eivät näe sitä kehittymisenä ja mahdollisuutena muuttaa omaa toimintaa vaan kokevat sen vain aiheettomana valittamisena, persoonaan puuttumisena vaikka valitus ei kohdistu ihmisen persoonaan vaan ihmisen tekemiseen.
Puhua pitäisi joo, mutta miten puhut, kun heti hypitään takajaloille: epäkohdat ovatkin keksittyjä ja äiti se tässä hoitoa tarvitsisi - minä olen hoitaja ja kaiken yläpuolella ja toimin aina oikein. ...

Näitä hoitoa tarvitsevia hoitajia on ihan liikaa hoitoalalla, näitä herkkänahkaisia naisia, jotka eivät kestä mitään ja ovat virheettömiä, hoidettavan yläpuolella ... puuh!

 

[Terveydenhoitaja]

Perustelepa "lastentarhanopettaja" koulutuksiasi, kuka on ollut kouluttaja ym. Minä olen ollut psykologi Keijo Tahkokallion, Jari Sinkkosen ja Tuula Tammisen ( kaksi viimeistä lastenpsykiatreja )
luennoilla ja lukenut heidän kirjojaan eikä kukaan väitä, että leikki-ikäisen pitäisi nukkua pakolla päiväunia. Sehän ei ainakaan vaikuta positiivisesti psyykkiseen kehitykseen.
Esim. Tahkokallio sanoo, että olisi suositeltavaa, että alle kouluikäinen ainakin lepäisi päivällä hetken. Jos nukkuu, niin silloin olisi hyvä, että yhtenäinen unijakso kestäisi noin tunnin verran, niin että lapsi pääsisi syvän unen vaiheeseen, joka on tärkeä.
Myös Tampereen lastentautien klinikan erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä painottaa, että leikki-iässä lapsen syvä unijakso painottuu alkuyöhön ei siis päivään.
Kasvuhormonin puute ei johdu unen puutteesta, vaan yleensä taustalla on jokin kasvain tai muu sisäerityksen sairaus tai lapsen kertakaikkinen heitteille jättö, joka vaikuttaa hidastavasti kasvuhormonin eritykseen ( kirjassa Lapsuuden ja nuoruusiän endokrinologiaa).
Mielestäni päiväkodeissa pitäisi olla mahdollisuus yksilöllisiin joustoihin.

 

[hapsu]

Kyllähän kaikilla on se oma vastuunsa näissä asioissa.
Tuntuu vain näin työntekijänä että meitä syytetään ja asiat yleistetään.Kaikki pph:t eivät ole hommaansa sopimattomia ja kaikki päiväkodit huonoja.On niitäkin paikkoja joissa parantamisen varaa on enemmän ja vähemmän.
Teidän vanhempien kommenteista tulee se kuva että meidän pitäisi olla jotain yli-ihmisiä ja kaikki voipia työssämme ja tehdä juuri niinkuin te haluatte.Negatiivista sävyä on puolin ja toisin, te moititte meitä ja me puolustaudumme.kuinkahan onnistuisi asiallinen keskustelu?
Noniin...näköjään on kovin helppo ärsyyntyä...

 

[Huhhuijaa]

hello again!Keskustelu näköjään aiheen tiimoilta jatkuu..mietin sivulla 4 olevaa kirjoitusta kritiikin vastaanottamisesta.Sen vastaanottaminen
riippuu tietysti vastaanottajasta(olipa se siis kuka vaan) eli toiset ottavat siitä opiksi,toiset käsittävät sen moitteena,toiset kokevat sen "varpaile astumisena" jne.jne.En puhu siis nyt vaan hoitajista vaan yleensä kommunikointitaidoista:kritiikin vastaanottaminen
on toisille vaikeata,toiset taas osaavat tehdä siitä"kehittävän/rakentavan keskustelun".On paljon kyse siitä miten asian esittää..Olen itsekin törmännyt kaikkitietäviin ihmisiin,eikös melkein jokainen halua tuoda ilmi omaa osaamistaan/taitoaan?!Liila päteminen on tietysti ärsyttävää.On myös myöntelijöitä tai suunsa kiinni pitäviä "tiukoissa tilanteissa".Mutta olen sitä mieltä että tärkeintä on kun ainakin sitten yrittää keskustella kuin jauhaa asioista selän takana.Vai mitä?Ehkä niin saa aikaiseksikin jotain..Toinen mitä mietin että miten saisi sen asian ymmärretyksi että suurissa ryhmissä toimiessa pitää olla yhteiset pelisäännöt(MIELELLÄÄN YHDESSÄ LAADITUT) joita jokainen noudattaa"parhaansa mukaan" eli hirmuisia poikkeksia ei voi aina tehdä,se aiheuttaa eripuraa ja kysymyksiä.Tietysti joustaa pitää tilanteiden mukaan ja perustella esim.lapselle miksi esim.Matti saa tehdä näin ja Siiri ei. Mutta tärkein pointti on se,että jokaisen toiveet pyritään ottamaan huomioon ja toteuttamaan ne jos mahdollista,mutta aina se ei jostain syystä ole mahdollista.Minusta se ei silloin aina tarkoita sitä että ei pystytä suuressa ryhmässä yksilöimään vaan se ei vaan onnistu "olosuhteiden pakosta".Suurin piirtein näin...

 

[Catnip]

En nyt jaksa koko keskustelua lukea, ajattelin vain mainita että minusta on ollut tuo vanha kunnon "täytyy maata hiljaa 20 minsaa ja jos ei uni tule, sitten saa mennä muuta tekemään, mutta täytyy antaa muiden nukkua rauhassa" -sääntö kaikkein paras. Itse olin aina lapsena uninen, ja tarvitsin päikkärit, ala-asteellakin vielä monesti nukuin kotona koulusta palattuani. Vaikka kuinka montaa kertaa kavereiden kanssa päätettiin tarhassa että nyt valvotaan ja sitten leikitään, mutta minä onneton aina nukahdin. Oma nuorimmaiseni on samanlainen (kuulostaa opettajien puheista siltä että on yksi harvoista 4-vuotiaitten ryhmässään joka ihan oikeasti nukkuu hyvin päikkärit), mutta tuo esikko on toista maata. Ei millään tahdonut nukahtaa päikkäreille, ei kotona eikä tarhassa, ei kai niitä tarvinnut. Minusta hiljaisen hetken saa vaatia, mutta ei saa vaatia että on pakko nukahtaa tai maata tunti silmät sepposen selällään pedillä. Kaikki nyt eivät vaan käy saman kellon mukaan.

 

[keiju harmaana]

[
[/

Muista en tiedä kuin omista tapauksistani ja ne ovat ikävä kyllä totta. Ei keksittyjä, ei liioiteltuja.
Edes aika ei ole muistojan kullalla silannut, muistan ne edelleen yhtä tarkkaan. En liioittele, muistini ei tee tässä kohden tepposta.

Ei voinut puhua toisille hoitajille, kun lapseni olivat perhepäivähoitajalla. Joka haukkui lapsiani ja minua alueen muille pph:lle. Kun hain lapsiani leikkipuistosta, muut pph:t katsoivat minua "pitkillä". Tuijottivat vain. Kotiinlähtö oli muutenkin sirkusta kun esikoinen aloitti aina temppuilun. Millään muulla hoitajalla tai hoitopaikassa hän ei sillä tavalla käyttäytynyt kotiinlähtiessä vaan lähti hyväntuulisena kotiin.


Minusta on edelleen hassua, ettei hoitoalan ihmiset kykene ottamaan vastaan krittiikiä omasta työstään, mutta eivät edes kolleganasa työstä: he eivät näe sitä kehittymisenä ja mahdollisuutena muuttaa omaa toimintaa vaan kokevat sen vain aiheettomana valittamisena, persoonaan puuttumisena vaikka valitus ei kohdistu ihmisen persoonaan vaan ihmisen tekemiseen.
Puhua pitäisi joo, mutta miten puhut, kun heti hypitään takajaloille: epäkohdat ovatkin keksittyjä ja äiti se tässä hoitoa tarvitsisi - minä olen hoitaja ja kaiken yläpuolella ja toimin aina oikein. ...

Näitä hoitoa tarvitsevia hoitajia on ihan liikaa hoitoalalla, näitä herkkänahkaisia naisia, jotka eivät kestä mitään ja ovat virheettömiä, hoidettavan yläpuolella ... puuh!
[/quote]

Nyt kysyn sinulta "äiti" kuka on herkkänahkainen? Myös sinä. En väheksy tai kiellä sinun huonoja kokemuksiasi. Minä tiedän, että myös epäkohtia on ja sinä kerroit omasta kokemuksestasi. Mutta aina ei puhuta omasta kokemuksesta eikä edes ihan varmasta tiedosta, vaan siitä miltä jokin asia näytti ja siitä vedetään omia johtopäätöksiä. Ymmärrätkö sinä mitä minä tarkoitan?

Perhepäivähoito voi monesti olla ongelmallista. Juuri siitä syystä että siinä hoitaja tekee työtä yksin ja omassa kodissaan, kukaan ei ihan oikeasti näe mitä siellä tapahtuu ja kaikki lapset eivät osaa kertoa. Ja kaikki vanhemmat eivät usko omia lapsiaan. Minä tiedän tämän. Minä tiedän samantyylisiä tapauksia kuin sinun tapauksesi. Olin itse harjoitteluaikana sellaisen perhepäivähoitajan luona, jonka luokse en ikinä omaa lastani veisi; hän suosi omaa lastaan, kaikki tehtiin oman lapsen mukaan/ikätasoisesti, yhden lapsen vanhempia hän rumasti haukkui, ... ym, ei hoitaja minun mieleeni.
Mutta onneksi on olemassa myös ihania ja hyviä perhepäivähoitajia!

Mutta siinä olet väärässä ettei hoitoalan ihmiset pysty kritiikkiä ottamaan vastaan tai ettei puhumisesta tule mitään tai hoitajat aina kokisivat olevansa kaiken yläpuolella! Jos olet näin kokenut, kannattaisi miettiä sitä omaa asennetta (ja tyyliä?) kun puhumaan menet. Jos ylipäätänsä menet, tämän kertomasi asian tiimoiltahan et mennyt (kuinka silloin olisi kritiikkiä voitu edes vastaanottaa?)
Minulla on asiasta aika paljon kokemusta monelta puolelta; työntekijänä kuuntelemassa vanhempaa, työntekijätiiminä kuuntelemassa vanhempaa, "sovittelijana" vanhemman ja työntekijän välissä ja äitinä, kun on ongelmia ja ei ole ongelmia sekä ilmoituksen tekijänä epäkohdista ylemmälle tasolle. Aina on pystytty puhumaan, tunteita on näytetty, ääntä korotettu, itkettykin, mutta keskustelut on käyty aina rakentavassa hengessä, kompromissejä hakien.
Ja ainut mistä on ollut ihan oikeasti apua ja mistä on apua, on kissan nostaminen pöydälle.

Minä olen ollut mukana sinun kaltaisessakin tapauksessa, ystävän apuna kertomassa epäkohdista. Tie ei ollut helppo, ei ystävälle, ei minulle eikä hoitajalle. Aikaa tästä on yli 10 vuotta, itsellä ei silloin vielä lapsia ollut. Hoitaja teki tämän jälkeen vuosia muita töitä, mutta viime vuonna sattumalta kuulin tästä hoitajasta. Pelkkää hyvää. On osana muutaman hoitajan muodostamaa "kimppaa" jossa esim. varahoitolapset hoidetaan sisäisesti, tehdään yhdessä retkiä, pidetään joulujuhlat yhdessä, ym. Kuulin parilta vanhemmalta että heidän lapsensa eivät suostu varahoitoon menemään muille kun tälle... Sinä kirjoitit ettei kritiikki kannata. Tässä tapauksessa ainakin kannatti, asia kyllä aikanaan käytiin läpi hyvinkin perusteellisesti. Onneksi löytyi ihmiset tähän.

Vanhempana olen joutunut "ottamaan yhteen" lapseni päiväkodin työntekijöiden kanssa. Kukaan ei kyllä silmille hyppinyt tai kokenut olevansa aina oikeassa. He tajusivat asiat, joissa olimme kokeneet kokevamme vääryyttä. Selvittely lähti päiväkodin johtajan toimesta, kun olimme työntekijän kanssa asiasta "kinanneet". asioille löytyi ratkaisut, ja sen jälkeen ei ole vastaavaa eteen tullut. Eikä ole lapseeni ainakaan mitään ikävää kohdistunut, tämä hoitaja, jonka kanssa "kinasimme" on lapseni mielestä kaikkein kivoin.

Työntekijänä olen aina halunnut ja pyrkinyt selvittämään asiat, joista tavalla tai toisella on ikävää palautetta tullut. Eikä ainakaan niissä työyhteisöissä joissa minä olen ollut, ole koskaan kukaan työntekijä vanhemman silmille hyppinyt tai ollut ylimielinen "ainaoikeassa", vaikka vastassa olis ollut päihdeongelmistakin kärsinyt äiti, jonka lapsi kulki likaisissa ja haisevissa vaatteissa.

Tulipa romaani...
Olen silti sitä mieltä, että puhuminen on ainoa tie onneen. Ja jos ei ensimmäisen ihmisen kanssa onnistu, puhuu toisen, puhuu esimiehen, puhuu päivähoidonohjaajan, puhuu luottamusmiehen, puhuu niin monen ihmisen kanssa että onnistuu! Siis saamaan aikaan keskustelua. Yleensä ei onneksi näin montaa välikättä tarvita... Joskus kylläkin.
Mutta muistaa myös itse sen, ettei mene henkilökohtaisuuksiin, vaan puhuu asiasta.
Jos oma lapsi kokee vääryyttä ja siitä kärsii lapsi tai perhe, en itse näe mitään syytä olla asiaan puuttumatta niin että asia myös selvitetään. Voihan kyse olla myös väärinkäsityksestä. Mutta se selviää puhumalla.

Kehuit olleesi koko hoitourasi todella hyvä työssäsi. Mutta et arvosta asioista puhumista. Totean vain, että en haluaisi tehdä töitä sinun kanssasi tai olla sinun hoidettavanasi.
Minun hoitotyöni äitinä ja muualla jatkuu. Olen kehityskelpoinen ja toivon tulevani aina vain paremmaksi hoitajaksi. Toivoisin vielä saavani ajatuksen luku laitteen, niin kommunikointi joidenkin vanhempien kanssa helpottuisi! Kaikki kun eivät valitettavasti uskalla sitä kissaa pöydälle nostaa ja välillä saa kuulla myös seläntakana asioita, jotka olisi ollut parempi puhua edessäpäin! Niin vältyttäisiin väärinkäsityksiltä ja mielipahalta ja osattaisiin suhtautua oikein joihinkin perheille tärkeisiin kysymyksiin.

Onneksi sinun lapsillasi on ollut hyviäkin hoitopaikkoja! Itse olisin kyllä varmaan omani pyrkinyt ottamaan nopeamminkin pois tuollaisesta paikasta, mutta olenkin ehkä nopeasti reagoiva..

 

[äiti]

=)

Aika hienosti vedit johtopäätöksiä siitä, millainen minä olen ja millainen en ole. Tekisi íhan mieli sanoa että tyypillinen hoitoalan ihminen.
Sen verran meni metsään nämä arviosi minusta.

En jaksa selittää miksi en puhunut epäkohdista sille hoitajalle, joka kiusasi lapsiani. Menisi niin henkilökohtaiseen tilitykseen.


Ei, et tule, eikä sinun lapsesi tule, koskaan olemaan minun hoidettavana. En tee enää hoitotyötä. Olen organisaatiossa edelleen, mutta en hoitajana. Meni takki tyhjäksi. Ei ollut enää mitään annettavaa, en itsekään saanut mitään - siksi lähdin.

Hyvin tärkeä osa hoitotyötä on paitsi puhuminen, myös kuunteleminen. Ja sen kuuleminen, mitä ihminen todella sanoo. Se vaatii keskittymistä, paneutumista toisen ihmisen asiaan. Sanoin olevani hyvä hoitaja: hallitsin myös tämän puolen.

Minulla on ollut hyviä työympäristöjä, esimiehiä, työkavereita. Viimeisin hoitoalan työpaikka ei ollut sellainen.

Tein come backin hoitotyöhön muutama vuosi sitten ja niin paljon, niin kipeillä lapsuuskokemuksilla varustettuja ihmisiä yhdessä työpaikassa en ole aiemmin tavannut. Tunsin olevani ainoa, jolla on vahva tausta ja terve mieli. Ei, en jaksa kertoa näiden taustoja, mutta.. jäin miettimään, että he ovat alalle hakeutuneet hoitaakseen itseään hoitamalla muita.

Jaksoin olla muutaman kuukauden tässä, lopetin, enkä usko että enää hoitotyöhön palaan.

Olet itse hoitajana vastaanottavainen, haluat ja kykenet avoimeen vuorovaikutteiseen keskusteluun. Minä olen myös sellainen - nykyään vanhempana, aiemmin myös hoitajana.
Joukossamme on kuitenkin myös ihmisiä, jotka eivät tähän pysty. Ihmisiä, joiden on vaikea puhua tai kuulla puhetta asioista niiden oikeilla nimillä.
Minun vikani on suorasainaisuus. Se ei ole henkilökohtaisuuksiin menevää tai loukkaavaa, vaan sitä että tässä on asia X ja haluan puhua siitä.

Tuolle pph:lle, joka lapsiani kiusasi,ei voinut puhua, sillä hän ei kuunnellut. Hänen luonaan tehdään näin, piste. Jos äitinä yritin jutella, että lapsi kokee asian näin, ei se häntä kiinnostanut. Heillä on tämmöiset säännöt, ja sillä selvä. Ei kukaan jaksa hakata päätään seinään loputtomiin. me odottelimme vain sitäuutta hoitoapaikkaa..


Eikö olekin kummallista, että siellä lapseni eivät ollekaan ylettömän hankalia, minä en ollutkaan yhteystyökyvytön tai huono äiti ???

Perättömät syytökset ja omat olettamukset suututtavat ja se on ihan oikeutettua.

 

[äiti]

Nyt kysyn sinulta "äiti" kuka on herkkänahkainen? Myös sinä. En väheksy tai kiellä sinun huonoja kokemuksiasi. Minä tiedän, että myös epäkohtia on ja sinä kerroit omasta kokemuksestasi. Mutta aina ei puhuta omasta kokemuksesta eikä edes ihan varmasta tiedosta, vaan siitä miltä jokin asia näytti ja siitä vedetään omia johtopäätöksiä. Ymmärrätkö sinä mitä minä tarkoitan?

Mutta siinä olet väärässä ettei hoitoalan ihmiset pysty kritiikkiä ottamaan vastaan tai ettei puhumisesta tule mitään tai hoitajat aina kokisivat olevansa kaiken yläpuolella! Jos olet näin kokenut, kannattaisi miettiä sitä omaa asennetta (ja tyyliä?) kun puhumaan menet. Jos ylipäätänsä menet, tämän kertomasi asian tiimoiltahan et mennyt (kuinka silloin olisi kritiikkiä voitu edes vastaanottaa?)


Kehuit olleesi koko hoitourasi todella hyvä työssäsi. Mutta et arvosta asioista puhumista. Totean vain, että en haluaisi tehdä töitä sinun kanssasi tai olla sinun hoidettavanasi.

Onneksi sinun lapsillasi on ollut hyviäkin hoitopaikkoja! Itse olisin kyllä varmaan omani pyrkinyt ottamaan nopeamminkin pois tuollaisesta paikasta, mutta olenkin ehkä nopeasti reagoiva..

[/quote]

Herkkyys on myös hyve. =) Etenkin hoitajalla.
Kerroin vain ja ainoastaan omista kokemuksistani. Muusta en voi. En siis yleistä. Jos yleisellä tasolla heitetään väittämä, että jotkut tarinat ovat keksittyjä tai liioiteltuja ja viitataan minun tarinaani - tottakai reagoin oikaisemalla asian!

Sinä väität olevasi avoin yms., mutta et silti haluaisi olla minun työparinani. Miksi? Siksikö, ettei minulla ja yhdellä pph:lla sujunut yhteistyö eikä keskusteltu!?

Otin hänen kanssaan kyllä puheeksi monta asiaan, mutta ne eivät tuottaneet toivottua tulost, kuten edellä kerron. Hoitoaika hänellä oli yht. 8 kk. joista viimeiset kuukaudet kiusantekoa lapsiani kohtaan. Tivasin kyllä kaupungilta ao. ihmiseltä uutta ja väliaikaista hoitopaikkaa ennen kuin ryhmäperhepäiväkoti avaa ovensa: en saanut sitä.

Jälkeenpäin mietin, miksi en sanoutunut irti työstäni. Tai ottanut sairaslomaa jottei lasten olisi tarvinnut olla siellä hoitajalla...

On hienoa, jos sinun työparinasi on aina ollut ihmisiä, jotka ovat vahvoja ja joiden kanssa voi asioista keskustella. Minulle on sattunut toisenlaisiakin kohtaamisia, ne ovat aina yhtä tyrmistyttäviä. Voi, en minä jaksa enää kertoa tapausta tai tarinaa siitä, menisi asian viereen ..
No joo: jos hoitaja A harmittelee talon ylimmän johdon toimintatapaa ja organisaation kankeutta työkaverilleen B, ja B ottaa tämän henkilökohtaisena asiana ja ahdistuu, koska ei voi tehdä asian eteen mitään - siis muuttaa organisaatiota jo johdon toimintatapaa :headwall:
Miten tämmöiselle ihmisele sitten pitäisi puhua? Olettamus kuitenkin A:lla oli, ettei B tietenkään ole vastuussa johdon toiminnasta, mutta A:ta harmitti niin paljon, että kertoi asiasta B:lle....

 

[huhhuijaa]

\

=)

Hyvin tärkeä osa hoitotyötä on paitsi puhuminen, myös kuunteleminen. Ja sen kuuleminen, mitä ihminen todella sanoo. Se vaatii keskittymistä, paneutumista toisen ihmisen asiaan. Sanoin olevani hyvä hoitaja: hallitsin myös tämän puolen.

Olet itse hoitajana vastaanottavainen, haluat ja kykenet avoimeen vuorovaikutteiseen keskusteluun. Minä olen myös sellainen - nykyään vanhempana, aiemmin myös hoitajana.
Joukossamme on kuitenkin myös ihmisiä, jotka eivät tähän pysty. Ihmisiä, joiden on vaikea puhua tai kuulla puhetta asioista niiden oikeilla nimillä.

Jos ei uskalla keskustella/avautua asioista niin asiathan patoutuu sisälle ja purkautuu sitten jossain vaiheessa kumminkin joko oikeaan kohteeseen tai väärään.Siksi mielestäni kannattaisi heti ottaa "härkää sarvista",eihän niihin epäkohtiin muuten muutosta saa.Jos ei uskalla itse yksin aloittaa keskustelua,niin ota kaveriksesi joku toinen jos tiedät hänen ajattelevan asioista samalla tavalla.Voit myös ehdottaa päiväkodin vanhempainillassa että saako ehdottaa nimettömänä illan keskusteluiheita(olettaen että muitakin aiheita tulee.. =) ),näin ollen voitte puhua porukalla asiasta yhteisesti kasvotusten.Epäkohdista juttelemaan meneminen on vaikeaa,mutta kun asian saa sanotuksi niin sitten saa ainakin sen mielestä pois ja toivottavasti saa sillä aikaiseksikin jotain...Onhan kyseessä teille/meille tärkeä asia kuten LAPSET ja heidän hyvinvointinsa!

 

[Piiku82]

meillä ainakin hoidossa ei panna lapsia pakolla nukkumaan. Rauhottumis hetki kyl on ja jos ei nukuta lapsella niin se saa mennä leikkimään muiden kanssa,mutta kuitenkin toisille lapsille siellä annetaan nukkumis rauha. melkoisen kummallista hommaa tommonen et lapsi pannaan väkisillä nukkumaan.

 

[keiju harmaana]

"äiti"
Kuin päätä hakkaisi seinään :\|

Kuka tällä palstalla kirjoitti suoraan ja epäili sinun kokemustasi? Itse en löytänyt sellaista kirjoitusta. Olen pahoillani lastesi ja sinun puolestasi, että teille on sattunut tälläinen hoitaja.
Asioista kuitenkin voidaan puhua myös yleisesti. Sinun kaltaisiasi ikäviä kokemuksia on, onneksi ei varmaan kovin paljoa. Mutta osa ikävistä kokemuksista todellakin tulee niiden väärinkäsitysten ja erilaisten tottumusten (ei aina ole mustavalkoisesti vain oikeaa ja väärää) vuoksi. Niitä on todennäköisesti enemmän. Ja ne voitaisiin myös välttää.

Herkkyys on todellakin myös hyve. Mutta herkkänahkaisuus ja herkkyys ovat eri asiat. Sinä kimpaannuit kirjoituksista, jotka eivät tainneet olla edes vastineita sinulle..

Miksi en haluaisi työskennellä kanssasi? Jos olet todella sitä mieltä, että puhuminen ja asioiden pöydälle nostaminen ei kannata, se voisi olla vaikeaa. En todellakaan ole aina vahva saati työskennellyt vain vahvojen ihmisten kanssa. Avoimuus tuo kuitenkin vahvuutta. Minä puhun ja kuuntelen. Jos tarvitsen tukea, etsin sitä. Jos joku muu tarvitsee tukea, annan sitä jos vain pystyn. Ihmisen kanssa, jonka ote työhön tai työkavereihin on täysin erilainen kuin itsen, on vaikea luoda avoimia ja luottavaisia välejä. Jos sinä et haluaisi asioista puhua, olisi minun vaikea kääntyä puoleesi, jos tarvitsisin tukea asian läpi käymiseen. Esim. Päivähoidossa lapsen äidin kanssa ongelmia eikä asioiden hoito minun kanssani tunnu johtavan tulokseen. Haluaisin tuekseni ihmisen, joka ehkä paremmin löytäisi saman kielen äidin kanssa. Jos sinä kokisit ettei mitään ongelmaa olisi, olisi minun vaikea sinulta apua pyytää ja tilanne saattaisi jäädä tulehtuneeksi. Enkä tarkoita tällä sitä että kokisin olevani oikeassa ja äiti pitäisi saada ympäripuhuttua. Ongelma kun voi oll aivan toisentyyppinen.

Kirjoitit kertovasi vain omasta kokemuksesta ja yhdestä hoitajasta. Etkä yleistä. Jos näin olisi ollut, tuskin olisin sinulle edes kirjoittanut mitään. Tai ehkä todennut että onneksi teillä on hyviäkin hoitokokemuksia.
Sinä kuitenkin todella kärjistäen puhut YLEISESTI hoitoalan ihmisistä, kuinka herkkänahkaisia ovat, eivät kestä kritiikkiä, hyppivät silmille, ovat aina oikeassa....
Siihen minä puutuin. EN SINUN KOKEMUKSEESI. koska todellakin olet väärässä! Varmasti tälläisiäkin löytyy ja se on ikävää jos he ovat esim.esimiesasemassa, mutta enemmistö taitaa kyllä olla ihan normaaleja, lapsista (vanhuksista/kehitysvammaisista) tykkääviä ja töissään viihtyviä ihmisiä, joilla on omat persoonallisuutensa, hyvät ja huonot puolensa, mutta kuitenkin kyky normaaliin työskentelyyn..

Kategorioit minut myös tyypilliseksi hoitoalan työntekijäksi. Kyllä, omasta mielestänikin olen sellainen; iloinen, huumorintajuinen, lapsien kanssa viihtyvä, kuitenkin "oikeasti aikuinen", empaattinen ihminen, joka kykenee normaaliin kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa.
Kirjoituksesi perusteella meillä on kuitenkin erilainen käsitys tyypillisestä hoitoalan ihmisestä. Mielestäni siihen sinun kuvaukseesi sovit kuitenkin paremmin sinä kuin minä. Valitettavasti.

 

[äiti minäkin]

Ap:lle ja muille...
Meillä on pikemminkin ongelmana se kun lapsi ei nuku päivähoidossa (4,5v), kotona nukkuu parin tunnin päikkärit. Tämä ongelma on tullut vasta nyt uuden ryhmän myötä. Ryhmä on äänekkäämpi eikä tahdo rauhoittua lepohetkellä, joten meidän lapsen on vaikea nukahtaa. Pahin väsy ehtii mennä ohi, ennenkuin hiljenee (on ainoa lapsi ja kotona siis hiljaista). Hoitajat sitten tekivät johtopäätöksen, että rupeaa vähentämään uniaan ja rupesivat päästämään lapsen pois. Minä ihmettelin, kun aurinkoinen lapseni on iltaisin kovin kiukkuinen, ennenkuin selvisi ettei lapsi ole oikein enää päiväkodissa nukkunut, kun unen tarve on vähentynyt. Kerroin sitten että näin ei todellakaan ole, on todella väsynyt ja viikonloppuisin nukkuu edelleen pitkät päikkärit. Hoitajat todella kuuntelivat ja nyt yrittävät pitkittää lapsen pois pääsyä, nukahtamisen toivossa ja välillä siinä onnistuvat, välillä eivät. Iltaisin sen kyllä tietää kertomattakin, ero on niin selkeä!
Lapseni vain ehti jo huomata, että kun ei nukahda, niin jee, pääsee leikkimään! ja yrittää siksi sinnitellä valveilla ja on illalla kiukkuinen kuin ampiainen.
Onneksi nukkuu nykyään edes muutamana päivänä viikossa myös päiväkodissa, mutta jos asia olisi otettu esille aiemmin, esim. heti lomien jälkeen ("vieläkö nukkuu päiväunet") niin ongelmaa ei ehkä edes olisi muodostunut. Siis sitä että lapsi olisi oppinut pääsevänsä leikkimään jos ei nuku.

Toivottavasti ap te löydätte sopivan ratkaisun!

 

[huhhuijaa]

\

\

Samaa ongelmaa olen kuuluut muilta äideiltä, joilla lapset jo 5 vuotiaita ja heitä ns. pakkonukutetaan. Meilläkään 4 ja puoli vuotias ei tarvitse aina päiväunia ja illalla nukkumaanmeno menee tuonne kymmeneen. Hoitajat taitavat pyrkiä helpottamaan työtään näin.

Just!Eiköhän siinä lasten parasta ajatella,pitää ottaa huomioon myös se että päiväkotipäivä(aamuheräämisineen ja päivän touhuineen)on rankempaa kuin esim.kotirytmi.Itse olen huomannut töissä että jo pelkkä kokopäiväinen"melu"väsyttää,siksi lepohetki on tärkeä niin aikuisille kuin lapsillekkin.Moni isompi jaksaa sinnitellä siihen saakka jos tietää että kohta pääsee nukkumahuoneesta pois,vaikka kuinka väsyttäisi -kiire kavereiden kanssa leikkimään.Jos vähän venyttää lasten päästämistä pois,moni sammahtaa siinä ajassa.Usein päiväkodissa tilat pienet eli ts.nukkumahuone toimintatilojen vieressä,kuvitelkaa tilannetta,että puolet pääsisi pois sadun ym.jälkeen ja puolet tarvitsisi unta niin nukuppa sitten siinä hälinässä.Ja siitä työn helpottamisesta,itsekin voit sitten jättää tästä lähin lakisääteisen kahvitauon,viikkopalaverit ja suunnittelut ym. pois -niitä tehdään päiväunien aikaan päiväkodissa!

"Äiti minäkin"nimimerkille:Juuri tuosta asiasta kirjoitin aikaisemmin palstalle eli pikku venyttäminen nukkarista pois pääsemiseksi mahdollistaa uneen pääsemisen sellaisille jotka sitä tarvitsevat.Jotkut eivät pitäneet sitä hyvänä kommenttina..Mutta eihän se kymmenen minuuttia lisää lepohetkeen ole paljoa,eikä suinkaan tarvitse levätä "paikoillaan suurinpiirtein hengittämättä"( niinkuin kirjoitetaan)vaan maataan/levätään hiirenhiljaa(siis puhumatta)omalla sängyllä.Hyvä,että lapsenne nukkumattomuus selvisi teille,niin tiesit mistä kiikastaa...

 

[Huhhuijaa]

\

Niin,kylmä tosiasia on se niinkuin mediassa on toitotettu että päiväkotiryhmät ovat liian suuria,silloinhan siinä melkein väistämättä 22lapsiryhmän(ja ylikin)ja kolmen aikuisen turvin ei kovin yksilöllistä
hoitoa voi saada.Tietysti erityistarpeet ja -toiveet otetaan huomioon
käytännön asioita suunniteltaessa jne.

LUKEKAA TÄMÄNPÄIVÄN ILTAPÄIVÄLEHTI,SIINÄ ASIAA JUURI tuohon LIITTYEN.Ehkä nyt ymmärrätte että olosuhteiden pakosta ei aina voi joustaa jotta käytäntö pyörii esim.juuri hlökunnan sairastumistapauksissa.Joka kaupungilla/kunnalla ei ole varaa palkata sijaisia joten täytyy pärjätä omin voimin.Hirveää,mutta totta!Onneksi silloinkin yleensä puhalletaan päiväkodissa yhteen hiileen ja autetaan mahdollisuuksien mukaan toinen toista ryhmää..Vastuu on liian suuri,mutta mitäs teet kun rahaa ei ole!On joskus ollut niinkin että on pitänyt vanhemmille soittaa ja pyytää hakemaan hlökunnan vajauksen vuoksi mahdollisimman aikaisin lapsi kotia,mutta se on äärimmäinen keino tai muu hlökunta pidentää omaa työpäiväänsä(mutta ne ylitunnitkin pitää joskus vähentää työajasta)taatakseen edes kahden aikuisen läsänäolon.Ei auta muu kuin selvitä ja toivoa ettei mitään vahinkoa tapahdu.Ja arvatkaa jos itse on se "sairastapaus",mitkä omantunnon tuskat siitä saa harteilleen,mutta minkäs teet?

 

[pöntikkä]

Olen kuullut monilte ystäviltä miten heidän lapsen päiväkodissa toimitaan

toisilla on lepohetki, toiset joutuvat olemaan siellä kokoajan toisissa pk:ssa pääsee leikkimään toiseen huoneeseen.

Oma lapsi on pph:lla ja nukkuu 90 % päiväunia, kotona vain ääärimmäisen väsyneenä viikonloppuisin. silloin ei pakoteta koska aamuullakin saa nukkua pitempään ja me emme jaksa samalla tavalla "uuvuttaa" häntä kuin hoitokodissa hoitokaverit juoksevat ympäri pihaa

pph kesälomalla lapsi oli pk:ssa 3 viikkoa meidän loman jälkeen, voi tuskaa, hoitajat vaihtuivait omien lomiensa mukaan parhaassa tapauksessa 2 hoitajaa vaihtui 1 viikon aikana, eipä paljoa tullut uni silmään tarhassa kun oli turvaton olo ja täytin vieraat aikuiset ja lapset. t'llöin ilta meni kiukkuun ja valvomiseen. Pk:ssa myöskin jostain syystä osa hoitajista ei kuunnelut minun toivetta pitää lapsi hieman erillään isommista lapsista pihalla, vaikka leikit tulivat selkeästi uniin pelottavalla tavalla. Onneksi viimeisellä viikolla oli rauhallinen vähän vanhempi nainen hoitovuorossa joka selkeästi rauhoitti päivärytmin ja lapsi rentoutui hoidossa. J

Jos vaan voin vaikuttaa ensi kesänä en halua saman henkilökunnan hoitoon jättää lastani.

Olen sitä mieltä että päiväkodin työntekijät ja perhepäivähoitajat ovat palvelualalla siinä missä sairaanhoitajat, lähihoitajat, ravintolatyöntekijät, me maksamme palvelusta ja kohtuuttomia toiveita pitää noudattaa ja keskustella sopivasta komprmissista.

Turvallinen olo lapsille kiitos.

 

[suide]

Kesäaika on aika monessa pk:ssa samanlainen,lomat pyörii ihan samalla tavalla kuin muissakin työpaikoissa ja hlökunta vaihtuu lomapäivien mukaan ja sijaiset apuna.Tämän tietäen kannattaa ajoittaa oma loma päiväkotien kesähoidon(meillä heinäkuu)aikoihin jos haluaa ettei hkökunta vaihtuisi niin paljon ja saisi tuttua ja turvallista hoitoa.
Edelline kirjoitti että "kohtuuttomia toiveita pitää noudattaa" en oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitit,mutta mikäs sinä olet niin sanomaan?!En lähtisi sanomaan myöskään että palveluala käsittäisi myös hoitajia.Hoitajat ovat tietysti hoitoalalla,vaikka siellä osittain lapsia "palvellaankin"riippuen iästä ja taidoista.Itse en ainakaan kuulu palvelualan liittoon vaan tehyyn.Voihan sitä tietysti tehdä muuta työtäkin kuin mitä normaalisti oman alan liitolaiset tekevät.Ja mitä siihen ostamiseen/maksamiseen tulee niin maksatte lapsenne hoidosta(ei palvelusta) kaupungille/kunnalle,ette suoraan tavallaan hoitajille..